Olen tutustunut mieheen jolle musiikki ja nämä kuviot ovat aikas lailla elämäntapa.. Toisaalta se on viehättävää, mutta tiedän kyllä ne haittapuolet. Tällä suhteella voisi olla mahdollisuuksia edetä, mutta pelkään jo nyt niitä mahdollisia haittoja, kuten koko viikonlopun kestävät juhlimiset, viinalla läträäminen, ehkä naiset, ajankäyttö (treenit, levytykset, yms), ja sitä että tulen ehkä olemaan se kakkonen aina. Tai mistä sitä tietää mutta nämä ovatkin pelkovisioita :) Onko tyhmää perääntyä tämän takia? Jos ei ota riskejä, niin ei voi mitään kokeakaan.. mutta epäonnistuneen ihmissuhteen jälkeen en haluaisi pettyä toista kertaa yhtä karvaasti. Meillä synkkaa hyvin ja tunnemme molemmat vetoa toisiimme. Mietinköhän vain liikaa vai olisiko järkevää lopettaa tähän? Ainakin on tosi järkevää kysyä muilta mielipidettä, itse se pitäisi tietää :)
Rokkarimies
j-b
5802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
moniin ryhmiin? Luuletko saavasi paremman arvion asiastasi?
eihän siinä mitään et semmosen muusikon perässä juoksee mut saatpahan olla vapaana suurimman osan suhteesta ja kun näet muusikkoas niin se tulee tod.näköisesti krapula panolle pikaisesti ja lähtee lähi räkälään juomaan olutta,ei muutako onnea valitsemallesi tielle,sukupuoli taudeista et todellakaan voi olla varma et onko sulla niitä sen jälkeen.
Menee itseltänikin vähän stereotypian puolelle, mutta sen verran pyristelen siitä irti, että on olemassa monenlaisia rokkarityyppejä.
Ensinnäkin on elämäntaparokkari-renttu, mies joka elää musiikin takia, eikä edes halua tehdä mitään muuta kuin viettää rokkielämää. Illat menee siis baarissa kiroillen "ettei levysopimusta vieläkään tule" tai treenikämpällä.
Tähän väliin mahtuu moniakin rokkarityyppejä, mutta on olemassa myös täysin vastakkainen rokkarityyppi. Sellainen, joka tietää, ettei rokkielämä ole kaikki kaikessa, vaan pelkästään hyvä harrastus. Näitä tyyppejä on ihan oikeasti olemassa, tunnen moniakin. Tavallisia rehellisiä ja uskollisia miehiä, jotka vain sattuvat pitämään musiikin soitosta. Tokihan nämäkin miehet välillä rellestävät, mutta ei sen enempää kuin vaikkapa urheiluseurojen saunailloissa tms.
Musiikkitaiteilijat ja muut
taivaanrannan maalarit ovat yleensä
vaikealuonteisia ihmisiä, jotka kulkevat
usein omaa polkuaan.
Naiset ihastuvat heihin, koska heitä
pidetään jännittävinä ja porukasta erottuvina.
Minulla on "rokkarimies", joka soittaa bändissä, tekee keikkoja etc. Rokinsoittoa reenataan kovaa ja ahkerasti, välillä käydään kaljalla. Päivisin ollaan töissä kuten muutkin normaalit ihmiset. Arki on aika tavallista lapsettoman pariskunnan arkea. Ei meillä mitään sen kummempia haittoja ole... Jos baarissa menee jommallakummalla pitkään niin kännykkä toimii ja tekstiviesti tai puhelu lähtee hyvin kätevästi.
En minä koe olevani mikään kakkonen kitaralle. Yhtä tyhmää, jos mies kokisi olevansa kakkonen minun harrastuksilleni. Kai se riippuu siitä, mitä parisuhteelta odottaa. Koska itse harrastan paljon niin reeni-illat eivät haittaa. Voisi alkaa paremminkin haitata jos mies nyhväisi kaikki illat kotona.
Rokkareita on monenlaisia. Tutustu ihan rauhassa ja katsele, millaista elämää sinun miehesi viettää. Mitään yleistyksiä ei kannata minun tai jonkun muun tarinan perusteella vetää.