Olen omien tunteideni loukussa.. palakurkussa ei tule ulos, vaan se pitää niellä takaisin, kukaan ei ymmärrä, minulle ei ole olemassa pientä surua tai pientä masennusta, vaan jos tulen surulliseksi vaikkapa lemmikkini kuolemasta, niin silloin kaikki menneisyyden pelot ja surut hyökii mukaan ja lannistaa täysin..
Kiitos kuuluu ensimmäiselle poikaystävälleni, jonka kanssa seurustelin 4,5 vuotta.. Tappelua, hakkaamista, alistamista.. sanaa itsetunto en olisi edes myöntänyt olevan olemassakaan, jos vain olisin tiennyt mikä se oli..
Olen yrittänyt kertoa tätä yhdelle ystävälleni ja poikaystävälleni, mutta he eivät ymmärrä.. Pyytävät vain lopettamaan puhumisen, kun pääsen alkuun.. eivät kestä kuunnella.. Edes sen verran voisivat yrittää, että edes kuuntelisivat, minä kuitenkin silloin kestin ne teot..
Kiitos kuuluu ensimmäiselle poikaystävälleni, jonka kanssa seurustelin 4,5 vuotta.. Tappelua, hakkaamista, alistamista.. sanaa itsetunto en olisi edes myöntänyt olevan olemassakaan, jos vain olisin tiennyt mikä se oli..
Olen yrittänyt kertoa tätä yhdelle ystävälleni ja poikaystävälleni, mutta he eivät ymmärrä.. Pyytävät vain lopettamaan puhumisen, kun pääsen alkuun.. eivät kestä kuunnella.. Edes sen verran voisivat yrittää, että edes kuuntelisivat, minä kuitenkin silloin kestin ne teot..
Vastaukset 9
Vanhimmat
niin saat kuuntelijan. Lisäksi on näitä väkivallan uhrien päivystyspuhelimia ja oma-apuryhmiä. Sellaiset, jotka eivät ole vastaavaa kokeneet harvoin kestävät kuunnella. Se on tyly tosiasia.
googleta sana-tukinainen-ja mene sinne,sieltä löydät vertaistukea ja kuuntelijan.
Pahaolo pitää saada purkaa pois.
Oletpa rohkea kun jo olet alkanut seurustelemaan uudestaan. Tekee varmaan hyvää.
he ei osaa neuvoa...asioista pitää puhua ihmisen kanssa joka ymmärtää, sellaisia naisrinkejä on varmaan jotka ovat sinun kohtalotovereita, ehkä.Jos muu ei auta niin ammattilaisen luo puhumaan, meinaan tuon asian avautuminen voi tukahduttaa sun uuden poikaystävän tunteet sua kohtaan, jos jatkuu pitkään...hän varmaan toivoisi että voisit elää hänen kanssa etkä menneisyydessä, vaikka arpea ei voikkaan unohtaa :(
Ammattiapu todellakin auttaa. Itse olen kärsinyt rankasta perheväkivallasta pikkutytöstä lähtien. Ilman ihanaa psykoterapeuttiani makaisin jo varmaan hautausmaalla, oli elämä yhteen aikaan sen verran sekaisin että ei itsemurha ollut kaukana.
Varmasti tekisi hyvää käydä vaikka muutaman kerran ns. kriisiterapiassa, että saisit puhuttua asioistasi ihmiselle joka ymmärtää ja joka osaa auttaa sinua, kun näyttää siltä ettei sinulla ole oikein ketään kenen kanssa niistä puhua. Ja asioista pitää puhua, muuten niistä syntyy vain suuria solmuja sisimpään, joita ei sitten auki saa ei niin millään. Kokemusta on siitäkin.
Toivottavasti saat kuitenkin apua, sillä mistä se tulee ei ole loppujen lopuksi niin suurta väliä. Kaikkea hyvää sinulle!!
Minä en itse tarvitse apua mutta keskutelun aloittaja kyllä, mukava kuulla että keskutelu ammattilaisen kanssa auttoi ja se että on ymmärtänyt hakea apua ammattilaiselta niin sekin on hieno juttu...kaikki kun ei ymmärrä vaikka sitä tarvisi. Minusta on todella ikävää että lapsesta asti on hakattu, kaikille vanhemmille kun ei olisi lapsia saanut suoda :(
hmm.. tuntuu niin tutulta. itse seurustelin 3,5 vuotta jätkän kanssa kuka hakkasi vartaloon, repi hiuksista, potki, tönäsi kerran jopa rappusista alas, hakku joka päivä niin rumilla sanoilla mitä en edes ansaitsisi kuulla.sen jälkeen on ollut ahdistusta, paniikkihäiriö ja itken kanssa pienimmästäkin asiasta. aloin seurustelemaan sitten uuden kanssa.. ja tämä tapaus oli melkeen samanlainen.. henkistä väkivaltaa... paniikkihäiriö vain paheni!!itsetunto sanaa en myöskään tiedä mitä se on.. sitten mulle riitti tän toisen tapauksen jälkeen, jätin sen puolen vuoden jälkeen. nyt aikaa on kulunut ja olen löytänyt uuden ihanan ihmisen. olen puhunut hänelle menneisyyden ongelmista ja kultani kuuntelee. silittää päätäni ja sanoo että kukaan ei enää ikinä kohtele sua niin!ja että ansaitsen parempaa.. siihen en vielä itse usko.. mutta ehkä aikanaan se itsetunto ja itsekunnioitus vielä minullekkin tulee. ei minunkaan ystäväni kauaa jaksa kuunnella mun ongelmia.. mutta onneksi äitilleni olen pystynyt purkamaan tunteitani ja poikaystävälleni!toivottavasti vielä joskus pääsen ahdistuksen tunteista pois..!sinulle toivon kaikkea hyvää! ja kehotan sinua menemään psykologille tai johonkin.. itse ajattelin myös.. koska myös ahdistukseen ja paniikkihäiriöön saa lääkkeitä. Yritä kestää!!!ja hakeudu oikeasti jonnekkin missä voit puhua asioista, se auttaa!!
ps. minkä ikäinen olit? itseäni huvittaa se että olen tässä jamassa jo ja kokenut elämän kurjuuksia jo nyt vaikka ikää on vasta 20..
T:marika
Hei älä jää yksin hautomaan paskoja asioita, ole rohkea ja hae apua. Sinä et ole yksin etkä ole ainoa jolla on pahaolla..Suomessa on paljon kaltaisiasi,eri-ikäisiä ihmisiä..
Valoa tunnelin päässä.. Sinä selviät kyllä!!!
Polku on vaikea ja kivinen ja pitkä mutta muista sinun ei tarvitse selvitä siitä yksin.
Todella hienosti ja kannustavasti kirjoitettu, olet tosi positiivinen ihminen ja varmasti myös mukava :)
Tuttu tilanne minulle. Olin myös samanlaisessa suhteessa. Ei mitään saanut näyttää, jos itkit niin kyyneleet työnnettiin takaisin silmiin. Jos nauroit niin isku naamaan, ja nauru loppui. Olen onneksi päässyt siitä suhteesta ohi, mutta sain maksaa siitä rutkasti, että pääsin hänestä eroon. Huomasin myös miten puhuminen auttoi, sai puhua kaikki neljän vuoden asiat halki ja pois sisältä. Vielä tänäkin päivänä puhun asiasta jos tulee mahdollisuus. Takana eletty helvetti on koko ajan mielessä, mutta yritän parhaani mukaan elää että unohtaisin kaiken. Olen huomannut miten puhuminen asiasta helpottaa minua. Eihän kukaan "tavallinen" ihminen osaa kuunnella sellaisen ihmisen puhetta joka on kokenut sen helvetin. Minusta tuntui monesti, etteivät he usko mitä kerron, luulivat hulluksi. Olisi kiva jos saisit puhua sellaisen ihmisen kanssa joka ensimmäiseksi uskoo sen mitä puhut ja sen mitä olet kokenut. Ja olisi hyvä jos se ihminen olisi sellainen joka itsekkin on kokenut elämässään kovia....hän ymmärtäisi. Tsemppiä elämään...muista että olemme vahvempia kuin muut...olemme kestäneet sen helvetin.