mun rakas äiti kuoli viikko sitten syöpään. oon vast 12 vuotias enkäaio enää kauaa itekään eää mut jaksan vielä hetken mun 4:n sisarukset takia. en oo tehny mitään muuta kun itkeny j aitken nytkin. kaverit ei tiedä, en oo vastannu kännyyn. äitini oli jo 58 vuotias. ei oo keään kelle puhua ja munki elämä loppuu heti kun tiedän että sisarukset pärjää. älkää te muut tehkö ikinä näin.
mitä mä teen?
...
71336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä missään tapauksessa suunnittele itsemurhaa tms :( Tiedän tasan tarkkaan tunteen kun ei jaksa elää mutta ajattelee vaan sisaruksiaan ja muita läheisiään. Tunnut olevan hyvin lämmin ihminen kun jaksat oman surusi yli välittää sisaruksistasi :) Älä anna surullesi kuitenkaan liikaa valtaa. Äitisi kuolemasta on vasta viikko, tämä on varmasti kamalinta aikaa koko suruprosessin aikana. Surutyö jatkuu vielä pitkään mutta huomaat että ajan myötä olo helpottuu ja opit hyväksymään asian pikkuhiljaa. Myös sisaruksesi ovat menettäneet äitinsä ja heillä on varmasti yhtä paha olla kuin sinullakin. Miltä sinusta tuntuisi jos joku rakkaista sisaruksistasi päättäisi nyt lopettaa omankin elämänsä. Surette kaikki äitinne poismenoa, ja toisen läheisen kuolema kaksinkertaistaisi surunne. Toivon sinulle ja perheellesi voimia jaksaa ja kaikkea hyvää jatkoon.
Olet liian nuori lähtemään,ei se ole ratkaisu.
Mitä sinä tarkoitat sillä että ei ole ketään kelle puhua,etkö voi puhua sisarustesi kanssa?
Ymmärrän hyvin surusi,menetin itsekin omaisen aivan hiljattain.
Et kertonut oletko yrittänyt saada mistään apua ongelmaasi,sitä tukea varmasti löytyy jos vain haluat,onhan sen avun saaminenkin tietysti sidoksissa siihen millaisella paikkakunnalla asut,mutta sitä saat varmasti vaikka lähimmältä terveyskeskukselta,ei kukaan sua millään lailla leimaa jos menet kertomaan ongelmastasi,kokemuksesi on raskas mutta siitä selviää.
Itku auttaa mutta älä jää yksin,voimia sinulle.
Lapsi rakas. Olen pahoillani äitisi kuolemasta. Sinua on kohdannut suuri suru, joka nyt tuntuu ylivoimaiselta kestää. Minua huolestuttaa, jos et voi puhua ja jakaa suruasi kenenkään kanssa. Jos kuitenkin rohkaisisit mielesi ja kertoisit asiasta jollekin aikuiselle. Usein puhuminen ja tunteiden jakaminen toisen kanssa helpottaa oloa. Soita esim. kotikuntasi terveyskeskukseen ja kysy mistä saisit tukea surusi käsittelyyn.
Minun äitini (68 v.) kuoli syöpään juhannusaaton aattona. Minullakin on välillä kova ikävä äitiä, vaikka olenkin jo aikuinen (43 v.) ja neljän lapsen (11 v. - 16 v.)äiti. Onneksi minulla on myös hyvät muistot äidistä. Muistot ja ympärillä olevat ihmiset antavat voimia jaksaa eteenpäin.
Muista, että sinulla on elämä edessäsi.
Voimia sinulle ja sisaruksillesi!
Oliko äitisi 46-vuotias kun synnyit?
olen menettänyt ite 2 parasta kaveria ja hiljan ainoan veljeni jonka kuvittelen ainakin olevan lähes yhtä kamalaa kuin oman äidin menettäminen,mut kumpikaan ei sitä tiedä en minä koska äiti on et sinä koska sisarukset on..
vain henkilö itse tietää kipunsa,ja ystävät ei aina ymmärrä surevan kipua saati sit vähemmän ystävät.
tiedän mitä on ku ajattelee et jatkaa muiden takia!olen sinua vain pari vuotta vanhee.mut veli teki itsarin,enkä toivo kellekkään sitä et sisarus tekee sitä!älä sinä tee sitä omillesi!
Ethän toki tee itsellesi mitään pahaa , koska Sinulle on luvassa oma perheesi joskus vähän ajan kuluttua ja tulet olemaan pienen lapsesi oma rakas Äiti !!!
En tiedä mitä sinulle sanoisin . Etkö voisi puhua isäsi kanssa asiasta ?
Olen itse menettänyt n.20 ystävää , veljeni ja
oman lapseni . Tiedän mitä suru on...
Sinun on nyt pyydettävä apua paikkakuntasi terveysasemalta tai seurakunnalta .
Älä hyvä lapsi murehdi näitä asioita yksin ...
Aina on joku , joka auttaa jatkamaan elämässä .
Ota yhteyttä auttajiin ja yritä jaksaa . Jokainen ihminen kuolee , harmi että sinun äitisi kohdalle se tuli jo näin varhain...