Suomen evlut kirkon perustevaliokunnan mietintö avioliitosta

Päivitys nro 2. S. 27-28:
”Etsittäessä Raamatusta vastausta avioliittoa ja sukupuolisuutta koskeviin kysymyksiin, on lähdettävä liikkeelle sellaisista Raamatun kohdista, jotka käsittelevät juuri avioliittoa ja sukupuolisuutta.
Tämän näkökulman mukaan Raamatun tekstit puhuvat miehen ja naisen avioliitosta ja samaa sukupuolta olevien suhteista riittävän selvästi. Nämä tekstit sitovat myös tämän päivän kirkkoja. Luomiskertomuksen mukaan mies ja nainen luotiin toisilleen ja heidän erilaisuutensa kuuluu Jumalan hyvään luomistyöhön.

Raamattu tuntee vain miehen ja naisen välisen avioliiton. Sen yllä lepää Jumalan siunaus. Mooseksen lain säädökset tuomitsevat miesten välisen seksin. Siten kristinuskon kasvualustana toi minut juutalainen näkemys homo- ja biseksuaalisuudesta oli kielteinen. Jeesus liittyy avioliitto-opetuksessaan luomiskertomuksen opetukseen.
Avioliitossa Jumala yhdistää toisiinsa miehen ja naisen. Uutta on Mooseksen lain tulkinta, joka on kriittinen avioeroa ja uutta avioliittoa kohtaan. Jeesuksen opetuksessa mikään ei viittaa siihen, että hän olisi homoseksuaalisuuden kohdalla asettunut selvää Mooseksen lain käskyä ja yleistä juutalaista käsitystä vastaan. Uuden testamentin opetuksen mukaan Mooseksen laki annettiin juutalaisille eikä pakanakristittyjen tarvitse noudattaa sen määräyksiä.
Näin esim. ruoka- ja puhtaus säännökset eivät koske pakanakristittyjä. Asia on kuitenkin toinen moraalisen lain kohdalla.

Monet käskyt kuten ”kunnioita isääsi ja äitiäsi”, ”älä tapa” ja ”älä tee avio rikosta” vahvistetaan Uudessa testamentissa ja ne sitovat kaikkia kristittyjä.
Vastaavasti homoseksuaalisuus kielletään useassa Uuden testamentin kohdassa. Kuolemantuomio on muuttunut Jumalan tuomioksi, mutta homosuhteessa eläminen ei ole muuttunut Jumalan tahdon mukaiseksi elämäntavaksi.
Paavalin kirjeet osoittavat, miten varhainen kristillinen opetus sitoutui Vanhan testamentin ja juutalaisen uskon käsityksiin: homoseksuaalisuuden toteuttaminen ei sovi kastetun kristityn elämään (1 Kor. 6:9–11, vrt. Room. 1:22–32; 1 Tim. 1:9–10).

Tämän näkemyksen jakaa myös kaikkein varhaisin Uuden testamentin jälkeinen kristillinen kirjallisuus, ja siitä lähtien tämä käsitys on ollut yhtä leimallinen kirkolle kuin sitä ennen juutalaiselle uskolle.
Sekä Jeesuksen että Paavalin opetuksessa ihmisen koko seksuaalielämä on hyvin läheisessä yhteydessä hänen Jumala-suhteeseensa.
Siksi tällä alueella varoitukset ovat sävyltään hyvin ankaria.
Jeesuksen mukaan kaikki ihmiset e i v ä t voineet solmia avioliittoa (Matt. 19:11-12).
Osa heistä oli siihen fyysisesti kykenemättömiä syntymästään lähtien, osa ihmisten kastroimia ja osa jätti vapaaehtoisesti avioliiton solmimatta. Jeesus ei väheksynyt näitä ihmisiä vaan katsoi, että heillä on erityinen tehtävä.
Siksi vapaaehtoista naimattomuutta on kirkossa pidetty erityisenä armolahjana.
Tulkinnassa on samoin otettava huomioon myös se, että sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa homoseksuaaliset suhteet kielletään ja niitä pidetään synnillisinä.
Niiden kieltämistä ei voi pitää vastaavana asiana kuin Vanhan testamentin kultillisia lakeja (esim. ruokasäännökset), koska homoseksuaalisuuden torjuminen jatkuu Uudessa testamentissa, vaikka sen mukaan kulttilaki onkin kumottu.”

S. 46: ” Aloitteessa Raamatun merkitys kaventuu hyvin ohueksi. Yhtäältä aloitteessa todetaan, ettei Raamattu anna yksiselitteistä vastausta asianosaiseen kysymykseen.
Myöhemmin aloitteessa kuitenkin todetaan, ettei Raamattu anna ”ylipäätään” vastausta, miten avioliitto tulee ymmärtää nykyisessä tasa-arvolle rakentuvassa toimintaympäristössä. Perustevaliokunta ei voi yhtyä tällaiseen raamatuntulkintaan.

Valiokunta katsoo, että Raamatusta nousee käsitys avioliitosta miehen ja naisen välisenä liittona.
Valiokunta on yhtä mieltä siitä, että kirkon raamatuntulkinnassa Jee suksen pelastustyö toimii avaimena.
Silloin on otettava vakavasti myös hänen opetuksena avioliittoon liittyen.
Valiokunta katsoo, että kirkon nykyinen näkemys avio liitosta perustuu Jeesuksen opetukseen ja on sopusoinnussa Raamatun kokonaisuuden kanssa.”

Suomen ev lut kirkon perustevaliokunnan mietintö 1/2018