Runo sähköautosta: Sähköpainajainen

Sähköpainajainen

Ostin auton, se sähköllä kulki,
kauppias hymyili, silmissä julki:
“Tulevaisuus tässä, säästö ja ilo,
ei bensaa, ei huoltoa – eikö oo siilo?”

Range lupasi kolmesataa,
mut moottoritiellä se jäi sataseen maata.
Talvella kylmä, akku vain itki,
ja pikalaturi – no, sekin jo katkesi pitki’.

Arvo kuin lumi keväällä suli,
vuoden päästä se hinta jo nuli.
Maksan vielä kahdeksan tonnia lainaa,
auto ei kelpaa ees takapihan aitaan.

Jälleenmyynti? Älä mua naurata.
Kukaan ei halua mun sähkörautaa.
Akku uus maksaa enemmän kuin talo,
ja moottoriremppa? Siinä meni valo.

Velkaa on enemmän kuin auto on väärti,
ja kohta jo pankki käy kimppuun kuin karhu kärtty.
Yritin myydä, mut kukaan ei halua,
paitsi ehkä joku, jolla ei ole aavistustakaan salaluulua.

Puoliso kysyi: “Oliko tää nyt fiksua?”
Sanoin: “Tulevaisuus!” – hän pakkasi kiksuja.
Ero tuli sähköllä, kuin pikku shokki,
nyt mulla on auto – ja yksinäinen boksi.

Että mieti nyt tarkkaan, ennen kuin ostat,
sähkö voi säästää – tai sut konkurssiin nostat.
Se voi olla hiljainen, moderni ja uusi,
mut lompakkoon iskee kuin rahaton tuuli.