siis mun avomiehen sukulaiset ei oo voineet koskaan sietää mua. tai avomiehen äidin (vanhemmat eronnut) kanssa tulen ihan hyvin toimeen, mut siihen se melkein jääkin. sen veli ei pidä puolisooni juurikaan yhteyttä. soittelee siis kyllä puolisolleni, mutta eivät pahemmin käy tai pyydä meitä siellä käymään. luulen, että syy on minussa.
sen isä on käynyt meillä kerran kahvilla, mut mä en ollut silloin kotona ja tässä asunnossa asuttu jo kohta kaksi vuotta. isänsä asuu naapuri kaupungissa ja käy joka päivä täällä töissä...tänäänkin kävi "meillä" siis käytännössä jutteli mieheni kanssa parkkipaikalla puolisen tuntia, kun oli "niin kiire", ettei voinut tulla sisälle kahville...
yhdessä ollaan oltu kohta neljä vuotta ja kolme vuotta jo asuttukin yhdessä...
sen isä tai isän äiti ei koskaan muista mua edes esim. syntymäpäivinä tekstarilla. puolisoni veljen vaimokkeen varmasti muistavat nimipäivänäkin.
puolisoni kysyi asiasta viime kesänä isältään, että miksi eivät hyväksy mua ja ne oli tietysti siitä ihan ihmeissään ja suuttuivat, kun sellaista väitän.
ne ei koskaan yleensä pyydä meitä minnekään. aina löytyy syy: ei autoon mahdu tai jotain vastaavaa, mutta puolisoni veli vaimokkeineen mahtuu kyllä kyytiin.
suututtaa niin maan p...sti! mun sukulaiset ovat ottaneet mieheni kuitenkin hyvin vastaan. ne muistaa aina miestäni syntymäpäivinä ja ostaa sille jotain lahjaksikin...
sitä nyt mietin, että mieheni kyllä sanoo, että valitsee minut sukulaistensa sijasta, MUTTA täytämme vasta 22-vuotta, joten enhän minä sellaista voi vaatia tai hyväksyä...mitä te tekisitte tässä tilanteessa? mitä ajatuksia tekstini herätti, jos joku sitä nyt jaksoi lukea..? mietin jo mieheni jättämistä, koska mielestäni on väärin, että joutuu valitsemaan näin nuorena tyttöystävän ja perheen välillä...
sen isä on käynyt meillä kerran kahvilla, mut mä en ollut silloin kotona ja tässä asunnossa asuttu jo kohta kaksi vuotta. isänsä asuu naapuri kaupungissa ja käy joka päivä täällä töissä...tänäänkin kävi "meillä" siis käytännössä jutteli mieheni kanssa parkkipaikalla puolisen tuntia, kun oli "niin kiire", ettei voinut tulla sisälle kahville...
yhdessä ollaan oltu kohta neljä vuotta ja kolme vuotta jo asuttukin yhdessä...
sen isä tai isän äiti ei koskaan muista mua edes esim. syntymäpäivinä tekstarilla. puolisoni veljen vaimokkeen varmasti muistavat nimipäivänäkin.
puolisoni kysyi asiasta viime kesänä isältään, että miksi eivät hyväksy mua ja ne oli tietysti siitä ihan ihmeissään ja suuttuivat, kun sellaista väitän.
ne ei koskaan yleensä pyydä meitä minnekään. aina löytyy syy: ei autoon mahdu tai jotain vastaavaa, mutta puolisoni veli vaimokkeineen mahtuu kyllä kyytiin.
suututtaa niin maan p...sti! mun sukulaiset ovat ottaneet mieheni kuitenkin hyvin vastaan. ne muistaa aina miestäni syntymäpäivinä ja ostaa sille jotain lahjaksikin...
sitä nyt mietin, että mieheni kyllä sanoo, että valitsee minut sukulaistensa sijasta, MUTTA täytämme vasta 22-vuotta, joten enhän minä sellaista voi vaatia tai hyväksyä...mitä te tekisitte tässä tilanteessa? mitä ajatuksia tekstini herätti, jos joku sitä nyt jaksoi lukea..? mietin jo mieheni jättämistä, koska mielestäni on väärin, että joutuu valitsemaan näin nuorena tyttöystävän ja perheen välillä...
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin en minäkään tykkäisi tuollaisesta miniästä. Olet varmasti tehnyt myös jotain pahaa miehesi vanhemmille kun he, normaalit ihmiset, karkottaa sinua. Kannattaisi varmaan erota. tuskin sinua sukuun halutaan..
...sellaisen kuvan, että olen niin pinnallinen?
...ihminen minäkin olen. enkä todellakaan ole mikään siivellä eläjä! omat rahani ansaitsen jne. ja mitä ihmeen egon silittelijöitä? ei se mun mielestä ole väärin olettaa, että toisia (=meitä) voisi pyytää jonnekin. kolme vuotta asiaa katselin ja yritin olla mukava.
jos verrataan omiin sukulaisiini (VAIKKA HE EIVÄT TOD OLE TÄYDELLISIÄ, NIINKUIN EI KUKAAN MEISTÄ!) niin he käyvät kahvilla. he pyytävät meitä kylään. veljeni ja mieheni käyvät yhdessä mm. kuntosalilla ja aloittivat syksyllä uuden harrastuksen yhdessä. isäni kanssa olemme käyneet laivalla(mieheni ja veljeni mukana). he muistavat miestäni hänen syntymäpäivänään jne. joten en mielestäni pyydä liikoja, jos toivoisin edes hitusen kunnioitusta mieheni sukulaisilta...
taas kannustetaan ja neuvotaan... Siellä taitaa kirjoitella oikea tyrannianoppi, tuosta alkuperäisen kirjoituksesta yhtäkkiä huomasit kauhean pinnallisuuden? Selvä...
Opetella puhumaan ja sitä myötä myös ajattelemaan ihmiset "hänenä" . Ei "se" kuulosta kovin huomioon-ottavalta.
Ja vanhemmilta , ymmärtääkseni puhuit jopa isoäiti-ikäisistä, ei ehkä voi edellyttää tekstariviestien lähettelyyn liittyvää tietämystä.
Muuten oletko sinä sitten muistanut heitä, muuten kuin masinoimalla avoppisi kyselemään , miks musta ei tykätä?
Jospa tämä toinen kadehtimasi olisikin huomioon-ottavampi?
...olen ollut avokkini puolen ties missä juhlissa. esim. isänsä 50-vuotis päivillä pari vuotta sitten ja ne olikin suuret päivän kestävät juhlat...joten onko väärin olettaa, että saisi itse edes sen tekstiviestin syntymäpäivänään?
ja isoäidistä...hänen mummonsa tiesi syntymäpäiväni, koska kävimme siellä muutamaa päivää ennen synttäreitäni ja mieheni mainitsi asiasta. kun kävimme avokkini mummolla uudestaan muutaman viikon päästä niin hän onnitteli ainoastaan avokkiani hänen syntymäpäivistään...
että sellaista...minusta ei ole väärin toivoa, että sukuun otettaisiin mukaan ja muistettaisiin toista toiselle tärkeänä päivänä...
on paljon, paljon muitakin asioita, mutta niitä en nyt jaksaisi ruveta kirjoittelemaan...
ei sitten ole tutustumisen arvoinenkaan.
Miksi anella hyväksymistä, ihmisiltä joista et ilmeisestikään pidä, etkä ainakaan arvosta - tekojensa perusteella.
Eläkää tavallanne ja omillanne.
Mitäs toisten mielipide merkitsee, varsinkin kun et ilmeisemmin saa mitään vastakaikua.
ja teillä on vielä paljon opittavaa ihan tavallisesta kanssakäymisestä muiden kanssa. Ei se ole vaatimusten asettelua ja huomionosoitusten odottamista vanhemmilta ihmisiltä. Ja mitä tulee tekstiviesteihin, eivät kaikki ihmiset harrasta niitä vaikka kännykkä olisikin. Se toimii vain puhelimena monelle vanhemmalle ihmiselle. Minulla on anoppi, joka ei edes osaa kunnolla käyttää kännykkäänsä.
Malttia nyt ja yritä nauttia kesästä!
Kolmas kymmen alkanu ja ollan ko kakarat.
Eipä ihme, jos ei haluta tämmöistä paikalle, kun on muilla hauskaa.
Lapsenmielisen egon silittelijäksi ei kukaan halua.
Kasva.
...että se tekstiviesti oli VAIN esimerkki. toki on muitakin tapoja muistaa, kuten puhelinsoitto tai kortti jne.
EI taida löytyä yhtään fiksua ihmistä, koska kaikki vastaukset ovat niin saa..nan mustavalkoisia...ehkä ei olis pitänyt kysyäkään.
sun alotus!
Mitäs tänne tulit oottaan et kaikki oliski sun mukaa.ei se kuule nintoimi.
on vielä monessa asiassa elämänkoulussa vaikka fysiikka onkin aikuisen. Nimitykset lapsukainen, tyttönen eivät ole loukkauksia, jos ei niitä itse sellaisina pidä. Monessa asiassa täysi-ikäinen 18v ja siitä ylöspäin voi olla todella aikuinen ja kypsä, mutta elämä koulii ja näyttää aikanaan, ettei kaikki ole ihan sitä, miltä näyttää. Hyvää kesää vain ja yritystä jaksamista uuden suvun kanssa.
että täällä palstalla on aikas ilkeää porukkaa. aina ruvetaan haukkumaan.
sinähän voisit järjestää vaikka seuraavilla synttäreilläsi kutsut. lähetä vaikka ihan kortti heille, että varmasti menee kutsu perille. näin saisitte aikaa keskustella ja tutustua kunnolla. monetkaan ihmiset eivät vain muista synttäreitä tai eivät kehtaa tupata kutsumatta kylään. niin ja voisittehan ihan muutenvaankin pyytää heitä käymään kahvilla. jospa vaikka he ajattelevat teistä, että kun ette ole kutsuneet, niin eivät viitsi tulla. jospa merkkipäiväsi jäisi paremmin heillekin sitten muistiin.
hauskaa kesän jatkoa! =)
ensimmäisestä ASIALLISESTA vastauksesta. Ei ole mukavaa, kun haluaisi juttuseuraa ja mielipiteitä niin sataa vaan p..kaa niskaan. Hommaa hankaloittaa vielä se, että kun hänen porukat on eronneet. Vanhemmat eivät voi olla missään samaan aikaan. Minun valmistujaisiinikin jouduin pyytämään vaan avokkini äidin ja veljen, koska vanhemmat eivät tule ollenkaan toimeen. Se on ikävää ja voi ehkä osaltaan vaikuttaa asioihin, että aina pitää valita kumman vanhemmista kutsuu joihinkin juhliin. Hänen äitinsä on pyydetty useammin juhliin, koska hänen kanssaan olemme enemmän tekemisissä. Noh, täytyy katsoa miten tilanne kehittyy...olemme kyllä pyytäneet heitä kylään jonkun kerran, mutta aina on ollut jokin este. Jospa tosiaan järjestäisimme jotain meillä, johon sovittaisiin jo etukäteen päivä ja kellonaika jne.
...ja hyvää kesää sinulle pompula!
..pahoillani noiden muiden puolesta. Tuolla toisessa foorumissa minä sain haukut vain sen vuoksi, kun kerroin olevani Kainuusta. Tätä se on tämä suvaitsevaisuus..
Mutta.. ongelmia minullakin appivanhempien kanssa. Ovat nimittäin uskovaisia ja ovat loukanneet minua niin pahasti, etten voi antaa anteeksi. On ollut solvauksia, kiristyksiä, painostuksia jne. Uskovaisina ihmisinä katsoivat tietenkin olevansa oikeutettuja pakottamaan meidät naimisiin, koska avoliitothan ovat syntiä. Anoppi sanoi, että jos ei mennä naimisiin niin on pakko erota.. että silleen.
Ollaan nyt oltu naimisissa kolme vuotta ja ollaan onnellisia. Jokseenkin vain minä olen masentunut kaikesta kokemastani, koska halusin tulla toimeen appivanhempieni kanssa, mutta sanon rehellisesti, ettei ollut tällä kertaa minun vikani, ettei se onnistunut.
En ole katunut sitä, että menin naimisiin rakastamani miehen kanssa. Sitä vain kadun, millä tavalla se tapahtui.
Voimia sinulle!