Uskottomuuden hinta tai arvo?

Nainen toistelee vaihtariksi, jopa päivittäin, että hän rakastaa miestä kovasti. Pitäisi riittää.

Mitähän se toisten uskollisuus sinulle kuuluu? Minkö arvoista on, mitä helvettiä säkin selität.. Yrität kuulostaa fiksulta mut lääräät jotain lapsellista skeidaa täällä.

Tavallaan ymmärrän uskottomuuden.
Siihen on aina! Syynsä.Eheäån parisuhteeseen ei kuulu pettäminen.Kaiki riippuu kaikesta ja toiset on vaan pettäjiä ja toisen niiden aiheuttajia.
Itse olen molemmat kokenut. Minua on petetty ja tietysti annoin yli 100% takaisin vaikka ajattelin vain tasata tilit..Kaikkein pahinta mitä ihmiselle tapahtuu on se että joku ulkopuolinen puuttuu käden ihmisen elämään ja vain siksi että on itse epäonnistunut.
Mitäkåmies

Mä en ole kiinnostunut siitä että kysytään miten päivä meni töissä. Se on sitä samaa vuodesta toiseen eri vivahtein. Jos joku asia puhuttaa tai haluan kertoa, avaudun sitten. Miesten stressi ei häviä puhumalla samoin kuin naisten. Miehenä haluaisin kosketusta ja muuta yhdessä oloa, jotta tunnen itseni rakastetuksi ja halutuksi, että jaksan mennä vaikka sinne huonoon työpaikkaan uudelleen joka päivä. Käyn töissä että voin turvata lapsille ja vaimolle/naiselle mahdollisimman hyvät olosuhteet. Odotan hyvää kohtelua kotona ja käyttäydyn itse myös hyvin lapsia ja vaimoa/naista kohtaan.

Minun avioliitossa oli pettämistä, aikaisemmat pettämisiä en huomannut, kun ne eivät vaikuttaneet parisuhteeseen, myöhemmin vaimon pettämiset vaikuttivat parisuhdedynamiikkaan valtavasti. Me ei oltu enää tiimi vaan aloin olla ongelma kaikkeen. Mikään tuki, kannustus, kuuntelu, tehtyjen kotitöiden määrä ei vaimolle riittänyt. Minun arvostus meni nollaan, vaikka olin mielestäni hyvä vastuullinen isä. Minä en pettänyt. Olin jopa valmis antamaan anteeksi pettämiset, koska en halunnut lapsille rikkinäistä perhettä. Vaimon oma rikkinäinen perhe oli syypää siihen, että hän ei ollut tyytyväinen itseensä eikä kenenkään muuhunkaan ja etsi onnea muualta. Pettämiskierteen jälkeen vaimo sanoi, että sä olet aina hyväksynyt minut sellaisena kuin olen. Asia oli juuri näin. Rakastin vaimoa paljon kaikkien vikojenkin kanssa. Mutta pettämistä ja huonoa kohtelua oli niin paljon lopuksi, että ainoa millä olisin saanut rakkauteni jatkumaan vaimoa kohtaan olisi ollut hänen anteeksipyyntönsä kaikesta siitä mitä hän oli tehnyt minulle. Hän ei pystynyt siihen. Hän kertoi, ettei tunne empatiaa minua kohtaan. Nyt ymmärrän, miksi hän pystyi olemaan minua kohtaan niin julma.

Nuorena maailma on mustavalkoinen ja pettämistä olisi ollut vaikea antaa anteeksi. Myöhemmin sitä ymmärtää, että kaikki ihmiset tekevät virheitä ja elämässä on täynnä harmaan eri sävyjä. Siksi olin valmis nielemään pettämiset, koska en halunnut lapsille sitä samaa mitä vaimoni on lapsena kokenut. Vaimo syyttää minua kaiken tämän jälkeen hulluksi, sairaaksi. Pyytää syömään lääkkeitä. Uhkaa soittaa poliisille, jos pyydän häntä ottamaan vastuun tekemisistään. Vaimo ei ymmärrä anteeksipyynnön voimaa. Eikä pyydä anteeksi. Mä en voi elää enää tässä parisuhteessa, koska mitään arvostusta minua kohtaan ei ole ollut näköjään pitkään aikaan.

Meillä oli kaikki hyvin, paremmin kuin muilla perheillä keskimäärin. Vaimolle se ei riittänyt. Nyt kaikki hajoaa ihan vaan sen takia, että vaimo ei pysty pyytämään anteeksi, mieluummin soittaa poliisit.