Tätä foorumia lukiessa huomaan, että on monia yksinäisiä ihmisiä. Minullakin oli vielä muutama vuosi sitten runsaasti ystäviä, joiden kanssa kävin kaupungilla kahvilla, siiderillä, biitsillä, shoppailemassa ja maleksimassa jne.
Nyt minulla ei ole yhtään ystävää, jonka kanssa tehdä noita edellä mainittuja. Valmistumisen myötä osaan ystävistä (entisiä opiskelukavereita) ei tule pidettyä enää yhteyttä, eivätkä hekään näköjään ole enää kiinnostuneita seurastani, sillä yhteydenottoja ei kuulu myöskään sieltä suunnalta. Paras yhtäväni lopetti yhtäkkiä yhteydenpidon n. vuosi sitten, ja sen myötä myöskään toinen ent. ystäväni harvensi yhteydenpitoa. Nuo "ystäväni" viihtyvät kai enemmän kahdestaan.
Masentavaa alkaa miettiä näitä asioita. Parempi kun ei mieti. Ilman rakasta poikaystävääni en tiedä mihin olisin yksinäisyydessäni joutunut.
Nyt minulla ei ole yhtään ystävää, jonka kanssa tehdä noita edellä mainittuja. Valmistumisen myötä osaan ystävistä (entisiä opiskelukavereita) ei tule pidettyä enää yhteyttä, eivätkä hekään näköjään ole enää kiinnostuneita seurastani, sillä yhteydenottoja ei kuulu myöskään sieltä suunnalta. Paras yhtäväni lopetti yhtäkkiä yhteydenpidon n. vuosi sitten, ja sen myötä myöskään toinen ent. ystäväni harvensi yhteydenpitoa. Nuo "ystäväni" viihtyvät kai enemmän kahdestaan.
Masentavaa alkaa miettiä näitä asioita. Parempi kun ei mieti. Ilman rakasta poikaystävääni en tiedä mihin olisin yksinäisyydessäni joutunut.
Vastaukset 4
Vanhimmat
itselläni samankaltainen tilanne, muuan vuos sitten oli kamuja joiden kanssa kulkea mutta nyt on vain poikaystävä ja pari sen kaveria, jotka ei todellakaan korvaa tyttökamuja..itsekin oon tyytyväinen omaan ja poikaystävän suhteeseen mut silti sitä luonnollisesti kaipaa muutakin seuraa..mulla on kans pitempi aikanen kaveri jonka kans oltiin taannoin hyviäkin ystiksiä mut viimeisen puolentoista vuoden aikana tää "ystis" ei oo ottanu yhteyttä, minä olen pari kertaa mut sen jutut on tyyliin hyviä jatkoja sulle...tilanteeni painaa välillä tosissaan,mut sit se taas menee ohi...kaitpa se tästä...
Pidän poikakaveria ystävänäni, mutta tottahan se on, että joskus olisi mukava tehdä "tyttöjen juttuja", käydä kahvilla, shoppailemassa..
Kuten aiemmin kerroin, valmistumisen jälkeen jäi pitämättä yhteyttä silloisiin koulukavereihin. Nyt olen aloittanut taas opiskelut viime syksynä, mutta jostain syystä en ole luokaltani saanut ystäviä, vaikka kovasti niin toivoin. Luokalla on muodostunut kaksi suurempaa kaveriporukkaa, enkä todellakaan kuulu kumpaankaan. Sitten on myös niitä "parivaljakoita". En tiedä, miksi minun kanssa on niin vaikea ystävystyä.
Eniten mieltäni kaivaa se, miksi ent. ystäväni lopetti ystävyytemme kuin seinään. Ihan yhtäkkiä.
Mutta tsemppiä kuitenkin kaikille yksinäisille.
On todella lohdullista lukea täältä muiden kertomuksia ystävien kaikkoamisesta. Olen itse kokenut tämän myös. Tsemppiä kaikille! Onneksi se kaikkein tärkein ystävä eli omapuoliso/poikaystävä on olemassa.
Kun tuo suhde loppuu. Sitten tulee katastrofi. Nimimerkillä kokemusta valitettavasti on...
Ystäviä tässäkin esimässä. 28 kaveri stadista. Ihan rehellisesti juttuseuran merkeissä.
[email protected]