Aina sanotaan, että parhaat naiset ja miehet varataan heti...
Mä en nyt tiedä olenko niitä "parhaita" naisia, mutta en kuitenkaan hullumpi. Kuitenkin tuntuu, että eron jälkeen (jotain 3kk) ei ole ollut minkäänlaista sutinaa.
Olen iloinen, hauska, huumorintajuinen, nätti, urheilen paljon, mun kanssa voi keskustella syvällisesti asioista mutta small-talk onnistuu kans. Mulla on aika paljon ns. pilkettä silmäkulmassa, olen kuitenkin uskollinen ja kanssani on suhteellisen helppo elää. En ole kuitenkaan mikään kiltti naapurintyttö, että sikäli mulla on aika voimakas luonne ja oma tahto, eikä mua voi pakottaa mihinkään, mitä en itse halua...
No, nykyään tuntuu, että miehet etsii vain hissukoita tai seksiseuraa eikä mitään pitempää juttua. Sellaisia "normaaleja" iloisia ja huumorintajuisia miehiä, jotka edes jotenkin naksahtaa ei tunnu löytyvän.
En tiedä, että olenko epätoivoinen, vai miksi miehet karttelevat tätä nykyä. (silloin kun seurustelin, joku oli aina perässä vonkaamassa, lieneeko sitten sen kielletyn hedelmän viehätys).
Vai yritänkö vääristä paikoista...?
Mä en nyt tiedä olenko niitä "parhaita" naisia, mutta en kuitenkaan hullumpi. Kuitenkin tuntuu, että eron jälkeen (jotain 3kk) ei ole ollut minkäänlaista sutinaa.
Olen iloinen, hauska, huumorintajuinen, nätti, urheilen paljon, mun kanssa voi keskustella syvällisesti asioista mutta small-talk onnistuu kans. Mulla on aika paljon ns. pilkettä silmäkulmassa, olen kuitenkin uskollinen ja kanssani on suhteellisen helppo elää. En ole kuitenkaan mikään kiltti naapurintyttö, että sikäli mulla on aika voimakas luonne ja oma tahto, eikä mua voi pakottaa mihinkään, mitä en itse halua...
No, nykyään tuntuu, että miehet etsii vain hissukoita tai seksiseuraa eikä mitään pitempää juttua. Sellaisia "normaaleja" iloisia ja huumorintajuisia miehiä, jotka edes jotenkin naksahtaa ei tunnu löytyvän.
En tiedä, että olenko epätoivoinen, vai miksi miehet karttelevat tätä nykyä. (silloin kun seurustelin, joku oli aina perässä vonkaamassa, lieneeko sitten sen kielletyn hedelmän viehätys).
Vai yritänkö vääristä paikoista...?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Että jos joskus tapaan mukavan miehen ja käyn treffeillä, niin siinä monesti käy niin, että miehestä tulee mun hyvä kaveri, mutta ei enempää.
Aluksi saattaa olla jotain, mutta lopuksi päätetään että ollaan vain kavereita. (tämä kaveriehdotus tulee aika monesti mun osalta, mutta jota molemmat osapuolet haluaa)
Kai mä olen sitten niitä naisia, jotaka ovat enemmän kavereita.
-Kai mä olen sitten niitä naisia, jotaka ovat enemmän kavereita.-
Sähän kerrot tuossa viestissäsi että se olet sinä joka useimmiten ehdottaa kaveruutta? Pelottaako sinua että laitat itsesi likoon ja alttiiksi torjumiselle jos et ehdikään ehdottaa kaveruutta ennen mahdollisia pakkeja?
En mä mielestäni pelkää pakkeja. Tosin eihän jätetyksi tuleminen ole koskaan kivaa, mutta "tosinaisena" kestän kyllä senkin.
SE vaan jotenkin ajautuu kaverisuhteeksi. Toisaalta mä olen itse ujohko tekemään mitään suutelu-aloitetta ja "peloissani" voin ehkä antaa hieman tavoittamattoman vaikutelman...
Sen treffikummanin pitäis vain heti suudella..
Taidanpas tehdä seuraavilla treffeillä niin, että suutelen miestä heti alkuun ja sanon "halusin sen alta pois heti" ;-)
Jos oot todellakin ollut 3 kuukautta sinkkuna, niin tuskin sun kannattaa huolestua, vaikkei oliskaan mitään sutinaa. Varsinkin jos edellinen suhteesi on ollut pitkä, menee aikaa ennen kuin oot ihan oikeesti valmis uusiin "sutinoihin". Ehkä miehet sen susta näkee ja siksi haluavat vain olla kavereita.
Mulla ei ollut sutinaa vuosiian ja sitten yks kaks löysin mitä parhaimman miehen, enkä näin jälkeen päin harmittele yhtään, että maltoin olla seurustelematta vain seurustelun vuoksi.
Onhan se 3kk hirveen pitkä aika hei.
Viimeksi taisin seurustella '01 ...
Ilmeisesti olet reagoinut siihen yhteiskunnan viestiin, että sinkku on hyllylle jätetty C-vaihtoehto. Kunnon ihmisillä pitäisi käydä suhina ja he eivät jää sinkuiksi.
Tänä päivänä miesten ominaisuudet korostuvat entisestään, he alkavat elää kuten itse haluavat, goodbye vanhat tiukat perheihanteet.Fiksut naiset tänä päivänä antavat miestensä jopa pettää, etteivät jäisi itse sinkkunaisiksi.Mieluummin siis petetty kuin sinkku.
Yhä harvemmat miehet haluavat sitoutua enää, kun nyt on kaikki sallittua. Veikkaan että jokainen mies haluaisi elää vapaata poikamieselämää ikuisesti. Mitä naisille jää käteen, ei mitään, osasta tulee todella hyväksikäytettyjä. Käsitys nuoresta iästä on myös alentunut, ennen 16v oli tyttö ja 23v nainen, nyt 25 miehet pitävät teinejä riittävän nuorina ja 25v naisia menneen talven lumina. Kääk :(
siis elämästä ylipäätään