Oletko sinäkin saanut tarpeeksesi maallisesta elämästä?

Pannaan tähän vielä jatkokysymys. Mitkä asiat mielestäsi maailmassa ovat parasta ja miksi, ja jos ne ovat alkaneet kyllästyttää sinua, niin mitä aiot tehdä asialle?

"Tuntuuko sinustakin siltä, että paras, mitä maailma voi tarjota, on hevonsontaa?"

No jotenkin näin, sillä tähän maailmaan ei tule enää satsata yhtään mitään. Maapallo kun tuhoutuu saasteeseen, sotiin, talouteen, poliittiseen rappioon ja yhä uusiin sairauksiin joihin parannuskeinoa ei ole.

Jäljelle jää vain usko Jeesukseen!

Mikäs tässä on eläessä demokraattisessa valtiossa, jossa on sananvapaus ja kaikkea?

Ajanvietto lapin kairoilla voi muistuttaa kairosmaista kirkkautta välillä. Kivasta puhumatta kuitenkin. Ehkä hauskuus riittää Jumalalle ellei.

Elämä on ihanaa ja elämisen arvoista, mutta toki luontokato ja meneillään oleva ihmisen aiheuttama sukupuuttoaalto luovat kaikelle melankolisen pohjasävyn.

Vähän kuin ihailisi miten taitavasti Titanicin orkesteri soittaa laivan kannella tähtikirkkaan taivaan loistaessa taustalla, mutta tietää, että vettä ryöppyää laivaan vääjäämättömällä vauhdilla.

Oma kuolema on väistämätön ja sen on oppinut hyväksymään, mutta se, että tuhoamme ainutlaatuista maapalloamme kiihtyvällä vauhdilla on pohjattoman surullista. Meidän jälkeemme tuleville jää vähemmän.

"Se mikä meissä on hyvää jälkeemme tänne jää".
Olisihan se surullista, jos ei olisi jälkeemme jäänyt mitään hyvää. Oikeastaan se onko meistä jäänyt mitään hyvää arvioivat he , jotka tänne jäävät.