Hei.
Tyttöystäväni tuli uskoon. En oikein tiedä miten asiaan suhtautua sillä parisuhteen kannalta asia näyttäytyy minun suuntaan vain niin että tässä on vain vain huonoja puolia. Hän ei ota enää minun sanomisia siten että miettisi niitä, lähinnä vain dissaava reaktio tulee takaisin. Tuntuu että vastuu onnellisuudesta ja päätöksenteosta on siirtynyt mielikuvitushenkilölle. Ymmärrän sen, helppoahan niin on elää, kun mikään ei stressaa, kaikki tapahtuu koska jeesus tai jumala niin on päättänyt, eikä tarvise olla vastuussa mistään. Hän vaikuttaa selkästi tyytyväisemmältä oloonsa, joka on toki hänen kannaltaan hyvä, mutta itse koen olevani yksinäisempi kuin koskaan. Ihan kuin kyky ajatella olisi lentänyt ikkunasta. Meillä on useampi vuosi takana ja olen häneen luottanut ja rakastanut paljon. Kaikki toimi hyvin tuohon asti kunnes tämä uskoon tuleminen on tapahtunut.
En varsinaisesti tarvitse neuvoja siihen miten toimia, sillä tiedän itse kyllä mitä parisuhteelta haluan. Sen sijaan haluiaisin kuulla kokemuksia niiltä kellä vastaavaa on käynyt ja mihin se on johtanut ja miksi.
Kiitos.
Tyttöystäväni tuli uskoon. En oikein tiedä miten asiaan suhtautua sillä parisuhteen kannalta asia näyttäytyy minun suuntaan vain niin että tässä on vain vain huonoja puolia. Hän ei ota enää minun sanomisia siten että miettisi niitä, lähinnä vain dissaava reaktio tulee takaisin. Tuntuu että vastuu onnellisuudesta ja päätöksenteosta on siirtynyt mielikuvitushenkilölle. Ymmärrän sen, helppoahan niin on elää, kun mikään ei stressaa, kaikki tapahtuu koska jeesus tai jumala niin on päättänyt, eikä tarvise olla vastuussa mistään. Hän vaikuttaa selkästi tyytyväisemmältä oloonsa, joka on toki hänen kannaltaan hyvä, mutta itse koen olevani yksinäisempi kuin koskaan. Ihan kuin kyky ajatella olisi lentänyt ikkunasta. Meillä on useampi vuosi takana ja olen häneen luottanut ja rakastanut paljon. Kaikki toimi hyvin tuohon asti kunnes tämä uskoon tuleminen on tapahtunut.
En varsinaisesti tarvitse neuvoja siihen miten toimia, sillä tiedän itse kyllä mitä parisuhteelta haluan. Sen sijaan haluiaisin kuulla kokemuksia niiltä kellä vastaavaa on käynyt ja mihin se on johtanut ja miksi.
Kiitos.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei siis tottele kun käsket eikä sinun sanasi ole laki? Sitäkö sanot?
No ei. Ihan normaalia parisuhdetta toivon. Sellaista missä vuorovaikutusta olisi puolin ja toisin. Tuntuu että analyyttinen puoli on hänessä hävinnyt. Osaan olla yksin yksinäänkin, joten nyt tuntuu yksinäiseltä parisuhteessa. Kysyin häneltä selitystä tähän liittyen asiaan mutta vastausta ei juurikaan tullut, muuta kuin että "ymmärrän että koet niin". Sekin on ihan kiva mutta eipä tuosta pitkälle pääse.
Ei kai dissaaminen mihinkään uskoontuloon liity.
Samaa ihmettelen tässä🤔
Syötä hyvin, anna shoppailurahaa runsaasti ja kehu maasta taivaisiin niin kyllä lyylisi alkaa arvostamaan tarjoustasi! Oblivion stout...
Haet siis onnellisuuttasi oman ruumiin tuntemustesi kautta ja fyysisen maailman aiheuttamien reaktioiden kautta ja tuossa pinnallisuudessa on kaikki mitä elämä sinulle tarjoaa. Hengellinen elämäsi on siis käytännössä kuollut. Vaikea kuvitella jatkoa tuolle suhteelle.
Kannattee jättää moinen. Herkästi tuollaiseen sortuva ei ole luotettava puoliso. Mielenhäiriöstäkin voisi puhua jos uskovaiseksi ryhtyy.