Karjamarkkinat vai kova kolahdus

Yhteiset arvot ovat tärkeimmät ja ovat aina olleet tärkeimmät.

Jos nyt antaisin nuoremmalle itselleni neuvon, sanoisin, että ole vähän itsepäisempi. Muita mielistelemällä saa vain kuraa niskaansa. Ei rakkautta.

🦄

Olen ensimmäisessä oikeassa parisuhteessani edelleen. Ollut jo kaksikymmentä vuotta.

Tähän pääsee muutamalla tavalla: Kestäminen, toisen ihmisen sietäminen, sinnikkyys, kompromissitaito ja -halu, sen ymmärtäminen että aidan toisen puolen ruoho kuolee myös ajallaan.
Siinä muutamia.

Molemminpuolinen kunnioitus, uskollisuus, tasaisuus.

Ehkä se olisi rakkaus. Odota, että rakastut olisi neuvo nuorelle itselleni. Toisaalta uskon, että ihminen tarvitsee kaikki ne kokemukset, jotka hänen tielleen annetaan.

Miten kestävät ja toimivat parisuhteet ovat alkaneet?
- Omani alkoi toisen sinnikkäällä metsästyksellä. Hän ei luovuttanut, vaikka annoin ensin pakit.

Onko kumpikin ollut yhtä lailla kiinnostuneita ja halunneet edetä muutaman treffin jälkeen?
- Toinen oli kiinnostuneempi. Itse arvostin heti älykkyyttään ja huumoriaan. Kaikki oli hänelle helppoa, koska onnistui kaikessa, mihin ryhtyi. Se oli tavallaan kiehtovaa, saihan hän minutkin.

Onko sukat alkaneet pyöriä heti tai kovaa? Onko yhteisen ajan löytyminen ollut jommalle kummalle vaikeaa
- Hän laittoi minut etusijalle oikeastaan aina. Olin valmis hyppäämään suhteeseen, koska voin melko huonosti henkisesti silloin. Huomasin pian, että hänen rauhallinen olemuksensa antoi minulle vakautta.

Menin suhteeseen siis ilman, että rakastuin. Suhteessa oli silti kunnioitus, arvostus, samanlainen huumori, samanlaiset arvot ja harrastukset, ymmärrys, ystävyys jne. Hän oli myös varakas.

Monen mielestä minulla oli satumaista tuuria. Ja totesin, että näinkin voi elää. En osaa sanoa, mitään yksittäistä tekijää, mikä sitten sai jäämään suhteeseen.

No se kestävin parisuhteeni ei ollut lainkaan toimiva. Se oli hyvin kuluttava ja pysyi kasassa pelkästään sinnillä ja kestävyydellä, minun taholtani. Toinen osapuoli oli elämäänsä tyytyväinen. Pysyin siinä, kun olin kerran päätökseni tehnyt, yli puolet suhteen kestosta pelkällä tahdonvoimalla. Että siinällään siitä ei kyllä kannata ottaa yhtään mallia, vaan se olisi pitänyt lopettaa jo heti alkuunsa.

Mutta siis siinä hyvässä parisuhteessani, oleellisia asioita olivat samanlaiset arvot, samanlainen huumori, samanlaiset elämäntavat, samanlaiset tavoitteet ja toiveet. Minulla sukat eivät pyöri heti kovaa, eivät koskaan. Olen myös oppinut, ettei siihen tunteeseen edes kannata lainkaan luottaa. Parhaat asiat kasvavat hitaasti, jopa suorastaan yllättäen.

Entäs se neuvo sitten. Luota intuitioosi. Usko sitä pientä tunnetta, joka pääsee pintaan vain hiljaisuudessa ja kertoo ettei homma toimi. Älä luota sukkien pyörimisiin tai nopeaan tykästymiseen, älä luota niihin yhtään.

Niin. Kummallinen asia on rakastuminen.
Kymmenistä kohtaamistasi ihmisistä jostain henkilöstä tulee muita tärkeämpi, rakkain.
Ei sille mitään voi.
Alku on aika hermoille käyvää, koska miettii, onko toinen tosissaan ja onko tämä juuri s e
ainut ja oikea.
Tutustuminen, kärsivällisyys itsen ja toisen suhteen sekä huumori ovat hyvät muistaa.
Vilma
Ohje. En osaa toista oikein ohjeistaa. Sinun elämääsi. Onnea matkaan.