Tänään on neljä vuotta siitä kun veljeni teki itsemurhan.
Muistan ku joskus pentuina valvottiin kesäyönä ja käveltiin mettätieltä pellon laitaan, muistaisinpa vielä mitä juteltiin, hotain tosi hiton henkeviä😃
Muistan ku joskus pentuina valvottiin kesäyönä ja käveltiin mettätieltä pellon laitaan, muistaisinpa vielä mitä juteltiin, hotain tosi hiton henkeviä😃
Vastaukset 27
Vanhimmat
*jotain
Meni ny häneksi tämäki saatana🤦
Ja mun mielestä on kyllä myös aika pöljää et (kirkollisella) hautuumaalla vainaja haudataan niin et sillä olis "ylösnoustessaan" kasvot kirkkoon päin..
Niinku nyt mun veljen hautakivi on hänen jalkopäässä ja siinä käydään kukkia ja kynttilöitä laittamassa hänen varpaittensa tähden,
Itse olisin myös halunnut haudalle rautakautisen kiviröykkiön, mutta täytyy mennä pieni kivi kerrallaan..
En tie sinusta. Mutta toi itsemurha vaan ei mielestä katoa. Nuoruudessa kaveri porukasta yksi kuoli niin. Siitä on jäänyt syvä arpi sydämmeen. Eikä se unohdu eikä se parane. Itku tulee joka kerta. Ihan joka kerta kun häntä mietin. Olisi ollut vielä paljon hyvää elämässä. Ei sen olisi tarvinnut päättyä näin. Voimaa sinulle jaksamiseen❤️iso hali
Kiitos❤️
Ihan ensimmäinen ajatus mikä itelle tuli sillon neljä vuotta sitten oli et miksi nähdä vaivaa koska kaikki kuolee kuitenkin, jonain päivänä..
Mutta sitten se, minkälaista tuskaa hän on mahtanut kokea sisällään että teki näin, iskee tajuntaan
Itsemurhat ovat niin kurjia.
Mikä tän ketjun pointti? Kuulostaa joltain tekoempaattiselta paskalta
Pakko ei ole lukea eikä kommentoida varsinkaan👍
Yleensä tämmöinen kommentti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Oletko jotenkin tunnekuollut?
Käskttämätöntä p*skaa vastata aloitukseen noin. Et vaikuta täysin terveeltä tunne-elämä.
Pörssitiedotteiden mukaan kannattaa tankata, mutta ei velkavivulla.
Tupla W odottaa, Trump laittaa haisemaan ja vain tosimiesten nenät pysyvät pinnalla Huhtikuussa 2025.
Muutoin kevät saattaa olla herkkää aikaa moniin tekoihin, rakkaudellisiin kuin myös synkimpiin aatoksiin. Valo tuo joskus voimaa tehdä jopa huonoja päätöksiä.
AV
Juu, niin on. Työhommat painaa usein päälle ja on kaikenlaista muutakin menoa tietty samaan aikaan. Ylitöitä ja lisäksi olisi omiakin keväthommia mitä pitäisi tehdä. Niittinä päälle takatakatalvi....
https://youtu.be/Vz70IgmrpG4?si=IJay3g07lmjKiZv6
Kevään pitäis olla kivaa aikaa, mutta sitä se ei kyllä ole. V.tuttaa kelit, v.tuttaa siitepölyt ja jumalaton kiire... syksy on parempi....kesä oma lukunsa. Talvi vaan on...mikä on...
Kevät ja sen valo antaa usein voimia tehdä isompia liikkeitä, kun muuten on masennellut.
Myös minun velipoikani lähti keväällä oman käden kautta. Tosin siitä on kauemmin kuin neljä vuotta.
Meillä oli tapana valvoa valoisia kesäöitä kalalla.
Uskon että hän on nyt siinä valossa johon hänet oli alunperin valmistettukin.
-keinovaginamies-
Otan osaa. Ikävä ei tahdo helpottaa koskaan. Juuri tänään ikävöin enoani, joka kuoli mekein 20 vuotta sitten sydänkohtaukseen alle 40-vuotiaana. Hän oli kuin isoveli minulle. Harvoja ihmisiä jotka ovat minusta koskaan aidosti välittänyt. Muistan vieläkin kuinka hän antoi takin päältään, kun ulkona oli kylmä ja olin alipukeutunut.
Hieno ele jonka muistaa.
Tuossa on vähän samaa mitä siinä kun sain ekstra rahaa, ja jaoin ne viidelle ihmiselle heidän sitä pyytämättä. Kevättä kun on rinnassa.
AV
Ehkä koitit saada kompensaatiota, kun hylkäsit perheesi/vastuusi nuorempana?
Surullinen juttu. Veli tai sisar on kuitenkin se läheisin ihminen, jonka kanssa on kasvettu yhdessä. Ja vaikka on ne omat ongelmansa, niin kuitenkin tärkein henkilö ja monet asiat yhdessä koetaan.
Mä ite jouduin oleen ainoana lapsena kuus vuotiaaksi asti ja veljen syntymä oli kyllä elämäni kohokohta. Meillä oli vanha talo, niin luonnollisesti jaettiin huone, osattiin kyllä jo toistemme ajatuksetkin lukea. Veli on kuollu jo 10 vuotta sitten, sillon oli elokuu. Vieläkin oon kyllä vihanen tälle typerälle valtiolle, muka niin onnellisin.
Miten veljesi kuolema liittyy "typerään valtioon"?
- Sheena
Ei välttämättä. Mutta siihen liittyy toi 90 luvun armoton ryyppäämis kulttuuri. Ja se ettei alaikästen juomiseen juurikaan puututtu. No jossittelu ei auta, mutta ainakin ihmistä auttaa eteen päin jos saa elämälleen hyvän alun. Repsahdus itsessään voi kyllä tapahtua missä elämän vaiheessa tahansa.
Otan osaa menetykseesi, vaikka aikaa on kulunut, ei tuska koskaan täysin häviä. Onneksi voi muistaa hyviä hetkiä.
Jotain muistoja kantaa lopun elämänsä.
Kiitos vastauksista, saatan vielä palata niihin erikseen mut mitään en lupaa..
en enää niin paskana ole mitä olin,
On siis kevät kuljen merikosken rantaa,
Elämä jatkuu
Ja muita kliseitä mut whatever🤷
Taas istun junassa ja kuuntelen Turmion kätilöitä,
Mutta en itke
https://aijaa.com/rgMyFq
Kestävän näköiset pankot
Puutavaraa liikkuu meilläpäin paljo, itekki ku oon radan varressa ja lähellä ratapihaa lapsuuteni eläny nii nuihin on tottunu
Raskaat malmijunat pisti koko talon tärisemään, mut niitä ei oo enää menny ku ne tuli vissiin Venäjältä.
Voimia ja jaksamista.
Itseltäni ei ole oman käden kautta lähtenyt serkkua läheisempää mutta kaikille oli yhteistä joulun läheisys ja mitä ilmeisimmin yksinäisyys. Työn merkitys oli yhdelle se elämän lanka. Yksinään asusteli, ei harrastanut työn ulkopuolella mitään joten ehkä eläkkeelle jääminen sitten pelotti.
Toisella oli taustalla ero jonka jälkeen alkoi lapsen vieraannuttaminen hänestä. Jäi sitten arvoitukseksi ajatteliko siinä enemmän lastaan vai itseään mutta lopulta katsoi kuitenkin että ottaa käyttöön lopullisen ratkaisun.
Mitä huhtikuun julmuuteen tulee niin pitää siinä mielessä paikkansa että säätilojen vaihtelut aiheuttavat päänvaivaa niin ihmisille kuin luonnolle. Välillä on leppoisan lämpimiä päiviä ja metkessä tulee taas pakkaset sekä saappaan varren verran lunta.
tuollainen projekti yrittää auttaa masentuneita tyttöjä, kun niin joku KKK-negotiator.. kai onnistunut ihan ok nyt..