Onko ero aina kamalaakin kamalampi?

No riippuu tietysti paljon osapuolista. Mutta ei kai se sinä ole ihan hirveä. Jos on lapsia voi miettiä erilaisia asumisjärjestelyitä lapsien kannalta parhaalla tavalla. Totuttaa itsensäkin eroon. Mutta voin sanoa, että jossain kohtaa pitää tehdä ratkaisuja, muuten se käy helvetin raskaaksi. Ei minulla ainakaan ole ollut vaikeuksia tottua olemaan ilman häntä, toki suhteesta oli rakkaus kuollut jo vuosia ennen tätä prosessia. Kaverista tai kämppiksestä on helpompi varmaan lähteä lopullisesti omille teilleen.
Kai toi on yksilöllistä.

Ei ole aina niin kauhea. Parhaimmassa tapauksessa se on helpotus kaikille osapuolille. Myös lapset voivat paremmin, kun ei tarvitse elää kireässä ilmapiirissä.

Joku päätös tosiaan pitäisi saada tehtyä. Mietin löytäisinkö vielä tunteita ja oppisin rakastamaan. Tuo vaatisi itseltä paljon töitä ja en ole varma jaksanko nähdä enää vaivaa. Eroajatuksia ollut kauan, toki ei ihsn jatkuvasti. Tämä varmaan vaikuttanut siihen, että noita kamalan kamalia erotunteita ei ole päässyt syntymään

Eihän eroaminen koskaan kivaa ole, mutta kyllä se minulle ainakin oli silti helpotus, eikä lainkaan verrattavissa toisen kuokemaan.

Miten yleistä on että, melkein 20 vuotta tapahtunut ero tilanne ja käynyt asiaan liittyen ero terapiassa jne. Silti asia vaivaa kuin olis eilen tapahtunut? Uudesta suhteesta huolimatta ystävä sitä mieltä, että parempi olisi päättää päivänsä. Hän jäi silloin hetkellisesti taloudellisesti tyhjän päälle vaikka sai asiansa sittemmin järjestymään niin että, pääsi normi arkeen kiinni mutta kuitenkin tuon suhteen päättyminen vaivaa häntä edelleen.

Ei ole. Jokainen ero on erilainen. Oma ero oli surullinen, mutta samalla jännittävä, kun pääsi aloittamaan jotain uutta ja omaa.