Moi! Olen siis 18- vuotias nuori nainen. Ongelma on todella suuri, kumpikaan vanhemmistani ei hyväksy minun poikaystäviä ikinä. He väittävät etten halua mitään muuta kuin sitä yhtä asiaa, joka loukkaa minua erittäin paljon. Ymmärrän sen että olen vielä nuori ja saatan etsiä itseäni mutta kyllä minä haluan muutakin kuin sitä yhtä juttua. Aina kun kerron että seurustelen siitä tule iso meteli ja suuttuvat, sitten alkaa se minun mollaaminen. Heidän pitäisi kannustaa minua seksuaaliseen elämään mutta he eivät edes koskaan ole jutellut minulle näistä asioista edes. Itse olen asiat selvittänyt ja oppinut, erittäin nuoresta iästä lähtien ollut kiinnostuksen kohde. On vain todella raskasta kun eivät siedä minun suhteita, mitä minun pitäisi tehdä?.
Vanhempani eivät anna minun seurustella
Anonyymi-ap
4353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka oletkin vielä nuori, olet jo aikuinen. Et voi antaa vanhempiesi tuolla tavoin puuttua elämääsi. Sinun on tehtävä heille rajat selväksi. Heidän tulee kunnioittaa sinua ja valintojasi jos haluavat olla läheisesti tekemisissä. Muussa tapauksessa pieni etäisyys voisi olla paikallaan. Tuommoinen mollaaminen ei myöskään ole ok, sanoisin siitä ettei tuollainen tunnu minusta hyvältä. Tuo on vaikeaa aikaa kun vielä opetellaan rajoja ja erillisyyttä, kyllä se siitä, tsemppiä!
Vanhempasi eivät halua, että olet muiden hyväksi käytettävänä. Suurin osa jätkistä, ei sinua rakasta millään tavalla.
Ei kai nyt seurustelu mitään hyväksikäyttöä ole. Ja pitäähän nuoren päästä kokeilemaan siipiään ja kokemaan elämää!
No, miksi kerrot että seurustelet?!
En minä ainakaan nuoruudessani kertonut vanhemmilleni yhtään mitään. Jos seurustelin , niin seurustelin.
Aikoinani tapasin nykyisen mieheni ja hän ei todellakaan ollut vanhempieni mielestä ihannevävy. Me olimme mukamas hienompaa porukkaa kun olimme varakkaista ja kaupungin kermaa ja mieheni perhe tavallinen duunariperhe. Opiskelin yliopistossa ja mieheni oli duunari.
Mutta kappas vain, nyt on menossa 47. yhteinen vuosi mieheni kanssa ja äitini, joka on jo 90 kehuu miestäni nykyäään maasta taivaaseen kun mieheni on sekä avulias että ystävällinen. Kaikkea sitä, mitä muut aikoinaan hienommat vävyt eivät ole.