Tullut tässä viime aikoina huomanneeksi, että pakkosinkkuus on lähinnä itsestä kiinni. Monet kaverit ovat valittaneet, ettei seurustelukumppania kertakaikkiaan löydy... Löytyyhän niitä, kun nostaa päänsä ja katselee ympärilleen! Käy ulkona, terasseilla, konserteissa, kaupoissa, kirjastossa, uimassa. Avaa suunsa tilaisuuden tullen ja hymyilee valloittavasti. Tiputtaa kovan, suljetun kuoren ja häpeilevän minä-olen-ja-tulen-aina-olemaan-sinkku -asenteen ja lähtee tekemään tuttavuutta ihmisten kanssa! Itsetuntoa voi kerätä kukin taholtaan - ja ulkonäöstähän se ei ole kiinni. Ei tippaakaan. On vain oma persoonallinen itsensä, lopettaa tavallisen suomalaisille ominaisen väheksyvän ajattelun ja alkaa arvostaa itseään.
Itsetunnolla ne miehet/naiset isketään, hymyllä ja asenteella - ei ulkonäöllä tai vaatteilla.
Hymyillen matkaan, mars!
Itsetunnolla ne miehet/naiset isketään, hymyllä ja asenteella - ei ulkonäöllä tai vaatteilla.
Hymyillen matkaan, mars!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ei todellakaan kiinnosta minkään sortin miehet. Kaverit ja ystävät on ok, mutta että pitäisi jonkun kanssa jaksaa seurustella - ei jaksa. Ihan tarpeeksi tullut kokeiltua sitä sorttia ja vielä avioliittokin takana. Yksin on ihanaa taivaltaa, kun sen oivaltaa.
olen mukava, iloinen, aikaste hyvännäköinen ja itsetuntokin on kohdallaan.
mitä sitten?
oliko tuo hätähuuto vai mikä?
Aika hyvä heitto, ensin Mari kehuu kuinka ihanaa sinkkuna olo on ja heti perään alkaa markkinoida itseään hyvänä tyyppinä.
Näinhän se on...
Ihme vaan että kaikki ne ajat kun olin ammiksessa niin olin ns. pakkosinkku. No heti kun valmistuin 3. sitten niin heti löytyi nainen jo heti tasan 2-viikkoa valmistumiseni jälkeen. Toki nuo ajat olivatkin niitä ensimmäisiä kodista irtaantumisen aikoja.
ole ongelma tämänpäivän sinkuille. Niitä taitoja riittää,ulkoisesti ja sisäisesti. Suurin ongelma on se tunne, se erikoinen tunne ei tunnu heti, kun mies ja nainen kohtaa, heitä ei ole tarkoitettu yhteen. Turha alkaa kehittämään mitään toivon varjolla.niin , mikä ihmeen tunne? No se seksuaallisuus. Se on ihan oikiasti tosi harvinainen tunne - ihan oikiasti - ihmisten keskuudessa - ihan oikiasti - sitä kannattaa odotella.
naisena sen aloitteen teko on kyseenalaisempaa, varsinkin baarissa. olen kysynyt tuttavapiirin pojilta että mitä ne ajattelee jos nainen tulee juttelemaan. ne sanoi että se haluaa ehkä panna tai jotain. joko nämä pojat ovat hiukan yksinkertaisia tai sitten oikeasti se vaikuttaa siltä se naisen lähestyminen. ja sitä en todellakaan halua.. olen kyllä usein miettinyt, muualla kuin baareissa, että menisi juttelemaan jonkun kanssa, mutta sitten ajattelee liikaa että entä jos se onkin varattu.. ja lopulta että jos se oma ujous paistaa sitten liikaa läpi ja kaikki menee mönkään :) tyhmää..
Samat mietteet sinulla, kuin miehillä aina.
Nuo kaverisi todellakin ovat yksinkertaisia, ei nyt millään pahalla. Mutta jos minua nainen lähestyisi, niin olisin todella otettu että joku on minusta kiinnostunut ja uskaltaa lähestyä, vaikka ujo olisikin. Mikäs sen hienompaa, kuin että jopa ujo uskaltautuu juttelemaan?
Toisaalta naiset baarissa olettavat automaattisesti että iskua yrittävä mies yrittää vain sänkyyn päästä :(
ei ulkonäöllä tai vaatteilla"
Ei vai?
Siis sinun mielestä ulkonäkö ei vaikuta yhtään kumppanin saannissa. Taidat olla juuri itse sellainen suhteellisen hyvännäköinen laput silmillä kulkeva hyypiö. Se on se hyvä ulkonäkö, mikä herättää positiivisia mielikuvia hyvästä itsetunnosta jne. Hyvännäköinen ei tule koskaan ymmärtämään millaista olla ruma, kun hän itse on saanu elämän niin helpolla hyvän ulkonäön ansiosta. Äläkä lässytä sitä samaa jarnaa, että jokainen on omalla tavallaan kaunis. Meinaa, et se on ihan täysin turha korulause, jolla pyritään vaan korottamaan sun omaa napaa.
onko se se itsetunto, itsensä arvostaminen, tahto olla hyvän näköinen? Monet suomalaiset sortuvat siihen, etteivät pidä itseään minään. "Kyllähän mä tällasen aika tavallisen näköinen olen..." "Tavallinen tyttö etsii seuraa" "Eimulkukkakoskamittä" turkulaisittain. Korostakaa niitä hyviä puolianne, ihmiset. Jos on omasta mielestään ruma, on myös muiden mielestä ruma. Lievä narsismi on pelkästään hyödyksi, kannattaa muistaa. Ja kaiken lisäksi, ulkonäköön vaikuttaa niin monta osasta, että suurinta osaa pystyy manipuloimaan. Hiukset, vaatteet, ruumiinrakennekin ovat muuteltavissa jossain määrin ja pitkällä tähtäimellä. Finneihin löytyy hoitokeino ja ujoudestaankin pääsee sitkeällä harjoittelulla eroon, jos vain todella haluaa. Nimim. koettu on. Pakottaa itsensä esille, siitä sitä huomaa että sehän on ihan kivaa tulla huomatuksi. Pidän itse itseäni hyvännäköisenä, hiukseni ovat kunnossa, vaatteet ovat siistit ja salilla käyn myös jotta kroppa pysyy jossain kuosissa. Ja vastakkainen sukupuoli tykkää. Arvostakaa itseänne, ihmiset!!
Satuttaa lukee moista tekstiä.
Helppo se on elvistellä et "helppoo se naisten saanti on" jos on itte sattunu syntymään mr universumin näköiseks.
Koskaan ei ole kukaan minua hyväksynyt enkä usko että tulee hyväksymäänkään. Sucks to be me. Onneks en ole yksin, tiedän muutaman muunkin jotka eivät myöskään joko ulkonäön tai ujouden takia saa. Mä vaihtasin tän karseen ulkonäön ujouteen millon vaan jos ois mahdollista...
Tylsää olla oma persoonallinen itsensä, kun se tarkoittaa ujoa, arkaa ja hieman hiljaisempaa.
Edes ajatus siitä että lähestyisin toista ihmistä on lähes mahdoton.
Aivan oikein!! se ei ole muusta kiinni...kuinka hyvin
onnistuu markkinoimaan itseään. Ensivaikutelma on tosi tärkeä, jos meinaat saada jotain aikaan. Se ei kauhean vaikeaa ole roudaa vain perseensä punttikselle ja tekee itsestään paremman näköisen....ennenkaikkea on vaan aktiivisempi ja positiivisempi.
Ja vielä kaikenlisäksi siellä punttiksella käydessä ensimmaiset asiat mitkä kasvaa on ego ja itseluottamus, eli sitenkin hyödyksi yritettäessä hakea seuraa. Kerrassaan hyödyllistä touhua, ja nousee kunto saman tien.
Näin on. Ihmiset, kun tietäisivät kuinka nopeasti ja helposti saa sellaista positiivisen näkyvää aikaisesti....enkä tarkoita mitään himobodausta vaan sellaista, et on hyvässä kunnossa. Kyllä naamasta näkee, että onko kaverilla terve itseluottamus ja onko nähnyt vaivaa sen eteen.
entäs kun on vaan paskan näköinen ? saanu ties minkälaista kommenttia kautta elämän ja mitä törkeimpiä temppuja ja ohareita ja haukkumanimii saanu naisilt. 22 v ja poikuus tallessa. kukaa ei oo kelpuuttanu, mitä vittumaisemmin aina vaa jätetty tai tehty ilmi ettei kiinnosta ja sanottu vielä et ei susta kukaa voi kiinnostuu...
joka yö vaivaa painajaisetki koulukiusaamisesta ja mulla on vaa filis ettei ole oikeutta olla olemassa. hammasta purren naama kurtulla kävelen ja ei se toimi että joku ääliö sanoo et "parane nyt hei", "oo vähä positiivisempi". yksinäisyys ahdistaa enemmän kuin mikään muu, leikkaisin vaikka jalkani moottorisahalla irti jos saisin tyttöystävän tai edes kerran naista. ei fyysinen kipu ole mitään tämän henkisen ahdistuksen ja kaiken siitä seuraavan rinnalla..
tekisin mitä vaa mut ei näytä naista saavan ainakaa ilman itsevarmuutta ja itsevarmuutta ei näytä saavan ilman naista.... mistä apu ? lääkäriltä ei ainakaan löytynyt, vähätteli ongelmaani ja määräsi zoloftia josta ei ole apua ja ei kuulemma näe terapiaa, beetasalpaajia tai rauhottavia tarpeellisina vaikka olenkin kokoajan _paniikissa_, super epäitsevarma, sydän hakkaa, en voi hymyillä, stressaan vaan.... kokeilisin mitä vaa auttavaa paitti en enää katuhuumeita, sen epäpuhtauden takii.... löytys vaa joku kemikaali tai kikkakolmonen jolla sais ees hetkeks tunnettuu itsensä ihmiseks eikä muitten alapuolella olevaks läskipaskaks. vaikken enää läski ookkaan niin läskiks ne koulukiusaajat mua edelleen painajaisissa huutelee... alkoholia en enää yritäkkään käyttää naisten kanssa sosialisointiin kun sitä tulee vaa joutua liikaa, nousuissa sekoilen ja sitte laskuissa itken ja saatan mennä aggressiiviseksi......