1) Vainajan tavaroiden pois heittämistä?
2) Valokuvien ja viedoitten poistamista kännykästä/ koneelta?
3) Kodista luopumista?
4) muuttoa toiselle paikkakunnelle?
5) Yleensä uuden alun aloittamista?
6) uuden suhteen aloittamista?
Itse en pystyisi ikinä tekemään mitään edellä mainituista asioista.
2) Valokuvien ja viedoitten poistamista kännykästä/ koneelta?
3) Kodista luopumista?
4) muuttoa toiselle paikkakunnelle?
5) Yleensä uuden alun aloittamista?
6) uuden suhteen aloittamista?
Itse en pystyisi ikinä tekemään mitään edellä mainituista asioista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pystyt kyllä, jos on pakko. Monella on esim kodinvaihto edessä puolison kuoltua, kun rahat ei riitä enää siihen isoon asuntoon, jossa asuttiin yhdessä.
Siinä samassa on aika helppo heittää pois vainajan tavaroita kuten vaatteet, joilla et tee mitään.
Jossain vaiheessa elämä on järjestettävä uudelleen joka tapauksessa.
Uusia suhteita tulee kenelle tulee, yleensä mukaville ihmisille.
Ehkä aloittajalle luopuminen tai irtipäästäminen tarkoittaa juuri noita asioista.
Itselleni aluksi irtipäästäminen tarkoitti, etten enää odottanut läheistäni palaavaksi kotiin enkä kattanut hänelle enää lautasta pöytään. Ajan mittaan haudalla käynnit vähenivät, nyt 20 vuoden jälkeen käyn haudalla enää pari kertaa vuodessa.
Elämä on muuttunut kokonaan. Kuvia edesmenneestä toki on tallella ja joitakin hänen esineitä. Mutta koti on vaihtunut järkisyistä, kotikaupunkikin. Uutta kumppania ei ole, mutta ystäväpiiri on laajentunut. Nukun kissan kanssa.
Kuollut ei kuulu jokapäiväiseen elämääni. En elä vain muistoissa enkä riipu kuolleessa, vaikka hän olikin rakkain ihminen. Elän tätä päivää itsenäisesti, vastaan itsestäni ja omista asioistani. Edesmennyt puolisoni jätti jälkeensä hyvän leskeneläkkeen, se mahdollistaa paljon asioita.
On hirvittävän vaikeaa, jos joutuu surun lisäksi muuttamaan yhteisestä kodista.
Jouduin muuttamaan pian. Oli pakko. Tavaroitten ja vaatteitten poisheittäminen
oli järkyttävää. Itkin koko ajan, kun keräsin poisheitettävää. Puolisoni
menehtyi yllättäen aivan liian nuorena. Se oli hirveä shokki jo itsessään.
Elelen yksin murtuneena. Ystävänikin ovat kuolleet. En halua itsekään
herätä enää aamulla. Iltaisin toivon, etten heräisi. Olisi helpompi olla
kuollut.
Jos joutuu pian, tai myöhemminkin, puolison kuoleman jälkeen muuttamaan tuntuvasti pienempään asuntoon, siinä joutuu luopumaan paljosta. Itku tulee.
Elämä on sellaista, itkukin kuuluu hyvään elämään. Tunteita riittää.
"Itkukin kuuluu hyvään elämään".
Elämä ei ole enää hyvää, kun yksin jää.
Suru on yksinäisyyden ääripiste.
Sen yksinäisemmäksi ei voi tulla.
Vielä yksinäisemmäksi tulee, kun puoliso elää samassa osoitteessa, mutta ei näe, ei kuule eikä piittaa sinusta enää pätkääkään vaan viettää omaa elämäänsä.