Seuraavanlainen ongelma. Olen ollut puoli vuotta niin kutsutussa sala(seksi)suhteessa miehen kanssa. Hän elää vielä pitkäaikaisessa suhteessa toisen naisen kanssa, mutta ei ole onnellinen. Seksi on mm. em. suhteessa loppu vaikka olemme kaikki vasta vähän yli kolmikymppisiä.
Minulle riittäisi pelkkä satunnainen seksisuhdekin, mutta mies ei jotenkin voi häilyä kahden naisen välillä. Pitkäaikainen tyttöystävä on oikea superemotionaalinen takertujatyyppi, minä taas olen sanonut miehelle usein, etten odota häneltä enempää kuin hän voi antaa.
En ymmärrä, että miksi emme voi jatkaa seksisuhdettamme tällaisena "ilman odotuksia"-suhteena, aivan rennosti. Minulla ei ole mitään pakollista tarvetta sitoutua mieheen. Jos hänestä ei kuulu mitään vikkoon, ei sekään haittaa. Mutta olen kuitenkin tehnyt hänelle selväksi, että välitän hänestä. Ja jos hän haluaisi olla kanssani, olisi hän tietysti enemmän kuin tervetullut.
Aina niin väitetään, että miehet haluavat vain sitä yhtä. Mutta tämä mies voisi saada molemmat, sekä suhteensa että seksisuhteen.
En oikein tiedä, kumman naisen vuoksi hänellä on nyt huono omatunto. En ole koskaan painostanut häntä jättämään tyttöystäväänsä, joka on ilmeisesti täysi vastakohtani. Suhde perustuu paljolti myös ympäristön odotuksiin (perhe, sukulaiset, naapurit, hohhoijaa).
Miksi pitää pilata kaikki? Eikö elämästä voi vain nauttia? Onko aina pakko tehdä valintoja?
Kuinka itse valitsisitte vastaavassa tilanteessa? Vai pitäisikö minunkin alkaa takertumaan?
Minulle riittäisi pelkkä satunnainen seksisuhdekin, mutta mies ei jotenkin voi häilyä kahden naisen välillä. Pitkäaikainen tyttöystävä on oikea superemotionaalinen takertujatyyppi, minä taas olen sanonut miehelle usein, etten odota häneltä enempää kuin hän voi antaa.
En ymmärrä, että miksi emme voi jatkaa seksisuhdettamme tällaisena "ilman odotuksia"-suhteena, aivan rennosti. Minulla ei ole mitään pakollista tarvetta sitoutua mieheen. Jos hänestä ei kuulu mitään vikkoon, ei sekään haittaa. Mutta olen kuitenkin tehnyt hänelle selväksi, että välitän hänestä. Ja jos hän haluaisi olla kanssani, olisi hän tietysti enemmän kuin tervetullut.
Aina niin väitetään, että miehet haluavat vain sitä yhtä. Mutta tämä mies voisi saada molemmat, sekä suhteensa että seksisuhteen.
En oikein tiedä, kumman naisen vuoksi hänellä on nyt huono omatunto. En ole koskaan painostanut häntä jättämään tyttöystäväänsä, joka on ilmeisesti täysi vastakohtani. Suhde perustuu paljolti myös ympäristön odotuksiin (perhe, sukulaiset, naapurit, hohhoijaa).
Miksi pitää pilata kaikki? Eikö elämästä voi vain nauttia? Onko aina pakko tehdä valintoja?
Kuinka itse valitsisitte vastaavassa tilanteessa? Vai pitäisikö minunkin alkaa takertumaan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Taas yksi tapaus lisää, jossa tulee paha mieli kaikille osapuolille.
Sinä tykkäät miehestä senverran, että seksi maistuu. Mies samoin, seksi kanssasi on ok, mutta tyttöystävä on kumminkin se jonka kanssa halutaan elää sitä oikeaa elämää. Tyttöystävä" takertujatyyppiä" (?)hhmm... taitaa olla niin, että hän on se , joka tykkää miehestä aidosti. Ja onkohan se seksi sittenkään ihan loppu niiden välillä, kun mies ei siitä halua erota...ainahan sitä vähän narrataan, että sais vierasta paremmin.Helppo vedota naisten tunteisiin.." anna sinä mulle, kun ei akka anna..."
Ja ei niiden suhde perustu sukulaisten tai naapureiden vaatimuksiin! Niinkö on mies hätäpäissään sanonut? Heh hee..kyllä ne miehet osaa valita sanat ja selitykset.:)
No onhan se nyt ihan ymmärrettävää että mies haluaa jotain selvyyttä asiaan - varmaankin tuollaisen elämän eläminen on hyvin stressaavaa. Tietääkö tämä tyttöystävä sinusta? Eli olisiko miehellä sekä sinun että tyttöystävän lupa pitää kahta naista? Salailu voi olla rankkaa, jos näin ei ole. Ja vaikka olisikin...useimmat ihmiset kuitenkin ovat sellaisia, että viihtyvät parisuhteessa vain yhden ihmisen kanssa. Liika monimutkaisuus elämässä käy raskaaksi.
Itse olin joskus aikanaan samassa tilanteessa, lopulta mies valitsi minut. Mutta ei minullakaan ollut pitkään aikaan mitään varsinaista tarvetta saada häntä kokonaan itselleni. Lopussa jo ehkä, kun tunteitakin alkoi jo olla...kuitenkaan en koskaan vaatinut häneltä mitään enkä luvannut myöskään olla katselematta muita. Nämä seikat sitten ilmeisesti saivat hänet kallistumaan minun kannalleni. Tai jotain :p. Harvoin se mies valittaa suhteensa olevan kuollut jos siinä ei mitään vikaa ole. Joillain täällä palstoilla on vain vimmattu tarve nostaa se "takertujatyttöystävä/-vaimo" jollekin Jumalan armoittamalle jalustalle. Ihan kuin "ensimmäisen oikeus" olisi jokin kirjoittamaton laki tässä maailmassa. Harva kuitenkaan kai elää loppuelämänsä ensirakkautensa kanssa, saati että usein se oikea rakkaus saattaakin syttyä vasta vanhemmalla iällä, yllättäen, johonkin aivan toiseen kuin siihen omaan puolisoon, ja sitä huomaa etteivät aikaisemmat kiintymyksen tunteet ole olleet rakkautta laisinkaan...
että tietääkö hän minusta. Loppujen lopuksihan se onkin heidän asiansa.
Eikä minua häiritsisi, vaikka mies harrastaisikin seksiä tyttöystävänsä kanssa. Mutta omien sanojensa mukaan tyttöystävä ei ole lainkaan kiinnostunut seksistä. Sitäkään en toisaalta ymmärrä, että jos suhteessa eletään kuin sisko ja veli, niin miksi pitää vielä takertua mieheen? Antaisi mennä ja etsiä itselleen uuden puolison. Ja onko se normaalia, että nainen voi olla suhteessa, jossa on hyvällä tuurilla kerran kahdessa kuukaudessa seksiä?
Olet oikeassa, tilanne stressaa miestä. Ja niinhän se on, että hän siinä on koko ajan kahden ihmisen välissä.
On meilläkin myös tunteita pelissä, olemme todella samalla aaltopituudella. Yritän kuitenkin olla puhumatta tunteistani, koska sovimme jossain vaiheessa, että emme takerru toisiimme. Minulle oli koko ajan selvää, että olisin se "toinen nainen" enkä edes odottanut muuta.
Sinun laillasi uskon siihen, että ihmiset voivat olla vuosikausia yhdessä aivan tottumuksesta. Joskus on niin vaikea erottaa rakkautta suhteesta, josta on tullut tapa. Ja jos ollaan oltu kuusitoistavuotiaasta lähtien yhdessä eikä enää harrasteta seksiä, niin onkohan kyse rakkaudesta?
Kiitos sinulle.
Mikäli mies elää seksittömässä parisuhteessa kuin veli ja sisko sukulaisten vaatimusten takia, eikö se tee hänestä takertujan ja munattoman kaverin, joka ei kykene tekemään onnensa eteen mitään?
Tai sitten hän todella rakastaa kuitenkin kumppaniaan enemmän kuin sinua, jos olet tyttöystävän vastakohta, silloin hän saa täydellisen naisen...toinen on se empaattinen äitihahmo, toinen kuuma rakastajatar. Vain harvoissa naisissa on niin paljon noita molempia puolia, että mies ei kyllästyisi.
Itse olen kyllä kiihkeä ja rohkea sänkykumppani, mutta myös huolehtivainen ja sydämellinen...sanoisin kuitenkin olevani enemmän se "vaimoketyyppi", varmasti olisi parempiakin panoja tarjolla kuin minä, mutta eipä tuo avokki ole ainakaan vielä vieraisiin lähtenyt, ei kai ole sitten pettäjätyyppiä tai tyytyy vähempäänkin.
että olemme sekä ulkoisesti että ajatusmaailmaltamme erilaisia.
Mutta kyllä minäkin olen huomaavainen, vaikka seksikin maistuu mainiosti. Annan miehen olla sellainen kuin hän on. Pidän hänestä nimenomaan sellaisena ihmisenä kuin hän on. En nalkuta, olen joustava. Ja koska olen itsenäinen ihminen, pystyn suhtautumaan niihin asioihin, joissa olemme erilaisia, suvaitsevaisesti. Keskustelemme kaikesta maan ja taivaan välillä yhdessä ollessamme. Eli kyllä suhteessamme on muutakin sisältöä kuin vain seksiä!
Hänen pitkässä suhteessaan arkipäivä on vain toisen syyttelyä, mököttämistä, virheistä ja vioista huomauttelemista. Tyttöystävälle on äärimmäisen tärkeää, mitä muut ajattelevat. Kaikki pitää olla tietyllä tavalla - talo, auto, loma jne... Ja itsestä huolehtiminen on jäänyt tyttöystävällä vähälle. Illat kuluvat sohvalla telkkaria katsoen ja perunalastuja popsien. Eikö toista ihmistä pitäisi kunnioittaa myös hoitamalla itseään?
Mies tietää itsekin, että suhde ei ole enää sitä, mitä sen pitäisi olla. Mutta ei kai tällaisia päätöksiä tehdä yhdessä yössä tai edes kuukaudessa. Ja kun meidän suhteemme piti alun perinkin olla "vain" seksiä ja rupattelua. Jos ilmaisisin tunteeni rohkeammin, uskon että miehenkin olisi helpompi tehdä valintansa. Mutta toisaalta en halua, että suhde kariutuu minun vuokseni. Tiedän, että syyt ovat muualla, mutta kuitenkin...
että jos se olisi sinulle se oikea, se olisi valinnut sinut jo heti..
Sinulle riittää satunnainen seksisuhde, ja sellainen sinulla on? Mikä ongelmasi on?
riittäisi, kyllä.
Mutta kun mies on alkanut miettimään ja pähkäilemään, että josko haluaisi enemmänkin.
Minusta tuntuu siltä, että minun pitäisi nyt antaa selviä merkkejä enkä ole toisaalta aivan varma. En toisaalta nimittäin haluaisi olla syypää miehen suhteen kariutumiseen. Toisaalta minullakin on valtavsti tunteita häntä kohtaan.
Ja jos hän valitsee minut ja suhteemme kariutuukin? Tämä nykyinen ratkaisu on helpompi mutta toisaalta ei tunteilleenkaan voi mitään.
Tälläisen "kakkossuhteen" kantava voima on yleensä salailu ja jonkin aikaa suhde tuntuu toimivan, kun tapaillaan salaisesti/satunnaisesti.
Kyllä se siitä tasottuu, kun asia satuu tulemaan julkiseksi ja salailu/jännitys häviää, niin alkaa sinuakin kyllästyttämään.
Ja sinullahan on vielä se viimeinen "jännitettävä" juttu, kumman hän valitsee, tai oikeammin hänellähän on jo avovaimo joten, ehkä olet vain "lisämauste" hänen elämässään.