Kyllä on joillakin haastattelijoilla otsaa!
Menin työpaikkahaastatteluun, jossa haastattelijoina oli kaksi naiskirjanpitäjää. Avoinna oleva paikka liittyi myös kirjanpitoon, mutta ei ollut tietenkään läheskään melkein päällikön paikka, kuten haastattelijoilla oli.
Siinä kiertelivät ja kaartelivat aikansa, kunnes rohkaistuivat kysymään, että mikä sinussa on vikana, kun et ole ollut kahteen vuoteen töissä.
Kerroin tyynesti, että olen saanut kaksi lasta ja hoitanut lapsia kotona.
Työsuhde-etuna olisi ollut matkalippuja ulkomaille. Kerroin, että en halua niitä lippuja, sillä en ole kiinnostunut ulkomaanmatkailusta lainkaan.
Haastattelijat pyörittelivät näkyvästi silmiään ja katsoivat merkitsevästi toisiinsa. Kertoivat, että olipas yllättävää, sillä heidän mielestään näytän ihmiseltä, joka on matkustellut paljon. Sanoin, että en ole, ja siitä todisteena on se, että en ole elämäni aikana koskaan hankkinut passia.
Näyttivät ilmeillään, että olen vähä-älyinen...
Seuraavana päivänä soitin ja käskin ottaa hakemukseni pois. Kertoivat, että kummallista, koska jos pääsisin heille töihin, olisi tulevaisuuteni turvattu. Nimittäin heidän firmansa maine on sellainen, ettei kukaan heiltä lähtenyt ole koskaan joutunut työttömäksi.
Sanoin, että otan sen riskin, että en saa koskaan enää elämässäni töitä, mutta teidän kanssanne en missään nimessä halua työskennellä päivääkään.
Että nautin!!
Menin työpaikkahaastatteluun, jossa haastattelijoina oli kaksi naiskirjanpitäjää. Avoinna oleva paikka liittyi myös kirjanpitoon, mutta ei ollut tietenkään läheskään melkein päällikön paikka, kuten haastattelijoilla oli.
Siinä kiertelivät ja kaartelivat aikansa, kunnes rohkaistuivat kysymään, että mikä sinussa on vikana, kun et ole ollut kahteen vuoteen töissä.
Kerroin tyynesti, että olen saanut kaksi lasta ja hoitanut lapsia kotona.
Työsuhde-etuna olisi ollut matkalippuja ulkomaille. Kerroin, että en halua niitä lippuja, sillä en ole kiinnostunut ulkomaanmatkailusta lainkaan.
Haastattelijat pyörittelivät näkyvästi silmiään ja katsoivat merkitsevästi toisiinsa. Kertoivat, että olipas yllättävää, sillä heidän mielestään näytän ihmiseltä, joka on matkustellut paljon. Sanoin, että en ole, ja siitä todisteena on se, että en ole elämäni aikana koskaan hankkinut passia.
Näyttivät ilmeillään, että olen vähä-älyinen...
Seuraavana päivänä soitin ja käskin ottaa hakemukseni pois. Kertoivat, että kummallista, koska jos pääsisin heille töihin, olisi tulevaisuuteni turvattu. Nimittäin heidän firmansa maine on sellainen, ettei kukaan heiltä lähtenyt ole koskaan joutunut työttömäksi.
Sanoin, että otan sen riskin, että en saa koskaan enää elämässäni töitä, mutta teidän kanssanne en missään nimessä halua työskennellä päivääkään.
Että nautin!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos työhaastattelu alkaa muistuttamaan Monty Phytonin sketsiä, olet kuilun partaalla!
Onneksi tajusit tämän ja pelastuit.
Kuulosti kyllä siltä, että pyörittelivät silmiään ihmetellessään, miksi haluat huonontaa omia mahkujasi puhumalla passittomuudesta ym, jos heillä sitä kerran arvostetaan ja ehkä kehuivat sinua maailmankansalaisen näköiseksi jotta et olisi tuntenut itseäsi noloksi "jouduttuasi" tunnustamaan ei-matkustelun.
Itse haastattelijana olisin pitänyt sinua juuri siksi tyhmänä tai liian hermostuneena. Tai agressiivisena.
Osan kysymyksistä kuuluukin ärsyttää hakijaa, siinä katsotaan, miten suhtaudut stressaavaan tilanteeseen tai älyttömyyksiin, mitä ainakin asiakaspalvelutyössä tulee päivittäin kuitenkin vastaan.
Osan vastauksista kuuluukin ärsyttää haastattelijoita, että voi haistella minkälaiseen meininkiin tässä onkaan sotkeutumassa.
Otin vain pari otetta haastattelusta.
Haastattelijan ei tarvitsisi mielestäni pyöritellä silmiään millekään vastaukselle. Olin hakemassa apulaiskirjanpitäjän paikkaa, en kansainvälistä matkailupaikkaa. Tuo tilitoimisto vain sattui olemaan tekemisissä matkatoimistojen kanssa, joten matkaliput olivat siksi ns. työsuhde-etu.
Haastattelijat mainitsivat haastattelun aikana myös, että tehtäväni olisi hakea heille kaupasta päivittäin pullaa. Ei taida passista olla siinäkään hommassa juuri etua, joten en ymmärrä, miten huononsin mahdollisuuksiani.
Päinvastoin. Haastattelijana olisin epävarma henkilöstä, joka hakee paikkaa työsuhde-etujen eikä sen paikan vuoksi.
Siinä haastattelussa oli paikalla kolme henkilöä, joista kaksi tyhmää, enkä kumpikaan ollut minä. Ymmärrän kyllä, että esimerkiksi työtön työnhakija on kummajainen, jos itse on istunut samassa työpaikassa saman työpöydän ääressä 15 vuotta. Sitä en ymmärrä, että kaksi naista ihmettelee, kun äitiyslomalta ei käydä töissä.
Kysymykset, joilla tieten tahtoen ärsytetään hakijaa, ovat ihan eri kategoriassa. Jotta kysymyksillä saavutetaan mitään hyödyllistä, täytyy haastattelijoiden tietää, mitä piirteitä hakijassa tarkkailevat.
En pidä silti ansiokkaana, että apulaiskirjanpitäjän paikkaa hakevalle pyöritetään silmiä, millä haastattelija osoittaa enintään alkeelliset käytöstapansa. Asiaton käytös ja haastattelutekniikka ovat kaksi täysin eri asiaa. Asiaton käytös on vähän kyseenalainen tapa tavoitella erikoisuutta haastatteluun.
Tunnistan minäkin ne vaikeat kysymykset tai odottamattomat käänteet haastattelussa. Siksi niiden ja idiootin haastattelijan välille on helppo tehdä ero.
En usko kehujen (näytän paljon matkustaneelta)olleen mikään kasvojen pelastamisjuttukaan. En mitenkään JOUTUNUT tunnustamaan, että en ole kiinnostunut matkalipuista. Työnhakijana minulla oli muita avuja, joilla saatoin vakuuttaa ammattitaitoani, joten perseennuolemislinjalle ei tarvinnut eikä tarvitse lähteä. Ja osaatkos muuten selittää, miten matkustelu näkyy naamasta??!!
Siksipä olikin varminta peruuttaa hakemus, sillä olisin jopa voinut joutuakin tuohon paikkaan töihin.
Miksi muuten oletat, että vain työnhakijoissa on tyhmiä ja hermostuneita?
Yksi selitys haastattelijoiden hermostumiselle voi olla tietenkin se, että tunsivat itse olonsa epävarmaksi. Eivät olleet suunnitelleet haastattelutilannetta lainkaan, minkä osoitti sekin, etteivät olleet lukeneet hakemuksestani, että olin juuri ollut äitiyslomalla.
Voihan sitä muuten muotoilla kysymyksetkin toisin. Niin kuin tietenkin vastauksetkin. KUn minulta kysyttiin, että "Mitä vikaa sinussa on, kun et ole ollut...". Olisin voinut sanoa haastattelijalle, että mitä vikaa sinussa on, kun et ole lukenut hakemustani. Silloin he olisivat voineet pitää minua aggressiivisena. Mutta en sanonut. Vaan kerroin kaiken - kuten jo sanoin - tyynesti.
Niin se vaan on, että ei se rekrytointiprosessi ole sillä tavalla yksipuolinen, että vain työnantajalla on oikeus valita itselleen sopiva henkilö töihin. Myös työntekijällä on oikeus valita itselleen sopiva työpaikka.
Inhottavaa ajatella näin, mutta olisikohan alentavalla suhtautumisella ollut jotain tekemistä sen kanssa, että heillä oli opistotasoinen tutkinto ja kirjanpitäjän paikka. Minulla on akateeminen loppututkinto ja olin aikaimmassa työpaikassa ollut esimiesasemassa.
Titteli ja asema eivät kuitenkaan ole minulle yhtä merkittäviä kuin mukava työtehtävä ja kivat työkaverit. Palkka menee tietysti tehtävän mukaan, mutta kun hakemani paikka oli vain määräaikainen ja sopi hyvin senhetkisiin suunnitelmiini, niin en laittanut niin paljon painoa sille, miten paikka vastaa koulutustani.
On hienoa huomata, että tällä palstalla löytyy edes yksi loistavan logiikan, hyvän itsetunnon ja nopean tilannetajun omaava henkilö.
Olisipa itsellänikin laisesi esimies, ei olisi töissä ainakaan sen osalta valittamista. (Mutta eipä käynyt moinen tuuri mulla. Lähinnä ovat noita haastattelijasi kaltaisia idiootteja.)
Jatka, Eppu samaa tietä, tulet varmasti saamaan työpaikan, jossa kykysi ja hyvät ominaisuutesi eivät mene hukkaan ja tuollaiset "Monty Phyton-haastattelut" ovat hauska muisto vain.
Ok, sait vakuutettua minutkin, että kieltäytymisesi työpaikasta oli oikea ratkaisu. En väittänyt, etteikö haastattelijoissakin voisi olla hermostuneita ihmisiä.
Ja mitä tulee haastatattelijoiden taustaan, niin voit olla oikeassa. Tähän ongelmaan törmää niin usein, omalle kohdallekin on sattunut vastaavaa työporukassa. Olen ohittanut koulutuskeskustelut vaihtamalla aihetta ja etsimällä yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Helppoa se ei silti ole, koska tuntuu siltä, että vähemmän koulutetut haluavat puhua aiheesta, ehkä testaavat, kuinka suhtaudun heihin, tai ties mitä muuta, en ole sitä sen enempää jaksanut pohtia.
Mutta yksi mutta minulla olisi sanottavana: Miksi kuulostit vihaiselta heidän kysymysten vuoksi? Jos et todellakaan sopinut työpaikkaan, onko se haastattelijoiden vika? He itse ovat mitä ovat ja hakevat ehkä samanlaista työntekijää. Hakijan luonne on juuri se, mitä papereista ei selviä, ja tuskin ketään huvikseen kiusattavaksi haastatteluun kutsutaan. Heidän kannaltaan harmi, että tuhlasivat sinuun yhden haastatteluajan, vaikka toki se sinunkin aikaasi vei.
Itse en tätä asennevammaista Eppua olisi palkannut edes siivoojan tehtäviin. Näsäviisas ja liian ylpeä. Annoit todella tyhmän kuvan itsestäsi vetämällä hakemuksesi dramaattisesti liioitellen pois. Olisitkohan tuonne edes päässyt. Kyllä työnantajan osapuolella on oikeus kysyä mitä olet viime vuodet tehnyt. Kyllä sinä taidat olla joku merkantti, akateemiseksi en sinua usko.
Kuules konsultti. Jos pidät asennevammana sitä, että pidän itseäni ja muita ihmisiä tasa-arvoisina keskenään sukupuolesta, ammatista, palkasta ja koulutuksesta riippumatta, niin olen iloinen siitä, että olen asennevammainen.
Sanoit, ettet palkkaisi minua edes siivoojaksi. Jos palkkaisit, tekisit tuskin yhtä suurta virhettä kuin jos palkkaisit nuo kaksi haastattelijaani haastattelemaan työntekijöitäsi. Asiatilanteisiin kuuluu nimittäin asiallinen käytös. Huumorintajukin on tosin sallittua, mutta komiikkaan ei vakavaraisellakaan yrityksellä ole "varaa".
Sinun mielestäsi olen näsäviisas ja liian ylpeä. Omasta mielestäni olen sanavalmis, älykäs ja riittävän hyvällä itsetunnolla varustettu.
Enpä tosiaan tiedä, olisinko saanut tuota paikkaa lopultakaan. Jäänee ikuiseksi arvoitukseksi. Toisaalta, miksi ottaa riskiä ja haaskata molempien osapuolten aikaa enempää kuin on tarpeen?
En näe mitään dramaattista siinä, että soittaa ja peruuttaa hakemuksensa. Ei sitäkään pidetä dramaattisena, että työnantajapuoli ei otakaan haastateltuaan hakijaa töihin.
Työsuhde on pohjimmiltaan kaupankäyntiä. Työnhakija tarjoaa osaamistaan ja vapaa-aikaansa työnantajan käyttöön, ja työnantaja maksaa vastineeksi palkkaa. Näin ollen, jos työnhakija toteaakin, ettei paikka kiinnosta, kyse ei ole sen enempää ylpeydestä kuin silloinkaan, kun työnantaja toteaa, ettei hakija kiinnosta. Vai onko sinun mielestäsi sellainen työnantaja ylpeä, joka ei ota jokaista hakijaa töihin?
Mitä tulee siihen, mitä sanoin puhelun aikana haastattelijan kommenttiin, en sitäkään kovin dramaattisena pidä. Tuli tilaisuus sanoa, mitä ajattelin, ja koska pidäkkeitä ei ollut siihen mennessä ollut toisellakaan osapuolella, niin katsoin oikeudekseni jatkaa samalla linjalla.
Yritä sinä nyt vain tottua ajatukseen, ettei kenenkään tarvitse työpaikkahaastattelussa nöyristellä tai nuoleskella. Jos haastattelija odottaa hakijalta asiallista käytöstä, on hakijalla oikeus odottaa sitä samaa. Töissä se haastattelijakin vain siellä oli.
Tottahan toki työnantajalla on oikeus kysyä, mitä olet viime vuodet tehnyt. Kysyä voi kuitenkin monin eri tavoin. Miten vastaisit itse kysymykseen "Mitä vikaa sinussa on, kun..."?
Kysymykseenhän sisältyy oletus siitä, että vikaa on. Haastattelun aloitukseksi kysymys on melko hyökkäävä, mikä taas harvoin edistää haastattelua. Mielestäni haastattelija ei tuollaisen kasvojen menetyksen jälkeen ole enää edes vakavasti otettava.
Taitava haastattelija ei paljasta omia asenteitaan, vaan hankkii tietoja hakijasta. Kohtuullisen huonoon tulokseen haastattelussa on päädytty joka tapauksessa, jos hakija tietää haastattelun lopussa enemmän haastattelijasta kuin haastattelija hakijasta.
Loppukommenttisi kumpuaa jostakin muusta kuin epäuskosta, joten annettakoon sen olla.
Kun olet selvittänyt, kykenetkö jatkamaan keskustelua siitä riippumatta, mikä koulutukseni on, niin odotan kiinnostuneena kannanottoasi.
Sinun koulutustasi en ryhdy arvailemaan, sillä sillä ei ole mitään merkitystä tässä yhteydessä. Tiedämme kaiketi kumpikin, että koulutus ei takaa sivistystä, eikä koulutuksen perusteella ihmisiä tai heidän mielipiteitään tulisikaan arvioida. Onneksi olin itse kuitenkin paikalla myös silloin, kun sydämen sivistystä jaettiin. Missä sinä silloin olit?
Voi että on ollut mukavaa lukea tekstiäsi! Ajatus leikkaa, perusteltuja mielipiteitä löytyy ja kirjoitus soljuu kauniisti eteenpäin. Varmasti Eppu kynällesi löytyisi muutakin käyttöä kuin kirjanpitäjän pöydällä lojuminen? Lisää sinunlaisiasi naisia esille, näkyville ja kuuluville. On paljon vääryyksiä niin työelämässä kuin muillakin elämän osa-alueilla, jotka kaipaavat kaltaistasi kantaaottavaa äänitorvea puolestapuhujakseen. Harkitse ihmeessä toimittajan työtä.
Hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti kuulemme sinusta vielä!
mä en ymmärrä miks pitää antaa itsestään noin huono kuva mainostamalla ettei ulkomaat nappaa..oishan sen voinut fiksumminkin hoitaa..teit itsestäsi typerän ..ja mikä parasta..sana varmaan kiertää..
ei tarte alkaa näyttelemään..mutta asiat voi hoitaa tyylikkäämminkin kun olemalla agressiivinen ja kielteinen..
Voi pahus, kun en tosiaan ole kiinnostunut matkailusta ja puhuin totta. En minä nyt oikeasti ollut mitenkään aggressiivinen, vaan rehellinen. En ollut myöskään mitenkään nolo, enkä ainakaan tuntenut, että asian kertomalla olisin antanut huonon kuvan itsestäni.
Kuten aikaisemmin kerroin, olin täysin pätevä tuohon työtehtävään, jolla ei ollut matkailun kanssa yhtään mitään tekemistä.
Sen minäkin nyt ymmärrän, että jos hakee matkaoppaaksi, niin paha mennä sanomaan, että en ole koskaan matkustellut eikä ole niin väliksikään.
Jos nyt pidät mielessä, että varsinaisella työtehtävällä ei ollut matkailun kanssa kertakaikkiaan mitään tekemistä, niin kertoisitko, miten itse olisit hoitanut asian?
Tuli mieleeni yksi tv-ohjelma aikoinaan, jossa nuorelta tytöltä kysyttiin, mitä hän harrastaa. Tyttö vastasi luettelemalla tajuttoman pitkän listan erilaisia harrastuksia. Siis tyyliin: "Harrastan ratsastusta, lenkkeilyä, tennistä, pöytätennistä, jumppaa, laskuvarjohyppäämistä, golfia, lukemista, kukkien kasvattamista, vesihiihtoa, benji-hyppyjä, jalkapalloa, riippuliitoa, laskettelua, vanhojen kannujen keräilyä, karjankasvatusta, hiihtoa, luistelua, maastojuoksua, estejuoksua, keihäänheittoa, taitoluistelua, kuviokelluntaa, perhosten tutkimista, taidemaalausta, kuvanveistoa, piirtämistä, posliinimaalausta, savenvalantaa, lasinpuhallusta ja virkkausta."
Lista oli pitkä ja mainio. Tytöltä kysyttiin, että miten hän ehtii tehdä tuon kaiken. Tyttö vastasi asiallisesti ja iloisesti, että "En ole vielä aloittanut niitä."
Haastattelu on jäänyt mieleeni esimerkkinä optimisesta ja huolettomasta elämänasenteesta. Vastaus kertoo myös aikansa ihanteista. Siis siitä, että olisi ollut noloa sanoa, ettei harrasta mitään.
Mitä työtehtäviin tulee, niiden osalta tietysti on haastattelussa paikallaan pehmentää puutteita, joskaan ei kieltää niitä kokonaan. Jos tuossa haastattelussa olisi tullut kyse jonkin työtehtävän suorittamisen kannalta tärkeästä ominaisuudesta, olisin tietysti esittänyt asian toisin. Siis jos vaatimuksena olisi ollut esimerkiksi venäjän kielen sujuva suullinen hallinta, jota minulla ei ole. Olisin vastannut, että en puhu venäjää ihan sujuvasti vielä, mutta kehittääkseni kielitaitoa opiskelen sitä parhaillaan.
Mutta edelleen olen sitä mieltä, että jos työsuhde-etuna on vaikkapa purkillinen kissanruokaa kerran viikossa, voin hyvin kieltäytyä edusta ja sanoa sen ääneenkin, vaikka haastattelija olisikin sitä mieltä, että olen juuri sen näköinen, että minulla on aina ollut kissa.
Kiitos! Mukavaa on se, että löysit ajatuksen ja sanoman sanojen takaa.
Voi kun riittäisikin se, että tuo esille niitä vääryyksiä, mutta kun suurin osa ihmisistä ei edes huomaa niitä, vaan menee virran mukana.
Hyvää kesää!
Kerrankin sain lukea semmoista tekstiä, että ollaan oltu työhaastattelussa täysin rehellisiä.
Eikö työhaastattelussa kuulukin olla rehellinen? Ainakin minun mielestäni. Aika uskomatonta touhua kaikesta huolimatta. On sitä itsekin tullut elämän aikana käytyä, vaikka miten monessa työhaastattelussa. Niitä ei enää edes pahemmin jännitä.
Kerran hain yhdestä päiväkodista erityisavustajan paikkaa. Haastattelemassa olivat pk-johtaja, ettkä elto. Nämä eivät olleet vähän aikaan tehneet yhtään minkäänlaisia haastatteluita, jonka vuoksi heillä oli haastattelussa mukana yksi A4:lle kysymyksiä valmiiksi kirjoitettu liuska. Haastattelun alussa kertoivat minulle, että tämä tulisi kestämään sitten yhden tunnin. Olin heti, että: mistä tiedätte tämän kestävän juuri yhden tunnin? Kysymykset oli ihan naurettavia ja ihan semmoisia, jotka eivät näille ihmisille olisi kuuluneet millään tavoin.
En voi millään tavoin ymmärtää, että oliko niiden kysymyksien keksiminen vähän turhankin vaikeata, kun oli etukäteen pitäny paperille kirjoittaa monta kysymystä.
Jälkeenpäin olin kyllä todella tyytyväinen, etten saanut kyseistä työpaikkaa.