Olen sekaisin pahasta olosta enkä tiedä enää mihin suuntaan lähtisin. Ollaan tapeltu poikakaverin kanssa nyt melkein taukoamatta pari kuukautta, joka asiasta tulee erimielisyyttä ja joka asia saa meidät toistemme niskavilloihin kiinni. Silti vaan yritetään jatkaa, varmaan kumpikaan ei vaan osaa luovuttaa ajoissa. Yhdessä ollaan asuttu huhtikuusta lähtien ja yhdessä ollaan oltu 2vuotta josta kaukosuhteessa reilu vuosi.
Seurustelumme ajan koko ajan taustalla on hiertänyt monet asiat. Tähän suhteeseen ei lähdetty kovinkaan helpoissa merkeissä. Itse olin aivan rikki vasta poikki menneestä 4-vuotisesta avoliitostani, jossa entinen avomieheni minut tylysti hylkäsi uuden naisensa takia. Uuden suhteen alku oli myös poikakaverillani suhteellisen samanlainen, hän oli eronnut edellisestä suhteestaan hiljattain, ja puhui minulle paljon eksästään ja heidän yhteisistä asioistaan joka sai minut jo heti silloin näkemään punaista.
Aloin kaivamaan esiin heidän yhteistä menneisyyttän ja luin kaikki mahdolliset kirjeet ja runot sekä katsoin valokuvat ja oikein piehtaroin omassa pahassa olossani. Olin aivan varma että poikakaverini rakastaa vieläkin eksäänsä tai ainakin haikailee sen perään, vaikka missään yhteyksissä he eivät enää olleetkaan. Piinasin ja kiusasin poikakaveriani tällä asialla todella kauan ja aloin olla jo liian kiinostunut hänen eksästään, esim.kävin hänen nykyisen talonsa edessä katselemassa ihan vain että näkisin vilauksen hänestä, mikä hänessä oli niin paljon parempaa kuin minussa.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että mikään ei enää toimi puhuen välillämme. Seksi kyllä luistaa ja intohimoa riittää ja riidan jälkeen lähekkäin on hyvä olla. Mutta--pidän poikakaveriani hieman yksinkertaisena, hän ei pysty keskustelemaan kanssani niinkun minun mielestäni pitäisi, pidän hänen maailmaansa todella lapsellisena..
Vieläkö tästä suosta voisi nousta, jouduin nyt ottamaan sairaslomaa töistä kun olen henkisesti niin rikki että sairastuin fyysisesti. Olen onnellinen että saan hetken levähtää ja miettiä. Asuntoakin olen jo katsellut, rahasta ei ole kiinni sillätöitä on ja tulen toimeen hyvin yksinkin. Ainoa asia mikä ärsyttää on taas antaa vaan periksi ja jäädä yksin. Tänne uuteen kaupunkiin, pääkaupunkiseudulle. Eitule olemaan helppoa mutta ei se helppoa ole tämä jatkuba itku ja kinaaminenkaan.
Seurustelumme ajan koko ajan taustalla on hiertänyt monet asiat. Tähän suhteeseen ei lähdetty kovinkaan helpoissa merkeissä. Itse olin aivan rikki vasta poikki menneestä 4-vuotisesta avoliitostani, jossa entinen avomieheni minut tylysti hylkäsi uuden naisensa takia. Uuden suhteen alku oli myös poikakaverillani suhteellisen samanlainen, hän oli eronnut edellisestä suhteestaan hiljattain, ja puhui minulle paljon eksästään ja heidän yhteisistä asioistaan joka sai minut jo heti silloin näkemään punaista.
Aloin kaivamaan esiin heidän yhteistä menneisyyttän ja luin kaikki mahdolliset kirjeet ja runot sekä katsoin valokuvat ja oikein piehtaroin omassa pahassa olossani. Olin aivan varma että poikakaverini rakastaa vieläkin eksäänsä tai ainakin haikailee sen perään, vaikka missään yhteyksissä he eivät enää olleetkaan. Piinasin ja kiusasin poikakaveriani tällä asialla todella kauan ja aloin olla jo liian kiinostunut hänen eksästään, esim.kävin hänen nykyisen talonsa edessä katselemassa ihan vain että näkisin vilauksen hänestä, mikä hänessä oli niin paljon parempaa kuin minussa.
Nyt sitten ollaan siinä pisteessä että mikään ei enää toimi puhuen välillämme. Seksi kyllä luistaa ja intohimoa riittää ja riidan jälkeen lähekkäin on hyvä olla. Mutta--pidän poikakaveriani hieman yksinkertaisena, hän ei pysty keskustelemaan kanssani niinkun minun mielestäni pitäisi, pidän hänen maailmaansa todella lapsellisena..
Vieläkö tästä suosta voisi nousta, jouduin nyt ottamaan sairaslomaa töistä kun olen henkisesti niin rikki että sairastuin fyysisesti. Olen onnellinen että saan hetken levähtää ja miettiä. Asuntoakin olen jo katsellut, rahasta ei ole kiinni sillätöitä on ja tulen toimeen hyvin yksinkin. Ainoa asia mikä ärsyttää on taas antaa vaan periksi ja jäädä yksin. Tänne uuteen kaupunkiin, pääkaupunkiseudulle. Eitule olemaan helppoa mutta ei se helppoa ole tämä jatkuba itku ja kinaaminenkaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä se ainakaan auta tilannetta, että sä asennoidut poikakaveriisi tyyliin hän on yksinkertainen ja naivi.
Turhautuneena ja suutuksissaan toisesta on todella helppo löytää vain negatiivisia puolia. Samaten on helppoa syyllistää hänet asoista, joita itsekin tekee koko ajan väärin.
Ehkä te aloititte liian aikaisin uuden suhteen, ette ehtineet käsitellä eron synnyttämiä tunteita ja sekoitatte niillä nykyisetkin kuviot.
Ehkä te kaipaisitte nyt tukea enemmän kuin vaatimuksia.
Ehkä teidän olisi hyvä pysäyttää tilanne seuraavan kerran kun raivo alkaa nostaa päätään. Pysähtyisitte ja etsisitte toisenlaisen toimintatavan.
lopettaa tuohon. Sinä et arvosta poikakaveriasi nyt etkä todennäköisesti opi arvostamaankaan. Hukkaatte molempien aikaa.