Nyt tästäkin on tehty tutkimus. Jos vauva ei saa huomiota, vaan pelkkää perushoitoa, kasvaa vauvan kuoleman todennäköisyys.
Radiossa kertoivat, joten en lähde mitään linkkiä etsimään. KVG!
Kuitenkin tuli mieleen, ettähän kuka moisen sadistisen testin ja vertaistutkimuksen on toteuttanut?
Vai olisiko sittenkin vain seurattu perheitä ja
heidän hoitamistottumuksia?
>simiti<
Radiossa kertoivat, joten en lähde mitään linkkiä etsimään. KVG!
Kuitenkin tuli mieleen, ettähän kuka moisen sadistisen testin ja vertaistutkimuksen on toteuttanut?
Vai olisiko sittenkin vain seurattu perheitä ja
heidän hoitamistottumuksia?
>simiti<
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oikeiston fanit haluas unohtaa tämänkin, tai ainakin syyttää Sannna Matinin halliusta kun muuta ei lestafasustit osaa.
Lestat ovat maailman idiooteimpia hehtaaripillu fasisteja.
Hyödyttömiä kelapummeja..
Kokkareissa javkepussacon eniten pedofiilejä heti persujen jälkeen.
Noin voi olla, tosin kyseen alaistan sen että ne, jotka saavat huomiota eläisivät aina 100-vuotiaiksi.
AV
Ei vauvat siihen kuole. Mutta eivät kehity aivojen kemiallisten yhteyksien muodostumisen kohdalla optimaalisesti, joten tunne-elämältään jäävät latteiksi ja passivoituvat, traumatisoituvat tai jopa dissosioituvat. Näitä sitten aikuisiällä yleensä hoidetaan vaihtelevalla menestyksellä. T. lastensuojelun ammattilainen
No tuo on varmaankin totta. Muistan kun tenava oli vauva, niin tärisin innosta ja hänen ollessa pikkuinem leikinkin täysillä mitä nyt vapaa-ajalla kerkesin.
Hänestä kasvoi ihan hyvä ihminen.
>simiti<
Mitenkä määritellään perushoito
Lapsen tasapainoisen kehityksen kannalta on tärkeää, että lapsi saa jo vauvasta asti läheisyyttä, rakkautta, hellyyttä ja huomiota (normaalin perushoidon lisäksi).
Olen aina jotenkin tiennyt tuon. Lasta ei saa hoitaa mikään perushoitaja vaan pitää olla lähihoitaja.
Hah! Lasta saa hoitaa vain ansioituneet henkilöt, jotka ymmärtävät kokonaisvaltaisesti lapsen kehitystä ja huomioi kaikki kasvukäyrät, Näistä tehdään joka kuukausi raportti, joka julkaistaa maan suurimpien uutislehtien nerttisivuilla. Loppuvuodesta tarkastellaan lapsen kehitystä, sekä pidetään intensiivinen ja innovoiva palaveri.
Ehdottomasti jokaisen rääpäleen kohdalla!
Näin! 😊
yst. terv : Helikopteri-mamma
Kyllä, se on tosi tärkeää. Niin olen toiminut lasteni kanssa. Imetin kauan kaikkia ja pidin sylissä. Ruokaa aloin antaa vasta kaikille lapsilleni, kun olivat puoli vuotiaita. Ensimmäinen vuosi oli lähes tulkoon sitä ja kaikki lapseni ovat olleet vauvoina helppoja vauvoja.
Olet onnekas, että vauvasi ovat olleet helppoja. Aina ei käy niin onnellisesti.
Itse olen kaksosten äiti ja molemmat olivat myös helppoja, pulskia ja tyytyväisiä vauvoja. Vaikka välillä tuntui, ettei kädet riitä joka asiaan, kyllä siitäkin selvittiin. Ensimmäinen vuosi meni vähän kuin sumussa. Elin vauvakuplassa ja sopeuduin uuteen rytmiin. Nykyään meidän kaksoset ovat jo nuoria ja reippaita aikuisia. Niin se aika kuluu ...
Kai lapsen kanssa myös käydään vähintään kvartaaleittain kehityskeskustelut, joissa vertaillaan kasvukäyrien toteumaa tavoitetasoihin? Lisäksi varmaan pitää asettaa myös pitkän aikavälin tavoitteita, joiden saavuttamista voi kirittää määrittämällä ja mittamaalla avaintuloksia. Kaikki tavoitteet ei koske pelkästään lasta vaan myös vanhempaa, koska siis visiona voi olla esim. kannustava ja huomioiva perheyhteisö, jossa kaikilla on turvallista ja kaikki voivat toteuttaa itseään. Vanhempaa koskeva mitattava suure voisi olla esim. miten monta kertaa piltti unohdetaan hakea päivähoidosta kvartaalin aikana. Näissä ei tarvitse himmailla, vaan voi uskaliaasti asettaa tavoitteeksi jopa 0-1.
No nyt! Hauska kirjoitus. Muistan kun aikoinaan etäisänä alkoi vapaa ja menin sovitusti hakemaan tenavaa.hoidosta.
Tenava huomasi minut ja hyppäsi ßyliini. Se oli kyllä kiva tunne.
>simit<
Isällä on myös tärkeä rooli lasten kasvatuksessa. Jos isällä ei ole yhteyttä omiin tunteisiin liittyen erityispiirteisyyteen, ei yhteyttä synny ja isä jää lapsille etäiseksi. Voi olla myös niin että isän omalla isällä on ollut huonot vuorovaikutustaidot. Suvussahan ne usein kulkevat.
Nykynuorisosta voimme tehdä huomioita kuinka hyvin suunnitelmat toimivat ja miten ollaan onnistuttu pysymään tavoitteissa.
Voimme taputtaa itseämme ollalle ja onnitella upeasta suorituksesta (tai sitten ei). Tässä(kin) saattaa työryhmällä olla hieman näkemyseroja ja ristiriitaisia mielipiteitä.
Positiivista asiassa on, että ipanat kasvaa ja vauva-aika on lopulta hyvin lyhyt hetki. Vai onko?
Vauvan ja taaperon voi helposti kaapata syliin, hellitellä ja lepertää mukavia. Yritä tehdä se 13 vuotiaalle teinille, jolla on menossa äänenmurros, angsti päällänsä ja muutenkin kaikki ärsyttää. Lapsen kasvamisen myötä ongelmat eivät poistu, ne vaan muuttavat muotoaan.
Tässä vaheessa ei enää kysytä, mikä on suunnitelma, tavoitetaso, vai onko niitä edes olemassa?
Onneksi omalla kohdalla meidän teini-ikäiset ovat kasvaneet ohi jo tuon vaiheen.
Hämmästelen aina yhä enemmän miten kukaan uskaltaa moiseen lapsiprojektiin ryhtyä. Kun eihän siinä voi kuin epäonnistua.
Mutta nuoret ovat huikentelevaisia ja tekevät kaikenlaista.
Lapset tarvitsee keppiä ja kuria. Näin saadaan hyviä kansalaisia ja Suomen talous nousuun.
Näin on. Keppiä kaksin verroin, eikä porkkanaa lainkaan.
Porkkana on vihervassareiden juoni.
Tulee mieleen dokumenttikuva Jugoslavian orpokodeista. Lisäksi myistaakseni Irlannissa katollinen kirkko näännytti aviottomien naisten hylättyjä vauvoja kuiviin auringonpaisteessa. Melkein yhtä helppoa kuin kiskaista voikukka irti maasta ja heittää se asfaltille kuivumaan auringon paahteeseen.
Sama se kai aikuisillakin. Ihminen muuttuu värittömäksi ja passiiviseksi ja kuihtuu pois ilman rakkautta, sitä vähimmäistä omaakaan.