”mikäli ongelma [työttömyys] ei ratkea, tehdä johtopäätökset ja patala [sig!] miettimään miksi 'korjaavat toimenpiteet' eivät tuota tulosta.
Tässä vaiheessa ulkopuoliset neuvot olisivat mahdollisesti hyödyllisiä. Neuvoja on toki hyviä ja huonoja, mutta miten on mahdollista, että laajalti tämän palstan lukijat tietävät noin 20 sekunnissa, että ehdotus ei toimi?... tällä palstalla ihmisiä on vaikea auttaa, koska he eivät halua apua.”
Lainaus oli edellisen keskustelijan viestistä ”Järkimiehelle”, kirjoittanut Jasu 2.7.2005 klo 12.57.
Niin, miksi emme halua teidän ”hyviä neuvojanne”? Mistä tämä pessimistisyys täällä?
Kysymyksen voi kääntää: miksi te ette halua ottaa meidän hyviä neuvojamme vastaan ja nähdä sitä tosiasiaa, että nykyisessä liberalistisessa yksilöidenvälisessä kilpailuyhteiskunnassa, jossa valtiovallan, politiikan ja moraalin merkitystä vähennetään koko ajan hyvinvointivaltion perustana, ihmisiä jää vääjäämättä työmarkkinoiden ja hyvinvoinnin ulkopuolelle. Elätte jossain liberalistisessa teoreettisessa mielikuvitusmaailmassa poissa todellisuudesta.
Yritämme saada teitä hyvää hyvyyttämme ymmärtämään, että liberalistinen ideologianne, jossa jokainen yksilö on vapaa ja oman onnensa seppä kilpailussa toisten kanssa, on epähumaani. Emme kaipaa täällä sosiaalidarvinistia ideoitanne. Haluamme että muutatte mieltänne.
Mitä yhteiskunta tarvitsee, on enemmän konservatismia. Konservatismi korostaa, että jokainen ihminen on tärkeä ja sillä on oma, ainutlaatuinen paikkansa ja tehtävänsä yhteiskunnan organismissa. Yhteiskunta on organismi eikä erillisistä toisistaan riippumattomista soluista koostuva eloton kasa niin kuin liberalismissa. Yhteiskunta tarvitsee jokaista ihmistä. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen ihminen ohjautuu (allokoituu – jakautuu) omalle paikalleen ja tehtäväänsä, esim. koulutuksen ja yhteiskunnan muiden investointien kautta.
Liberalismi taas lähtee yksilön täydellisestä vapaudesta suhteessa valtioon ja auktoriteetteihin. Yksilöllä on ainoastaan ”negatiivisia oikeuksia” – vapaus ”jostain” (positiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta ”johonkin”, kuten esim. turvallisuuteen). Korostetaan yksilön vapautta, täydellistä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta muusta yhteiskunnasta ja toisista ihmistä. Ollaan kaikenlaista kollektivismia vastaan. Siitä seuraa ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä. Sen sijaan että jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa yhteiskunnassa, kilpaillaan toisten kanssa. Liberalistinen yhteiskunta on kilpailuyhteiskunta. Kilpailuun liittyy, että ainoa joku häviää.
Lisää konservatismia politiikkaan!
Katsotaanpa nyt, kuinka Jasu ja Järkimies suhtautuvat näihin neuvoihin.
Tässä vaiheessa ulkopuoliset neuvot olisivat mahdollisesti hyödyllisiä. Neuvoja on toki hyviä ja huonoja, mutta miten on mahdollista, että laajalti tämän palstan lukijat tietävät noin 20 sekunnissa, että ehdotus ei toimi?... tällä palstalla ihmisiä on vaikea auttaa, koska he eivät halua apua.”
Lainaus oli edellisen keskustelijan viestistä ”Järkimiehelle”, kirjoittanut Jasu 2.7.2005 klo 12.57.
Niin, miksi emme halua teidän ”hyviä neuvojanne”? Mistä tämä pessimistisyys täällä?
Kysymyksen voi kääntää: miksi te ette halua ottaa meidän hyviä neuvojamme vastaan ja nähdä sitä tosiasiaa, että nykyisessä liberalistisessa yksilöidenvälisessä kilpailuyhteiskunnassa, jossa valtiovallan, politiikan ja moraalin merkitystä vähennetään koko ajan hyvinvointivaltion perustana, ihmisiä jää vääjäämättä työmarkkinoiden ja hyvinvoinnin ulkopuolelle. Elätte jossain liberalistisessa teoreettisessa mielikuvitusmaailmassa poissa todellisuudesta.
Yritämme saada teitä hyvää hyvyyttämme ymmärtämään, että liberalistinen ideologianne, jossa jokainen yksilö on vapaa ja oman onnensa seppä kilpailussa toisten kanssa, on epähumaani. Emme kaipaa täällä sosiaalidarvinistia ideoitanne. Haluamme että muutatte mieltänne.
Mitä yhteiskunta tarvitsee, on enemmän konservatismia. Konservatismi korostaa, että jokainen ihminen on tärkeä ja sillä on oma, ainutlaatuinen paikkansa ja tehtävänsä yhteiskunnan organismissa. Yhteiskunta on organismi eikä erillisistä toisistaan riippumattomista soluista koostuva eloton kasa niin kuin liberalismissa. Yhteiskunta tarvitsee jokaista ihmistä. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että jokainen ihminen ohjautuu (allokoituu – jakautuu) omalle paikalleen ja tehtäväänsä, esim. koulutuksen ja yhteiskunnan muiden investointien kautta.
Liberalismi taas lähtee yksilön täydellisestä vapaudesta suhteessa valtioon ja auktoriteetteihin. Yksilöllä on ainoastaan ”negatiivisia oikeuksia” – vapaus ”jostain” (positiivisella vapaudella tarkoitetaan vapautta ”johonkin”, kuten esim. turvallisuuteen). Korostetaan yksilön vapautta, täydellistä itsenäisyyttä ja riippumattomuutta muusta yhteiskunnasta ja toisista ihmistä. Ollaan kaikenlaista kollektivismia vastaan. Siitä seuraa ajatus, että jokainen on oman onnensa seppä. Sen sijaan että jokaisella on oma tehtävänsä ja paikkansa yhteiskunnassa, kilpaillaan toisten kanssa. Liberalistinen yhteiskunta on kilpailuyhteiskunta. Kilpailuun liittyy, että ainoa joku häviää.
Lisää konservatismia politiikkaan!
Katsotaanpa nyt, kuinka Jasu ja Järkimies suhtautuvat näihin neuvoihin.
Vastaukset 10
Vanhimmat
innolla millaisia älyn virtoja niissä vastauksissa on mitä kehittelevät.
Ei oikeasti taida mitään muuta tulla palautteeksi kuin se sama jauhaminen mitä tähänkin asti.
On pojilla niin paljon kokemusta työttömyydestä,että teoreettisella pohjalla on hyvä antaa typeriä "neuvoja".Yritetään kestää!
Hei "Pitkän aikaa työtön"
Hieno kirjoitus! Erinomaista! Katsotaanpa saadaanko jotakin vastinetta aikaiseksi...
"liberalistisessa ... ihmisiä jää vääjäämättä työmarkkinoiden ja hyvinvoinnin ulkopuolelle."
Tämä on totta, siitä ei ole epäillystäkään. Nyt pitää pohtia a)onko se ongelma b)onko parempia vaihtoehtoja.
A)ongelma? Työttömyyttä on pääasiassa kahta tyyppiä, kitka- ja rakenteellista työttömyyttä.
Kitkatyöttömyys johtuu siitä, että joka päivä ihmisiä siirtyy kolmen eri "tilan" välillä: Työmarkkinoilta poissa olevat, Työttömät ja Työlliset. Henkilö A ottaa lopputilin (työllinen->työtön) tai B siirtyy koulusta kortistoon (poissa -> työtön) jne. Koska siirtyminen vie aina aikaa, osa ihmisistä on aina näiden tilojen "välissä". Esimerkki:
1% työllisistä menettää työpaikkansa kuukausittain (ts. keskimääräinen työsuhde kestää 100kk eli n. 8 vuotta)
20% työttömistä löytää uuden työn kuukaudessa (ts. keskimääräinen työttömyysjakso on 5 kk)
Tästä saadaan U/L=0.01/0.01+0.20 = 0.047 eli noin 5%.
Toisin sanoen, 5% työttömyys johtuu pelkästään siitä että ihmiset (halustaan tai pakosta) vaihtavat työpaikaa, eikä vaihto tapahdu silmänräpäyksessä.
Liberalistinen näkemykseni on, että ihmisellä on oltava oikeus vaihtaa työpaikkaa jos hän niin haluaa. Samoin yrityksen on voitava irtisanoa ihmisiä jos se ei heitä tarvitse. (Firman tilaukset voivat pudota puoleen hetkessä, miten ihmeessä firman voi velvoittaa pitämään työvoimansa samalla tasolla? Jos firma pakotetaan pitämään työvoimansa, on laadittava laki joka takaa myös tilauksia... )
Mikä tässä on niin pahaa? Jotta kitkatyöttömyys (ehkä noin 5%) saataisiin pois, olisi työpaikan vaihdot kiellettävä. Sitäkö haluaisit? Anotaan lupaa valtiolta työpaikan vaihtoon? Kuullostaa hienolta, mutta taidan jättää väliin...
B)Rakenteellinen työttömyys. Koska työvoiman tasoa ei takaa mikään, mutta palkkaus on pakotettu korkealle tasolle, tulee aina olemaan ihmisiä joita ei voi työllistää tuottavasti. Yksinkertaisesti sanottuna, jos henkilö ei osaa mitään hyödyllistä, niin kuka hänestä pystyy maksamaan 2000e/kk (palkka + sivukulut)?
Liberalismissa on mielestäni yksi erinomaisen hieno ominaisuus: se olettaa että ihminen itse tietää mitä hän haluaa... paremmin kuin valtio. Pidän tätä oikeana suuntana. En voi ymmärtää kuinka valtiovalta (joka koostuu mm. misseistä ja ex-urheilijoista) voisi tietää paremmin mitä minä tarvitsen? Suoraan sanoen absurdi ajatus...
Lisäksi, mitä pahaa kilpailussa on? Evoluutio perustuu kilpailuun, ja se on osoittautunut parhaaksi tavaksi kehittyä. On melko helppo kuvitella (tai havainnoida) yhteiskunta jossa kaikki saavat saman palkan riippumatta siitä mitä tekee... miksi ihmeessä istuisin yökaudet lentokoneessa matkalla sota-alueille tai sars-vyöhykkeelle kun voisin olla kotona lasten kanssa? Luuletko että riskeeraan elämäni huvin vuoksi? Mikäli en tätä tekisi, niin luuletko että kansan riveistä nousisi innokkaita ihmisiä jotka veisivät maamme teknologiaa ja tuotteita maailmalle (samalla palkalla kuin esim. paikallisen kirjaston hoitaja) ?
Kaltaisesi ihmiset usein unohtavat että korkea elintaso mikä meillä on ei tule ilmaiseksi. Se, että joku jaksaa ottaa riskejä, tehdä 70-80 tuntisia viikkoja, opetella uusia kieliä ja perustaa toimintoja ulkomaille, luo ja ylläpitää sitä elintasoa minkä ympärilläsi näet. Mikäli tämä yrittelijäisyys loppuu, kasvu pysähtyy. Silloin emme pysty enää pitämään huolta työttömistämme ja sairaistamme...
Jasu
Ihan samassa kappaleessa:
"korkea elintaso" "70-80 tuntisia viikkoja"
Toisessa paikassa heitettään ruokaa roskiin samaan aikaan toisessa paikassa nähdään nälkää. En välttämättä tässä puhu suoraan ihan Suomesta tai työttömyydestä. Olisikohan monen ns. materiaalisen ongelman taustalla kykenettämyys jakamiseen? Melkein mitä tahansa voi jakaa: rahaa, ruokaa, työtä, tietoa ja vaikka ne sinun korostamat riskit.
Ihan pieni huomautus vielä.
"Evoluutio perustuu kilpailuun, ja se on osoittautunut parhaaksi tavaksi kehittyä".
Uskotko oikeasti evoluutioon? Evoluutiohan on uskon asia. Jos uskot niin tunnusta ainakin, että uskot siihen. Evoluutiohan yhtä uskon asia kuin Jumalakin: jokaisella oma käistyksensä. Btw. nykyään evoluutiosta on vallalla käsitys, että sopeutujat selviävät, eivät siis välttämättä ne vahvimmat.
Jasu!
Miksi et anna auttaa itseäsi? En ymmärrä. Liberalismi ja eritoten edustamasi
sosiaalidarvinistinen markkina-/uusliberalismi on täysin epäinhimillinen aate. Tarkkaile esim. mitä tapahtui Iso-Britanniassa 1820-1850-luvulla, kun liberalismin äärimmäinen muoto Manchester-liberalismi (sai alkunsa teollisuuskaupunki Manchesterin kauppakamarista) pääsi siellä valloilleen. Manchester-liberalismi perustui filosofi John Locken ja Adam Smithin ajatuksiin. Locken mukaan ihminen on vapaa auktoriteeteista, kuten valtiosta ja kirkosta. Ihminen päättää itse asioistaan valtion tai kirkon niihin puuttumatta. Ihmisellä on kolme ”perusoikeutta”: elämä, omaisuus ja vapaus. Valtion ainoa tehtävä on suojella näitä vapauksia poliisin, tuomioistuinten ja armeijan välityksellä, valtio on nk. ”yövartiovaltio” (Smithin termi). Yhteiskunta on vapaiden yksilöiden vapaiden sopimuksiin ja vapaaseen vaihtokauppaan perustuvaa toimintaa, valtio ei saa siihen puuttua (Smith). Verotus loukkaa esim. yksilön omaisuuden omistamisperiaatetta. Valtion ei tule huolehtia kenestäkään, jokainen huolehtikoon itsestään (”lassez-faire”-politiikka). Vapaita markkinoita ei saa estää mikään. Köyhäinhuoltolaki, jonka tarkoitus oli taata minimitoimentulo kaikille, etteivät he lähtisi kerjuulle kotipaikkakuntansa ulkopuolelle, poistettiin Iso-Britanniassa 1834, koska se Manchester-liberalististen mukaan esti työvoiman liikkuvuuden; tehtailijat tarvitsivat halpaa työvoimaa tehtaisiinsa ja hiilikaivoksiin maaseudulta. Työväenliikkeet kiellettiin 1779. Perintölaki muutettiin niin, että maa ei enää mennyt perintönä suvusta sukuun, koska markkinat tarvitsivat rajattoman määrän raaka-aineita (hiiltä ja terästä). Ihmisistä ja raaka-aineista tuli pelkkiä ”tuotantotekijöitä”, joita ostettiin mahdollisimman halvalla. Nälkä pakotti kaikki muuttamaan niille työpaikoille joita oli ja tekemään työtä niillä palkoilla joita tarjottiin. Taustalla oli luonnollisesti ajatus taata tuotantotekijöiden (ihmisten ja raaka-aineiden) rajaton hyväksikäyttö teollisuudessa. Lapset tekivät töitä aikuisten rinnalla 14-tuntisia päivä, varsinkin hiilikaivoksissa, joissa he olivat korvaamattomia pienen kokonsa vuoksi (pystyivät ryömimään ahtaissa paikoissa). Kokonaisia perheitä tuhoutui, sosiaalinen katastrofi oli tosiasia. Jotkut pamput ja keskiluokka tietysti hyötyivät liberalismin aatteesta, vapaudesta valtiosta ja kirkosta. Iso-Britannia siirtyi 1850-luvun puolessa välissä takaisin säännösteltyyn talouteen, ja sosiaaliliberalismi syntyi, joka takasi kaikille maassa säädyllisen toimeentulon valtion toimenpitein.
Tuo on esimerkki täysin vapaasta markkinataloudesta, johon olemme jälleen menossa ja jota puolustat.
Kirjoitat vielä: ”Liberalismissa on mielestäni yksi erinomaisen hieno ominaisuus: se olettaa, että ihminen itse tietää, mitä hän haluaa... paremmin kuin valtio.”
Vastaus: En tiedä missä todellisuudessa elät, mutta inhimillinen kokemus ja todellisuus osoittavat, että ihminen ei aina tiedä itse parhaiten, mitä haluaa. Otetaan nyt esimerkiksi kehitysvammaiset, dementiset vanhukset, lapset, monet nuoret ym. Valtion täytyy taata heille kelvolliset sosiaaliset olosuhteet. Liberalismissa odotetaan kuitenkin näidenkin ihmisten selviytyvän itse, vanhustenhuolto lakkautetaan, vammaisten apu lakkautetaan jne. Heitä ei pidetä ihmisinäkään.
Liberalismissa, jota edustat, kaikkien ihmisten on oltava samanlaisia ja täydellisiä. Kokemus ja todellisuus osoittavat kuitenkin, että me ihmiset olemme erilaisia, epätäydellisiä. Valtion täytyy nähdä ihmiset sellaisina kuin he ovat: ihmiset ovat lahjakkuudeltaan erilaisia ja ei ole sama kunnianhimo. Kaikista ei voi tulla tehtaanjohtajia. On johtajia ja johdettuja, mutta kaikkia tarvitaan kuitenkin. Ihmiset ovat tasa-arvoisia mutta eivät tasavertaisia, valtion täytyy se ottaa huomioon ja taata kaikille toimeentulo lahjakkuudesta riippumatta. Kaikki eivät pysty huolehtimaan itsestään, esim. nuoret vaan tarvitsevat valtion tukea.
Ei liberalistiselle sosiaalidarvinismille ja kyllä humanistiselle konservatismille!
"Nälkä pakotti kaikki muuttamaan niille työpaikoille joita oli ja tekemään työtä niillä palkoilla joita tarjottiin. Taustalla oli luonnollisesti ajatus taata tuotantotekijöiden (ihmisten ja raaka-aineiden) rajaton hyväksikäyttö teollisuudessa."
Huomaatteko muuten yhtäläisyyden 1800-luvun alkupuolen vihatun Manchesterliberalismin ja nykyisen työmarkkinapolitiikan kanssa?! Nälällä tehdään työvoima liikkuvaksi!
ollaan menossa,tai ollaan oikeastaan jo jonkunaikaa oltu osin tuossa tilanteessa.
Se on se tyhjä jääkaappi millä meitä on kiristetty jo pidemmän aikaa eikä parannusta ole näkyvissä,päinvastoin pahemmaksi on menossa.
Loistava kommentti! Itse en kyllä kykene noin fiksuun analyysiin. Tiedän vain mitkä keinot ovat auttaneet minut, täydellisen keskinkertaisuuden, hyviin työsuhteisiin.
kaiken
Liberaalien ja konservatiivien välinen ristiriita pohjautuu
siihen kiistakysymykseen millaisena nähdään ihmisen ja yhteiskunnan
suhde. Mikä arvo annetaan yhteikunnalle? Onko yhteislunta elävä
organismi niin kuin avaaja esitti. Vai onko se hmm syöpä? niin kuin
liberaalit tuntuvat ajattelevan.
Jokus hymyilyttää liberaalien 3/4-anarkismi. Kaikki rajoiteet ja
sääntely pois PAITSI omaisuuden suoja. Toisin sanoen;
Rikkaat saisivat tehdä mitä lystäävät
yhteiskunnasta riippumatta.
Markkinaliberalismia voidaan hyvinkin verrata syöpään yhteiskunnassa. Siinä jotkut kohdat kasvavat täysin kontrolloimatta ja mieluummin kiihtyvällä vauhdilla toisten osien kustannuksella. Yhteiskuntaa ei nähdä organismina, jossa jokaisella osalla on oma paikkansa ja tehtävänsä kokonaisuudessa, organismissa, ja jossa vallitsee harmonia vaan nähdään yhteiskunta yksittäisinä itsenäisinä toisistaan riippumattomina soluina, jotka kilpailevat keskenään suuruudesta ja kasvuvauhdista ja ravinnosta. Liberalismi on yhteiskunnan kehon syöpä. Syövästä seuraa koko organismin kuolema.