Kirjoitin avomiehelleni pitkän sähköpostin aiheesta, josta meidän on joskus vaikea keskustella. Mieheni ei vaivaudu vastaamaan, loukkaavaa. Pitäisikö antaa asian olla, vai tiukata miksei vastaa, vai tyytyä mököttämiseen? Millähän keinolla tuollaiseen kaalinpäähän saisi viestinsä toimitettua =) Jessus, en jaksa enää! Jos yritän keskustella, mies välttelee. Jos yritän riidellä, mies mököttää. Jos yritän mököttää, mies tuskin edes huomaa. En siis vissiin koskaan saa häntä kommunikoimaan, joten antaa olla. Minne päin Suomea kannattaisi ostaa junalippu?
Jaa-a, mietittävää
mietinhän minä
5658
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Maailma on avara ja tänne mahtuu väkeä kuin pipoa. < ; )
Naisen vahvuus on emotionaalisuudessa, tunteiden käsittelyn taidoissa. Miehille tunnekiemurat ovat vähän vieraampi juttu. Moni mies antais mitä vaan, ettei tarttis selitellä olemistaan ja tuntemisiaan kenellekään, sais olla vaan ja tehdä jotakin konkreettista.
Siispä kyllä noin konkreettiseen tekoon pitäis joku vastauskin tulla, riippuu miehestä millainen.
Voithan sä kysäistä naamatusten, että saitko mun viestin, luitko sen ja mitä ajatuksia se sussa herätti. Ja voit sanoa, että kirjoitit siksi, että ajattelit kokeilla uusia keinoja päästä sisälle sinne miehiseen pääkoppaan, jonka sisältö sua niin kiinnostaa.
Anyway, mitä aggressiivisemmin ja tunteikkaammin (raivoaminen, mökötys jne.) käyt kimppuun, sitä todennäköisemmin mies vetäytyy kuoreensa. Se tie ei siis johda mihinkään.
Ehkä sä tivaat mieheltä vastausta kysymyksiin, joiden parissa hän ei askartele kovinkaan usein tai jotka hän hahmottaa eri mittakaavassa kuin sinä tms.
Ehkä hän ei luota taitoihinsa ilmaista itseään verbaalisesti/kirjoittamalla, ehkä jopa häpeää sitä, joten pitää mieluummin turvan tukossa ja kärsii seuraukset.
Mene ja tiedä.
Me ollaan yksilöitä jokainen ja parisuhde on jatkuvaa muovautumista toisen ihmisen vaikutuspiirissä, joten kaikella on vaikutusta kaikkeen ja mikään ei ole suoraviivaisen mustavalkoista.
tämä oli parasta mitä täällä on kukaan pitkään aikaan kirjoittanut:
"Naisen vahvuus on emotionaalisuudessa, tunteiden käsittelyn taidoissa. Miehille tunnekiemurat ovat vähän vieraampi juttu. Moni mies antais mitä vaan, ettei tarttis selitellä olemistaan ja tuntemisiaan kenellekään, sais olla vaan ja tehdä jotakin konkreettista."
Jos tämä on oma oivalluksesi, niin onnittelen! Olet osunut asian ytimeen ja tiivistänyt sen sopivaan pakettiin.
Tämä pitäisikin saada mahdollisimman monen naisen luettavaksi. Siten moni meistäkin ymmärtäisi, ettei miesten vaikeneminen aina johdu välinpitämättömyydestä tai kiinnostuksen puutteesta. Monet parisuhdeongelmat nimenomaan johtuvat ymmärryksen puutteesta. Kumpikaan ei osaa "käsitellä" toista.
Minulla on ilmeisesti se ongelma, että yritän tehdä miehestä minulle parasta kaveria, jonka kanssa voisi keskustella tunneasioista. Mutta eihän se onnistu. Syy siihen miksi yritän tätä on se, että muuten suhde tuntuu pelkältä seksisuhteelta, siis jos ei ole mitään puhuttavaa tai yhteisiä harrastuksia.
tuleppa tänne Seinäjoelle Tangomarkkinoille..
toi on niin rasittavaa, mä seurustelen samanlaisen pässin kanssa ja se väsyttää mua niin paljo et itku meinaa joka kerta tulla kun yritän selvittää et mikä tökkii ja mikä mun mielestä tökkii kun haluan vaan et kummankin on hyvä olla. kotona mies näyttää tunteitaan mut kun mennää julkisille paikoille, kävelee jurona kädet taskus, ei puhu, eikä kiinnitä muhun mitään huomiota. helvetin huonoo seuraa lähtee kaupungille, yritän jutella ja kysyy onko kaikki ok, ei mitn...mä teen koko ajan paljo töitä tän suhteen eteen ja annan paljo hellyyttä ja huomioo ja toiselta saa siitä määrästä 1/3...tää tyttö taitaa kohta ottaa ja lähtee..