olen 35 vuotias nainen savosta.olen 2 pienen lapsen yh-äiti.käyn viikkoisin töissä,viikonloput on vapaat.erosin n.3 vuotta sitten,ex -mies ei hoida lapsia koskaan,käy vain leikkimässä 1 kerran (1 tunti) viikossa.
olen vailla tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä,että kuinka jaksan ja miten voisin löytää elämääni uuden ihmis suhteen,kun vapaa aikaa ei oikeastaan ole koskaan,nyt olen lomalla,mutta myös lapset ovat luonani kellon ympäryksen.minulla on 4 vanhempaa siskoa,mutta ainakin luulin läheisimmäksi sitä joka on 3 vuotta minua vanhempi,mutta kuinka kävikään.hän ei sietänyt ex-miestäni lainkaan,kun erosin ei auttanut asiassa.hän ei voi kuulemma tulla mummolaan yhtä aikaa ,minun ja lasten kanssa koska olen niin itsekäs ja lapseni ovat vilkkaita riiviöitä hänen mielestään.minusta hän se itsekäs on kun kieltää serkkujaan tapaamasta toisiaan.jos joku luki juttuni,minulla olisi vielä paljon kerrottavaa.....kiitos....
olen vailla tukea toisilta samassa tilanteessa olevilta ihmisiltä,että kuinka jaksan ja miten voisin löytää elämääni uuden ihmis suhteen,kun vapaa aikaa ei oikeastaan ole koskaan,nyt olen lomalla,mutta myös lapset ovat luonani kellon ympäryksen.minulla on 4 vanhempaa siskoa,mutta ainakin luulin läheisimmäksi sitä joka on 3 vuotta minua vanhempi,mutta kuinka kävikään.hän ei sietänyt ex-miestäni lainkaan,kun erosin ei auttanut asiassa.hän ei voi kuulemma tulla mummolaan yhtä aikaa ,minun ja lasten kanssa koska olen niin itsekäs ja lapseni ovat vilkkaita riiviöitä hänen mielestään.minusta hän se itsekäs on kun kieltää serkkujaan tapaamasta toisiaan.jos joku luki juttuni,minulla olisi vielä paljon kerrottavaa.....kiitos....
Vastaukset 4
Vanhimmat
Nyt on mitä parhaimmat lomasäät. Hiki tippuu vieläkin nenänpäästäni.
Oletko vielä ihan uusi nettipalstoilla pörrääjä.
Kirjottelen enimmäkseen Soneraplazan Ellit-palstoilla. Siellä yh-palsta on nykyään melko hiljainen.
Aamun lehdessä oli iso artikkeli huoltajuusjutuista.
wwww.eroperhe.net sivut löysin tuon jutun avittamana.
Meidän erosta on jo aikaa. Lapsetkin ovat jo isoja.
En minäkään sisaruksista paljon tukea saanut.
Omin avuin olen pärjännyt.
Mukavaa lomaa koko perheelle.
runsas vuosi sitten. Kaksi jo täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa lasta. Koskaan eivät ole olleet isällään ja minulla vastuu kaikesta. Sukulaiset hyvin etäisiä ja eromme jälkeen vain muutama on ollut yhteydessä. Rahallista tukea en saa mistään,ja elatusmaksu yhdestä epäsäännöllistä. Kaikesta pahemmalta tuntuu se ettei edes sukulaiset ole kiinnostuneita asioistamme, edes kummit eivät muista. Lähisukulaisia ei montaa edes ole. Kukaan ei soittele, ei edes syntymäpäivinä.Jos itse otan yhteyttä, heillä on aina niin kiire omissa jutuissaan. Uutta suhdetta ei ole, edes näköpiirissäkään.
Siinä suhteessa olen sinua onnekkaampi että lapseni pärjäävät jo ilman paimentamista.Tilanteesi on kyllä todella kuluttava.Sääli että asun täällä etelämpänä, mutta voisin kuvitella että lähistölläsi asuisi muitakin samantyyppisessä tilanteessa olevia.
Voimia ja intoa elämääsi.
Olen kahden pienen lapsen kanssa yksin. Isä käy joskus leikkimässä lasten kanssa. Saattaa mennä monta viikkoa ettei hän näe lapsiansa. Ja ei hän aina vastaa edes puhelimeen kun lapset soittaa, nytkin lapset ovat soittaneet monena pv, mut ei vastausta. viina on tärkeämpää kuin omat lapset. eikä minullakaan ole ketään hoitajaa eikä muutakaan apua. Kaipaisin kyllä että joskus pääsisin johonkin. Ymmärrän sinua täysin. Elän itse aika lailla samanlaista elämää.
onkin vanhemmat hyvänä apuna, kun asuvat lähellä ja ovat muutenkin koko ajan olleet tarvittaessa tukena. Silti huomaan ihan tuttuakin kirjoituksessasi. Olen törmännyt myös heihin, jotka paheksuvat eronneita ja yh-äitejä. Tapaamiset ovat hyvin satunnaisia, joten en periaatteessa voi suunnitella mitään menoja ennakkoon. Kun isä suvaitsee ottaa lapset luokseen, on pakko tehdä tekemättömätkin. Yleensä vapaat on se yksi ainoa päivä. Usein kuitenkin rästihommia olisi ainakin kahdeksi päiväksi ja olisihan se ihan kiva joskus ihan vain rauhassa löhötä sohvalla ja katsoa telkkua ja mässäillä.
Toimiiko paikkakunnallasi yksinhuoltajien jotain järjestöä. Sieltä löytyisi ainakin vertaistukea. Meillä on hyvin pienimuotoinen ja melko epäaktiivinen sellainen, mutta sinne voi ottaa lapsetkin mukaan, eikä kukaan moittinut lapsiani riiviöiksi. =) En ole käynyt, kuin kerran talvella siellä, mutta ihan kiva fiilis jäi, kun sai jutella ihan rauhassa kaikista jutuista.