Petin enkä kestä tätä syyllisyyttä!

Vihdoin tuli järki päähän, mutta hairahdus tuli ilmi siitä huolimatta.
Syyllisyys ja häpeä on suuri muutenkin, mutta kestämättömäksi sen tekee se, että miehen ystävät, sekä osa omistani ovat siitä tietoisia. Lumpun leima otsassani taitaa olla ikuinen.
Harmittaa, että tämä asia mutkistaa kaikkien meidän välejä, myös mieheni suhtautumista ystäviinsä.
Miten elää tämän tunteen kanssa, kun tuntuu, etten todellakaan ole ansainnut miestäni vaan hänelle varmasti olisi tuolla jossakin arvoisensa?!
111563
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

... ikävä kyllä =/ itse kamppaillut tuon tunteen kanssa yli vuoden, eikä loppua tai helpotusta tunnu tulevan. kai se on pakko laittaa itse avioliitto karille, kun ei voi oman pahan olonsa kanssa elää. saisi edes toinen mahdollisuuden oikeaan onneen, itseltäni sen tuhosin :´(

Äänestä
  • On muuten toi sulle NIIN oikein. Mikään katumuksesi ei koskaan riitä hyvittämään sun tekoja!

    Äänestä

Totta turiset.

Olet todennäköisesti pilannut miehesi kyvyn luottaa toisiin ihmisiin.

Onneksi jäit kiinni, valehtelija.

Äänestä

Olisit miettinyt tuota juttua ennen kuin teit mitä teit. Ero olisi varmaan paras ratkaisu kaikkien kannalta.

Äänestä
  • miehelle"si" olisi parasta että alkaisi hakea työpaikkaa uudelta paikkakunnala ja saisitte te jäädä temmeltämään sairasta leikkiänne.

    Hänelle jäisi edes jotain totuutta elämäänsä kun pääsisi sinusta ja ns. ystävistään. Tapaisi mahdollisesti rehellisiä ihmisiä.

    Äänestä

Onnittelen lämpimästi sait sitä mitä hait!

Äänestä
  • Syyllisyyttä ei kukaan hae.

    Alkuperäiselle; Ole iloinen siitä, että kykenet tuntemaan syyllisyyttä. Kaikki eivät tunne.

    Äänestä

  • Riina kirjoitti:

    Syyllisyyttä ei kukaan hae.

    Alkuperäiselle; Ole iloinen siitä, että kykenet tuntemaan syyllisyyttä. Kaikki eivät tunne.

    Ei siitä ollutkaan kyse syyllisyyden hakemisesta vaan siitä että sitä niittää mitä kylvää.Näissä tapauksissa se on tuhoa......

    Äänestä

Käy nyt ensiksi asia läpi miehesi kanssa eli noin 1 vuoden keskustelu. Kyllä ystävät on ystäviä kaiken jälkeenkin tai sitten ovat kaksinaamaisia teeskentelijöitä, joita ei ystavinä kannata pitääkään.

Äänestä
  • Ystävät ovat jo kaksinaamaisia!

    Äänestä

myös niille "kavereille" jakorasiaksi.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


paha kirjoitti:

Vihdoin tuli järki päähän, mutta hairahdus tuli ilmi siitä huolimatta.
Syyllisyys ja häpeä on suuri muutenkin, mutta kestämättömäksi sen tekee se, että miehen ystävät, sekä osa omistani ovat siitä tietoisia. Lumpun leima otsassani taitaa olla ikuinen.
Harmittaa, että tämä asia mutkistaa kaikkien meidän välejä, myös mieheni suhtautumista ystäviinsä.
Miten elää tämän tunteen kanssa, kun tuntuu, etten todellakaan ole ansainnut miestäni vaan hänelle varmasti olisi tuolla jossakin arvoisensa?!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu