Sulkeutuneen. Olen huomannut toisen haastamisen ja testailun moneen otteeseen kyllä. Leikkimieliset kiusoittelut jne. Jostain syystä en siinä hetkessä kykene heittäytymään.. Epävarmuus ja tilanne tekevät minusta ihan tyhmän.
Normaalisti olen melko puhelias, iloinen ja puhun riittävällä taajuudella. Päässäni liikkuu kyllä asioita, mutta kunpa voisin vapautua. Olisi helpompi tutustua toiseen.
En ole ennen mennytkään näin lukkoon kenenkään kanssa. Olen aika hämmentynyt. Mikä on oikein ja mikä väärin. Yritän vain kontrolloida omia tunteitani ja se vie hirveästi energiaa peitellä niitä..
En mä ole tällainen. Olen mokannut. Toinen on saanut musta ja mun luonteesta varmaan ihan väärän kuvan.
Helpoimmalta tuntuisi ottaa etäisyyttä.. 🥺
Normaalisti olen melko puhelias, iloinen ja puhun riittävällä taajuudella. Päässäni liikkuu kyllä asioita, mutta kunpa voisin vapautua. Olisi helpompi tutustua toiseen.
En ole ennen mennytkään näin lukkoon kenenkään kanssa. Olen aika hämmentynyt. Mikä on oikein ja mikä väärin. Yritän vain kontrolloida omia tunteitani ja se vie hirveästi energiaa peitellä niitä..
En mä ole tällainen. Olen mokannut. Toinen on saanut musta ja mun luonteesta varmaan ihan väärän kuvan.
Helpoimmalta tuntuisi ottaa etäisyyttä.. 🥺
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joskus pieni etäisyys tekee vaan hyvää. Saa aikaa arvioida asioita eri kantilta. Tsemppiä!
Sellainen on kyllä otettu pari kertaa. Tunteet kyllä ovat ja pysyvät. Näkökulmia on tullut uusia tietysti.
Mietin vain miksi me kumpikaan ei uskalleta selvittää tätä asiaa kasvotusten. Tässä on tapahtunut turhaakin sotkua mitä ei olisi pitänyt edes tulla.
Tää on tuskallistakin välillä tuntea niin syvästi. Itsetutkiskelukaan ei riitä. Sitä saa tehdä vaikka koko päivän.
Eikä sitäpaitsi jaksais jatkuvasti omaa napaa miettii. Pitää lähtee salille.
Kiitti tsempeistä.
Ehkä on vaan parempi olla hiljaa. Ei ainakaan nolaa itseään enempää.
~aloittaja
Onko tilanteeseen tullut selvyyttä?