Minulla oli profiili palstalla, aluksi lähinnä iltojeni iloksi ja juttuseuraksi laitoin, en elänyt suuren tunnekuohuon toiveessa, vaan ajattelin et se tulee mitä tulee ja sillä siisti.
Kirjoittelin muutaman mukavan ihmisen kanssa, osa vaikutti sellaiselta, että vain ja ainoastaan kaverina voisin kirjoitella. Osa oli vain seksiseuraa vailla, ja mikäs siinä, siitä vain jos siltä kerran tuntuu. Mutta minusta ei tuntunut.
Eräs mies oli nähnyt profiilini, ja hän halusi saada minuun yhdeyden "hinnalla millä hyvänsä", ja laittoi itsellensäkin sit profiilin, jotta pääsi juttelemaan. Niin siinä sitten kirjoiteltiin jokunen ilta, sit soiteltiin jokunen tunti muutamana yönä, ja sitten tavattiin.
Ja minun osaltani se oli jalat alta heti... Rakkautta ensi silmäyksellä niin sanotusti... Ja uskon vakaasti et niin se oli hänellekin.
Nyt olen aivan umpirakastunut, ja ikävöin kun täytyy viikonloppujen jälkeen mennä omille teille. Ei tätä eroa jaksaisi eikä haluaisi... Olen löytänyt oman elämäni prinssin, merirosvoni, joka sydämeni vei.
En olisi moista uskonut jos joku minulle vuosi tai puoli vuotta sitten olisi asiaa sanonut, mutta nyt uskon.
Onnea kaikille etsinnässä, ja heille, jotka ovat etsimänsä jo löytäneet!!
Kirjoittelin muutaman mukavan ihmisen kanssa, osa vaikutti sellaiselta, että vain ja ainoastaan kaverina voisin kirjoitella. Osa oli vain seksiseuraa vailla, ja mikäs siinä, siitä vain jos siltä kerran tuntuu. Mutta minusta ei tuntunut.
Eräs mies oli nähnyt profiilini, ja hän halusi saada minuun yhdeyden "hinnalla millä hyvänsä", ja laittoi itsellensäkin sit profiilin, jotta pääsi juttelemaan. Niin siinä sitten kirjoiteltiin jokunen ilta, sit soiteltiin jokunen tunti muutamana yönä, ja sitten tavattiin.
Ja minun osaltani se oli jalat alta heti... Rakkautta ensi silmäyksellä niin sanotusti... Ja uskon vakaasti et niin se oli hänellekin.
Nyt olen aivan umpirakastunut, ja ikävöin kun täytyy viikonloppujen jälkeen mennä omille teille. Ei tätä eroa jaksaisi eikä haluaisi... Olen löytänyt oman elämäni prinssin, merirosvoni, joka sydämeni vei.
En olisi moista uskonut jos joku minulle vuosi tai puoli vuotta sitten olisi asiaa sanonut, mutta nyt uskon.
Onnea kaikille etsinnässä, ja heille, jotka ovat etsimänsä jo löytäneet!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minäkin löysin oman rakkaani täältä treffijutusta. Muutaman naisen kanssa kävin treffeillä kevään aikana, mutta sitten toukokuussa tärppäsi ihan tosissaan, ja nyt ollaan oltu yhdessä parisen kuukautta :) Ihanaa kun on niin rakastunut, ja kun se tunne on vielä molemminpuolinen :) Meilläkin on välimatkaa sen verran, että nähdään vain viikonloppuisin tai muina vapaa-aikoina, mutta yhteyttä pidetään tietenkin joka päivä :)
Niin, ja minun kokemukset ovat kokonaisuudessaan positiivisia, sillä kaikki tytöt olivat oikein kivoja. Parin kanssa ollaan pidetty myöhemminkin jonkin verran yhteyttä, vaikka ei sen enempää natsannutkaan.
Minä olen myös löytänyt "helmen" itselleni treffimestan kautta. Ensin en uskonut löytäväni ketään oikeasti tositarkoituksella olevaa miespuolista, koska kaikilla oli vain "tietty asia mielessä" ja sen jälkeen suhteen lopettaminen. En lannistunut, tutkailin ja tapailin jos jonkinmoista kulkijaa ja melkein petyin elämääni.
Sitten vastasi eräs sympaattisen ja rehellisen oloinen mies, ja taas lähdin treffeille. En odottanut mitään erikoista ja ajattelin että taas yksi tapaus muiden joukossa. Mutta hämmästykseni huomasin että hänellä olikin arvot kohdallaan ja oli jopa kiinnostunut muustakin kuin seksistä. Tapailumme tiivistyi ja keskustelua syntyi kaikesta mahdollisesta. Kemiat kolahtivat heti kohdakkain ja yhdessä oli hauskaa.
Tähän päivään asti, jo puoli vuotta olemme seurustelleet yhdessä. Tulevaisuudestakin keskustelleet, mutta ei mitään kiirehtimistä minkään kanssa. Lapsia meillä molemmilla on jo ennestään, joten perheen perustamista ei tarvitse enää miettiä samalla tavoin kuin nuorena.
Elämä tuntuu ihanalta, ja etenkin kun reilut neljäkymppisenä naisena tuntee rakastuvansa kuin teini. Kiintymys on kasvanut rakkaudeksi. Rakastelemme, suutelemme ja hellimme toisiamme kuin nuorena, joskus tuntuu että vielä enemmän kuin nuorena. Tämä tunne on niin ihmeellinen, joka solussa tuntuu. Tämä keski-iän "rakkaus" on jotenkin aivan erilaista kuin nuorena; on jotenkin kypsempää, aidompaa, tunteilla on suurempi merkitys. Nuorempana kokeilun halu ja suora toiminta olivat enemmän pinnalla.
Nauti sinäkin rakkaudestasi kaikesta sydämestäsi hellien ja hoitaen. Yksin ei ole kenenkään hyvä olla. Pitää olla joku joka kuuntelee ja jolle voi puhua ja jota voi rakastaa. Silloin on elämä kohdallansa.
Teille jotka olette pettyneet treffipalstoilla, voin sanoa että ei kaikki ole samanlaisia. On vain oltava sinnikäs ja yritettävä aina uudestaan ja opeteltava lukemaan deittailijoiden rivien välistä, mitä kenelläkin on mielessä. Minä ainakin olen tyytyväinen ja onnellinen tällä hetkellä, kun olen löytänyt oikeanlaisen ihmisen elämääni.
Noinhan minunkin kaverilleni kävi, tapasi täällä elämänsä miehen. Vielä vuosi sitten tämä neiti vannoi ettei ikinä mene naimisiin mutta toisin kävi. Kuukauden päästä vietetään häitä ja pääsen oikein todistamaan tätä nettirakkautta lähietäisyydeltä kaasona toimiessani. Ehkä minäkin koen kaverini kohtalon kohta ;)
Onnea suhteillenne-
Minulle kävi näin
Juttelin vappuna upean elämäni miehen kanss
helluntaina tavattiin--
kesä heiluttiin yhdessä-
jouluna muutimme saman katon alle
ja nyt ostimme oman ihanan kodin
aamukasteen saa tuntea varpaiden alla
ja juoda yhdessä aamukahvit auringon paisteessa
näin kesällä -
Vastapäätä on elämäni aurinko tämä on
todella sattumaa-
Minua kosittiin Kreetan lomamatkallamme
ja vastaus oli jees! Häitä ei ole lyöty vielä lukkoon ne saa odottaa vielä
Olen tosi Onnellinen ja rakastunut!
Hyvää kesää kaikille
Krisse (umpirakastunut)
..olisi mukava lukea enemmänkin. Turhan usein negatiiviset saavat ihan liikaa huomiota.
Nim. Netistä omansa löytänyt neljä vuotta sitten ja elämä hymyilee
..piristyksestä ja rohkaisusta. Otin oman ilmoitukseni jokin aika sitten pois, sillä ahdistuin, kun aika ei riittänyt ihmisten kanssa kirjoittamiseen/tapaamiseen. Tapasin ja kirjoittelin niiden kanssa, joiden kanssa yhteinen sävel oli siihen mennessä jo löytynyt. Kaikki mukavia miehiä, mutta treffejen jälkeen osan kanssa yksinkertaisesti oli vaan, että "kiva tyyppi, mutta...". Se jokin ei siis kolahtanut. Kaveruutta en heille edes viitsi tarjota, sillä se on ankeaa, jos toinen odottaa jotain enemmän. Nyt olen tavannut muutaman kerran erittäin lupaavan miehen kanssa ja luulen, että kiinnostus on molemminpuolista. Negatiivisia palautteita ja tarinoita luettuani minua alkoi kuitenkin hiipiä pelko mieleen. Kiitos näistä rohkaisuista siis.
Niinpä niin, minäkin löysin onneni netistä kaksi ja puoli vuotta, olin taivaallisen rakastunut, muutettiin yhteen, keskusteluyhteys oli mitä toimivin, rakastimme. Ja nyt se sitten ilmoitti, että eipä rakastanutkaan riittävästi. Että heippodei.
En tietenkään väitä, että olisi netin vika. Toisaalta mietin koko ajan myös sitä, että ihastuimmeko sittenkään toisiimme vai siihen omaan mielikuvaamme, jonka toisesta meilien perusteella loimme. Ja sitten vain kesti näin kauan hänellä tunnistaa totuus. Tiedän, ettei teistä nyt tunnu tältä. Eipä tuntunut minustakaan puoli vuotta sitten.