Yli 3 kuukautta olen ollut niin rikki kuin ihminen voi olla. Rakastuin tyttöön jota tapailin kuukauden ajan. Hän ei minua halunnut. Hän ei silti tunnu pystyvän päästämään irti minusta, ei päivääkään ole ollut ettei hän olisi soittanut, vähintään sitä yhtä kertaa päivässä. Hän on se joka ottaa aina yhteyttä. Hän puhuu ja uskoutuu minulle asiansa. En ole koskaan ennen tavannut henkilöä jolle voin olla täysin avoin asioistani. Saatamme puhua tuntikausia puhelimessa päivittäin. Nyt tiedän rakastavani häntä täydestä sydämestäni, muttei hän voi niihin tunteisiin vastata. Silti epäilen että hänellä on jotain muutakin tuntemuksia minua kohtaan kuin pelkästään ystävänä, kerran on näin tiiviisti oltava yhteydessä, muttei hän suostu tai voi sitä sanoa. Kidutanko itseäni ajatuksella että joku päivä hän minut huolii, en edelleenkään voi kuvitella vierelleni toista henkilöä, joka ikisessä naisessa näen vain hänet. "Hetkessä sydämeni veit ja sen sirpaleina takasin vain annoit..."
Pieni
sydän sirpaleina
2804
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Suhde poikki kokonaan, yhteydenpitoja myöten tai sitten yhteenpalaaminen.
Ystävyyttä voi kokeilla myöhemmin kuukausien päästä.
Nykyisellään pahennat ainoastaan omaa tilannettasi.
Mulla on ollut aivan sama tilanne vähän nuorempana... Myöhemmin tajusin tytön olevan psykopaatti. Kaikki muut sen huomasivat jo paljon aiemmin (siis kylmyyden tytössä). Tunteet vääristävät faktat. Ilman liiottelua, hän oli siis todella kylmä. Ellei täysin tunnekuollut. Sellaiset ihmiset himoisevat ihailua, ja jos he löytävät niitä jotka ovat heihin palavasti rakastuneita ja lähes jumaloivat heitä, turha luulo että päästävät irti! Juokse ja kovaa kun vielä voit, ennen kuin tyttö imee kaikki elinvoimat sinusta.