Onko muillakin liikuntakyvyttömyyttä

Minä en pääse liikkeelle, kun on LAMAAVA lääkitys eli neuroleptit.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en pääse liikkeelle, kun on LAMAAVA lääkitys eli neuroleptit.

Neurolepti on oikein käytettynä hyvä. Minulla on ollut neurolepti 30 vuotta.Ei ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en pääse liikkeelle, kun on LAMAAVA lääkitys eli neuroleptit.

Neuroleptit ei itsessään lamaa. Jos pystyy kirjoittamaan jatkuvasti nettiin pystyy tekemään muutakin.

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepti on oikein käytettynä hyvä. Minulla on ollut neurolepti 30 vuotta.Ei ongelmia.

Ei niitä sen oikeammin voi ottaa kuin syödä tabletin tai piikitys. Ja tulos on sama. Liikuntakyvyttömyys ja huonontunut elämänlaatu.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit ei itsessään lamaa. Jos pystyy kirjoittamaan jatkuvasti nettiin pystyy tekemään muutakin.

Puhut kokemattomuuden äänellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei niitä sen oikeammin voi ottaa kuin syödä tabletin tai piikitys. Ja tulos on sama. Liikuntakyvyttömyys ja huonontunut elämänlaatu.

Makaamaan koko ajan sängyssä pystyy, ja pitämään puhelinta kädessä vuodesta toiseen. Niitä kyllä pystyy.

Anonyymi kirjoitti:

Makaamaan koko ajan sängyssä pystyy, ja pitämään puhelinta kädessä vuodesta toiseen. Niitä kyllä pystyy.

Muuten ei kykene edes ruokaa tekemään. Vain laittamaan mikroateriat mikroon.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten ei kykene edes ruokaa tekemään. Vain laittamaan mikroateriat mikroon.

Kuulostaa enempi tavan psykoosisairaalta, joka vaan haluaa valittaa ja syyttää muita vetelehtimisestä.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten ei kykene edes ruokaa tekemään. Vain laittamaan mikroateriat mikroon.

Sinun on kuitenkin käytävä ostamassa ne mikroateriat ?
Vai tuoko joku sinulle ruuat kotiin ?

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit ei itsessään lamaa. Jos pystyy kirjoittamaan jatkuvasti nettiin pystyy tekemään muutakin.

No kyllä minä pystyin kirjoittamaan nettiin kun oli lääkkeiden puhkaisemia autonomisen hermoston oireita mutta en pystynyt esim liikkumaan pientä kävelyä lukuunottamatta koska rasituksensietokyky oli niin huono.

Anonyymi kirjoitti:

Kuulostaa enempi tavan psykoosisairaalta, joka vaan haluaa valittaa ja syyttää muita vetelehtimisestä.

Et varmaan ole koskaan käyttänyt neuroleptejä. Kyse on kaikesta muusta paitsi vetelehtimisestä. Kun aivojen motoriikkaa lamataan, silloin ei liikuta.

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan ole koskaan käyttänyt neuroleptejä. Kyse on kaikesta muusta paitsi vetelehtimisestä. Kun aivojen motoriikkaa lamataan, silloin ei liikuta.

Miksi tänne kirjoittaa asiantuntemattomat ihmiset?

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan ole koskaan käyttänyt neuroleptejä. Kyse on kaikesta muusta paitsi vetelehtimisestä. Kun aivojen motoriikkaa lamataan, silloin ei liikuta.

Itselläni vaikutti vain hienomotoriikkaan. Eli esimerkiksi kännykällä piti soittaa kun kirjoittaminen ei sujunut.

Liikkua pystyi hyvin kun vaan otti itseään niskasta kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

Et varmaan ole koskaan käyttänyt neuroleptejä. Kyse on kaikesta muusta paitsi vetelehtimisestä. Kun aivojen motoriikkaa lamataan, silloin ei liikuta.

Itse käytin neuroleptejä aikoinaan, isojakin annosmääriä.
Pää oli sekaisin, jatkuvaa aivosumua, ym., mutta kyllä raajat toimivat siinä kuin lääkkeettömilläkin.
Jos olisin halunnut jäädä makaamaan, olisi sekin kyllä ollut helppoa. Mutta tiedostin kyllä, kuinka siinä olisi sitten käynyt.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tänne kirjoittaa asiantuntemattomat ihmiset?

Siks tänne kirjoitetaan koska tääĺä ei ole nimenomaan yhtäkään asiantuntijaa muuta kuin henk.koht.tuntemuksia omista voinneista kirjoittajat.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tänne kirjoittaa asiantuntemattomat ihmiset?

Miksi otsikko on kysymysmuodossa, että onko muilla asiaa X, jos siihen ei saa vastata kieltävästi, ettei ole?

Anonyymi kirjoitti:

Minä en pääse liikkeelle, kun on LAMAAVA lääkitys eli neuroleptit.

Siis mikä on lääkkeen nimi joka saa ainut huonoon kuntoon

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tänne kirjoittaa asiantuntemattomat ihmiset?

Meinaatko että täällä pitäisi olla joku asiantuntija testi, ennen kuin voisi kirjoittaa?

Sopii minulle...

Anonyymi kirjoitti:

Puhut kokemattomuuden äänellä.

Neurolepti vaikuttaa yhteen osaan aivoissa , sen si kaiken tiedon mukaan pitäisi lamasta mitenkään mutta josku saattaa olla että tekee sen kuitenkin. Ihmisen on itse yritettävä pitää liikuntaa yllä ja jos tuntuu ettei jalat pelaa niin lääke vaihtoon, aivoistaan sekin lähtee miten jäseniä liikutellaan . Normaalisti neuroleptit kyllä auttaa , eikä ihmiset joilla se on lääkkeenä koskaan eroitu mitenkään, muista . Joten jos ei lääke sovi niin vaihtoon, onhan sitä muitakin lääkkeitä kun yksi sortti ainoastaaan . Ei kai nyt kukaan jähmety paikoilleen vaan siksi että syö jotain lääkettä jolla on sentään tilastojen mukaaan hyviä tuloksia saatu

Anonyymi kirjoitti:

Muuten ei kykene edes ruokaa tekemään. Vain laittamaan mikroateriat mikroon.

Tarvitaan omaa tahtoa liikkumiseen sikö sitä että ” minä en voi, olen niin sairas”
Luulen että jos talo alkaisi palaan niin varmaan voisit kävellä sieltä ulos,
Joten kun sitä asennoituu asiaan negatiivisesti. Niin ei ole ihme jos. Menee lopulta kaikki kyvyt

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni vaikutti vain hienomotoriikkaan. Eli esimerkiksi kännykällä piti soittaa kun kirjoittaminen ei sujunut.

Liikkua pystyi hyvin kun vaan otti itseään niskasta kiinni.

Lue lisää

Vaikuttaa tietysti eri tavalla jokaiseen. Joten ei tässä kukaan voi sanoa miten joku toinen voi , .sitten on oma panostus myös tärkeä asia, siis lääke yksin etsi tietenkään auta jos van makaa sängyllä ja odottelee että koska tässä alkaa paranemaan . Niin ei paraneminen tapahdu, oma osansa on potilaankin tehtävä .
Aina ei kykene ottamaan itseänsä niskasta kiinni , sitten saattaa tulla aika jolloin se taas on mahdollista .

Anonyymi kirjoitti:

Siks tänne kirjoitetaan koska tääĺä ei ole nimenomaan yhtäkään asiantuntijaa muuta kuin henk.koht.tuntemuksia omista voinneista kirjoittajat.

Voi kuule olla hoitaja; henkilökuntaakin täällä lukemassa, joten sellaisia joilla todella on vuosia kokemus näistä asioista.
Niin että et sinä tiedä mitenkään ketkä ovat osaavia tai itseään napaan tuijottajia

Anonyymi kirjoitti:

Voi kuule olla hoitaja; henkilökuntaakin täällä lukemassa, joten sellaisia joilla todella on vuosia kokemus näistä asioista.
Niin että et sinä tiedä mitenkään ketkä ovat osaavia tai itseään napaan tuijottajia

Lue lisää

Hyvä että henkilökuntaakin. käy täällä ottamassa tietoa miten heidän hoitonsa on tepsinyt käytännössä.
Terveydenhoitojärjestelmässä vuosikymmeniä. toimineet hoitajat ovat toki ammattitaitoisia ja varmasti kokemuksen omaavia omassa roolissaan kun pyörittävät hoitorutiineja ja työpaikkansa toiminta tapoja. Siis sitä psykiatrisen hoitojärjestelmän hoitoputkea. johon ihminen laitetaan kun hän lähtee hakemaan apua.
Mutta katselevat ja ymmärtävät tätä lääkekeskustelua aidan toiselta puolelta kuin ne jotka itse tuntevat mitä lääkkeet tekevät heidän kehossaan ja elämässään. Lääkkeiden asiantuntijat ovat siis niiden käyttäjät, eivät lääkärit jotka määräävät niitä eikä hoitajat jotka hoitavat näitä lääkkeiden aiheuttamia uusia sairauksia. Yleensä hoitavat diagnooseja joita lääkärit antavat.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi otsikko on kysymysmuodossa, että onko muilla asiaa X, jos siihen ei saa vastata kieltävästi, ettei ole?

Koska se ei ole aito kysymys, vaan ovelasti muotoiltu vaatimus omalle vahvistusharhalle.

Anonyymi kirjoitti:

Muuten ei kykene edes ruokaa tekemään. Vain laittamaan mikroateriat mikroon.

Siis mikroon, jos vaikka ottaisi korkean keittiötuolin peppunsa alle ja istuen alkaisi valmistamaan. Ruokaa itse niin aivot saisivat uusia virikkeitä .
Anoppini sai aivoverenvuodon. Ja toinen puoli kehosta halvaantui ei toiminut käsi eikä jalka , istui tullatuolissa , vaan opetteli solmimaan kengän nauhansa yhdellä kädellä ,tiskasi oman pikku tiskissä itse seisoen yhdellä jalalla tiskipöydän edessä rullatuoli lukittuna takanaan , ihme ja kumma tiskasi , kasteli tiskirätin ja puhdisti tiskipöydän. . Ihmisellä oli nii; kova tahto pärjätä ihan itse. Puhekykynsä hän menetti kokonaan osasi sanoa kaksi sanaa .
Joten ihailin hänen itsepäisyyttään kerrankin .kun ajattelin millaiseksi hänen elämänsä muuttui ihan yhtä äkkiä ja silti yritti kaikkensa että saisi olla oman itsensä herra.
Tuntuu ettö monet makailevat sängyissään vaikka heillä olisi mahdollisuus tulla paremmaksi mutta ei, ollaan ja maataan kunnes makaaminen aiheuttaa kuoleman. Ihminen ei ole olento jonka kuuluisi makoilla päivät pitkät vaan pitää toiminnassa ne asiat mitkä vielä jotenkin toimii, ja treenaus auttaa kehoa uusiin ulottuvuuksiin . Anoppiin oli hyvä esimerkki ihmisen halusta pärjätä itse , kuinka moni hänen tilanteessaan olisi vaan maannut sängyssä vankina omassa kehossaan jossa puhekkaan ei enää toiminut .

Anonyymi kirjoitti:

Neurolepti vaikuttaa yhteen osaan aivoissa , sen si kaiken tiedon mukaan pitäisi lamasta mitenkään mutta josku saattaa olla että tekee sen kuitenkin. Ihmisen on itse yritettävä pitää liikuntaa yllä ja jos tuntuu ettei jalat pelaa niin lääke vaihtoon, aivoistaan sekin lähtee miten jäseniä liikutellaan . Normaalisti neuroleptit kyllä auttaa , eikä ihmiset joilla se on lääkkeenä koskaan eroitu mitenkään, muista . Joten jos ei lääke sovi niin vaihtoon, onhan sitä muitakin lääkkeitä kun yksi sortti ainoastaaan . Ei kai nyt kukaan jähmety paikoilleen vaan siksi että syö jotain lääkettä jolla on sentään tilastojen mukaaan hyviä tuloksia saatu

Lue lisää

Nyt kyllä hassun vitsin murjaisit ettei neuroleptin käyttäjä muka erotu muista. No ei varmaan Ketipinor 25 mg:sen käyttäjä, joka ei edes ole kuin antihistamiini vaikutuksiltaan lähinnä tuolla vahvuudella mutta itsellä on kyllä sen verran harjaantunut silmä, että näen kyllä aika selkeästi piirteitä ihmisissä, jotka käyttävät neuroleptejä. Esim silmät on moneasti kirkkaammat ja elävämmän näköiset ihmisillä joka ei turruta itseään psykiatrian rohdoilla. Osastolla ainakin erotti lääkkeiden vaikutuksen ihmisiin aika selkeästi. Osalla oikeasti "silmät seisoi päässä". Myös raskas väsymys neuroleptatuilla oli aika tyypillistä. Painonnousukin on aika hyvä vihje neuroleptin käytöstä

Anonyymi kirjoitti:

Vaikuttaa tietysti eri tavalla jokaiseen. Joten ei tässä kukaan voi sanoa miten joku toinen voi , .sitten on oma panostus myös tärkeä asia, siis lääke yksin etsi tietenkään auta jos van makaa sängyllä ja odottelee että koska tässä alkaa paranemaan . Niin ei paraneminen tapahdu, oma osansa on potilaankin tehtävä .
Aina ei kykene ottamaan itseänsä niskasta kiinni , sitten saattaa tulla aika jolloin se taas on mahdollista .

Lue lisää

Itse en olisi voinut parantua neurolepteissä mistään. Oli vitsi että papereihini oli kirjattu siitä että voisin esim palata töihin. No en olisi voinut palata töihin koska en voinut toimia neurolepteissä. Se olisi kuin tiputtaisi jonkun raskaan esineen jonkun päähän ja hän saisi aivovamman ja sitten vielä kyselisi milloin hän menee töihin. Ja vielä sanoisi että itsestä se on kiinni. Ja pyh ja pah. Pitkään vain kärvistelin ekstrapyramidaalioireiden kanssa (jolloin muuten tuli näpsäkästi liikuntaa, parhaimmillaan koko päivän ramppasin eestaas). Sitten kroppa alkoikin asteittain pettää alta tuon sotkemisen jälkeen. Sen jälkeen työn teosta tuli mahdollista lääkepurkujen ja elintapakeinoilla itsensä vuosien kuntouttamisen jälkeen vaurioista. Sanoisin että sain jonkintason aivovaurioita lääkkeistä.

Anonyymi kirjoitti:

Siis mikroon, jos vaikka ottaisi korkean keittiötuolin peppunsa alle ja istuen alkaisi valmistamaan. Ruokaa itse niin aivot saisivat uusia virikkeitä .
Anoppini sai aivoverenvuodon. Ja toinen puoli kehosta halvaantui ei toiminut käsi eikä jalka , istui tullatuolissa , vaan opetteli solmimaan kengän nauhansa yhdellä kädellä ,tiskasi oman pikku tiskissä itse seisoen yhdellä jalalla tiskipöydän edessä rullatuoli lukittuna takanaan , ihme ja kumma tiskasi , kasteli tiskirätin ja puhdisti tiskipöydän. . Ihmisellä oli nii; kova tahto pärjätä ihan itse. Puhekykynsä hän menetti kokonaan osasi sanoa kaksi sanaa .
Joten ihailin hänen itsepäisyyttään kerrankin .kun ajattelin millaiseksi hänen elämänsä muuttui ihan yhtä äkkiä ja silti yritti kaikkensa että saisi olla oman itsensä herra.
Tuntuu ettö monet makailevat sängyissään vaikka heillä olisi mahdollisuus tulla paremmaksi mutta ei, ollaan ja maataan kunnes makaaminen aiheuttaa kuoleman. Ihminen ei ole olento jonka kuuluisi makoilla päivät pitkät vaan pitää toiminnassa ne asiat mitkä vielä jotenkin toimii, ja treenaus auttaa kehoa uusiin ulottuvuuksiin . Anoppiin oli hyvä esimerkki ihmisen halusta pärjätä itse , kuinka moni hänen tilanteessaan olisi vaan maannut sängyssä vankina omassa kehossaan jossa puhekkaan ei enää toiminut .

Lue lisää

Jotkut ovat vahvoja, kovapäisiä, haluavat pärjätä, vaikka olisi mitä vastoinkäymistä.
Joku äkillinen sairastapaus, halvaantuminen, raajan amputaatio, mikä vain esim. liikkumiskykyyn vaikuttava asia, lamaannuttaa jotkut ihmiset, saattavat masentua, menettävät elämänhalunsa, ym. Kun sitten taas on heitä, jotka yrittävät, haluavat saada toimintakykyään ja elämänlaatua paremmaksi. Eivät niin sanotusti anna periksi.
Sitä sanotaan henkiseksi vahvuudeksi. Onko kykyä, halua ja taitoa tehdä jotain omaksi hyväkseen, vai jääkö voivottelemaan.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kyllä hassun vitsin murjaisit ettei neuroleptin käyttäjä muka erotu muista. No ei varmaan Ketipinor 25 mg:sen käyttäjä, joka ei edes ole kuin antihistamiini vaikutuksiltaan lähinnä tuolla vahvuudella mutta itsellä on kyllä sen verran harjaantunut silmä, että näen kyllä aika selkeästi piirteitä ihmisissä, jotka käyttävät neuroleptejä. Esim silmät on moneasti kirkkaammat ja elävämmän näköiset ihmisillä joka ei turruta itseään psykiatrian rohdoilla. Osastolla ainakin erotti lääkkeiden vaikutuksen ihmisiin aika selkeästi. Osalla oikeasti "silmät seisoi päässä". Myös raskas väsymys neuroleptatuilla oli aika tyypillistä. Painonnousukin on aika hyvä vihje neuroleptin käytöstä

Lue lisää

Vahvasti lääkityn saattaakin tunnistaa aika herkästi, mutta ei kukaan voi sanoa, että näkisi aina, kuka on lääkitty, kuka ei.
Annostuksesta se on aika paljon kiinni, näkyykö lääkitys päälle päin.
Ja toki sellaiset, jotka ovat itse olleet sairaalaosastoilla, olleet paljon tekemisissä potilaiden ja muiden mt-ongelmaisten kanssa, osaavat mahdollisesti nähdä eri tavalla toisesta, onko hänellä lääkitys vai ei.
Ilme voi olla apaattinen, katse lasittunut, yleisryhti voi olla huono, voi olla liikkeissä ja eleissä huomattavaakin hitautta, joillain riippuu kävellessä kädet paikallaan kehon vieressä, eivät liiku kuten suurimmalla osalla ihmisistä tekee.
Pelkkä painonnousu ei kerro sitä, onko ihmisellä lääkitys vai ei. Ns. terveetkin ihmiset voivat lihota.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut ovat vahvoja, kovapäisiä, haluavat pärjätä, vaikka olisi mitä vastoinkäymistä.
Joku äkillinen sairastapaus, halvaantuminen, raajan amputaatio, mikä vain esim. liikkumiskykyyn vaikuttava asia, lamaannuttaa jotkut ihmiset, saattavat masentua, menettävät elämänhalunsa, ym. Kun sitten taas on heitä, jotka yrittävät, haluavat saada toimintakykyään ja elämänlaatua paremmaksi. Eivät niin sanotusti anna periksi.
Sitä sanotaan henkiseksi vahvuudeksi. Onko kykyä, halua ja taitoa tehdä jotain omaksi hyväkseen, vai jääkö voivottelemaan.

Lue lisää

Etpä luetellut psykiatristen aineiden tuottamaa vauriota listassasi vaikka jotkut ihmiset kuvaa sitä elämänsä pahimmaksi kokemukseksi ja siitä voi kestää vuosia toipua,. Osa ei toivu täysin.
Siitäkin toipuminen vaatii hyvin paljon. Koko elämä voi rakentua uusiksi. Kaikki ei ole selvinneet hengissä.

Anonyymi kirjoitti:

Etpä luetellut psykiatristen aineiden tuottamaa vauriota listassasi vaikka jotkut ihmiset kuvaa sitä elämänsä pahimmaksi kokemukseksi ja siitä voi kestää vuosia toipua,. Osa ei toivu täysin.
Siitäkin toipuminen vaatii hyvin paljon. Koko elämä voi rakentua uusiksi. Kaikki ei ole selvinneet hengissä.

Lue lisää

Niin nimenomaan, eipä sitä ole tullut annettua periksi vaikka sain pahaa harmia psyykenlääkkeistä ja elämäni meni paskaksi pitkiksi ajoiksi. Kävin sen verran kävelyllä kun pystyin, yritin hoitaa terveyttäni, hakea vertaistukea lääkevähennyksiin kun en juuri lääkäristä tukea saanut vaurioni kanssa vaikka yhden lääkehaittadiagnoosin sainkin. Se oli iso taistelu joka kesti pitkään käydä läpi jossa pitkään tuntui kuin kehoni olisi kiduttanut minua. Ihmiset käy näkymättömiä taisteluita, eikä kaikki ole aina vain kiinni jostain näkyvästä eli raajan menetyksestä, vaurio voi olla ulospäin näkymätönkin.

Anonyymi kirjoitti:

Vahvasti lääkityn saattaakin tunnistaa aika herkästi, mutta ei kukaan voi sanoa, että näkisi aina, kuka on lääkitty, kuka ei.
Annostuksesta se on aika paljon kiinni, näkyykö lääkitys päälle päin.
Ja toki sellaiset, jotka ovat itse olleet sairaalaosastoilla, olleet paljon tekemisissä potilaiden ja muiden mt-ongelmaisten kanssa, osaavat mahdollisesti nähdä eri tavalla toisesta, onko hänellä lääkitys vai ei.
Ilme voi olla apaattinen, katse lasittunut, yleisryhti voi olla huono, voi olla liikkeissä ja eleissä huomattavaakin hitautta, joillain riippuu kävellessä kädet paikallaan kehon vieressä, eivät liiku kuten suurimmalla osalla ihmisistä tekee.
Pelkkä painonnousu ei kerro sitä, onko ihmisellä lääkitys vai ei. Ns. terveetkin ihmiset voivat lihota.

Lue lisää

Lääkinnän näkee monesta asiasta, kun kiinnittää huomiota kokonaisuuteen.

Anonyymi kirjoitti:

Niin nimenomaan, eipä sitä ole tullut annettua periksi vaikka sain pahaa harmia psyykenlääkkeistä ja elämäni meni paskaksi pitkiksi ajoiksi. Kävin sen verran kävelyllä kun pystyin, yritin hoitaa terveyttäni, hakea vertaistukea lääkevähennyksiin kun en juuri lääkäristä tukea saanut vaurioni kanssa vaikka yhden lääkehaittadiagnoosin sainkin. Se oli iso taistelu joka kesti pitkään käydä läpi jossa pitkään tuntui kuin kehoni olisi kiduttanut minua. Ihmiset käy näkymättömiä taisteluita, eikä kaikki ole aina vain kiinni jostain näkyvästä eli raajan menetyksestä, vaurio voi olla ulospäin näkymätönkin.

Lue lisää

Ja tosiaan mikroruokia en syönyt vaan esimerkiksi kuntoutin itseäni tekemällä itse ruokaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kyllä hassun vitsin murjaisit ettei neuroleptin käyttäjä muka erotu muista. No ei varmaan Ketipinor 25 mg:sen käyttäjä, joka ei edes ole kuin antihistamiini vaikutuksiltaan lähinnä tuolla vahvuudella mutta itsellä on kyllä sen verran harjaantunut silmä, että näen kyllä aika selkeästi piirteitä ihmisissä, jotka käyttävät neuroleptejä. Esim silmät on moneasti kirkkaammat ja elävämmän näköiset ihmisillä joka ei turruta itseään psykiatrian rohdoilla. Osastolla ainakin erotti lääkkeiden vaikutuksen ihmisiin aika selkeästi. Osalla oikeasti "silmät seisoi päässä". Myös raskas väsymys neuroleptatuilla oli aika tyypillistä. Painonnousukin on aika hyvä vihje neuroleptin käytöstä

Lue lisää

Eiköhän kaikilla muillakin osastoilla aika hyvin erota ne jotka ovat siellä akuuttivaiheen hoidossa, syystä tai toisesta ja siltikkin sinäkin pääsit sieltä pois.

Saisit varmaan paskahalvauksen kun tietäisit miten hyväkuntoisia ihmisiä on olemassa, jotka toimii yhteiskunnassa nimenomaan sen hyvän hoidon avulla.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkinnän näkee monesta asiasta, kun kiinnittää huomiota kokonaisuuteen.

Hoidonvastaisen skitsofreenikon tunnistaa siitä, kun he avaavat suunsa.

Anonyymi kirjoitti:

Hoidonvastaisen skitsofreenikon tunnistaa siitä, kun he avaavat suunsa.

En tiedä hoidonvastaisuudesta, mutta osaan kyllä nähdä jos joku on lääkitty aika nopsaa. Turpoaminen, hitaus, silmät seisoo ja on vähän sameat ja on jotenkin eleetön. Siinä varmaan jotain johtolankooja.

Anonyymi kirjoitti:

Sinun on kuitenkin käytävä ostamassa ne mikroateriat ?
Vai tuoko joku sinulle ruuat kotiin ?

Tilaan kotiinkuljetuksella ruoat.

Anonyymi kirjoitti:

Etpä luetellut psykiatristen aineiden tuottamaa vauriota listassasi vaikka jotkut ihmiset kuvaa sitä elämänsä pahimmaksi kokemukseksi ja siitä voi kestää vuosia toipua,. Osa ei toivu täysin.
Siitäkin toipuminen vaatii hyvin paljon. Koko elämä voi rakentua uusiksi. Kaikki ei ole selvinneet hengissä.

Lue lisää

En maininnut erikseen, mutta satuitko huomaamaan, kun kirjoitin " mikä vain esim. liikkumiskykyyn vaikuttava asia " ?
Siitä nyt voi itse sitten muokata vaikuttavaksi asiaksi mitä vain, vaikka ne psykiatriset aineet, jos niin haluaa.

Anonyymi kirjoitti:

Niin nimenomaan, eipä sitä ole tullut annettua periksi vaikka sain pahaa harmia psyykenlääkkeistä ja elämäni meni paskaksi pitkiksi ajoiksi. Kävin sen verran kävelyllä kun pystyin, yritin hoitaa terveyttäni, hakea vertaistukea lääkevähennyksiin kun en juuri lääkäristä tukea saanut vaurioni kanssa vaikka yhden lääkehaittadiagnoosin sainkin. Se oli iso taistelu joka kesti pitkään käydä läpi jossa pitkään tuntui kuin kehoni olisi kiduttanut minua. Ihmiset käy näkymättömiä taisteluita, eikä kaikki ole aina vain kiinni jostain näkyvästä eli raajan menetyksestä, vaurio voi olla ulospäin näkymätönkin.

Lue lisää

Niin, kirjoitat menneessä muodossa. Onko tilanteesi nyt parempi ?
Jos on, keskity nykyhetkeen.

Anonyymi kirjoitti:

En tiedä hoidonvastaisuudesta, mutta osaan kyllä nähdä jos joku on lääkitty aika nopsaa. Turpoaminen, hitaus, silmät seisoo ja on vähän sameat ja on jotenkin eleetön. Siinä varmaan jotain johtolankooja.

Lue lisää

Katseletko kaikkia ihmisiä sillä silmällä, että mietit, kuka syö lääkkeitä, kuka ei ?

Anonyymi kirjoitti:

Ja tosiaan mikroruokia en syönyt vaan esimerkiksi kuntoutin itseäni tekemällä itse ruokaa.

Kuntouttamisesta on turha puhua, kun on määrätty elinikäinen lääkitys.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntouttamisesta on turha puhua, kun on määrätty elinikäinen lääkitys.

Vielä vaikeampaa on kuntoutua, jos ajattelee asioista, että ne on turhia.
Yleensä yritys tuottaa edes jonkinlaista tulosta.

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän kaikilla muillakin osastoilla aika hyvin erota ne jotka ovat siellä akuuttivaiheen hoidossa, syystä tai toisesta ja siltikkin sinäkin pääsit sieltä pois.

Saisit varmaan paskahalvauksen kun tietäisit miten hyväkuntoisia ihmisiä on olemassa, jotka toimii yhteiskunnassa nimenomaan sen hyvän hoidon avulla.

Lue lisää

Itseasiassa kun pääsin osastolta pois olin sylkenyt lääkkeitä hihaan jo aikani koska minulla tuli oton jälkeen niin kurja olo. Joo, erityisesti akuuttivaiheessa polyfarmasiat mitä psykiatria harrastaa ovat hulluja. En koe että tuollaiset toksiset kuormat auttoivat minua vaan tuosivat ja sotkivat aivojani. Menin osastolla pitkään huonompaan suuntaan. Toipuminen alkoi kun kärvistelin karmeat vieroitusoireet läpi ja lopetin lääkkeitå ja sain lääkehaittadiagnoosin. Oikeassa elämäasä saisi rikostuomion jos koukuttaisi ihmisiä erilaisiin aineisiin, kertomatta miten paha koukku tulee ja vielä pakottaisikin niirä ihmisille.

Anonyymi kirjoitti:

Kuntouttamisesta on turha puhua, kun on määrätty elinikäinen lääkitys.

No jos on määrätty elinikäinen lääkitys sitä voi kyseenalaistaa.

Anonyymi kirjoitti:

No jos on määrätty elinikäinen lääkitys sitä voi kyseenalaistaa.

Ja ymmärrän täysin senkin vaiheen että tekee mieli luovuttaa. Itsekin mietin sitä vaiheessa kun tajusin saaneeni pahaa harmia ja intuitioni oli oikeassa - elämäni ei enää koskaan ole ollut samanlaista sen jälkeen, psykiatrian mielestä lääkeharmi hoituu lääkkeillä ja huonojen lääkereaktioiden ja lääkintätyylin missä lääkkeillä lääkitään haittaa menin tilaan mitä en tiennyt olevan olemassakaan jossa olo oli luonnottoman hirveä,invalidisoitunut. Olin valmis heittämään hanskat tiskiin koska minulla ei ollut elämässäni kokemusta miten selvitä tuosta tilasta. Neuroplastisuuden ansiosta aivot voi korjata itseään vaikkei neuroplastisuuskaan rajatonta ole. Kesti aikansa kerätä itseään ja olon tasapainottua siihen pisteeseen että mistään tuli mitään. Sitten asteittain aloin esim. laittamaan aivoterveellistä ruokaa, sitten asteittain käymään kävelyllä jne. Ongelmaksi tuli se että kroppani ei aina kestänyt sitä mutta kun huomasin kehon rajat liikuin niissä vaikka ne oli pienet. Hitaan toipumisen myötä ne kasvoi.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, kirjoitat menneessä muodossa. Onko tilanteesi nyt parempi ?
Jos on, keskity nykyhetkeen.

Jossain suhteesa joo mutta elämänlaatu on edelleen alentunutta joiltain osin.

Anonyymi kirjoitti:

Itseasiassa kun pääsin osastolta pois olin sylkenyt lääkkeitä hihaan jo aikani koska minulla tuli oton jälkeen niin kurja olo. Joo, erityisesti akuuttivaiheessa polyfarmasiat mitä psykiatria harrastaa ovat hulluja. En koe että tuollaiset toksiset kuormat auttoivat minua vaan tuosivat ja sotkivat aivojani. Menin osastolla pitkään huonompaan suuntaan. Toipuminen alkoi kun kärvistelin karmeat vieroitusoireet läpi ja lopetin lääkkeitå ja sain lääkehaittadiagnoosin. Oikeassa elämäasä saisi rikostuomion jos koukuttaisi ihmisiä erilaisiin aineisiin, kertomatta miten paha koukku tulee ja vielä pakottaisikin niirä ihmisille.

Lue lisää

Eli voisi sanoa että toivuin hoidosta huolimatta - ei kiitos hoidon. Hoidon takia läheisillä oli hankala tuntea minua aineissa. Siitä opin sen että kyseenalaistan psykiatriaa ja luotan intuitiooni ja huolehdin aivoterveydestä. Ja näillä on menty jo vuosia.

Anonyymi kirjoitti:

No jos on määrätty elinikäinen lääkitys sitä voi kyseenalaistaa.

Niin minäkin tein vuosia sitten. Psykiatrit eivät suostuneet lopettamaan minulta neuroleptiä, lopetin sitten itsekseni. Eihän psykiatri siitä tykännyt, intti vain kivenkovaan, että tulen tarvitsemaan lääkettä, se muka parantaisi elämänlaatuani.
Vaikkakin olin keskustelussa hetkeä aiemmin sanonut elämänlaatuni parantuneen, kun lääkkeen lopetin.
Keskustelun aikana pyysin lääkäriä pariin kertaan perustelemaan väitteitään, hän ei siihen kyennyt.
Ne ajat on jo onneksi jääneet taakse, ja on mennyt jo useampia vuosia ihan hyvin ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jossain suhteesa joo mutta elämänlaatu on edelleen alentunutta joiltain osin.

Niin on minunkin elämänlaatu alentunut, mutta mennään sillä, mitä vielä on. Tsemppiä.

Pää on kuin lyijyä. Silmät seisoo päässä. Seuraus:liikuntakyvyttömyys.

Anonyymi kirjoitti:

Pää on kuin lyijyä. Silmät seisoo päässä. Seuraus:liikuntakyvyttömyys.

Tähänkin laitan, jos päässä on jotain " vikaa ", niin raajat yleensä toimivat silti.
Liikkumiseen yleisimmin käytetään käsiä ja jalkoja.

Lääkkeet voi aiheuttaa apatiaa. Mistä tiedän? Mitä luulet? Ja eihän se ihme ole että ne aiheuttaa apatiaa jos ne vaikkapa vähentää dopamiinia aivoissa

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet voi aiheuttaa apatiaa. Mistä tiedän? Mitä luulet? Ja eihän se ihme ole että ne aiheuttaa apatiaa jos ne vaikkapa vähentää dopamiinia aivoissa

Ei minun tarvitse luulla, koska itsekin tiedän, ihan omasta kokemuksesta.
Omat kokemukset ovat tosin jo jääneet menneisiin aikoihin, pahimmat kokemukset ovat niin sanotusti historiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet voi aiheuttaa apatiaa. Mistä tiedän? Mitä luulet? Ja eihän se ihme ole että ne aiheuttaa apatiaa jos ne vaikkapa vähentää dopamiinia aivoissa

Jos apatia aiheuttaa liikuntakyvyttömyyttä, niin se kyvyttömyys johtuu silloin siitä apatiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeet voi aiheuttaa apatiaa. Mistä tiedän? Mitä luulet? Ja eihän se ihme ole että ne aiheuttaa apatiaa jos ne vaikkapa vähentää dopamiinia aivoissa

apatia ei ole liikuntakyvyttömyyttä, mitä voisi verrata vaikka halvaantuneeseen ihmiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Jos apatia aiheuttaa liikuntakyvyttömyyttä, niin se kyvyttömyys johtuu silloin siitä apatiasta.

Se apatia voi olla selitys miksi joku jää makaamaan sänkyyn. Lisäksi palkitsevuus asioista voi kadota dopamiinin salpauksen myötä. Mutta itse koin myös sen miten autonomisen hermoston oireiden muodossa lääkkeet vahingoitti liikuntakykyä.

Oireina tällaisesta voi olla mm. sydämen tykytykset, huimaus, vapina, verenkierron ongelmat, aivosumu ja rasituksen heikko sieto. Siitä seurauksena oli se että jos kävin esim kävelyllä hermostoni alkoi vetää hirveillä kierroksilla ja minulle tuli sellaisia tiloja kuin aivoista olisi loppunut virta, lihaksista olisi loppunut virta ja menin poissaolevaan tilaan tietyn määrän rasitusta jälkeen. Jouduin jaksottamaan päivän niin että tein vain tietyn verran kun tiesin missä vaiheessa tulee se hirveä olo. Jos tein liikaa, saatoin joutua maksamaan päivien verran huonona olona jossa hermosto veti kierroksilla, sain sydämentykytyksiä, en saanut edes nukuttua kun hermosto lähti kierroksille ja jos sain unen päästä kiinni, heräsin kuin en olisi nukkunut, en olisi palautunut. Aivot oli ihan sumussa. Jossain vaiheessa toipumista lääkkeistä uneni alkoi olla palauttavampaa. Kesti vuosia palautua ja edelleen minulla on jonkintason hermosto-oireita esim sisäisen tärinän tunne ja neuropaattisia tuntemuksia ja en edelleenkään kestä liikuntaa samalla tasolla kuin aikanaan ilman että olo muuttuu kehnoksi mutta siedän enemmän kuin ennen.
Kun autonomisen hermoston oireet oli pahimmillaan, minulla oli myös jotain lämpötilansäätelyongelmia kehossani eli myös esim saunassa käynti teki aivan kertakaikkisen hirveän olon. En hikoillut pitkiin aikoihin melkein yhtään edes rasituksessa. Se on yksi autonomisen hermoston oire.

Anonyymi kirjoitti:

Se apatia voi olla selitys miksi joku jää makaamaan sänkyyn. Lisäksi palkitsevuus asioista voi kadota dopamiinin salpauksen myötä. Mutta itse koin myös sen miten autonomisen hermoston oireiden muodossa lääkkeet vahingoitti liikuntakykyä.

Oireina tällaisesta voi olla mm. sydämen tykytykset, huimaus, vapina, verenkierron ongelmat, aivosumu ja rasituksen heikko sieto. Siitä seurauksena oli se että jos kävin esim kävelyllä hermostoni alkoi vetää hirveillä kierroksilla ja minulle tuli sellaisia tiloja kuin aivoista olisi loppunut virta, lihaksista olisi loppunut virta ja menin poissaolevaan tilaan tietyn määrän rasitusta jälkeen. Jouduin jaksottamaan päivän niin että tein vain tietyn verran kun tiesin missä vaiheessa tulee se hirveä olo. Jos tein liikaa, saatoin joutua maksamaan päivien verran huonona olona jossa hermosto veti kierroksilla, sain sydämentykytyksiä, en saanut edes nukuttua kun hermosto lähti kierroksille ja jos sain unen päästä kiinni, heräsin kuin en olisi nukkunut, en olisi palautunut. Aivot oli ihan sumussa. Jossain vaiheessa toipumista lääkkeistä uneni alkoi olla palauttavampaa. Kesti vuosia palautua ja edelleen minulla on jonkintason hermosto-oireita esim sisäisen tärinän tunne ja neuropaattisia tuntemuksia ja en edelleenkään kestä liikuntaa samalla tasolla kuin aikanaan ilman että olo muuttuu kehnoksi mutta siedän enemmän kuin ennen.
Kun autonomisen hermoston oireet oli pahimmillaan, minulla oli myös jotain lämpötilansäätelyongelmia kehossani eli myös esim saunassa käynti teki aivan kertakaikkisen hirveän olon. En hikoillut pitkiin aikoihin melkein yhtään edes rasituksessa. Se on yksi autonomisen hermoston oire.

Lue lisää

Uskon että tulevaisuuden lääketiede toivonmukaan on fiksumpaa kuin tämä paskapsykiatria jossa ymmärretään esim mitokondrioiden terveys. Nykyiset p.lääkkeet voi olla toksisia mitokondrioille. https://www.frontiersin.org/journals/endocrinology/articles/10.3389/fendo.2023.1123928/full

Mitokondriot on terveyden kulmakiviä ja tuottavat meille energiaa ravinnosta.
Mitokondriot tuottavat suurimman osan solun tarvitsemasta energiasta. Ne muuttavat ravintoaineisiin sidotun kemiallisen energian ATP:ksi, joka on solun pääasiallinen energialähde.

Tässä Harvardin ravinnolla psykiatrisia ongelmia hoitavan psykiatrin näkemyksiä mitokondrioista ja ylipäätään miten tukea aivojen energiaa https://www.youtube.com/watch?v=oC-sQogfh3Q Siis miten paljon mitokondriot voi vaikuttaa aivojen terveyteen ja energiatasoihin

Jos haluaa voida hyvin kannattaa yrittää ravinnolla ja elintavoin myös buustata BNDF-pitoisuuksia kehossa. Se on hermokasvutekijä joka auttaa mm. kasvattamaan uusia aivosoluja eli lisäämään neurogeneesiä aivoissa ja tätä kautta aivoterveyttä. Nykyiset myrkyt lisää neuroplastisuutta mahdollisesti saman mekanismin kautta kuin aivoinfarkti tai aivovamma lisää, reaktiona aivojen toiminnan häiritsemiseen jollain toksiinilla tai iskulla päähän. Psykiatria luulee että tuo on hyödyllistä mutta ongelma on tämä

"Contrary to a widely held belief in psychiatry, studies that purport to show that antidepressants promote neurogenesis are flawed because they all use a method that cannot, by itself, distinguish between neurogenesis and neuronal death. In fact, antidepressants cause neuronal damage and mature neurons to revert to an immature state, both of which may explain why antidepressants also cause neurons to undergo apoptosis (programmed death). Antidepressants can also cause developmental problems, they have adverse effects on sexual and romantic life, and they increase the risk of hyponatremia (low sodium in the blood plasma), bleeding, stroke, and death in the elderly. Our review supports the conclusion that antidepressants generally do more harm than good by disrupting a number of adaptive processes regulated by serotonin. However, there may be specific conditions for which their use is warranted (e.g., cancer, recovery from stroke). We conclude that altered informed consent practices and greater caution in the prescription of antidepressants are warranted."https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3334530/

Fiksumpi psykiatria ymmärtäisi myös autonomisen hermoston tasapainon merkityksen mitä ei tosiaankaan lisää joku epämääräisillä hermostoa sotkevilla aineilla, uppereilla ja downereilla sotkeminen. Niillä aiheutetaan kehoon epätasapainoja jotka oireilee vieroituksessa. Pahimmillaan ne sotkee unen, unen jaksoja sun muita ja niillä jokaisella on ihan tehtäväkin.

Olen nähnyt jotain hypoteeseja joiden mukaan SSRIt esim voisi olla yhteydessä krooniseen väsymykseen, enkä ihmettele.

Olen omassa elämässäni kokenut nahoissani psykiatristen aineiden tuhoavan vaikutuksen ja sairastuin todellakin lääkkeiden seurauksena lopussa. Siinä vaiheessa se ei ollut enää "mielentilaa", vaan psykiatristen aineiden toksisuudesta johtuvia ongelmia joita setvin itse vuosia esim ravinnon avulla ja yrittämällä saada autonominen hermosto tasoittumaan. Uskon 100 prosenttisesti että psykiatrian lääkkeet lisää joillakin jaksamisen ongelmia liikunnassa, aiheuttavat yleistä palkitsevuuden puutetta myös tunnetasolla mutta myös ihan oikeasti invalidisoivat pahimmissa tapauksissa ihmisiä tilaan missä rasituksensietokyky heikkenee.

Makaamista ei jaksa.Mitä jaksamista se vaatii? Mutta jos on masentunut niin se luo jaksamattomuuta koska aivoiminta on estynyt toimimaan jotakuinkin normaalilla tavalla.

Raajat toimivat silloin kun aivot antav5 rajoille signaalin että kävele , jos aivot eivät aitä signaalia anna on vika aivotoiminnassa

Anonyymi kirjoitti:

Makaamista ei jaksa.Mitä jaksamista se vaatii? Mutta jos on masentunut niin se luo jaksamattomuuta koska aivoiminta on estynyt toimimaan jotakuinkin normaalilla tavalla.

Kyllä psykiatrian aineetkin muuten saivat tuntumaan kuin aivotoiminta oli estynyttä, tavalla millä en koskaan ollut aiemmin kokenut. Jos siitä puhutaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä psykiatrian aineetkin muuten saivat tuntumaan kuin aivotoiminta oli estynyttä, tavalla millä en koskaan ollut aiemmin kokenut. Jos siitä puhutaan.

Estääkö aivotoiminta, tai sen vaikeus, myös raajoja liikkumasta ?

Neuroleptit vaikuttavat aivoissa motoriikkaan. Liikkuminen on hyvin vaikeaa. Siksi muuta mahdollisuutta ei ole kuin jäädä kotiin makaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit vaikuttavat aivoissa motoriikkaan. Liikkuminen on hyvin vaikeaa. Siksi muuta mahdollisuutta ei ole kuin jäädä kotiin makaamaan.

Jos liikkuminen on vaikeaa, kai silti voi liikkua edes vähän ?
Itselleni on jäänyt monihermosairaus haittapuolena. Se vaikuttaa motoriikkaan, jalkavoimiin, lihaksiin, ym.
Siltikin liikun sen minkä pystyn. On tyydyttävä vähään kun paljoon en pysty. Jos jäisin makaamaan, ei menisi kauaakaan, kun en enää liikkuisi ollenkaan.

Oletko asiantuntija? Nämä neuroleptit eivät ole tavallisia lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko asiantuntija? Nämä neuroleptit eivät ole tavallisia lääkkeitä.

Mikä on " tavallinen " lääke ? Mitä se loppujen lopuksi tarkoittaa ?
Lääkkeitä syödään kohdennetusti aina jonkun sairauden takia.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko asiantuntija? Nämä neuroleptit eivät ole tavallisia lääkkeitä.

Kyllä olen asiantuntija, siksi ei kannata haastaa potaskaa.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko asiantuntija? Nämä neuroleptit eivät ole tavallisia lääkkeitä.

Neuroleptit ovat todella ihan tavallisia. lääkkeitä skitsofrenian hoitoon lääke on todella avun antaja pahaan oloon , ja tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä lääkityksensä
Joten usein se on sairaus joka tekee näitä oireita kuten haluttomuus tehdä mitään tai edes yrittää liikkua hieman . Kaikkia ei sentään voi laittaa lääkkeiden syyksi , oma haluttomuus tehdä mitään voi johtua alhaisista dopamiini tasoista , ja siitä että haluaa että ne toiset sitten tekisivät kaiken . Joten niistä asioista voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Se kun kysellä netissä jos jollain muillakin ; on samoja vaivoja , siis koskaan ei voi yleistää mitään sillä että yksi ihmisen. Kokee asiat omalla tavallaan kuten taas jollainentoisella elämä on alkanut tuntumaan oikealta , siis ihan vaan lääkkeiden avulla . Oma suhtautuminen asioihin on myös ratkaiseva tekijä. Joten ei syytellä lääkkeitä navan tehdään ensin itse kaikki ne normaalit asiat.
Siis kaksi ihmistä, joilla in sama sairaus eivät voi verrata mitenkään toisen sairauteen.
Koska oireet ovat yksilöllisiä .

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit ovat todella ihan tavallisia. lääkkeitä skitsofrenian hoitoon lääke on todella avun antaja pahaan oloon , ja tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä lääkityksensä
Joten usein se on sairaus joka tekee näitä oireita kuten haluttomuus tehdä mitään tai edes yrittää liikkua hieman . Kaikkia ei sentään voi laittaa lääkkeiden syyksi , oma haluttomuus tehdä mitään voi johtua alhaisista dopamiini tasoista , ja siitä että haluaa että ne toiset sitten tekisivät kaiken . Joten niistä asioista voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Se kun kysellä netissä jos jollain muillakin ; on samoja vaivoja , siis koskaan ei voi yleistää mitään sillä että yksi ihmisen. Kokee asiat omalla tavallaan kuten taas jollainentoisella elämä on alkanut tuntumaan oikealta , siis ihan vaan lääkkeiden avulla . Oma suhtautuminen asioihin on myös ratkaiseva tekijä. Joten ei syytellä lääkkeitä navan tehdään ensin itse kaikki ne normaalit asiat.
Siis kaksi ihmistä, joilla in sama sairaus eivät voi verrata mitenkään toisen sairauteen.
Koska oireet ovat yksilöllisiä .

Lue lisää

Lääkkeisiin reagoidaan myös yksilöllisesti, haitat, hyödyt....ym.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptit ovat todella ihan tavallisia. lääkkeitä skitsofrenian hoitoon lääke on todella avun antaja pahaan oloon , ja tavallisesti potilaat ovat tyytyväisiä lääkityksensä
Joten usein se on sairaus joka tekee näitä oireita kuten haluttomuus tehdä mitään tai edes yrittää liikkua hieman . Kaikkia ei sentään voi laittaa lääkkeiden syyksi , oma haluttomuus tehdä mitään voi johtua alhaisista dopamiini tasoista , ja siitä että haluaa että ne toiset sitten tekisivät kaiken . Joten niistä asioista voi keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Se kun kysellä netissä jos jollain muillakin ; on samoja vaivoja , siis koskaan ei voi yleistää mitään sillä että yksi ihmisen. Kokee asiat omalla tavallaan kuten taas jollainentoisella elämä on alkanut tuntumaan oikealta , siis ihan vaan lääkkeiden avulla . Oma suhtautuminen asioihin on myös ratkaiseva tekijä. Joten ei syytellä lääkkeitä navan tehdään ensin itse kaikki ne normaalit asiat.
Siis kaksi ihmistä, joilla in sama sairaus eivät voi verrata mitenkään toisen sairauteen.
Koska oireet ovat yksilöllisiä .

Lue lisää

Uusissa tutkimuksissa oli esim todennettu ssri aineiden yhteys dopamiinitasojen alenemiseen. Neuroleptit salpaa dopamiinia. Siksi ihmiset kokee niissä motorisia haittoja. En ole koskaan ollut niin sisältä kupllut kuin neurolepteissä.

Ei omalla suhtautumisella voi järkeillä lääkehaittoja pois. Se voi vaatia hidasta lääkealasajoa. Tämä on oma kokemus.

Anonyymi kirjoitti:

Uusissa tutkimuksissa oli esim todennettu ssri aineiden yhteys dopamiinitasojen alenemiseen. Neuroleptit salpaa dopamiinia. Siksi ihmiset kokee niissä motorisia haittoja. En ole koskaan ollut niin sisältä kupllut kuin neurolepteissä.

Ei omalla suhtautumisella voi järkeillä lääkehaittoja pois. Se voi vaatia hidasta lääkealasajoa. Tämä on oma kokemus.

Lue lisää

Lääkkeisiin voidaan reagoida yksilöllisesti mutta siltikin psykiatrian lääkkeet on psykoaktiivisia aineita joissa voi olla tietyt lainalaisuudet (vieroitusoireet, dependence, mahdollinen toleranssi)..

Kokemani perusteella en pidä psykiatrian lääkityksiä minään aivoterveyttä tukevina etenkään runsailla annoksilla saatika pitkäaikaiskäytössä. Vieroitus voi olla myös riski aivoterveydelle koska se heittää homeostaasin kehossa vinksinvonksin, voi sotkea unta jne.

Psykiatristen lääkkeiden pitkäaikaistutkimus on rajoittunutta vaikka joillekin niitä määrätään vailla lopetuspäivämäärää jatkuvasti. Ihminen on koekaniini etenkin pitemmällä käytöllä ja polyfarmasian eli usein lääkkeiden määräyksen suhteen. Hän on silloin osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Se valkeni minulle ihan konkreettisesti silloin kun psykiatria lääkitsi minua vieroitusoireiden aikana - ei sitä ole tutkittu miten reseptorit tähän reagoi - etenkään kun tätä tehdään sarjana ja lääkkeitä vaihdeltiin jopa useampaa koktailissa kerralla- omassa kehossani se johti kindlaukseen ja yhä toksisempiin lääkereaktioihin joita tuli sarja. Lopulta tunsin oloni kognitiivisesti häiriöityneeksi tavalla mikä oli hirvittävää. Hermostoni oli sekaisin tuon jälkeen monta vuotta, mikä ilmeni esim autonomisen hermoston oireina.

Hiljalleen tutkimuksissa voidaan alkaa löytää säännönmukaisuuksia haitoissa lääkkeiden oltua markkinoilla jo vuosikymmeniä. Esim kuka on riskissä vieroitusoireille tai kuka on alttiimpi seksuaalihäiriöille.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeisiin voidaan reagoida yksilöllisesti mutta siltikin psykiatrian lääkkeet on psykoaktiivisia aineita joissa voi olla tietyt lainalaisuudet (vieroitusoireet, dependence, mahdollinen toleranssi)..

Kokemani perusteella en pidä psykiatrian lääkityksiä minään aivoterveyttä tukevina etenkään runsailla annoksilla saatika pitkäaikaiskäytössä. Vieroitus voi olla myös riski aivoterveydelle koska se heittää homeostaasin kehossa vinksinvonksin, voi sotkea unta jne.

Psykiatristen lääkkeiden pitkäaikaistutkimus on rajoittunutta vaikka joillekin niitä määrätään vailla lopetuspäivämäärää jatkuvasti. Ihminen on koekaniini etenkin pitemmällä käytöllä ja polyfarmasian eli usein lääkkeiden määräyksen suhteen. Hän on silloin osa ei kontrolloitua lääketutkimusta. Se valkeni minulle ihan konkreettisesti silloin kun psykiatria lääkitsi minua vieroitusoireiden aikana - ei sitä ole tutkittu miten reseptorit tähän reagoi - etenkään kun tätä tehdään sarjana ja lääkkeitä vaihdeltiin jopa useampaa koktailissa kerralla- omassa kehossani se johti kindlaukseen ja yhä toksisempiin lääkereaktioihin joita tuli sarja. Lopulta tunsin oloni kognitiivisesti häiriöityneeksi tavalla mikä oli hirvittävää. Hermostoni oli sekaisin tuon jälkeen monta vuotta, mikä ilmeni esim autonomisen hermoston oireina.

Hiljalleen tutkimuksissa voidaan alkaa löytää säännönmukaisuuksia haitoissa lääkkeiden oltua markkinoilla jo vuosikymmeniä. Esim kuka on riskissä vieroitusoireille tai kuka on alttiimpi seksuaalihäiriöille.

Lue lisää

Itse lopetin neuroleptit kosks jokaisen ottokerran jälkeen koin kehossani pahentunutta liikkumispakon tunnetta ja minun oli hankala nukahtaa tunteessa jossa on pakko liikkua, kehoon nousee erittäin epämiellyttävä olo ja samaan aikaan pää sammuu. Koko neuroleptinkäyttöaikani minulle määrättiin myös ainetta auttamaan nukkumaan käytännössä lääkettä lääkkeen haittaan. Ei se toinen pilleri poistanut sekasotkua mitä neurolepti kehooni teki. Se teki harmia silti.

Anonyymi kirjoitti:

Itse lopetin neuroleptit kosks jokaisen ottokerran jälkeen koin kehossani pahentunutta liikkumispakon tunnetta ja minun oli hankala nukahtaa tunteessa jossa on pakko liikkua, kehoon nousee erittäin epämiellyttävä olo ja samaan aikaan pää sammuu. Koko neuroleptinkäyttöaikani minulle määrättiin myös ainetta auttamaan nukkumaan käytännössä lääkettä lääkkeen haittaan. Ei se toinen pilleri poistanut sekasotkua mitä neurolepti kehooni teki. Se teki harmia silti.

Lue lisää

En ihmettelisi jos psykiatrian hoitotavalla olisin ollut heidän mielestään pysyvästi psykoosisairas koska nuo teki niin pahan olon ja hädän mitä psykiatria hoiti mielisairautena. Sen sijaan kun lopetin aineet katosi psykoosidiagnoosikin vaikka olin hoidossa vielä silloin. Ullari. Tämän kokemuksen seurauksena tulen aina kyseenalaistamaan psykiatriaa

Anonyymi kirjoitti:

En ihmettelisi jos psykiatrian hoitotavalla olisin ollut heidän mielestään pysyvästi psykoosisairas koska nuo teki niin pahan olon ja hädän mitä psykiatria hoiti mielisairautena. Sen sijaan kun lopetin aineet katosi psykoosidiagnoosikin vaikka olin hoidossa vielä silloin. Ullari. Tämän kokemuksen seurauksena tulen aina kyseenalaistamaan psykiatriaa

Lue lisää

Miten diagnoosi voi " kadota " ?
Kohdallani ei ole niin käynyt, vaikka avohoidostakin irtisanottiin jo ajat sitten.

Muistan sairaalassa ollessani istuneeni lattialla kun tuntui ettei jalat enää kantaneet. En tiedä oliko se traumatisoitumisen myötä freeze tila vai oliko kehoni loppu lopulta akatisiasta. Jokatapauksessa ymmärrän mitä tarkoitat liikuntakyvyttömyydellä. Jouduin setvimään trauman minkä psykiatria haitoillaan aiheutti. Neurologisilla haitoilla, hermostollisilla haitoilla ja sotkiessan hermostoni lääkehaitoilla ja vieroitusoireilla. Kun minulle syötettiin neuroleptejä kävelin köpöttävästi ja niin hitaasti että läheiset ihmetteli kun kuljin kävelyllä niin hitaasti. Kun makasin sängyssäni minulla oli pakkomielteinen tarve akatisian vuoksi heijata jalkoja ja olo oli kokoajan kurja.

Jos pitää sanoa parannuskeino:hidas lääkeajo, autonomisen hermoston tasapainottaminen, aivoterveelliset elämäntavat. Ehkä pacing eli aktiviteettien rajaus jos on kroonista väsymystä tai autonomisen hermoston häiriöitä ja hitaasti aktiviteettimäårån lisäys. Niillä parantelin itseåni psykiatriasta

Tuossakin kommentissa tuli selkeästi esiin " en jaksanut liikkua ", eli ei ne lääkkeet tee ketään toimintakyvyttömäksi, vaan mieliala/psyyke tekee sen oikun, ettei tee mitään, ei liiku kun ei jaksa.
Yhtä mielialalääkettä kokeilin kerran nukkumiseen ( takana päin oli rankatkin psyykelääkitykset ), ja kun illalla otin lääkettä, aamu oli takkuinen, venytin sängystä nousua, nukahdin aina hetkeksi uudestaan, kunnes sitten nousin koko päivä oli takkuinen pienessä aivosumussa ja mieliala ärtyneenä.
Huomasin kuitenkin, kuinka helppoa olisi ollut jäädä vain sänkyyn makaamaan.
Yksi kaverini syö neuroleptiä, ehkä kahtakin eri, ja hän kyllä nukkuisi vuorokauden ympäri, mutta asioitakin on hoidettava, kaupassa käynnit, ym. myös sosiaaliset suhteet. Ja silloin kun hänen on jonnekin mentävä, jotain tehtävä, hän toimii. Hän ei ole liikuntakyvytön.
Kun ne lääkkeet lamaavat mielen ja mielialan, niin on täysin ymmärrettävää, että fysiikkakin voi lamaantua, vaikka liikuntakyky itsessään ei katoaisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Muistan sairaalassa ollessani istuneeni lattialla kun tuntui ettei jalat enää kantaneet. En tiedä oliko se traumatisoitumisen myötä freeze tila vai oliko kehoni loppu lopulta akatisiasta. Jokatapauksessa ymmärrän mitä tarkoitat liikuntakyvyttömyydellä. Jouduin setvimään trauman minkä psykiatria haitoillaan aiheutti. Neurologisilla haitoilla, hermostollisilla haitoilla ja sotkiessan hermostoni lääkehaitoilla ja vieroitusoireilla. Kun minulle syötettiin neuroleptejä kävelin köpöttävästi ja niin hitaasti että läheiset ihmetteli kun kuljin kävelyllä niin hitaasti. Kun makasin sängyssäni minulla oli pakkomielteinen tarve akatisian vuoksi heijata jalkoja ja olo oli kokoajan kurja.

Jos pitää sanoa parannuskeino:hidas lääkeajo, autonomisen hermoston tasapainottaminen, aivoterveelliset elämäntavat. Ehkä pacing eli aktiviteettien rajaus jos on kroonista väsymystä tai autonomisen hermoston häiriöitä ja hitaasti aktiviteettimäårån lisäys. Niillä parantelin itseåni psykiatriasta

Lue lisää

Outoa ajatella, että terve ihminen laitetaan sairaalaan, ja hän sitten sairastuu siellä.
Miten se on mahdollista ?
Itse jouduin psykiatriseen sairaalaan aikoinaan, kun olin psyykkisesti sairas, ei siinä sen kummempaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossakin kommentissa tuli selkeästi esiin " en jaksanut liikkua ", eli ei ne lääkkeet tee ketään toimintakyvyttömäksi, vaan mieliala/psyyke tekee sen oikun, ettei tee mitään, ei liiku kun ei jaksa.
Yhtä mielialalääkettä kokeilin kerran nukkumiseen ( takana päin oli rankatkin psyykelääkitykset ), ja kun illalla otin lääkettä, aamu oli takkuinen, venytin sängystä nousua, nukahdin aina hetkeksi uudestaan, kunnes sitten nousin koko päivä oli takkuinen pienessä aivosumussa ja mieliala ärtyneenä.
Huomasin kuitenkin, kuinka helppoa olisi ollut jäädä vain sänkyyn makaamaan.
Yksi kaverini syö neuroleptiä, ehkä kahtakin eri, ja hän kyllä nukkuisi vuorokauden ympäri, mutta asioitakin on hoidettava, kaupassa käynnit, ym. myös sosiaaliset suhteet. Ja silloin kun hänen on jonnekin mentävä, jotain tehtävä, hän toimii. Hän ei ole liikuntakyvytön.
Kun ne lääkkeet lamaavat mielen ja mielialan, niin on täysin ymmärrettävää, että fysiikkakin voi lamaantua, vaikka liikuntakyky itsessään ei katoaisikaan.

Lue lisää

" en jaksanut liikkua ", eli ei ne lääkkeet tee ketään toimintakyvyttömäksi, vaan mieliala/psyyke tekee sen oikun, ettei tee mitään, ei liiku kun ei jaksa.

Höpsis. Kärsin lääkkeiden seurauksena vuosia kroonisesta väsymyksestä. Käytännössä liikkuminen aikaansai krapulaisen raskaan olon, kuin virta oli loppunut päästä ja silmäluomeni alkoivat roikkua. Välillä en tuossa väsymyksessä edes enää älynnyt missä auto on tai miten pääsen kotiin. Se tuntui kuin neurologiselta uupumukselta missä aivoni ylikuormittui kesken tekemisen. Kuin kehon akku olisi ollut kokoajan melkein tyhjä. Lisäksi keho tuntui ylikuormittuneelta ja kävi herkästi ylikierroksilla. Hermosto veteli kokoajan kamalilla ylikierroksilla ja en pystynyt nukkumaan helposti. En palautunut koska vieroitus oli sotkenut hermostoni. Uuvuin etenkin paljon stimuloivissa ympäristöissä kuten vilkkaissa ostoskeskuksissa jossa oli paljon aistiärsykkeitä. Kesti vuosia että uni palautui, keho alkoi palautumaan ja nuo ylikuormitustilat meni pois. Makasin paljon pimeässä huoneessa palautumassa usein kesken päivänkin. Jouduin säännöstelemään esim lenkkien pituutta koska jos tein liian pitkän lenkin ja tuo olo tuli hermosto meni tosi pahasti ylikierroksille ja silmäluomet alkoi roikkua. Uskoisin että psykiatriset lääkkeet puhkaisi minulle dysautonomiaa ja sitä kautta kroonista väsymystä. Olen löytänyt kohtalotovereita ketkä kärsii autonomisen hermoston häiriöistä lääkkeiden seurauksena. Minulle ne puhkaisi masennuslääkevieroitus joka sotki uneni ja lääkkeet mitä sitten määrättiin uneen mitkä sotki koko elämäni täysin pitkiksi ajoiksi haittojen vuoksi.

Jouduin kroonisen väsymyksen takia rajoittamaan tekemistä. Harrastin kokoajan tiedostamattani pacing tekniikkaa jossa yritin vain rajoittaa tekemistä jaksaakseni päivän. Jouduin usein sanomaan ei vaikkapa päiväretkille koska en pystynyt lähtemään mihinkään koska hermosto meni sekaisin jos liikaa rasitin itseäni. Kerran lähdin reissuun toiselle paikkakunnalle ja olin nukkumatta stressin vuoksi kaksi päivää enkä jaksanut nousta sängystä koska hermosto veti matkustamisen vuoksi niin kierroksillaa. Kun uni palautui, ja kun aloin toipua harmeista, sain elämääni takaisin ja jaksamiskykyni nousi.

Anonyymi kirjoitti:

Outoa ajatella, että terve ihminen laitetaan sairaalaan, ja hän sitten sairastuu siellä.
Miten se on mahdollista ?
Itse jouduin psykiatriseen sairaalaan aikoinaan, kun olin psyykkisesti sairas, ei siinä sen kummempaa.

Lue lisää

Menin sairaalaan siinä vaiheessa kun kärsin masennuslääkevieroitusoireista mm. unettomuus joita oli lääkitty mistä oli puhjennut haittavaikutuksia mitkä oli pahentaneet oloa entisestään.

Anonyymi kirjoitti:

Menin sairaalaan siinä vaiheessa kun kärsin masennuslääkevieroitusoireista mm. unettomuus joita oli lääkitty mistä oli puhjennut haittavaikutuksia mitkä oli pahentaneet oloa entisestään.

Lue lisää

Ja itse, toisinkuin jotkut, pidin säännöllistä päivärytmiä, yritin lähes epätoivoisesti kasvattaa kuntoani, söin terveellisesti. Ongelma oli krooninen väsymys.

Anonyymi kirjoitti:

Ja itse, toisinkuin jotkut, pidin säännöllistä päivärytmiä, yritin lähes epätoivoisesti kasvattaa kuntoani, söin terveellisesti. Ongelma oli krooninen väsymys.

Kyllä minä sanon että se ei ollut psyykeni joka ajoi minut väsymykseen vaan lääkehaitat jotka puhkaisi autonomisen hermoston häiriöitä. Käytännössä lääkehaitat ylitriggeröi flight or fight-tilaa hermostossa, koska myös kehon sisältä tuleva vaara tulkitaan evoluution kautta vaaraksi. Evoluutio ei ole rakentanut kehoamme kohtaamaan esim pitkittyneitä vieroitusoireita, saatika kuukausitolkulla aaltoilevaa akatisiaa, saatika jatkuvia epämiellyttäviä lääkehaittoja joissa keho kertoo että asiat ei ole ok, saatikka vieroituksessa puhjenneita unihäiriöitä jolloin uneni oli sekaisin tavalla millä se ei koskaan ole ollut.

Vain tyhmät luulee että psyyke on ainoa asia joka ajaa ihmisellä esim väsymystä. Se voi olla myös esim joku veriarvoihin liittyvä asia, autonomisen hermoston häiriö tai seurausta kehon uupumisesta ja lääkevieroitus sotkee pakkaa omalla tavallaan. Koko lääkehaittakokemus ajoi kehoani loppuun. Minulle puhkesi mm. kamalia ihottumia ihan silkasta kokemuksen stressaavuudesta ja näytin varmaan 5 vuotta vanhemmalta hetkessä. Tätä ennen olin ollut liikunnallinen ihminen. Kehoni petti käytännössä vieroitusvaiheessa noista myrkyistä johon kehoni oli ollut vuosia fyysisesti riippuvainen ja kun otin ne pois, kehoni ei toiminut oikein. Kun määrättiin uusia, kropassani asiat meni enemmän sekaisin. Kun vuosia jaksoin elää terveellisesti, vieroitella itseni, tasapainottaa hermostoni, myös oloni parani. On minulla nykyään alakuloisia päiviä eikä se mitenkään vaikuta siihen jaksanko esimerkiksi heittää sellaista lenkkiä mitä en vuosiin kovasta yrityksestä huolimatta vain pystynyt tekemään

Anonyymi kirjoitti:

" en jaksanut liikkua ", eli ei ne lääkkeet tee ketään toimintakyvyttömäksi, vaan mieliala/psyyke tekee sen oikun, ettei tee mitään, ei liiku kun ei jaksa.

Höpsis. Kärsin lääkkeiden seurauksena vuosia kroonisesta väsymyksestä. Käytännössä liikkuminen aikaansai krapulaisen raskaan olon, kuin virta oli loppunut päästä ja silmäluomeni alkoivat roikkua. Välillä en tuossa väsymyksessä edes enää älynnyt missä auto on tai miten pääsen kotiin. Se tuntui kuin neurologiselta uupumukselta missä aivoni ylikuormittui kesken tekemisen. Kuin kehon akku olisi ollut kokoajan melkein tyhjä. Lisäksi keho tuntui ylikuormittuneelta ja kävi herkästi ylikierroksilla. Hermosto veteli kokoajan kamalilla ylikierroksilla ja en pystynyt nukkumaan helposti. En palautunut koska vieroitus oli sotkenut hermostoni. Uuvuin etenkin paljon stimuloivissa ympäristöissä kuten vilkkaissa ostoskeskuksissa jossa oli paljon aistiärsykkeitä. Kesti vuosia että uni palautui, keho alkoi palautumaan ja nuo ylikuormitustilat meni pois. Makasin paljon pimeässä huoneessa palautumassa usein kesken päivänkin. Jouduin säännöstelemään esim lenkkien pituutta koska jos tein liian pitkän lenkin ja tuo olo tuli hermosto meni tosi pahasti ylikierroksille ja silmäluomet alkoi roikkua. Uskoisin että psykiatriset lääkkeet puhkaisi minulle dysautonomiaa ja sitä kautta kroonista väsymystä. Olen löytänyt kohtalotovereita ketkä kärsii autonomisen hermoston häiriöistä lääkkeiden seurauksena. Minulle ne puhkaisi masennuslääkevieroitus joka sotki uneni ja lääkkeet mitä sitten määrättiin uneen mitkä sotki koko elämäni täysin pitkiksi ajoiksi haittojen vuoksi.

Jouduin kroonisen väsymyksen takia rajoittamaan tekemistä. Harrastin kokoajan tiedostamattani pacing tekniikkaa jossa yritin vain rajoittaa tekemistä jaksaakseni päivän. Jouduin usein sanomaan ei vaikkapa päiväretkille koska en pystynyt lähtemään mihinkään koska hermosto meni sekaisin jos liikaa rasitin itseäni. Kerran lähdin reissuun toiselle paikkakunnalle ja olin nukkumatta stressin vuoksi kaksi päivää enkä jaksanut nousta sängystä koska hermosto veti matkustamisen vuoksi niin kierroksillaa. Kun uni palautui, ja kun aloin toipua harmeista, sain elämääni takaisin ja jaksamiskykyni nousi.

Lue lisää

Mistä sinä voit tietää johtuiko esim hankaluuteni seisoa autonomisen hermoston häiriöistä vai psyykestä? Suvussani on paljon esim hyvin alhaista verenpainetta myös. Minulla oli olo ettei jalkani kanna yhdessä vaiheessa osastolla. Ei se siis ihme ole kun minulla oli esim niin paha akatisia yhdessä vaiheessa että olin pakosta pitkällä ajanjaksolla joutunut kävelemään pakkoliikkuen suuren osan päivästä. Ei se ihme ole jos keho jo lähtökohtaisesti väsähtää tuollaisen seurauksena. Lisäksi lääkkeet oli myös sotkeneet uneni. Tätä kautta myös hermostoani koska palautuminen alkoi kusta kun lääkevieroitus sotki uneni.

Itselläni oli käytännössä ekstrapyramidaalioireita kuten vapinaa, jäykkyyttä ja akatisiaa. Kaulalihaksissani tuntui kamala spasmi. Olin erittäin hidas kävelemään. Minulle jäi kroonisena sisäisen tärinän ja värinän tunne raajoihin joka tuntuu neuropatialta. Minulla meni pahimmillaan polttavia tuntemuksia psykiatrian mömmöjen seurauksena minkä uskon olleen parestesioiden puhkeamisen vieroituksessa kanssa varhaisin neuropaattinen oireeni. Genitaalialueen tunnottomuus mikä minulla on edelleen ja pistävät kivut on todennäköisesti myös neuropatian ilmentymoä.

Psykiatria syötti myös rauhoittavia koktailin lisänä mitkä siis käytännössä lamaa kaikkia välittäjäaineita. Yhdessä he aiheutti sekasotkun. Käytännössä psykiatrian mömmöt mm neuroleptit käytännössä vaikuttaa motoriikkaan dopamiinin salpaamisen vuoksi koska idioottipsykiatria salpaa välittäjäaineita mitkä on tärkeitä motorisessa toiminnassa ja se voi johtaa joka parkinsonmaiseen lääkeparkinson oireistoon, dystoniaan ja dyskinesioihin ja luonnottomaan pakkoliikkumisen tarpeeseen.

Rauhoittavissa ihmiset on kuvnaneet monrnlaisia lihasnykäyksiä, lihasoireita, outoja tuntemuksia, lihasjäykkyuttä ym vieroitusoireina.

On tyhmää ajatella ettei asioille voi tehdä mitään. Hidas 10 prosenttia kk vieroitus esim Surviving Antidepressants tai Mark Howowitzin Maudsley deprescribing-tieteeseen perustuvan kirjan mukaan on vaihtoehto. Oloni on paljon parempi lääkealasajojen jälkeen ja mm menin töihin. Toki toipumisprosessissa psykiatriasta meni vuosia kehoni pahan sotkemisen jälkeen eikä kaikki korjaantunut.

Anonyymi kirjoitti:

Itselläni oli käytännössä ekstrapyramidaalioireita kuten vapinaa, jäykkyyttä ja akatisiaa. Kaulalihaksissani tuntui kamala spasmi. Olin erittäin hidas kävelemään. Minulle jäi kroonisena sisäisen tärinän ja värinän tunne raajoihin joka tuntuu neuropatialta. Minulla meni pahimmillaan polttavia tuntemuksia psykiatrian mömmöjen seurauksena minkä uskon olleen parestesioiden puhkeamisen vieroituksessa kanssa varhaisin neuropaattinen oireeni. Genitaalialueen tunnottomuus mikä minulla on edelleen ja pistävät kivut on todennäköisesti myös neuropatian ilmentymoä.

Psykiatria syötti myös rauhoittavia koktailin lisänä mitkä siis käytännössä lamaa kaikkia välittäjäaineita. Yhdessä he aiheutti sekasotkun. Käytännössä psykiatrian mömmöt mm neuroleptit käytännössä vaikuttaa motoriikkaan dopamiinin salpaamisen vuoksi koska idioottipsykiatria salpaa välittäjäaineita mitkä on tärkeitä motorisessa toiminnassa ja se voi johtaa joka parkinsonmaiseen lääkeparkinson oireistoon, dystoniaan ja dyskinesioihin ja luonnottomaan pakkoliikkumisen tarpeeseen.

Rauhoittavissa ihmiset on kuvnaneet monrnlaisia lihasnykäyksiä, lihasoireita, outoja tuntemuksia, lihasjäykkyuttä ym vieroitusoireina.

On tyhmää ajatella ettei asioille voi tehdä mitään. Hidas 10 prosenttia kk vieroitus esim Surviving Antidepressants tai Mark Howowitzin Maudsley deprescribing-tieteeseen perustuvan kirjan mukaan on vaihtoehto. Oloni on paljon parempi lääkealasajojen jälkeen ja mm menin töihin. Toki toipumisprosessissa psykiatriasta meni vuosia kehoni pahan sotkemisen jälkeen eikä kaikki korjaantunut.

Lue lisää

Muistan vieroituksen tärinät ja tasapaino-ongelmat myös. Toisinaan minua autettiin kävelemään eteenpäin. Eikö psykiatria olekin ihanaa?

Anonyymi kirjoitti:

Muistan vieroituksen tärinät ja tasapaino-ongelmat myös. Toisinaan minua autettiin kävelemään eteenpäin. Eikö psykiatria olekin ihanaa?

Vielä ihanampaa on gaslightaus missä dystonioita, dyskinesioita, ekstrapyramidaalioireita ja lääkkeiden seurauksena anhedonisessa tilassa missä dopamiinien salpaus on vienyt palkitsevuuden olevia ihmisiä usein syyllistetään tilastaan. Kaikki toipuminen lähtee siitä että alkaa asteittain parantaa tilaa, esim lääkealasajo tooosi hitaasti ettei puhkea esim lääkepsykoosia (mille altistaa se että aivoissa on dopamine supersensitivity lääkkeen seurauksena mistä voi puhjeta lääkkeen aiheuttama psykoosialttius vieroituksessa), aivoterveellinen ruoka ja vaikka sieltä sängynpohjalta olon parantaminen. Nykyään voi vaikka tilata sitä aivoterveellistä ruokaa kotiansa ja sen maudsley deprescribing kirjan. Ymmärrän toki että osa on niin psykiatriauskovaista että vaikka he tuhoaisi koko terveyden luulee että heidän terveytensä perustuu aineisiin. Ei mieli voi voida hyvin huonosti voivassa kehossa. Kaikki lähtee niin miniaskelina kun voi, ihan kirjaimellisesti. Itsekin siitä terveydrn tuhoamisesta missä olin käytännössä aloitin kävelemällä taloni ympäri. Vuosia meni siten että kroonisen väsymyksen takia romahtelin petiin tämän tästä kun olo oli uupuneen krapulainen rasituksrn myötä. Mutta en koskaan luovuttanut

Kyvyttömyys on kuitenkin eri asia kuin vaikeus.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä ihanampaa on gaslightaus missä dystonioita, dyskinesioita, ekstrapyramidaalioireita ja lääkkeiden seurauksena anhedonisessa tilassa missä dopamiinien salpaus on vienyt palkitsevuuden olevia ihmisiä usein syyllistetään tilastaan. Kaikki toipuminen lähtee siitä että alkaa asteittain parantaa tilaa, esim lääkealasajo tooosi hitaasti ettei puhkea esim lääkepsykoosia (mille altistaa se että aivoissa on dopamine supersensitivity lääkkeen seurauksena mistä voi puhjeta lääkkeen aiheuttama psykoosialttius vieroituksessa), aivoterveellinen ruoka ja vaikka sieltä sängynpohjalta olon parantaminen. Nykyään voi vaikka tilata sitä aivoterveellistä ruokaa kotiansa ja sen maudsley deprescribing kirjan. Ymmärrän toki että osa on niin psykiatriauskovaista että vaikka he tuhoaisi koko terveyden luulee että heidän terveytensä perustuu aineisiin. Ei mieli voi voida hyvin huonosti voivassa kehossa. Kaikki lähtee niin miniaskelina kun voi, ihan kirjaimellisesti. Itsekin siitä terveydrn tuhoamisesta missä olin käytännössä aloitin kävelemällä taloni ympäri. Vuosia meni siten että kroonisen väsymyksen takia romahtelin petiin tämän tästä kun olo oli uupuneen krapulainen rasituksrn myötä. Mutta en koskaan luovuttanut

Lue lisää

Fysiikkaa on helpompaa vahvistaa silloin, kun psyykekin jaksaa paremmin.

Omaakin älyä on lupa käyttää. Oma äly ei ole aina välttämättä samaa mieltä kuin joku tekoäly.
Ja tässä asiassa voisi puhua myös järjestä, omasta harkinnasta, ja muustakin, kuin vain älystä.

Anonyymi kirjoitti:

Fysiikkaa on helpompaa vahvistaa silloin, kun psyykekin jaksaa paremmin.

Fysiikkaa on helpompi vahvistaa silloin kun ei kärsi lääkkeiden puhkaisemasta dysautonomiasta eli autonomisen hermoston häiriöistä tai lääkevieroituksesta tai akuuteista lääkehaitoista.

Anonyymi kirjoitti:

Omaakin älyä on lupa käyttää. Oma äly ei ole aina välttämättä samaa mieltä kuin joku tekoäly.
Ja tässä asiassa voisi puhua myös järjestä, omasta harkinnasta, ja muustakin, kuin vain älystä.

Lue lisää

Kyllä tekoäly on ihan täysin oikeassa psykiatristen lääkkeiden potentiaalisista seurauksista tuossa suhteessa ja on ihan täysin faktaa että dopamiinia salpaavat aineet voi potentiaalisesti sotkea motorista toimintaa koska dopamiini on motoriikassa tärkeä asia. Saatika sitten koktailit lääkkeitä.

Tuossa ei ole mainittu autonomisen hermoston häiriöitä jotka voi heikentää rasituksensietokykyä.

Muistitko kysyä tekoälyltä, että miten paljon kyseiset ongelmat vaikuttaa siihen hienomotoriikkaan, jota käytetään täällä foorumilla valittamsieen?

Anteeks jos on tullu kuultua vähän liian monta tekosyytä, siitä että miksi sairas ihminen ei tee sitä tai tätä hyödyllistä, niin rima on vähän korkeella uskoa jokaista tarinaa, vaikka joku niistä joskus voisikin olla totta.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tekoäly on ihan täysin oikeassa psykiatristen lääkkeiden potentiaalisista seurauksista tuossa suhteessa ja on ihan täysin faktaa että dopamiinia salpaavat aineet voi potentiaalisesti sotkea motorista toimintaa koska dopamiini on motoriikassa tärkeä asia. Saatika sitten koktailit lääkkeitä.

Tuossa ei ole mainittu autonomisen hermoston häiriöitä jotka voi heikentää rasituksensietokykyä.

Lue lisää

Pitäskö tältä foorumilta vähän muitakin väitteitä ajaa tekoälyn läpi, jos se paskuri puhe siitä vähän laantuisi? Vai riittääkö vaan että yritetään poimia rusinat pullasta?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäskö tältä foorumilta vähän muitakin väitteitä ajaa tekoälyn läpi, jos se paskuri puhe siitä vähän laantuisi? Vai riittääkö vaan että yritetään poimia rusinat pullasta?

Lue lisää

Minä veisin tämän tekoälyn vielä pidemmälle. Foorumin änkyrävänkyröitä varten voisi olla ihan oma tekoäly jonka kanssa he voisivat väitellä päivän väittelemiskiintiön täyteen, niin muut ihmiset voisivat sitten puhua silleen sivistyneesti, täyspäisten ihmisten juttuja.

Anonyymi kirjoitti:

Muistitko kysyä tekoälyltä, että miten paljon kyseiset ongelmat vaikuttaa siihen hienomotoriikkaan, jota käytetään täällä foorumilla valittamsieen?

Anteeks jos on tullu kuultua vähän liian monta tekosyytä, siitä että miksi sairas ihminen ei tee sitä tai tätä hyödyllistä, niin rima on vähän korkeella uskoa jokaista tarinaa, vaikka joku niistä joskus voisikin olla totta.

Lue lisää

Mitä tekosyitä? Itse vuosia kuntoutin itseäni käymällä lenkillä voimieni puitteissa, makasin sata kertaa crashissa, hermosto ylikierroksilla, aivot sumussa yritin vain puskea eteenpäin. Ei se aina ollut edes tarkoituksenmukaista puskea mutta sitten hiljalleen hermostoni tasoittui, rasituksensietokykyni hieman nousi asteittain vuosien mittaan, uni palautui ja pystyin alkaa toimimaan paremmin ja sain hermostoa tasoitettua sen aineilla sotkemisen jälkeen ja lopulta tuli päivä kun pystyin mm. ottamaan töitä. Jos ei se ole yritystä niin en tiedä mikä on. Väitän edelleen että psykiatrian lääkkeiden ja vieroitusten aiheuttama sotku aiheutti invalidisoitumiseni.

Hienomotoriikkaan ei ole lääkeharmit itselläni vaikuttaneet, luojan kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tekosyitä? Itse vuosia kuntoutin itseäni käymällä lenkillä voimieni puitteissa, makasin sata kertaa crashissa, hermosto ylikierroksilla, aivot sumussa yritin vain puskea eteenpäin. Ei se aina ollut edes tarkoituksenmukaista puskea mutta sitten hiljalleen hermostoni tasoittui, rasituksensietokykyni hieman nousi asteittain vuosien mittaan, uni palautui ja pystyin alkaa toimimaan paremmin ja sain hermostoa tasoitettua sen aineilla sotkemisen jälkeen ja lopulta tuli päivä kun pystyin mm. ottamaan töitä. Jos ei se ole yritystä niin en tiedä mikä on. Väitän edelleen että psykiatrian lääkkeiden ja vieroitusten aiheuttama sotku aiheutti invalidisoitumiseni.

Hienomotoriikkaan ei ole lääkeharmit itselläni vaikuttaneet, luojan kiitos.

Lue lisää

Kerrot, että pystyit ottamaan töitä, ja kuitenkin kerrot, että sotkut invalidisoi sinut ?
Miten se niin kuin mielestäsi meni ?
Millä tavalla olet invalidisoitunut, ja millaista työtä pystyt invaliditeetin kanssa tekemään ?

Anonyymi kirjoitti:

Kerrot, että pystyit ottamaan töitä, ja kuitenkin kerrot, että sotkut invalidisoi sinut ?
Miten se niin kuin mielestäsi meni ?
Millä tavalla olet invalidisoitunut, ja millaista työtä pystyt invaliditeetin kanssa tekemään ?

Lue lisää

Kyllä, lääkehaitat invalidisoi minut pitkiksi ajanjaksoiksi. Joku saattaa käyttää termiä vaikkapa niin että unettomuus invalidisoi. Sitenkin sitä termiä voi käyttää. Oli minulla jalat ja kädet, mutta autonomisen hermoston oireiden ja lääkeharmien takia rajautunut jaksamiskyky, aivosumua, raskasta uupumusta ja ns. "crasheja", joissa makasin sängyssä suhteellisen pienen rasituksen takia. Se kesti vuosia että uni alkoi palauttaa, lääkeharmit helpottaa, ja hermosto tasoittui. Tämän jälkeen aloin pystyä töihin. En kokoaikaisesti, mutta silti.

Kärsin edelleen neuropaattisista oireista, jonkinlaisesta neurologisesta oireistosta mitä lääkehaittojen jälkeen jäi sekä seksuaalisen toiminnan häiriöistä. Hermostoni on herkempi stressille mitä ennen ja on edelleen jonkun sortin autonomisen hermoston pulmia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, lääkehaitat invalidisoi minut pitkiksi ajanjaksoiksi. Joku saattaa käyttää termiä vaikkapa niin että unettomuus invalidisoi. Sitenkin sitä termiä voi käyttää. Oli minulla jalat ja kädet, mutta autonomisen hermoston oireiden ja lääkeharmien takia rajautunut jaksamiskyky, aivosumua, raskasta uupumusta ja ns. "crasheja", joissa makasin sängyssä suhteellisen pienen rasituksen takia. Se kesti vuosia että uni alkoi palauttaa, lääkeharmit helpottaa, ja hermosto tasoittui. Tämän jälkeen aloin pystyä töihin. En kokoaikaisesti, mutta silti.

Kärsin edelleen neuropaattisista oireista, jonkinlaisesta neurologisesta oireistosta mitä lääkehaittojen jälkeen jäi sekä seksuaalisen toiminnan häiriöistä. Hermostoni on herkempi stressille mitä ennen ja on edelleen jonkun sortin autonomisen hermoston pulmia.

Lue lisää

Niin, sitten tuli joku piste vuosien jälkeen kun kehoni alkoi kestää työntekoa. Parantumista oli tapahtunut jo vuosia.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, sitten tuli joku piste vuosien jälkeen kun kehoni alkoi kestää työntekoa. Parantumista oli tapahtunut jo vuosia.

Tällaiseen kuntoon menin masennuslääkevieroituksessa jota lääkittiin aineilla, jotka puhkaisi haittaa, jota lääkittiin uusilla aineilla lääkiten haittaa, josta seurasi useamman lääkkeen neurotoksinen kombo ja tämä puhkaisi pahan neurologisen vaurion. Kaikenpäälle psykiatri vaihteli lääkkeitä jopa useampaa lennosta, otti muutaman kuukauden aikana minut nopeaa yhdestä lääkkeestä, minut pistettiin takaisin johonkin lääkkeisiin ja kindlattiin hermostoni useita kertoja. Pahimmat oireet mitä koin tuolloin oli kuin aivoni olisi olleet täynnä sementtiä enkä pystynyt ajattelemaan, polttavat tuntemukset aivoissani ja niskassani, ekstrapyramidaalioireet, jatkuva loputon pistävä pääkipu, sumuinen katse, aistiyliherkkyys jne. Jos tuo ei ole invalidisoimista niin en tiedä mikä. Muistan pahimpina aikoina tunteneeni aineissa kuin olisin voinut vain tuijottaa seinää. Elämä oli kuollut sisältäni ja huonosti toimivat aivot teki elämästä helvetillistä. Uneni olivat häiriintyneet pahast

Uskon, että koin tuolloin neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin ja kindling-ilmiön. Koin sen seurauksena neurologista ja hermostollista haittaa

Se oli invalidisoivaa ja tämä neurotoksisuus invalidisoi minut vuosiksi tämän jälkeen. Kiitos neuroplastisuuden aivot rakensi uusia hermoyhteyksiä ja keho palautui monelta osin ja sitä edesauttoi ihan normaalit terveyttä tukevat elintavat. Autonomisen hermoston oireet olivat varmaan invalidisoivimpia koska koin jonkinlaista kroonista uupumusta herkemmin.

Uskoisin että palautuminen tuosta oli kuin jonkinsortin aivovauriosta palautuminen. Uskon olleeni parantumisessa pitkällä kun aloin nukkua palauttavaa unta ja sitä ei todentotta edistäneet lääkkeet vaan palautuminen siitä sekasotkusta mitä välittäjäaineeni kävi läpi

Vielä on jäljellä sisäisen tärinän tunne, sisäinen väreily kuin sähkövirta menisi raajojen sisällä. Jotain kognitiivisia häikkiä ja sen semmoista. Seksuaalisen toiminnan häiriöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tällaiseen kuntoon menin masennuslääkevieroituksessa jota lääkittiin aineilla, jotka puhkaisi haittaa, jota lääkittiin uusilla aineilla lääkiten haittaa, josta seurasi useamman lääkkeen neurotoksinen kombo ja tämä puhkaisi pahan neurologisen vaurion. Kaikenpäälle psykiatri vaihteli lääkkeitä jopa useampaa lennosta, otti muutaman kuukauden aikana minut nopeaa yhdestä lääkkeestä, minut pistettiin takaisin johonkin lääkkeisiin ja kindlattiin hermostoni useita kertoja. Pahimmat oireet mitä koin tuolloin oli kuin aivoni olisi olleet täynnä sementtiä enkä pystynyt ajattelemaan, polttavat tuntemukset aivoissani ja niskassani, ekstrapyramidaalioireet, jatkuva loputon pistävä pääkipu, sumuinen katse, aistiyliherkkyys jne. Jos tuo ei ole invalidisoimista niin en tiedä mikä. Muistan pahimpina aikoina tunteneeni aineissa kuin olisin voinut vain tuijottaa seinää. Elämä oli kuollut sisältäni ja huonosti toimivat aivot teki elämästä helvetillistä. Uneni olivat häiriintyneet pahast

Uskon, että koin tuolloin neurotoksisia reaktioita lääkkeisiin ja kindling-ilmiön. Koin sen seurauksena neurologista ja hermostollista haittaa

Se oli invalidisoivaa ja tämä neurotoksisuus invalidisoi minut vuosiksi tämän jälkeen. Kiitos neuroplastisuuden aivot rakensi uusia hermoyhteyksiä ja keho palautui monelta osin ja sitä edesauttoi ihan normaalit terveyttä tukevat elintavat. Autonomisen hermoston oireet olivat varmaan invalidisoivimpia koska koin jonkinlaista kroonista uupumusta herkemmin.

Uskoisin että palautuminen tuosta oli kuin jonkinsortin aivovauriosta palautuminen. Uskon olleeni parantumisessa pitkällä kun aloin nukkua palauttavaa unta ja sitä ei todentotta edistäneet lääkkeet vaan palautuminen siitä sekasotkusta mitä välittäjäaineeni kävi läpi

Vielä on jäljellä sisäisen tärinän tunne, sisäinen väreily kuin sähkövirta menisi raajojen sisällä. Jotain kognitiivisia häikkiä ja sen semmoista. Seksuaalisen toiminnan häiriöitä.

Lue lisää

https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Olisi mielenkiintoista jos olisi päässyt esim SPECT kuviin, QEEG-kuviin, neuropsykologisiin testeihin ynnä muuhun millä esim Amerikassa, jossa joku on saanut todennettua neurotoksista vahinkoa mitä lääkkeet teki. Se että me harmia saaneet emme pääse tuollaisiin kuviin (MRI ei ole luotettava kuvaamaan vahinkoa) ei silti tarkoita ettemmekö ole voineet kokea harmia aivoille.. Haitallisimmaksi koin juuri lääkeroiskinnan yksi toisensa jälkeen ja siihen liitoksissa olleet ekstrapyramidaalioireet.

Kuntouttamisessani pidin kokoajan kantavana ajatuksena sitä että tuen aivoterveyttä, lasken aineita turvallisesti sen jälkeen kun olin joutunut yhden aineen lopettamaan seinään kun kehoni ei enää kestänyt oloa sen oton jälkeen jossa ekstrapyramidaalioireet paheni niin paljon. Pyrin hoitamaan kehoani ja terveyttäni ja kiitos sen, palautumista tapahtui. Kuuntelin aina kehoani kaikessa mitä tein. Käytin pacing-tekniikkaa asteittain pyrkien lisäämään aktiivisuuttani. Muistan kun silmäluomeni alkoivat aina roikkua, menin poissaolevaan tilaan ja aloin kokea painostavaa uupumusta ja oli pakko mennä lepäämään. Sitä oli elämäni vuosia.

Koen että sain vaurion aivoilleni ja hermostolleni psykiatrian aineista.

Anonyymi kirjoitti:

https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

Olisi mielenkiintoista jos olisi päässyt esim SPECT kuviin, QEEG-kuviin, neuropsykologisiin testeihin ynnä muuhun millä esim Amerikassa, jossa joku on saanut todennettua neurotoksista vahinkoa mitä lääkkeet teki. Se että me harmia saaneet emme pääse tuollaisiin kuviin (MRI ei ole luotettava kuvaamaan vahinkoa) ei silti tarkoita ettemmekö ole voineet kokea harmia aivoille.. Haitallisimmaksi koin juuri lääkeroiskinnan yksi toisensa jälkeen ja siihen liitoksissa olleet ekstrapyramidaalioireet.

Kuntouttamisessani pidin kokoajan kantavana ajatuksena sitä että tuen aivoterveyttä, lasken aineita turvallisesti sen jälkeen kun olin joutunut yhden aineen lopettamaan seinään kun kehoni ei enää kestänyt oloa sen oton jälkeen jossa ekstrapyramidaalioireet paheni niin paljon. Pyrin hoitamaan kehoani ja terveyttäni ja kiitos sen, palautumista tapahtui. Kuuntelin aina kehoani kaikessa mitä tein. Käytin pacing-tekniikkaa asteittain pyrkien lisäämään aktiivisuuttani. Muistan kun silmäluomeni alkoivat aina roikkua, menin poissaolevaan tilaan ja aloin kokea painostavaa uupumusta ja oli pakko mennä lepäämään. Sitä oli elämäni vuosia.

Koen että sain vaurion aivoilleni ja hermostolleni psykiatrian aineista.

Lue lisää

Jos olisin kuunnellut psykiatrian neuvoja, en tiedä missä olisin. En välttämättä hengissäkään. Sen sijaan kuuntelin itseäni, kehoani, intuitiotani ja muita harmeja saaneita ja pystyin palautumaan.

Liikuntakykyyn negatiivisesti vaikutti mm. dopamiinipulmat lääkkeistä (dopamiini on motoriikan keskeinen välittäjäaine) mikä puhkaisi mm. ekstrapyramidaalioireita ja levottomia raajoja joka teki elämästä epämiellyttävää. Ties mitä muita seurauksia sekasotkusta aineissa oli, Autonomisen hermoston pulmien vuoksi en ole pystynyt samalla tavoin rasittamaan kehoani ilman että keho alkaa huidella liioilla ylikierroksilla. Aiemmin se tarkoitti herkästi sitä myös että unet häiriintyi kun oli rasittanut itseään liikaa ja samaan aikaan oli uupumus. Muistan maanneeni hirveässä krapulaisessa olossa rasituksen jälkeen kykenemättä nukkumaan hermoston vedellessä kauheilla kierroksilla ja itselleni käytännössä päivät piti rakentaa niin että "tiedän että kestän nuo pari asiaa tämän päivän aikana ja jos pusken vielä sen yli tulee crash". Psykiatrian aineet voi vieroituksineen olla palautumiselle todella huonoksi.

Palautumista oli kun oli palautunut olo aamulla unien jälkeen, päivä ei lähtenyt aivosumussa, rasituksensietokyky palautui, liikunta ei vetänyt enää hirveille kierroksille vaikkakin vieläkään kehoni ei kestä samalla tavalla rasittavampaa liikuntaa, ekstrapyramidaalioireisto ja epämiellyttävä levottomuus raajoissa väheni. Tämä kaikki oli suoraan verrannollista kognition parantumisen kanssa.

Yleisesti lääkkeet tuhosi kehoa monessa suhteessa ja tietynasteinen liikuntakyvyttömyys tuli itselleni tuota kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, sitten tuli joku piste vuosien jälkeen kun kehoni alkoi kestää työntekoa. Parantumista oli tapahtunut jo vuosia.

Mulla ei enää keho tule työntekoa kestämään.
Ja on sanottava sekin, vaikka psyyke on nykyään paremmassa kunnossa, se ei ole kuitenkaan siinä kunnossa, että lähtisin töitä yrittämään. Psyyke saattaisi mennä huonommaksi mahdollisen stressin tms. takia.
Myöskin uuden oppiminen on hankalaa, ja muisti on sen verran huono, etten pysty ihan mihin tahansa.
Siitä olen tyytyväinen, että osaan itse tiedostaa, mihin kykenen, mihin en, mitä kestäisin, mitä en. Tunnistan omat voimavarani.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla ei enää keho tule työntekoa kestämään.
Ja on sanottava sekin, vaikka psyyke on nykyään paremmassa kunnossa, se ei ole kuitenkaan siinä kunnossa, että lähtisin töitä yrittämään. Psyyke saattaisi mennä huonommaksi mahdollisen stressin tms. takia.
Myöskin uuden oppiminen on hankalaa, ja muisti on sen verran huono, etten pysty ihan mihin tahansa.
Siitä olen tyytyväinen, että osaan itse tiedostaa, mihin kykenen, mihin en, mitä kestäisin, mitä en. Tunnistan omat voimavarani.

Lue lisää

Ei mulla kestä enää tavalla millä ennen mutta näillä mennään, kokoaikaisuushan ei ole pakollista.
Muistiongelmia löytyy, uuden oppiminen hankalampaa ja erityisesti lähimuistin kanssa on ongelmia. En tiedä miten selviäisin vaikkapa jostain kokeista mihin pitäisi päntätä kun ei vaan jää mieleen samalla lailla.
Myöskin palautumiseen menee hirveä määrä aikaa eli en jaksa olla sitten samalla lailla arjessa aktiivinen. Kropan kanssa on jatkuvia ongelmia. Mutta näillä mennään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei mulla kestä enää tavalla millä ennen mutta näillä mennään, kokoaikaisuushan ei ole pakollista.
Muistiongelmia löytyy, uuden oppiminen hankalampaa ja erityisesti lähimuistin kanssa on ongelmia. En tiedä miten selviäisin vaikkapa jostain kokeista mihin pitäisi päntätä kun ei vaan jää mieleen samalla lailla.
Myöskin palautumiseen menee hirveä määrä aikaa eli en jaksa olla sitten samalla lailla arjessa aktiivinen. Kropan kanssa on jatkuvia ongelmia. Mutta näillä mennään.

Lue lisää

Näinpä.
On aina parempi ajatella, mitä vielä pystyy tekemään, eikä sitä, mitä ei enää pysty.

Anonyymi kirjoitti:

Näinpä.
On aina parempi ajatella, mitä vielä pystyy tekemään, eikä sitä, mitä ei enää pysty.

Niinno, se ei van valitettavasti mene elämässä ihan niin esim seksuaalihäiriöt voi tuhota ihmissuhteita ja väkisinkin hieroa naamaan sitä mihin ei pysty. Psyykenlääkkeiden harmi ulottuu monelle elämänalueelle. Suru siitä pysyy mukana aina ja sitä hierotaan naamaan jo kun katsoo esim tv.tä. Koen että PSSD:n mukana joku draivi yleisesti elämässä katosi. Ei minua oikeastaan kiinnosta asiat juurikaan, teen vain. Aluksi olin innoissani asioist asioista mihin kykenin mutta siinäkin rajat tulee vastaan ja huomaa rajansa yhä enemmän.

Mutta ap.lle sanoisin että ei kannata jäädä vain makaamaan vaan yrittää muuttaa tilanne. Aina voi yrittää. Esim elintapojen avulla.

Liikuntahaluttomuus on eri asia kuin liikuntakyvyttömyys.

Onko itseään ajateltava uhrina ?
Jos elää jatkuvasti " uhrina ", niin millä siinä mieliala pysyisi hyvänä ?
Oman mielen voi yrittää tsempata ajattelemaan, että haittojakin kärsineenä pystyy vielä elämään, vaikka se ei enää niin hyvin sujuisikaan, kuin vaikka ennen lääkityksiä.
Itse olen käynyt läpi vuosikausien lääkitykset haittoineen, ehkä vähän hyötyineenkin, lääkkeistä vieroittumisen, vaikkakaan vieroitusoireita ei ollut.
Hermostollista haittaa jäi lopuksi elämää, mutta en ajattele olevani minkään uhri. Olen vain tyytyväinen siitä, että kaikki se kokemani on jo taakse jäänyttä elämää. Eteenpäin sillä, mitä vielä on jäljellä.

Jos joillain ei ole samanlaisia kokemuksia kuin juuri sinulla, ei se tarkoita, että ne muut olisivat yhtään tietämättömämpiä.
Maallikotkin, kuten kuka muu tahansa, kokevat asiat omilla tavoillaan. Kokemuksia voi aina verratakin, mutta muiden kokemuksia ei voi täysin lytätäkään, koska se on heidän oma kokemus.

Olen tuosta samaa mieltä.

Lääkkeen aiheuttamaa kehon ja toimintakyvyn lamaantumista ja väsymystä ei voi nimittää laiskuudeksi. Se ei ole ihmisen itsensä aiheuttama olotila eikä hän voi siihen vaikuttaa.

Parkinsonismin oireet ovat todella usein sellaiset että ottavat kerralla pois voimat kehosta kun dopamiini loppuu aivoista.
Silloin on hyvä,olla madopar qvick lääkkeellä sekoittaa tabletti veteen ja juoda pillillä . Monella jolla on Parkinsonismi , (siis se ei tarkoita Parkinsonin tautia .)
Heillä ilmenee frozen oire Jossain kehon osassa jolloin ei kykene liikkumaan.
Joten sekään ei ole mitenkään leikin asia ,.kuinka monellakin oikeastaan parkinsonismin oireita ja niitä luullaan ehkä mt asioiksi tai joka laiskaksi.

Niin tekee moni muukin, kun lääkitys on kohdallaan se ei ole mikään este normaalille elämälle

Anonyymi kirjoitti:

Niin tekee moni muukin, kun lääkitys on kohdallaan se ei ole mikään este normaalille elämälle

Kauan sitten minäkin ajoin jopa ammatikseni, vaikka oli lääkkeitä käytössä.

Pääsin hyvinvointialueemme lellikkikohteeksi. Apuhoitajii pistäytyy melkein joka päivä kysymässä vointiani. Olen yksi heistä, asiakkaana.
Kuitenkin tuomassa pääasiassa lääkerobottiin annosteltavaa.

Muutaman kerran olen ollut huomaavinansa, että kuntatehyn asia olikin tarkistaa, notta oliko mr. Ryyppendorf ehkä vieraillut mun luonansa?

No niin no; kun tasapaino heittää jo ilman fiinojakin. Valitettavasti.

qubbe 90.

Niin , eivät tee mitäön muuta kun juuri sen mistä on tultu vastaanotolle. , kas kun pelkäävät että ihmisten on rasitus heidän budjetilleen. . Ei turhia kokeit oteta koska ne ovat kalliita.
Joten rahaministeri nykyisin se suurin syy että lääkärissä käynnit eivät anna välttämätöntä apua , vaan luotetaan siihen ajatukseen että ihminen on luotu paikkaamaan itse itsensä

Miksi sellaisten somaattisten vaivojen tutkiminen mitkä kuitenkin joudutaan hoitamaan, tulisi halvemmaksi jos niitä ei tutkita?

Perustele.

Olen itsekin tuota miettinyt. Priorisoidaan, ei tehdä edes tutkimuksia, kun ne maksavat.
Mutta säästetäänkö sillä sitä rahaa ? Mielestäni ei, koska monet somaattiset sairaudet voivat mennä pahoiksikin edetessään, ja sitten se hoito vasta kalliiksi voi tullakin.
Mikä sitten on halpaa, mikä ei, sitä sopisi päättäjienkin vähän pohdiskella.

Ei olisi kyllä liikuntaryhmistä tullut mitään pahimmassa vaiheessa lääkevieroituksia ja lääkevammoja ja autonomisen hermoston ongelmia. Hermostoni ei tosiaankaan kestänyt juuri mitään liikkumista paitsi jotain täysin kevyttä kävelyä, vähän. Koko kehoni oli täysin turmeltu, pitkiksi ajoiksi tuossa vaiheessa. Kyllähän liikunta kannattaa, jos siihen pystyy.

On eri asia että on "paniikkihäiriö" ja liikkua kuin että kokee pahatasoista lääkeharmia, käy läpi useita lääkevieroituksia joista hermosto on sekaisin kun psykiatria on päässyt vähän tykittämään lääkkeillä, kärsii vieroitusten puhkaisemasta unettomuudesta ja hermoston sotkusta. Nykyään voisin kokeillakin vastaavaa, tosin en tarvi ryhmää liikkumiseen.

Lääkevieroitusryhmän neuvo olla hermostolle hellä oli oikein hyvä, ei mitään raskasta ryskäämistä vaan kehon kuuntelua. Sillä hermosto pysyi tasapainossa ja pystyi vähentämään aineita.

Anonyymi kirjoitti:

Ei olisi kyllä liikuntaryhmistä tullut mitään pahimmassa vaiheessa lääkevieroituksia ja lääkevammoja ja autonomisen hermoston ongelmia. Hermostoni ei tosiaankaan kestänyt juuri mitään liikkumista paitsi jotain täysin kevyttä kävelyä, vähän. Koko kehoni oli täysin turmeltu, pitkiksi ajoiksi tuossa vaiheessa. Kyllähän liikunta kannattaa, jos siihen pystyy.

On eri asia että on "paniikkihäiriö" ja liikkua kuin että kokee pahatasoista lääkeharmia, käy läpi useita lääkevieroituksia joista hermosto on sekaisin kun psykiatria on päässyt vähän tykittämään lääkkeillä, kärsii vieroitusten puhkaisemasta unettomuudesta ja hermoston sotkusta. Nykyään voisin kokeillakin vastaavaa, tosin en tarvi ryhmää liikkumiseen.

Lääkevieroitusryhmän neuvo olla hermostolle hellä oli oikein hyvä, ei mitään raskasta ryskäämistä vaan kehon kuuntelua. Sillä hermosto pysyi tasapainossa ja pystyi vähentämään aineita.

Lue lisää

Jos tuo joku ihminen sanoo että liikunta rauhoittaa häntä - niin se rauhoitti minuakin ennen kuin psykiatrian lääkkeet veti hermostoni sotkuun

Anonyymi kirjoitti:

Ei olisi kyllä liikuntaryhmistä tullut mitään pahimmassa vaiheessa lääkevieroituksia ja lääkevammoja ja autonomisen hermoston ongelmia. Hermostoni ei tosiaankaan kestänyt juuri mitään liikkumista paitsi jotain täysin kevyttä kävelyä, vähän. Koko kehoni oli täysin turmeltu, pitkiksi ajoiksi tuossa vaiheessa. Kyllähän liikunta kannattaa, jos siihen pystyy.

On eri asia että on "paniikkihäiriö" ja liikkua kuin että kokee pahatasoista lääkeharmia, käy läpi useita lääkevieroituksia joista hermosto on sekaisin kun psykiatria on päässyt vähän tykittämään lääkkeillä, kärsii vieroitusten puhkaisemasta unettomuudesta ja hermoston sotkusta. Nykyään voisin kokeillakin vastaavaa, tosin en tarvi ryhmää liikkumiseen.

Lääkevieroitusryhmän neuvo olla hermostolle hellä oli oikein hyvä, ei mitään raskasta ryskäämistä vaan kehon kuuntelua. Sillä hermosto pysyi tasapainossa ja pystyi vähentämään aineita.

Lue lisää

Miksi liikuntaa ei koskaan saa aloittaa ennaltaehkäisevästi, niin ettei tarvitse niin paljoa lääkkeitä?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi liikuntaa ei koskaan saa aloittaa ennaltaehkäisevästi, niin ettei tarvitse niin paljoa lääkkeitä?

No eipä se liikunnan harrastaminen tai liikunnallisuus ehkäissyt masennuslääkevieroitusoireitani mikä johti haittojen kautta raskaampaan lääkitykseen. Niin, kukaties millaista elämä olisi ollut ilman lääkkeitä elämäntapakeinoja käyttäen jos olisin ymmärtänyt sen ravinnosta ja elämäntavoista mitä nykyään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei olisi kyllä liikuntaryhmistä tullut mitään pahimmassa vaiheessa lääkevieroituksia ja lääkevammoja ja autonomisen hermoston ongelmia. Hermostoni ei tosiaankaan kestänyt juuri mitään liikkumista paitsi jotain täysin kevyttä kävelyä, vähän. Koko kehoni oli täysin turmeltu, pitkiksi ajoiksi tuossa vaiheessa. Kyllähän liikunta kannattaa, jos siihen pystyy.

On eri asia että on "paniikkihäiriö" ja liikkua kuin että kokee pahatasoista lääkeharmia, käy läpi useita lääkevieroituksia joista hermosto on sekaisin kun psykiatria on päässyt vähän tykittämään lääkkeillä, kärsii vieroitusten puhkaisemasta unettomuudesta ja hermoston sotkusta. Nykyään voisin kokeillakin vastaavaa, tosin en tarvi ryhmää liikkumiseen.

Lääkevieroitusryhmän neuvo olla hermostolle hellä oli oikein hyvä, ei mitään raskasta ryskäämistä vaan kehon kuuntelua. Sillä hermosto pysyi tasapainossa ja pystyi vähentämään aineita.

Lue lisää

Ei kai ole pakko mennä mihinkään liikuntaryhmään, jos ei voimat siihen riitä.
Voihan sitä liikkua vähemmänkin omien voimien mukaan.
Ei kukaan lähde maratoniakaan juoksemaan ihan kylmiltään, se vaatii pitkän harjoittelun.
Miksi pitäisi tähdätä johonkin sellaiseen, mikä tuottaa hankaluutta, tekee ja menee voimiensa mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

No eipä se liikunnan harrastaminen tai liikunnallisuus ehkäissyt masennuslääkevieroitusoireitani mikä johti haittojen kautta raskaampaan lääkitykseen. Niin, kukaties millaista elämä olisi ollut ilman lääkkeitä elämäntapakeinoja käyttäen jos olisin ymmärtänyt sen ravinnosta ja elämäntavoista mitä nykyään.

Lue lisää

Ehkä et aiemmin ymmärtänyt, mutta nythän on ilmeisesti asiat toisin ?
Onko se myöhäistä alkaa nyt jatkamaan paremmilla elämäntavoilla ?

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä et aiemmin ymmärtänyt, mutta nythän on ilmeisesti asiat toisin ?
Onko se myöhäistä alkaa nyt jatkamaan paremmilla elämäntavoilla ?

Siis oletat että en liiku nykyään kuntoutettuani monta vuotta itseäni lääkkeistä?

Anonyymi kirjoitti:

Siis oletat että en liiku nykyään kuntoutettuani monta vuotta itseäni lääkkeistä?

Neuvoni AP:lle on että joko lääkärin kanssa yhteistyössä tai itse riippuen voinnistasi alat ajaa lääkettä alas ja joko purkaa se tai vähentää pienempään annokseen. En siis suosittele tekemään tätä välttämättä yksin jos vointisi ei riitä. Tukea saat esim. Surviving Antidepressants-sivustolta ja se kannattaa tehdä heidän tekniikoilla hitaasti. Samaan aikaan pientä aktiivisuuden asteittaista lisäämistä. Vähimmillään kävin kävelemässä talon ympäri huonoimpina päivinä.

Lääkkeiden vähennys merkitsee sitä että sinun pitää kyetä tuntemaan epämukavuutta ja itsehoito on aika välttämätöntä eli elintavat ja muu itsehoito. Opettelet elämään lääkkeettä vieroitusaikana.

Toki jos uskoo psykiatrian malliin heiltä tulee varmaan ehdotus aloittaa uusi lääke. Itse kyseenalaistin tätä koska psykiatria oli määrännyt lääkkeitä lääkehaitta-aikoina ja pitänyt puhjenneita oireita kuten kognition oireita ja ekstrapytamidaalioireita vain mielenterveyshäiriön ilmentyminä

Anonyymi kirjoitti:

Neuvoni AP:lle on että joko lääkärin kanssa yhteistyössä tai itse riippuen voinnistasi alat ajaa lääkettä alas ja joko purkaa se tai vähentää pienempään annokseen. En siis suosittele tekemään tätä välttämättä yksin jos vointisi ei riitä. Tukea saat esim. Surviving Antidepressants-sivustolta ja se kannattaa tehdä heidän tekniikoilla hitaasti. Samaan aikaan pientä aktiivisuuden asteittaista lisäämistä. Vähimmillään kävin kävelemässä talon ympäri huonoimpina päivinä.

Lääkkeiden vähennys merkitsee sitä että sinun pitää kyetä tuntemaan epämukavuutta ja itsehoito on aika välttämätöntä eli elintavat ja muu itsehoito. Opettelet elämään lääkkeettä vieroitusaikana.

Toki jos uskoo psykiatrian malliin heiltä tulee varmaan ehdotus aloittaa uusi lääke. Itse kyseenalaistin tätä koska psykiatria oli määrännyt lääkkeitä lääkehaitta-aikoina ja pitänyt puhjenneita oireita kuten kognition oireita ja ekstrapytamidaalioireita vain mielenterveyshäiriön ilmentyminä

Lue lisää

Myöhemmin sain ekstrapyramidaalioireista vahvistuksen lääkäriltä. Eli voi mennä niinkin.

Anonyymi kirjoitti:

Myöhemmin sain ekstrapyramidaalioireista vahvistuksen lääkäriltä. Eli voi mennä niinkin.

Aloita pienestä ja lisää aktiivisuusmäärää. Jatkuva makoilu ei tee keholle hyvää

Anonyymi kirjoitti:

Siis oletat että en liiku nykyään kuntoutettuani monta vuotta itseäni lääkkeistä?

Väitinkö olettavani jotakin ?

Esim kävelyssä aivoihin menee happea ja kävelyä voisi pitää hyvänä aivotreeninä. Kun jaksat vetää rutiinia monta kuukautta tulokset alkaa näkymään. Usein kun alat olla fyysisesti aktiivinen ja toimimaan asteittain, toiminnanohjauksesikin voi alkaa paranemaan ja asiat tuntuu kokoajan helpommilta.

Olen itse kiinnostunut juuri aivoterveyden tukemisesta eri keinoin psykiatrian harmien jälkeen jotka muistutti kuinka tärkeä aivoterveys on. Jokainen teko mitä teet rakentaa aivojasi tietyllä tapaa uusiksi.