Suomalaiset miehet

Kylläpä on taas kovin suppea mieskuva aloittajalla.

No jopas oli yleistystä, meni ihan komiikan puolelle jo.

Ei minun miehessänin, suomalaisessa ole mitään kitistävää, eikä myöskään aikuisissa pojissamme, eikä kavereittemme miehissä eikä kenessäkään tutussa miehessa on sanottavimmin kitistävää , sen enempää kuin ihmisissä yleensä.

Ihan vapaasti voi mielipiteensä ilmaista kuten juuri teitkin. Vihervasemmistoa ei yleensä syytä kuin pesunkestävä persu tai wannabe-kokkari, lienetkö sitten jompi kumpi.

Siinä on ratkaiseva ero onko nainen randomista kohtaamisesta aiheutuvan ahdistelun uhri vai kaivanut itse oman kuoppansa. Mikä pakko ongelmatapauksiin on sekaantua? Näin tällä viikolla tuollaisen oman kuoppansa kaivamissetin. Ei ole minun sotani puuttua moiseen asiaan. On väistämätön tosiasia että jos ollaan liian sinisilmäisiä niin naisten asema tulee heikkenemään. Piste. - sivusta mies.

Jos sanot mielipiteesi vaikka setan touhuista kouluissa mikä on pahemman luokan vaikuttamista, niin vihakortti vedetään esiin.

Jos puhut setasta, niin olet transfoobikko. Jos puhut maahanmuuton ongelmista, niin olet räsisti ja sitä rataa.

Kaikki naistevihaajat vois käydä poika rakkauden alkeiskurssin joko vankilassa tai siviilissä. Säästyisi moni nainen sovinistien teoilta

Ongelma on siinä, että aivan liian moni naisoletettu on omaksunut woken arvot jolloin yhteisöjä, joissa mies pääsisi olemaan terveellä tavalla mies on valitettavan vähän. Väitän, että mies kyllä tietää oman identiteettinsä ja jaksaa aikansa näissä yhteisöissä, mutta lopulta huomaa, että hinta muodostuu liian suureksi ja syrjäytyminen alkaa voimavarojen loppuessa.

Mutta vieläkin on perinteisiä miehiä joita feministit eivät ole kuohineet ja joita sateenkaari-humppa ja woketus ei kiinnosta v*****kaan. 😎

Kun muslimimiesten vaimot täyttävät turvakodit ääriään myöten, median vasemmistolaiset naiset päivittelevät suomalaismiesten väkivaltaisuutta.

En ole koskaan ollut mistään arabimiehistä kiinnostunut, mutta suomalaisia miehiäkin on kilometrit täynnä. Ehkä koska ovat olleet enimmäkseen narsisteja. Mun lapsuudentausta on ollut kamala. Sieltä ne epäterveet kiintymysmallit juontaa. Nyt puskee oikein kunnolla sitä traumaa pintaan ja olen ihan pulassa. Mä elin silloin lapsuuteni maanpäällisessä helvetissä ja tuntuu että olen joutunut palamaan sinne helvettiin takaisin.

Olen taas lääkekoukussa, vaikka siitä juuri vaivalla vieroitin itseni. Olen eristäytynyt ja jokainen päivä on toisensa kaltainen helvetti. Pysyttelen lähinnä omissa oloissani ja pakenen huonoa oloa päihteisiin (ei alkoholi). Mutta eihän näin voi elää? Tämä on mun painajaista. Haluaisin alkaa urheilemaan taas edes vähän ja saada luonnollisen hyvän olon. Ja kun en jaksa enää suorittaa näitä muutoksia, tuntuu että pääsisipä pois. Jos kaikki maailman lait on nyt tätä paranemista vastaan, vaikka olen monet konstit yrittänyt, niin mitä sitten? Lisäksi kova ikävä ystävää, joka poistui täältä toistakymmentä vuotta sitten. Sellainen ihminen, jonka kanssa meillä oli kaikki hauskat ja hullut jutut. Ymmärsi minua pelkästä katseesta. Olen tullut tulokseen että kaikki loppuu aikanaan ja se aika voi olla paljon lyhyempi mitä oletan. Mikään ei ole sun omaa ja kaiken voi menettää sekunnin murto-osassa.