Minulla on sinua ikävä. Ei pahasti, mutta kuitenkin on, ja ikävä tulee jatkumaan. Luultavasti olo muuttuu tuskaiseksi taas.
Mitä sinä koet?
Mitä sinä koet?
Kirjoitan täysin tunnisteettomasti
Anonyymi-ap
17410
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Minä ikävöin ohimenijää..
Koen yksipuolisten tunteideni takia erilaisuutta. Tuntuu etten kuulu mihinkään. En tiennyt sinun suhdestatustasi, etkä sinä kertonut.
En osaa täysin kuvailla sitä, mutta yritän.
Olin niin onnellinen – auringonpaiste helli ihoa, kukat kukkivat, linnut lauloivat... kaikki oli huumaavan ihanaa.
Nyt jäljellä on vain sureva ikävä, joka haihtuu hiljalleen ilman vastauksia.
Silti toivon – vaikka vain unessa – että heräisin hänen viestiinsä, siihen yhteen, jossa hän ojentaisi kätensä. .
Tuskaista ja raastavaa ikävää, surua, mustasukkaisuutta, pelkoa, epätietoisuutta.. Tätä kestänyt jo niin kauan, että vaikea erottaa sitä rakkautta tai mitä nyt onkaan, sieltä tuon tuskan ja paskan alta. Haluaisin puhua, halata ja suudella, mutta kaikki on ihan päin helvettiä.
Olen todella väsynyt, enkä osaa ajatella meitä enää yhdessä 😥 Hyvä jos jaksan nousta sängystä aamulla. Joka päivä houkuttelen itseäni toimimaan edes vähän, mutta kyllä se sellaista väkisin vääntämistä on ollut. Ei jaksaisi ilman rakkautta tai ymmärtävää kuulijaa elää.
Ikävä on liian paha. Kaikki on turhaa tällein.
Ja nouseva kuu valvottaa. Ei vaan saa unen päästä kiinni. Kohta saa tehdä jo aamupalaa.
Valvoisi ilman kuutakin tällä surulla.
Miksi yrität muokata mua? Laita nyt jotain kivoja linkkejä <333333333333
En jaksa enää ketään. Koetan löytää iloni muualta. Haikeus jää kunhan tuska hellittää.
No joo on ikävä ja samaan aikaan tiedän että maailma on avoinna aina kaltaiselleni, joka saa kaiken minkä haluaa joten en valita.
Olen tehnyt kaiken niin hyvin ja järkevästi tämän ihastukseni suhteen kuin on mahdollista. Nyt ei tarvitse muuta kuin olla ja hahmottaa pikku hiljaa ihminen.
En tempautunut mukaan tyhmyyttäni, siitä ei ole kyse.
On ikävä. Ehkä sitä hetkeä, kun palaset loksahtelevat paikoilleen ja tiedän sen, että hän on todellinen.
Mitä siihen palasten paikoilleen loksahtamiseen vaaditaan?
Hmmmmm mitä missä milloin kuka kuinka kulli
Yhteys. Haluan jutella hänen kanssa kahden kesken. Miten se on mahdollista. Ei oikein mitenkään, kun kaikki on niin epäselvää. Minua hän ei löydä, ellei täällä ota kiinni ja viritä yhteyttä. Itse en pysty häntä etsimään epävarmuudesta johtuen, en täälläkään voi tehdä niin.
Mietin että näkiköhän hän saman kuin minä? Minä löysin sen siitä. Meidän sielut ovat kietoutuneet toisiinsa jotenkin?