kysymys miehille

Viimeyönö riidellessäni mieheni kanssa sanoin meneväni tänään hakemaan apua meidän ongelmiin.
Sanoin meneväni sosiaalihuoltoon, ja mieheni sanoi tai rupesi huutamaan, etä sieltä et apua hae, jos menen, menen sitten silmä mustana. Mieheni siis uhkasi minua väkivallala, niikuin hän aina tekee, kun kerron hänelle asioita, joista hän ei halua tai viitsi puhua.
Koskaan hän ei ole lyönyt.
Minä kuitenkin tarvitsisin apua sekä taloudelliseen tilanteeseeni että muuhunkin.
Olen aivan loppu tämän suhteen kanssa, mutta teenkö väärin jos menen salaa soskuun?
Hän luulee että menen puhumaan hänestä pahaa.
Minä taas haluan apua liittoomme, ja hän voisi minun puolesta lähteä mukaan, jospa me löytäisimme yhdessä apua.
Mieheni mielestä sossussa käy luuserit, juopot hakatu ja muut, ei sellaiset "tavalliset" ihmiset kuin me,
mie en tiijä jaksanks enää
131745
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

Et kovin tarkkaan kertonut, millaisia ongelmanne ovat, mutta luulen silti, että sinun kannattaisi sossun sijaan varata aika kuntasi terveyskeskuspsykologille tai perheasian neuvottelukeskukseen. Miehesi ei ilmeisesti ole halukas lähtemään mukaan, mutta sinä itse ehkä saisit uutta näkökulmaa asioihin. Psykologillahan on vaitiolovelvollisuus, edes käynneistä ei saa kertoa kenellekään.

Äänestä
  • sekä taoudelliset (SIKSI SOS:HUOLTO)
    sekä muita ongelmia. riitelemme kaikesta, hän ei arvosta minua eikä meillä ole mitään yhteistä, paitsi lapset.

    Äänestä

  • uneton kirjoitti:

    sekä taoudelliset (SIKSI SOS:HUOLTO)
    sekä muita ongelmia. riitelemme kaikesta, hän ei arvosta minua eikä meillä ole mitään yhteistä, paitsi lapset.

    Joo, en ole minäkään mies mutta itse olen käynyt yksin keskustelemassa sosiaalivirastossa asioista, jotka liittyvät talouden ylläpitämiseen eron tullessa eteen.
    Eli, sain sieltä neuvoja ja tietoa, mitä tukea voisin saada ja miten hoidetaan lapsen elatusmaksut ja tapaamiset. Tietty nää paperit sitten tehdään yhdessä mielellään siellä. Joo, sossun olen minäkin aikaisemmin pitänyt vähäosaisten virastona mutta käsitykseni on muuttunut. Ei tarvitse todellakaan olla luuseri, juoppo....ym, vaan sieltä löytyy jokaiselle tavalliselle(kkin) apua.

    Äänestä

Olen nainen mutta vastaan silti. Ehdottomasti sinun pitää hakea apua. Väkivallalla uhkaaminen on jo eräänlaista väkivaltaa. Ja uhkaus saattaa toteutua ennen pitkää. On ihan terve reaktio haluta ja hakea apua.
Tsemppiä!
Jos se mies ei järkiinny sinun pitää jättää se.

Äänestä

Sanoit kaipaavasi apua taludelliseen tilanteeseesi, ja muuhunkin. Mihin muuhun? Mitä ostaisit rahoilla? Et kertonut, onko teillä lapsia. Jos on, niin heidän perustarpeistaan on tietenkin huolehdittava. Perustele siinä tapauksessa tarpeesi miehellesi päivällä, ei yöllä. Voit jopa saada luvan hakea avustusta. Jos et saa, voit minun mielestäni käydä vaikka salaa, jos on pakottava tarve, mutta älä missään nimessä puhu siellä mistään muusta kuin rahasta. Kaikkein viimeisimmäksi suhteestanne.
En todellakaan tiedä, onko vastaukseni oikea, mutta jokainen kaipaa luottamusta. Koeta saada lupa rahanhakuusi.

Äänestä
  • ja vaatteita, jos tarvis. Mieheni mielestä en saa mennä hakemaan rahaa, ja syy on se että hänen raha-asiat ei kestä päivänvaloa, enkä siis saa kertoa asiasta siellä. Rahaa en mieheltäni juurikaan saa koska hän maksaa asumisen, hän katsoo että minun pitää ostaa ruokaa mutta tällähetkellä en saa rahaa mistään, koska päivärahahakemus ei ole tulut ja töitä ei ole tarjolla, hakenut olen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jopa kauemmas. Lasten sairauden vuoksi en voi kuitenkaan viikoiksi mennä pois.

    Äänestä

  • ruokaa kirjoitti:

    ja vaatteita, jos tarvis. Mieheni mielestä en saa mennä hakemaan rahaa, ja syy on se että hänen raha-asiat ei kestä päivänvaloa, enkä siis saa kertoa asiasta siellä. Rahaa en mieheltäni juurikaan saa koska hän maksaa asumisen, hän katsoo että minun pitää ostaa ruokaa mutta tällähetkellä en saa rahaa mistään, koska päivärahahakemus ei ole tulut ja töitä ei ole tarjolla, hakenut olen kaikkiin mahdollisiin paikkoihin jopa kauemmas. Lasten sairauden vuoksi en voi kuitenkaan viikoiksi mennä pois.

    Jos lapsesi ovat sairaita, voisit kertoa heitä koskevista huolista terveyskeskuksessa, ja luultavasti sieltä ohjataan eteenpäin ainakin johonkin, ja miehesi saa "kunniallisen" syyn sosiaaliapuun. Ettehän te voineet oikein kumpikaan siihen vaikuttaa? Molemmat voivat ainakin uskoa niin.
    Päivänvaloa kestämättömät asiat eivät saa sitä saadakaan. Ei niistä ole pakko puhua.
    Pakkohan lasten on ruokaa saada.
    Vaatteita saa kierrätyskeskuksista lähes ilmaiseksi.

    Äänestä

  • Mies 2 kirjoitti:

    Jos lapsesi ovat sairaita, voisit kertoa heitä koskevista huolista terveyskeskuksessa, ja luultavasti sieltä ohjataan eteenpäin ainakin johonkin, ja miehesi saa "kunniallisen" syyn sosiaaliapuun. Ettehän te voineet oikein kumpikaan siihen vaikuttaa? Molemmat voivat ainakin uskoa niin.
    Päivänvaloa kestämättömät asiat eivät saa sitä saadakaan. Ei niistä ole pakko puhua.
    Pakkohan lasten on ruokaa saada.
    Vaatteita saa kierrätyskeskuksista lähes ilmaiseksi.

    lasten sairausasiat on aivan hoidossa, heillä on fyysisiä sairauksia, joiden vuoksi saavat tukea kelalta ja he tarvitsevat vanhempien apua. Lapset olen aina hoitanut hyvin mielestäni.
    Vaatteeni haenkin kirppiksiltä.
    Kyse on siitä, että minä en omaa tällä hetkellä tuloja, joten miehen mielestä minun ei tarvitse syödäkkään, jos näin suoraan asian ilmaisee.
    Muutoinkin kotona on aina huono ilmapiiri, johon syypää olen tietenkin minä, koska siellä olen eniten. Miehelläni on ollut 13 vuotta erilaisia projekteja, joiden vuoksi minun asiani ja elämäni on aina ollut tois sijaista. Nytkin mies käski odottaa kuukauden ja mennä vasta sitten soskuun. Syytä ei sanonut.
    Kun olin työssä ja hoidin työni ja kodin ohella kaikki juoksevat menot sekä olin aktiivinen vuoteessa (tai näyttelin, mies ei koskaan huomaa, ja kun sanoin nin sano että sama se, ei kai laiseltani lehmältä voi muuta odottaa) niin mieheni mielestä meni hyvin. Hän kävi myös työssä, muutta ei sitten tehnytkään.
    Minusta on väärin että minä en saa hakea apua mihinkään keltään, ja minua uhkaillaan lyömisellä, haukutaa ja minun kuitenkin pitää selvitä normaalista arjesta.

    Äänestä

  • uneton kirjoitti:

    lasten sairausasiat on aivan hoidossa, heillä on fyysisiä sairauksia, joiden vuoksi saavat tukea kelalta ja he tarvitsevat vanhempien apua. Lapset olen aina hoitanut hyvin mielestäni.
    Vaatteeni haenkin kirppiksiltä.
    Kyse on siitä, että minä en omaa tällä hetkellä tuloja, joten miehen mielestä minun ei tarvitse syödäkkään, jos näin suoraan asian ilmaisee.
    Muutoinkin kotona on aina huono ilmapiiri, johon syypää olen tietenkin minä, koska siellä olen eniten. Miehelläni on ollut 13 vuotta erilaisia projekteja, joiden vuoksi minun asiani ja elämäni on aina ollut tois sijaista. Nytkin mies käski odottaa kuukauden ja mennä vasta sitten soskuun. Syytä ei sanonut.
    Kun olin työssä ja hoidin työni ja kodin ohella kaikki juoksevat menot sekä olin aktiivinen vuoteessa (tai näyttelin, mies ei koskaan huomaa, ja kun sanoin nin sano että sama se, ei kai laiseltani lehmältä voi muuta odottaa) niin mieheni mielestä meni hyvin. Hän kävi myös työssä, muutta ei sitten tehnytkään.
    Minusta on väärin että minä en saa hakea apua mihinkään keltään, ja minua uhkaillaan lyömisellä, haukutaa ja minun kuitenkin pitää selvitä normaalista arjesta.

    Sinulla on siis lupa mennä "soskuun". Liekö päivämäärällä niin väliä? Lomien vuoksi voi olla, että et pääsekään kuin kuukauden päästä, joten minusta voit käydä "varaamassa aikaa".
    Teillä kyllä näyttäisi menevän aika huonosti muutenkin, joten kannattaisi ehkä hakea apua suhteeseenne, ennenkuin on liian myöhäistä.
    Miehesi saattaisi lähteä vaikka johonkin parisuhdeiltaan, tai vastaavaan.
    Jokin perheleiri tekisi varmasti hyvää. Saisitte vähän vaihtelua raskaaseen arkeen.
    Käy kysymässä vaikka seurakunnasta.

    Äänestä

  • uneton kirjoitti:

    lasten sairausasiat on aivan hoidossa, heillä on fyysisiä sairauksia, joiden vuoksi saavat tukea kelalta ja he tarvitsevat vanhempien apua. Lapset olen aina hoitanut hyvin mielestäni.
    Vaatteeni haenkin kirppiksiltä.
    Kyse on siitä, että minä en omaa tällä hetkellä tuloja, joten miehen mielestä minun ei tarvitse syödäkkään, jos näin suoraan asian ilmaisee.
    Muutoinkin kotona on aina huono ilmapiiri, johon syypää olen tietenkin minä, koska siellä olen eniten. Miehelläni on ollut 13 vuotta erilaisia projekteja, joiden vuoksi minun asiani ja elämäni on aina ollut tois sijaista. Nytkin mies käski odottaa kuukauden ja mennä vasta sitten soskuun. Syytä ei sanonut.
    Kun olin työssä ja hoidin työni ja kodin ohella kaikki juoksevat menot sekä olin aktiivinen vuoteessa (tai näyttelin, mies ei koskaan huomaa, ja kun sanoin nin sano että sama se, ei kai laiseltani lehmältä voi muuta odottaa) niin mieheni mielestä meni hyvin. Hän kävi myös työssä, muutta ei sitten tehnytkään.
    Minusta on väärin että minä en saa hakea apua mihinkään keltään, ja minua uhkaillaan lyömisellä, haukutaa ja minun kuitenkin pitää selvitä normaalista arjesta.

    kynnysmatto vai mikä siellä teillä, hotellinpitäjä, pyykkäri, tiskari, herrajjestas nainen herää! Kerää se lapsilaumasi ja mene turvakotiin, ja äkkiä sittenkin!
    Sehän pitää sua pilkkanaan se kuvatus, mene ja hae apua!

    Äänestä

  • tsissus kirjoitti:

    kynnysmatto vai mikä siellä teillä, hotellinpitäjä, pyykkäri, tiskari, herrajjestas nainen herää! Kerää se lapsilaumasi ja mene turvakotiin, ja äkkiä sittenkin!
    Sehän pitää sua pilkkanaan se kuvatus, mene ja hae apua!

    Mitä sen turvakodin jälkeen? Kadulle pelkäämään?

    Äänestä

  • uneton kirjoitti:

    lasten sairausasiat on aivan hoidossa, heillä on fyysisiä sairauksia, joiden vuoksi saavat tukea kelalta ja he tarvitsevat vanhempien apua. Lapset olen aina hoitanut hyvin mielestäni.
    Vaatteeni haenkin kirppiksiltä.
    Kyse on siitä, että minä en omaa tällä hetkellä tuloja, joten miehen mielestä minun ei tarvitse syödäkkään, jos näin suoraan asian ilmaisee.
    Muutoinkin kotona on aina huono ilmapiiri, johon syypää olen tietenkin minä, koska siellä olen eniten. Miehelläni on ollut 13 vuotta erilaisia projekteja, joiden vuoksi minun asiani ja elämäni on aina ollut tois sijaista. Nytkin mies käski odottaa kuukauden ja mennä vasta sitten soskuun. Syytä ei sanonut.
    Kun olin työssä ja hoidin työni ja kodin ohella kaikki juoksevat menot sekä olin aktiivinen vuoteessa (tai näyttelin, mies ei koskaan huomaa, ja kun sanoin nin sano että sama se, ei kai laiseltani lehmältä voi muuta odottaa) niin mieheni mielestä meni hyvin. Hän kävi myös työssä, muutta ei sitten tehnytkään.
    Minusta on väärin että minä en saa hakea apua mihinkään keltään, ja minua uhkaillaan lyömisellä, haukutaa ja minun kuitenkin pitää selvitä normaalista arjesta.

    Ei tuon kaltainen mies muutu miksikään, vaikka hakisit apua mistä. Kertoo miehestä jo aika paljon, joka sanoo naista lehmäksi ja uhkailee väkivallalla. On alistaja oikein viimeisen päälle. Kun sinulla on vielä sentään haluja ja voimia hakea apua, niin käyttäisin senkin voiman oman elämän aloittamiseen. Sinuna laittaisin eroasiat vireille. Jos tarvitsette taloudellista tukea niin sossu auttaa kyllä vaikka olisit yh. Tuollaisella menolla menetät viimeisetkin itsetunnon rippeet. Ihmiselämää ei todellakaan tarvitse uhrata moisen moukan kanssa.

    Äänestä

tuntuupa tilanteesi aika pahalta.
Ethän sinä väärin tee, jos itsellesi ja lapsillesi apua haet. Miehesihän se väärin tekee.

Ymmärtääkseni siellä sossussa kyllä vaaditaan kirjallinen selvitys koko perheen tuloista ennenkuin sieltä rahallista apua saa. Mahtaako se onnistua ilman miestäsi.

Voinhan olla väärässäkin mutta ketjun luettuani alkoi kyllä tuntumaan, että voitko suhteeseenne apua saada. Se vaatisi molempien osallistumista ja teksistäsi saa kyllä sen kuvan, että sellaiseen ei miehesi lähtisi. Oletko ajatellut uuden elämän aloittamista lastesi kanssa. Jos minä olisin nainen ja saisin tuollaista kohtelua mieheltä, lähtisin oitis.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


uneton kirjoitti:

Viimeyönö riidellessäni mieheni kanssa sanoin meneväni tänään hakemaan apua meidän ongelmiin.
Sanoin meneväni sosiaalihuoltoon, ja mieheni sanoi tai rupesi huutamaan, etä sieltä et apua hae, jos menen, menen sitten silmä mustana. Mieheni siis uhkasi minua väkivallala, niikuin hän aina tekee, kun kerron hänelle asioita, joista hän ei halua tai viitsi puhua.
Koskaan hän ei ole lyönyt.
Minä kuitenkin tarvitsisin apua sekä taloudelliseen tilanteeseeni että muuhunkin.
Olen aivan loppu tämän suhteen kanssa, mutta teenkö väärin jos menen salaa soskuun?
Hän luulee että menen puhumaan hänestä pahaa.
Minä taas haluan apua liittoomme, ja hän voisi minun puolesta lähteä mukaan, jospa me löytäisimme yhdessä apua.
Mieheni mielestä sossussa käy luuserit, juopot hakatu ja muut, ei sellaiset "tavalliset" ihmiset kuin me,
mie en tiijä jaksanks enää

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu