Haluaisin kuulla "kokeneemmilta" neuvoja tilanteeseeni. Olen seurustellut 1,5 vuotta itseäni vuoden vanhemman jätkän kanssa, olen 19. Alkuun meni hyvin, mutta nyt meillä on ainakin 8kk ollut kiikun kaakun meininkiä. Kummatki olemme jättäneet toisemme kerran, mutta palattu sitten yhteen takaisin. Rakastan jätkää koko sydämmestä, niin että sattuu. Tiedän, että hänkin rakastaa minua, mutta 4kk sitten hän sanoi minulle, että häntä kiinnostaa muut naiset vaikka ei haluaisi. Hän kertoi siitä, koska sen jälkeen hänen ei olisi enää ollut mitään järkeä olla kiinnostunut muista. Tämä aihutti minulle kuitenkin masennuksen ja mustasukkaisuutta. Mietin koko ajan milloin hän jättää minut, pettääkö.. Lisäksi tappelemme jatkuvasti, melkein päivittäin. Mitä pienemmistä asioista. Se rasittaa enkä enää haluaisi jatkaa suhdetta, mutta ajatuskin eroamisesta tekee todella kipeää. En toisaalta enää tiedä olenko hänen kanssaan sen takia, etten ole kovinkaan kaunis ja usko löytäväni enää ketään hänen tilalleen vai pelkäänkö menettäväni elämäni rakkauden. Toisaalta kun riitojamme miettii niin minä saan ne useimmiten aikaiseksi, jätkä ei ikinä tee mitään niin pahaa että pitäisi sellainen riita saada aikaan.Seksi meillä ei ole enää sujunut kovinkaan usein, hänellä ei seiso tai mua ei kiinnosta, joskus taas on kivakin menoo. Hän on hyvin määrätietoinen, vähän itsekäs, mutta kuitenkin hellä ja rakastava kun meillä menee hyvin. Millä ihmeellä saisin itseäni kasvatettua aikuisemmaksi ettei tarvitsisi enää riidellä turhista asioista!Suurimmaksi osaksi tunnen että haluan olla hänen kanssaan, mutta riitely saisi jo riittää. Emme asu edes vielä yhdessä, entä jos muutamme yhteen..millainen sota silloin syttyisi?!
Tuskaa..?!
kun tietäis!
0626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.