Auttava kokemus

Aikoinaan Lahdessa oli Helluntalaisten jokin suurkokous. Pikkuveskun rannassa oli supersuuri teltta, jossa he pitivät kokouksiaan. Mukana olivat tietysti perheet lapsineen. Koska uskovaiset nuoret ovat samanlaisia periaatteessa, kuin kaikki nuoret, tapasin heitä kantabaarissani, jonne he olivat salaa tulleet maistamaan kiellettyä juomaa, olutta. Seurueessa oli 3 poikaa ja 2 tyttöä. Näki jo kaukaa, että he olivat hieman hämillään heille oudosta baarikulttuurista, joten lyöttäydyin heidän seuraansa keskustelemaan. Eivät he humaltuakseen olutta juoneet, vaan ehkä ymmärtääkseen sitä, mitä muut ihmiset, pakanat, aikaansa kuluttaa baarissa.
Yksi pojista vilkuili minua kokoajan, kuin vaivihkaa. Häntä kai kiinnosti korvassani oleva kultainen rengas. Keskustelu siirtyikin sitten yleisestä hölinästa tämän pojan kanssa käymäämme jutusteluun. Hän kysyi, että mitä tuo rengas korvassani edustaa? Kerroin, että olen biseksuaali. Poika nojautui taaksepäin. Sanoin, että tykkään pojista ja tytöistä yhtälailla. Poika nojautui eteenpäin. "Voisitko kertoa enemmän?" Ehdotin, että voisimme mennä läheiseen puistoon penkille keskustelemaan. Minä menen ensin, tule perässä, jos haluat. Sanoin heipat pöytäseurueella ja lähdin ulos baarista. Istuessani sitten puiston penkillä tupakkia polttelemassa, saapui myös äskeinen keskustelukumppanini samalle penkille. Hän ei oikeen saanut sanaa suustaan, istui vain. Ymmärsin asian. Sanoin hänelle, että taidat erottua joukosta. Niin, poika sanoi. Katsoin poikaa penkillä. Hän oli noin parikymppinen, ehkä 17-18 vuotias salskea nuorimies. Vaalea tukka oli leikattu lyhyeksi. Siistit vaatteet, mutta jotkut vanhanajan kengät. Kysyin sitten, miksi hän oikeastaan tuli tähän puistoon yksinään minun seuraksi Enenkuin ehdin täsmentää kysymystäni, ja osittain ehdinkin, Koppasi poika minua kädest. Voisinneko vähän pussata? Poika töksäytti lauseensa kai vähän puolihuolettomasti. Sanoin, että voimme. Siirsin käden hänen olkapäälle ja siitä niskaan, josta pakottamatta vedin häntä lähemmäs. Poika sulki silmänsä. Tämä olisi hänen ensimmäinen kerta. Suutelin häntä kevyesti suulle. Vain huulemme hieman koskettivat toisiaan. Pidin toista kättäni hänen polvellaan ja hänen kätensä löysi minun käteni. Tunsin, kuinka hän värisi. Se oli kaunis hetki. Sitten irtauduimme toisistamme. Poika ei puhunut mitään. Ehkä vähän punastui ja katseli muualle. Olihan hän tehnyt sellaista syntiä, josta anteeksiantoa ei saa. Rikoin hiljaisuuden hetken sanomalla, että mene vain takaisin kavereidesi luokse. Poika katsoi minua sitten kostunein silmin, nousi penkiltä ja palasi ystäviensä luokse. Itse jäin vielä hetkeksi penkille istumaan. Ehkä särjin hänen sydämensä, mutta nyt hän sai selville oman itsensä.
Vaikka odottelin ja toivoin poikaa tulevaksi uudestaan tuohon baariin seurakunnan tapahtuman ajan, ei häntä enää näkynyt.
Olinko sittenkin minä, jolta sydän oli särkynyt.
.