Ajattelin, että tämä sopii tälle palstalle kuin mansikka mansikkakakkuun. Tiedustelen tässä vähän muitten sinkkujen/ei-sinkkujen kokemuksia:
Oltuani sinkkuna iät ja ajat, niin nyt kun ns. herra oikea on löytynyt ja on alettu kulkea yhdessä, niin minun tuntuu hirveän vaikealta vastata miehen hellyydenosoituksiin tai tehdä niitä itse. Vaikka mieli tekisi, niin jotenkin ei tunnu luontevalta. Onko muilla pitkäaikaissinkuilla ollut vastaavaa ongelmaa, että ovat puuduttaneet niin sisimpänsä ettei refleksit enää pelaa?
Oltuani sinkkuna iät ja ajat, niin nyt kun ns. herra oikea on löytynyt ja on alettu kulkea yhdessä, niin minun tuntuu hirveän vaikealta vastata miehen hellyydenosoituksiin tai tehdä niitä itse. Vaikka mieli tekisi, niin jotenkin ei tunnu luontevalta. Onko muilla pitkäaikaissinkuilla ollut vastaavaa ongelmaa, että ovat puuduttaneet niin sisimpänsä ettei refleksit enää pelaa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kerta kerran jälkeen hankalampaa. pikkuhiljaa alkaa jo miettiä, että osaako enää edes rakastaa.
merkitsevät ihan eri asiaa. Kuitenkin ne ehdottomasti kuuluu yhteen, jos rakastaa myös haluaa rakastella. Jos se ongelma on kuitenkin rakastelussa, siihen voi hakea apua monelta taholta, esim. käy lääkärillä. Oispa kiva tietää, minkä ikäsiä olette.
ja mies on 29. Ehkä ongelma onkin siinä, että ajattelen miksi ei, kun minun pitäisi ajatella että rakastan ja välitän. Ehkä aika korjaa tämänkin puutteen.
koskapa mitään kiirettä ei pitäisi olla minnekään.
menee aikaa, että oppii tuntemaan toisensa.
Ei mulla ole vaan ongelmaa siinä, tai noh kun en oikein osaa nyt tulkita tätä tilannetta kun toisaalta ois tosi kiva olla lähekkäin, eikä tätä likkaakaan se tunnu haittaavan mut vastakaiku on tosi arkaa....
Se on mielellään lähellä mut jotain siitä tuntuu puuttuvan... hmmm