20 brutaalia totuutta psykiatriasta, kirjoittanut kriittinen psykiatri

Kaikki lääkkeet mitä minulla on, ovat toimineet. Mitään ei ole suurennettu. SSRI-lääke kirjoitettiin vaihdevuosi-vaivoihin, kun en uskaltanut hormoneja käyttää. Pari pomoa sairastui rintasyöpään. Toinen kuoli. En tosin tiedä, kuoliko se just siihen syöpään.
Neurolepti on ollut 30 vuotta. Vasta nyt alan pienentelemään sitä, kun olen sitä mieltä, että en enää sitä tarvitse.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki lääkkeet mitä minulla on, ovat toimineet. Mitään ei ole suurennettu. SSRI-lääke kirjoitettiin vaihdevuosi-vaivoihin, kun en uskaltanut hormoneja käyttää. Pari pomoa sairastui rintasyöpään. Toinen kuoli. En tosin tiedä, kuoliko se just siihen syöpään.
Neurolepti on ollut 30 vuotta. Vasta nyt alan pienentelemään sitä, kun olen sitä mieltä, että en enää sitä tarvitse.

Lue lisää

Niin, eihän tuo lääkäri sanonut että toleranssi välttämättä koskee kaikkia, mutta voi silti koskea monia. Dependence eli fyysinen riippuvuus koskee monia ja tutkimuksissa vieroitusoireita on saanut moni. https://www.is.fi/terveys/art-2000011237244.html

Tulosten perusteella vieroitusoireita kokee lähes 60 prosenttia trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäneistä, melkein puolet SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ja noin kolmannes SNRI-lääkkeiden käytön lopettaneista.

Oireilu oli tasaisesti sitä todennäköisempää mitä pitempään lääkitys oli jatkunut, tulokset osoittivat. Myös muun muassa suuret lääkeannokset, naissukupuoli, nuori ikä ja äkillinen lääkityksen lopettaminen suurensivat vieroitusoireiden riskiä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, eihän tuo lääkäri sanonut että toleranssi välttämättä koskee kaikkia, mutta voi silti koskea monia. Dependence eli fyysinen riippuvuus koskee monia ja tutkimuksissa vieroitusoireita on saanut moni. https://www.is.fi/terveys/art-2000011237244.html

Tulosten perusteella vieroitusoireita kokee lähes 60 prosenttia trisyklisiä masennuslääkkeitä käyttäneistä, melkein puolet SSRI-lääkkeitä käyttäneistä ja noin kolmannes SNRI-lääkkeiden käytön lopettaneista.

Oireilu oli tasaisesti sitä todennäköisempää mitä pitempään lääkitys oli jatkunut, tulokset osoittivat. Myös muun muassa suuret lääkeannokset, naissukupuoli, nuori ikä ja äkillinen lääkityksen lopettaminen suurensivat vieroitusoireiden riskiä.

Lue lisää

Ja mitä tarkoittaa että psyykenlääkkeet "toimii"?

Sekin voidaan hahmottaa kahdella eri tavalla psykiatri Joanna Moncrieffin mukaan.

1. "Sairauskeskeinen malli"

Tämän mallin mukaan psykiatriset lääkkeet toimii koska ne kääntää tai osittain kääntää, sairautta tai epänormaaliutta kehossa joka aiheuttaa psykiatrisen sairauden oireita. Esim antipsykoottien ajatellaan kääntävän pois biologisia epänormaaliuksia mitä psykoosi tai skitsofrenia aiheuttaa, masennuslääkkeet vaikuttaa biologisesti niihin mekanismeihin miten masennusoireet syntyy jne.

Tämä malli on lainattu yleislääketietteen puolelta ja lääkkeet esitellään sairauden kautta mitä niillä hoidetaan jossa lääkkeillä on vaikutuksia sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon. Lääkkeissä tärkeinä vaikutuksia pidetään lähinnä niitä jotka vaikuttaa sairausprosessiin ja muuta vaikutukset ovat "sivuvaikutuksia". Usein tätä mallia kannattavat saattavat käyttää vertauksia kuten "masennuslääkkeet on kuin insuliini diabetekseen"

2. Lääkekeskeinen malli
Lääkekeskeinen malli antaa olettaa taas että sen sijaan että lääkkeet korjaisi epänormaaliuksia kehossa, ne aiheuttavat epänormaalin tai muuttuneen tilan kehossa. Lääkkeet psykiatriassa on psykoaktiivisia aineita kuten heroiini (tietenkin psykoaktiivisissa aineissa on eroja vaikutustavassa mutta ne on yhtäkaikki silti psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita). Psykoaktiiviset aineet vaikuttaa aivotoimintaan ja tekevät tämän takia muutoksia tuntemisessa, käytöksessä tai ajattelussa ja ne vaikuttaa myös niihin jotka ei käytä lääkkeitä psyykkeeseen liittyviin syihin. Nämä lääkkeet voi olla hyödyllisiä oireisiin terapeuttisesti jossain tilanteissa mutta vaikutus ei tule aivokemioiden normalisoinnin kautta vaan sen kautta että ne tekee muuttuneen tilan aivoihin joka voi lamata esim käyttäytymis tai psyykenongelmien manifestaatioita. Haittavaikutukset voidaan nähdä merkityseltään myös merkityksellisinä lääkkeiden vaikutuksina, joita ei voida pitää sekundäärisinä vaan ne on osa lääkkeen vaikutusmekanismia. Joissain lääkkeissä toistuu usein samantyyppisiä haittoja johtuen siitä mitä esimerkiksi serotoniinin takaisinotosta usein seuraa kehossa (esim levottomuuden lisääntyminen, tunteiden leikkautuminen, verenvuotoriskin lisääntyminen esim ibuprofeenin kanssa jne jne).

https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Masennuslääkkeiden toimintamekanismit ovat usein hypoteeseja, eivät mitään ehdotonta faktaa, esim vaikutus välittyy serotoniinitasojen nostamisen kautta tai neuroplastisuuden lisäämisen kautta, mutta toisaalta ei ole todistettu että aivoissa olisi alhaista serotoniinipitoisuutta tai masennus johtuu neuroplastisuuden puutteesta.

Toisaalta ei ole myöskään välttämättä mietitty tai todella pitävästi tutkittu laajasti sitä, onko tämä vaikutus pitemmän päälle välttämättä samanlaisena säilyvä yleisesti, voisiko tämä johtaa jopa huonompiin hoitotuloksiin pitkällä aikavälillä monilla (koska esim toleranssi tai että aivot usein pyrkii vastustamaan sen muuttelua esim vähentämällä serotoniinireseptorien tiheyttä mikä johtaa lopetuksessa kemialliseen epätasapainoon tai esim Favan vastatoleranssimalli tai esim haitat kuten PSSD - voiko aivoille hyödyllinen lääke ylipäätään aiheuttaa ihmisille pitkittyneitä vieroitusoireita tai PSSD:tä) tai voiko koko vaikutus myös välittyä loppupeleissä haitallisella tavalla vaikka sitä vain hyödyllisenä pidetäänkin.

Neuroplastisuushypoteesikin pyrkii jotenkin siihen että kyse olisi sairauskeskeisestä mallista mutta epäonnistuu jo siinä että ei käytännössä ole todistettu että masennus johtuu neuroplastisuuden puutteesta. Se ei myöskään huomioi sitä että psyykenlääkkeet ja ketamiini, jonka on uusimmissa tutkimuksessa todettu auttavan masennukseen muka saman mekanismin kautta, ovat myös psykoaktiivisia aineita, psykoaktiivisten aineiden ongelmien kera.

Psykiatriassa operoidaan paljon uskomustavalla ja lääkkeisiin välittyy paljon semmoisia tunnetasolla välittyneitä ajatuksia niiden toiminnasta jotka ei välttämättä vastaa tieteellistä näyttöä esim. "lääke toimii jatkuvasti kun sitä vain syö pitäen masennuksen poissa (toisaalta voidaan sivuuttaa ihan se että se toimii dependencen kautta eli pitäen vieroitusoireita poissa kun keho on siihen fyysisesti riippuvainen" tai lääke on lähtökohtaisesti hyödyllinen miksi sitä matalalla kynnyksellä voidaan määrätä. Lääke kuulostaa tehokkaalta tavalta hallita jotenkin erityisen tehokkaasti oireita mutta mikä sitten on todellisuus? Onko lääke niin stabiililla tavalla toimiva aine joka hallitsee jotain tavalla miten luullaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitä tarkoittaa että psyykenlääkkeet "toimii"?

Sekin voidaan hahmottaa kahdella eri tavalla psykiatri Joanna Moncrieffin mukaan.

1. "Sairauskeskeinen malli"

Tämän mallin mukaan psykiatriset lääkkeet toimii koska ne kääntää tai osittain kääntää, sairautta tai epänormaaliutta kehossa joka aiheuttaa psykiatrisen sairauden oireita. Esim antipsykoottien ajatellaan kääntävän pois biologisia epänormaaliuksia mitä psykoosi tai skitsofrenia aiheuttaa, masennuslääkkeet vaikuttaa biologisesti niihin mekanismeihin miten masennusoireet syntyy jne.

Tämä malli on lainattu yleislääketietteen puolelta ja lääkkeet esitellään sairauden kautta mitä niillä hoidetaan jossa lääkkeillä on vaikutuksia sairaaseen tai epänormaaliin hermostoon. Lääkkeissä tärkeinä vaikutuksia pidetään lähinnä niitä jotka vaikuttaa sairausprosessiin ja muuta vaikutukset ovat "sivuvaikutuksia". Usein tätä mallia kannattavat saattavat käyttää vertauksia kuten "masennuslääkkeet on kuin insuliini diabetekseen"

2. Lääkekeskeinen malli
Lääkekeskeinen malli antaa olettaa taas että sen sijaan että lääkkeet korjaisi epänormaaliuksia kehossa, ne aiheuttavat epänormaalin tai muuttuneen tilan kehossa. Lääkkeet psykiatriassa on psykoaktiivisia aineita kuten heroiini (tietenkin psykoaktiivisissa aineissa on eroja vaikutustavassa mutta ne on yhtäkaikki silti psykoaktiivisesti vaikuttavia aineita). Psykoaktiiviset aineet vaikuttaa aivotoimintaan ja tekevät tämän takia muutoksia tuntemisessa, käytöksessä tai ajattelussa ja ne vaikuttaa myös niihin jotka ei käytä lääkkeitä psyykkeeseen liittyviin syihin. Nämä lääkkeet voi olla hyödyllisiä oireisiin terapeuttisesti jossain tilanteissa mutta vaikutus ei tule aivokemioiden normalisoinnin kautta vaan sen kautta että ne tekee muuttuneen tilan aivoihin joka voi lamata esim käyttäytymis tai psyykenongelmien manifestaatioita. Haittavaikutukset voidaan nähdä merkityseltään myös merkityksellisinä lääkkeiden vaikutuksina, joita ei voida pitää sekundäärisinä vaan ne on osa lääkkeen vaikutusmekanismia. Joissain lääkkeissä toistuu usein samantyyppisiä haittoja johtuen siitä mitä esimerkiksi serotoniinin takaisinotosta usein seuraa kehossa (esim levottomuuden lisääntyminen, tunteiden leikkautuminen, verenvuotoriskin lisääntyminen esim ibuprofeenin kanssa jne jne).

https://joannamoncrieff.com/2013/11/21/models-of-drug-action/

Masennuslääkkeiden toimintamekanismit ovat usein hypoteeseja, eivät mitään ehdotonta faktaa, esim vaikutus välittyy serotoniinitasojen nostamisen kautta tai neuroplastisuuden lisäämisen kautta, mutta toisaalta ei ole todistettu että aivoissa olisi alhaista serotoniinipitoisuutta tai masennus johtuu neuroplastisuuden puutteesta.

Toisaalta ei ole myöskään välttämättä mietitty tai todella pitävästi tutkittu laajasti sitä, onko tämä vaikutus pitemmän päälle välttämättä samanlaisena säilyvä yleisesti, voisiko tämä johtaa jopa huonompiin hoitotuloksiin pitkällä aikavälillä monilla (koska esim toleranssi tai että aivot usein pyrkii vastustamaan sen muuttelua esim vähentämällä serotoniinireseptorien tiheyttä mikä johtaa lopetuksessa kemialliseen epätasapainoon tai esim Favan vastatoleranssimalli tai esim haitat kuten PSSD - voiko aivoille hyödyllinen lääke ylipäätään aiheuttaa ihmisille pitkittyneitä vieroitusoireita tai PSSD:tä) tai voiko koko vaikutus myös välittyä loppupeleissä haitallisella tavalla vaikka sitä vain hyödyllisenä pidetäänkin.

Neuroplastisuushypoteesikin pyrkii jotenkin siihen että kyse olisi sairauskeskeisestä mallista mutta epäonnistuu jo siinä että ei käytännössä ole todistettu että masennus johtuu neuroplastisuuden puutteesta. Se ei myöskään huomioi sitä että psyykenlääkkeet ja ketamiini, jonka on uusimmissa tutkimuksessa todettu auttavan masennukseen muka saman mekanismin kautta, ovat myös psykoaktiivisia aineita, psykoaktiivisten aineiden ongelmien kera.

Psykiatriassa operoidaan paljon uskomustavalla ja lääkkeisiin välittyy paljon semmoisia tunnetasolla välittyneitä ajatuksia niiden toiminnasta jotka ei välttämättä vastaa tieteellistä näyttöä esim. "lääke toimii jatkuvasti kun sitä vain syö pitäen masennuksen poissa (toisaalta voidaan sivuuttaa ihan se että se toimii dependencen kautta eli pitäen vieroitusoireita poissa kun keho on siihen fyysisesti riippuvainen" tai lääke on lähtökohtaisesti hyödyllinen miksi sitä matalalla kynnyksellä voidaan määrätä. Lääke kuulostaa tehokkaalta tavalta hallita jotenkin erityisen tehokkaasti oireita mutta mikä sitten on todellisuus? Onko lääke niin stabiililla tavalla toimiva aine joka hallitsee jotain tavalla miten luullaan?

Lue lisää

Toki ymmärrän että on ihmisiä jotka siis kokee että heidän mielestään kaikki lääkkeet on toimineet ja he on niitä 20 vuotta käyttäneet ongelmitta ja ihan töissäkin käyden mutta valitettavasti he ei ole mikään erityinen todiste kuitenkaan ylläolevien asioiden kontekstissa, vaan lisätutkimusta todellakin tarvitaan.

Anonyymi kirjoitti:

Toki ymmärrän että on ihmisiä jotka siis kokee että heidän mielestään kaikki lääkkeet on toimineet ja he on niitä 20 vuotta käyttäneet ongelmitta ja ihan töissäkin käyden mutta valitettavasti he ei ole mikään erityinen todiste kuitenkaan ylläolevien asioiden kontekstissa, vaan lisätutkimusta todellakin tarvitaan.

Lue lisää

Minäkin tiedän ihmisen joka on käyttänyt m.lääkkeitä jo vuosikymmeniä ja kuvaa elämäänsä ihan hyväksi vaikka onkin jonkintason seksuaalisen toiminnan häiriöitä. Tiedän useamman joka on juuri näistä valitellut ja niitä jotka on näistä syistä lopetellut aineita. Tiedän myös niitä jotka on aina lopettaneet lääkkeet, koska hän kokee että niistä on aina ollut sama seuraus eli toleranssi ja lisääntynyt apatia. Tiedän yhden joka on kokenut neurologisen tason haittaa polyfarmasiasta mitä psykiatri ei ole vahvistanut ihan oikeassa elämässäni, en netin kautta. Tiedän ihmisiä jotka on kuvanneet ettei lääkkeestä säily teho, tai että lääke on jälkikäteenkin asiaa punniten muuttanut ihmistä tavalla että hän ei ymmärtänyt lääkkeen aikana että oli huonovointinen. Monilla lääkkeitä on päädytty lopetteleen juurikin siksi että kun niiden haitat on vain sellaiset ettei niitä huvita kokea tai lääkkeet on vain aika yhdentekeviä olossa. Itse olen saanut pahinta haittaa lääkkeistä mutta käytin niitä toisaalta teinistä asti, hyvin pitkään ja isompinakin annoksina. Uusimman tutkimusnäytön valossa olin todennäköisesti riskiryhmää saada vieroitusoireita monenkin faktorin osalta.

Anonyymi kirjoitti:

Minäkin tiedän ihmisen joka on käyttänyt m.lääkkeitä jo vuosikymmeniä ja kuvaa elämäänsä ihan hyväksi vaikka onkin jonkintason seksuaalisen toiminnan häiriöitä. Tiedän useamman joka on juuri näistä valitellut ja niitä jotka on näistä syistä lopetellut aineita. Tiedän myös niitä jotka on aina lopettaneet lääkkeet, koska hän kokee että niistä on aina ollut sama seuraus eli toleranssi ja lisääntynyt apatia. Tiedän yhden joka on kokenut neurologisen tason haittaa polyfarmasiasta mitä psykiatri ei ole vahvistanut ihan oikeassa elämässäni, en netin kautta. Tiedän ihmisiä jotka on kuvanneet ettei lääkkeestä säily teho, tai että lääke on jälkikäteenkin asiaa punniten muuttanut ihmistä tavalla että hän ei ymmärtänyt lääkkeen aikana että oli huonovointinen. Monilla lääkkeitä on päädytty lopetteleen juurikin siksi että kun niiden haitat on vain sellaiset ettei niitä huvita kokea tai lääkkeet on vain aika yhdentekeviä olossa. Itse olen saanut pahinta haittaa lääkkeistä mutta käytin niitä toisaalta teinistä asti, hyvin pitkään ja isompinakin annoksina. Uusimman tutkimusnäytön valossa olin todennäköisesti riskiryhmää saada vieroitusoireita monenkin faktorin osalta.

Lue lisää

Tiedän myös yhden henkilön IRL joka koki pitkiä vieroitusseuraamuksia lääkkeistä ja oli myös pitkäaikaiskäyttäjä.

9. Kannabis voi olla aine joka puhkaisee skitsofrenian tai kaksisuuntaisen oireita. Erityisesti korkean THC:n aineet.. Voi olla että ihminen näiden aineiden vuoksi päätyy elinikäiseen antipsykoottien käyttöön kun he jatkavat kannabiksen tai tällaisten päihteiden käyttöä joka voisi olla vältettävissä, kun lopettaa yksinkertaisesti tällaiset päätä sotkevat aineet kuten kannabiksen.
10. Kofeiini, fyysinen liikkumattomuus ja nikotiini ovat asioita mitkä herkästi johtavat ahdistuneisuuteen. Kofeiini häiritsee unta ja sitä ei loppupeleissä tarvi juoda edes kovin paljoa että se johtaa ahdistuneisuusoireiluun. Nikotiini on myös stimulantti joka voi lisätä ahdistusta. Psykiatri sanoi että hänkin aikanaan harrasti tätä, istui ruutujen edessä kun oli vaativassa työssä, ei liikkunut ja joi kofeiinia. Käytännössä hän päätyi käyttämään hetken aikaa rauhoittavaa ahdistuksensa vuoksi. 5000 askelta päivässä on jo riittävää liikuntaa ja stimulantit pois. Muutamassa viikossa olo paranee.
11. Psykiatrinen tutkimus on lääkeyhtiöiden korruptoimaa. Lääkeyhtiöt käyttää miljardeja dollareita siihen että esim tehdään haamukirjoittajien kirjoituksia lääkkeistä, asiantuntijapsykiatrit saa lääkkeet näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on markkinointia mitä esitetään tieteenä. Se ei ole oikeaa tiedettä. Lääkkeet pyritään saamaan näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on yksi syy miksi lääkäreillä on niin heikko tietämys siitä, mikä on lääkkeiden haitta/hyötysuhde.
12. Lääkeyhtiöiden korruptoimat akateemikot:
suurin osa joka on arvovaltaisessa asemassa esim akateemisestikin psykiatrian puolella omaa kytköksiä lääkeyhtiöihin. On todella hyödyllistä uralle ja sille että pääsee vaikutusvaltaiseen asemaan että työskentelee lääkeyhtiöiden kanssa. Siten saa myös helpommin rahoitusta tehdäkseen lääketutkimusta sen sijaan että hakee esim valtion rahoitusta tai jotain yksityistä rahoitusta. Tätä kautta saa helposti myös tutkimustiimin ja muita resursseja helpommin joita tarvii siis käytännössä edetäkseen uralla korkealle.
13. Nämä sitten kouluttavat käytännössä seuraavaa sukupolvea psykiatreja. Ei ole siis ihme että tuodaan kuvaa että lääkkeet on hyödyllisempiä kuin ne monesti onkaan ja turvallisempia kuin ne välttämättä onkaan. Tämä voi olla syypäänä siihen että hyöty/haitta-arvioita ei tehdä totuudenmukaisesti ja tehdään huonoa lääketiedettä missä tuotetaan enemmän harmia kuin hyötyä joillekin kun ei ymmärretä niitä tosiasiallisia riskejä ja niitä voidaan vähätellä. Se voi myös selittää miksi niin iso osa kansasta on lääkkeissä.

Anonyymi kirjoitti:

9. Kannabis voi olla aine joka puhkaisee skitsofrenian tai kaksisuuntaisen oireita. Erityisesti korkean THC:n aineet.. Voi olla että ihminen näiden aineiden vuoksi päätyy elinikäiseen antipsykoottien käyttöön kun he jatkavat kannabiksen tai tällaisten päihteiden käyttöä joka voisi olla vältettävissä, kun lopettaa yksinkertaisesti tällaiset päätä sotkevat aineet kuten kannabiksen.
10. Kofeiini, fyysinen liikkumattomuus ja nikotiini ovat asioita mitkä herkästi johtavat ahdistuneisuuteen. Kofeiini häiritsee unta ja sitä ei loppupeleissä tarvi juoda edes kovin paljoa että se johtaa ahdistuneisuusoireiluun. Nikotiini on myös stimulantti joka voi lisätä ahdistusta. Psykiatri sanoi että hänkin aikanaan harrasti tätä, istui ruutujen edessä kun oli vaativassa työssä, ei liikkunut ja joi kofeiinia. Käytännössä hän päätyi käyttämään hetken aikaa rauhoittavaa ahdistuksensa vuoksi. 5000 askelta päivässä on jo riittävää liikuntaa ja stimulantit pois. Muutamassa viikossa olo paranee.
11. Psykiatrinen tutkimus on lääkeyhtiöiden korruptoimaa. Lääkeyhtiöt käyttää miljardeja dollareita siihen että esim tehdään haamukirjoittajien kirjoituksia lääkkeistä, asiantuntijapsykiatrit saa lääkkeet näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on markkinointia mitä esitetään tieteenä. Se ei ole oikeaa tiedettä. Lääkkeet pyritään saamaan näyttämään hyödyllisiltä. Tämä on yksi syy miksi lääkäreillä on niin heikko tietämys siitä, mikä on lääkkeiden haitta/hyötysuhde.
12. Lääkeyhtiöiden korruptoimat akateemikot:
suurin osa joka on arvovaltaisessa asemassa esim akateemisestikin psykiatrian puolella omaa kytköksiä lääkeyhtiöihin. On todella hyödyllistä uralle ja sille että pääsee vaikutusvaltaiseen asemaan että työskentelee lääkeyhtiöiden kanssa. Siten saa myös helpommin rahoitusta tehdäkseen lääketutkimusta sen sijaan että hakee esim valtion rahoitusta tai jotain yksityistä rahoitusta. Tätä kautta saa helposti myös tutkimustiimin ja muita resursseja helpommin joita tarvii siis käytännössä edetäkseen uralla korkealle.
13. Nämä sitten kouluttavat käytännössä seuraavaa sukupolvea psykiatreja. Ei ole siis ihme että tuodaan kuvaa että lääkkeet on hyödyllisempiä kuin ne monesti onkaan ja turvallisempia kuin ne välttämättä onkaan. Tämä voi olla syypäänä siihen että hyöty/haitta-arvioita ei tehdä totuudenmukaisesti ja tehdään huonoa lääketiedettä missä tuotetaan enemmän harmia kuin hyötyä joillekin kun ei ymmärretä niitä tosiasiallisia riskejä ja niitä voidaan vähätellä. Se voi myös selittää miksi niin iso osa kansasta on lääkkeissä.

Lue lisää

14. Monella lääkärillä ei ole aikaa ratkaista ja selvitellä juurisyitä oireiden sijaan. Usein esim yleislääkärit näkee potilaita tosi lyhyillä vastaanottokäynneillä ja psykiatrejakin voidaan nähdä harvoin ja vain suht lyhyitä aikoja kerrallaan.Tämä johtaa helpommin siihen että määrätään lääke. Lääkärit myös kokee että hehän toimivat vain oikein kun he noudattavat käytännössä lääketieteellisiä ohjeita ja tekevät -jotain-. Hän kuvaa tätä huonona lääketieteenä.
15.Amerikassa vakuutuspohjainen hoitomalli ajaa lääkäreitä tekemään yhä lyhyempiä ja lyhyempiä vastaanottokäyntejä missä siis kohta 14. toteutuu herkemmin. (Tässä suhteessa Suomessa on parempi tilanne, vaikkakin kyllä psykiatreista on pulaa esim julkisen puolen psykiatriassa ja monet kyllä oikeasti saavat lyhyillä yleislääkärivisiiteillä psyykenlääkityksiä).
16. Hän näkee, ettei psykiatria Amerikassa ja monessa muussakaan maassa ole oikeasti suunniteltu auttamaan ihmistä. Systeemiä ei vain ole suunniteltu kartoittamaan juurisyitä, tai ottamaan ihmisiä turvallisesti pois lääkityksistä tai ylipäätään ottamaan pois lääkityksistä. Hänen mielestään systeemi on pääsääntöisesti tehty lääkitsemään ihmisiä. Jos systeemi olisi oikeasti ihmisorientoitunut siten että ihmisen hyvinvointi olisi pääroolissa, ihmisiä autettaisiin paljon enemmän elämänvaikeuksien kanssa ja fyysisen terveyden kanssa. Hän kokee että esim masennuskartoitukset olisi paljon paremmin perusteltavissa (joilla usein määrätään ihmisille lääkkeitä ja dg masennus), jos oikeasti systeemi olisi paremmin suunniteltu auttamaan ihmisiä.
Systeemissä tuntuu että herkästi päädytään lääkityksiin ja ongelmien seuratessa lääkitystä ihmisiä päädytään gaslightaamaan.
17. NIMH eli National Institute of Mental Health (NIMH)
amerikassa on pettänyt ihmiset, koska sen sijaan että oltaisiin laitettu resursseja erilaisten lääkkeettömien tapojen auttaa tutkimiseen, joka auttaisi yleisiin asioihin kuten ahdistukseen ja masennukseen, mutta siltikin nykyään viimeisten vuosikymmenien aikana keskitytty enemmän biologiseen tutkimukseen joka tukee lääkeyhtiöiden agendaa. He keksii vain keinoja millä lääkkein pyritään auttamaan ihmisiä mutta ollaan sokeita monille niille asioille ja faktoreille mitkä oikeasti tekee ihmiset huonovointisiksi kuten elämäntapaan liittyvät asiat tai vaikkapa huono ruokavalio. Tämä ei ole myöskään sanonut että pitäisi tehdä pitempää tutkimusta lääkkeenkäytöstä, kun kerran ihmiset käyttää lääkkeitä niin pitkään ja se mätsäisi paremmin siihen aikaan mitä ihmiset lääkettä käyttää maailmanlaajuisena trendinä - eli vuosia ja taas vuosia.
18. Amerikassa on massiivinen medikalisaatio-ongelma. 20 prosenttia kansasta on psyykenlääkkeissä, 14 prosenttia käyttää masennuslääkkeitä. On edetty siihen että käytännössä ihmisistä monet yksinkertaisesti käyttää lääkkeitä vain diilatakseen elämän kanssa mutta heillä ei ole mitään aivosairautta mihin he näitä käyttäisivät. Tämä on lähtenyt käsistä.
19. Harvinaisissa tapauksissa psyykenlääkkeet voi laukaista maniaa, psykoosia tai aggressiota. Silloin ihmisiä väärindiagnosoidaan. Masennus muuttukin lääkkeen myötä vaikkapa kaksisuuntaiseksi mutta aiheuttaja on lääke, ei välttämättä piilevä kaksisuuntainen. Ihminen voi päätyä vuosiksi aineille, mitä hän ei olisi tarvinnut loppupeleissä. Tämä voi johtaa syviin identiteettikriiseihin ja kärsimykseen ihmisellä.
20. Vieläkin harvinaisemmissa tapauksissa psyykenlääkkeet voi puhkaista väkivaltaista tai ailahtelevaa, ei ennustettavaa käytöstä. Vaikka asia on harvinainen, tämän merkitystä kannattaa kuitenkin pohtia kontekstissa jossa esim 20 prosenttia kansasta on lääkittynä psyykenlääkkeillä. Myös tunteiden leikkautuminen voi vaikuttaa ihmisen käytökseen huonolla tavalla. Jossain päin Amerikkaa on alettu kartoittamaan psyykenlääkkeiden osaa teossa silloin jos tapahtuu esim joukkoampumistapauksia.

Sen päivän kun näkisi, että yksikään psykiatri Suomessa suostuisi myöntämään että

heidän määräämänsä aineet voi johtaa kierteeseen lääkkeitä toleranssiongelmien myötä, pitkällä aikavälillä mahdollisesti tuotetaan iatrogeenisesti aiheutettuja ongelmia joita voidaan vielä psykiatriassa väärintulkita esim hoitoresistenttiytenä ja pahentaa potilaan tilannetta ennestään esim. ketamiineilla, sähköhoidoilla ja lisälääkityksillä ja tuotetaan neurologista vakavaa vahinkoa ihmisille lopulta. Ja eihän se tietenkään välttämättä enää lääkkeisiin reagoi, sitten sillä potilaalla on psykiatrian mielestä vain vakava henkinen sairaus. Tästä vahingosta toipumiseen voi mennä vuosia eikä se välttämättä ratkea lääkkeillä, ja johtaa disabiliteettiin ja syvään kärsimykseen, ymmärryksen puutteeseen ja pahimmillaan yksin jäämiseen ongelmien kanssa koska niitä ei voi ratkaista psykiatrialla.

Itse kyllä voin täysin sanoa että ennen psykiatriaa en kärsinyt neurologisista oireista mistä psykiatriassa lopulta kärsin. Toksisuus alkoi korostua yhä enemmän vuosien mittaan lopulta räjähtäen silmille.

Ja että psykiatrialla on oikeasti potilasjoukkioita, jotka joutuvat netissä kerääntymään ja hakemaan tietoa mitä heille on aiheutettu, jopa organisoitumaan rahankeräyksessä jotta saadaan yksityistä tutkimusta aikaan, kertomaan intiimeimmät seurauksensa psykiatrian hoidoista tullen jatkuvasti mitätöidyksi, hakemaan tukea toisilta potilailta esim lääkevieroituksessa tai harmin kanssa kamppaillessa ja heillä ei oikeasti ole ääntä eikä heidän tarinaansa yleisesti ole edes olemassa ja osa jää kamppailemaan myös taloudellisesti ja voi vaikuttaa siihen että parisuhteet katkeaa ja työt menee.

Joku sanoo sen onneksi ÄÄNEEN. "Lääketieteellinen yhteisö on täysin ignoorannut, sivuuttanut tällaiset potilasryhmät".

Psykiatria on siitä veikeä ala, että siinä voi täysin sivuuttaa iatrogeneesin kun vain tulkitsee sen vain jatkuvasti pahentuvina henkisinä ongelmina ja sanoo "ei minun potilaillani". Kun käytännössä standardi on tasoa - ei ole mitään lääketieteellistä biologista diagnostiikkaa ja kuitenkin hoidetaan biologisesti eikä lääkkeitä tutkita pitkiä aikoja - tällainen on enemmän kuin mahdollista.

Kun jollain ei esim toleranssiongelmia ole, voidaan täysin sivuuttaa ne joilla on ja ikäänkuin syytellen niitä kelle ongelmia syntyy. Ja muka pidetään yllä illuusiota että kun tekee vain lääkärin sanomalla tavalla, asiat ratkeaa mutta ei nähdä sitä kaikkea huonoa lääketiedettä mikä voi edesauttaa harmia.

Psykiatrian lääkkeet on täydellinen kusetus - vieroitusongelmia ja fyysistä riippuvuutta aiheuttavia, ei tarvita oikeasti lääketieteellistä samaa diagnostiikkaa kuin muualla todistaakseen biologinen häiriö, vielä heikentää hoitotuloksia. Kaikki tämä sataa lääkeyhtiöiden laareihin, luoden ikiliikkujia ja kroonikkoja psykiatrialle.

Mikset arvostele väittämiä, vaan pelkästään toteat että kyseessä on mainos? Minulla ei ole mitään kritisoitavaa missään, mitä hän väittää. Toki voi miettiä onko kaikki hänen Amerikkaa koskevat väitteet yleistettävissä Suomeen, joiltain osin uskon että hyvinkin on. Kun ei ole Suomessa juurikaan psykiatreja puhumassa teemasta, on syytä sitten nostaa amerikkalaisten lääkärien ajatuksia sokeista pisteistä psykiatriassa.

Tuskin kukaan lääkäri haluaa nostaa pelkästään noita teemoja esille, mikäli ei oikeasti usko itse niihin ja haluaisi vain tienata niillä.

Saatika sitten esim kirjoittaa ongelmasta Psychiatric Timesiin ennen kuin edes aloitti Youtube-kanavaansa jolloin varmaan ei ollut tarve esim kirjoittaa lääketutkimuksen mahdollisista sokeista pisteistä.

https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

On helppo täysin sivuuttaa väitteet vaan yrittämällä heittää henkilöön meneviä argumentteja, mutta se on eräänlainen argumentointivirhe.

Onhan siinä sitä kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka kivenkovaa inttävät että kokonainen yhteiskunta on lääketehtaiden aivopesemää salaliitto teoriaa, linkkailee ihan surutta vierotusfirmojen mainosvideoita...

Ehkä se on sitten niin, että kun itse haksahtaa niin helposti, niin kuvittelee, että loppumaailma tekee samoin.

Mutta positiivisuuden kautta. Raha on hyvä motivaattori. Jos olet valmis laittamaan vaikka tonnin tai pari kiinni siihen, että ramppaat jonkun vieroituslääkärin luona, niin kai se tarkoittaa sitten sitä, että oikeasti yrität sitoutua siihen että pärjäät ilman lääkkeitä. Asia mitä tälläkin foorumilla joudutaan peräänkuuluttamaan jokatoisessa postauksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Mikset arvostele väittämiä, vaan pelkästään toteat että kyseessä on mainos? Minulla ei ole mitään kritisoitavaa missään, mitä hän väittää. Toki voi miettiä onko kaikki hänen Amerikkaa koskevat väitteet yleistettävissä Suomeen, joiltain osin uskon että hyvinkin on. Kun ei ole Suomessa juurikaan psykiatreja puhumassa teemasta, on syytä sitten nostaa amerikkalaisten lääkärien ajatuksia sokeista pisteistä psykiatriassa.

Tuskin kukaan lääkäri haluaa nostaa pelkästään noita teemoja esille, mikäli ei oikeasti usko itse niihin ja haluaisi vain tienata niillä.

Saatika sitten esim kirjoittaa ongelmasta Psychiatric Timesiin ennen kuin edes aloitti Youtube-kanavaansa jolloin varmaan ei ollut tarve esim kirjoittaa lääketutkimuksen mahdollisista sokeista pisteistä.

https://www.psychiatrictimes.com/view/online-communities-drug-withdrawal-what-can-we-learn

On helppo täysin sivuuttaa väitteet vaan yrittämällä heittää henkilöön meneviä argumentteja, mutta se on eräänlainen argumentointivirhe.

Lue lisää

Eli lääkäri, jonka palkka tulee verovaroista, riippumatta siitä, että montako tai millaista asiakasta hänellä käy, on lähtökohtaisesti paha ihmiselle,

Mutta lääkäri joka pystyy mainostamaan ja markkinoimaan itselleen mahdollisimman paljon asiakkaita, ja hänen palkka riippuu suoraan siitä, miten hänen mainostaminen onnistuu, on hyvä?

Anonyymi kirjoitti:

Onhan siinä sitä kohtalon ironiaa, että ihmiset jotka kivenkovaa inttävät että kokonainen yhteiskunta on lääketehtaiden aivopesemää salaliitto teoriaa, linkkailee ihan surutta vierotusfirmojen mainosvideoita...

Ehkä se on sitten niin, että kun itse haksahtaa niin helposti, niin kuvittelee, että loppumaailma tekee samoin.

Mutta positiivisuuden kautta. Raha on hyvä motivaattori. Jos olet valmis laittamaan vaikka tonnin tai pari kiinni siihen, että ramppaat jonkun vieroituslääkärin luona, niin kai se tarkoittaa sitten sitä, että oikeasti yrität sitoutua siihen että pärjäät ilman lääkkeitä. Asia mitä tälläkin foorumilla joudutaan peräänkuuluttamaan jokatoisessa postauksessa.

Lue lisää

Miksi tuo lääkäri olisi käytännössä kirjoittanut Psychiatric Times lehteen huoliansa esim. vieroitusongelmista ja tutkimuksen puutteista ennen kuin perusti "vieroitusfirmansa" ? Pyhällä hengelläkö hänen pitäisi elää? Käytännössä on olemassa kysynnän ja tarjonnan laki, mikäli kysyntää on vieroituspalveluille, jossa joku on kokenut jo ongelmia esim vieroituksesta ja tarvii tukea ja heitä on tunkemassa vastaanotolle enemmän kuin ehtii ottaa niin tottakai se nostaa hintoja.

Yksi parhaista lääkäreistä netissä joka tuo esiin ihmisten haittoja psyykenlääkkeistä niin että ihmiset saa äänen.

Jos hän olisi vain rahan perässä hän olisi voinut jatkaa rahakkaissa hommissa FDA:lla eli Amerikan lääketurvallisuudesta vastaavassa tahossa. Mutta ei varmaan kokenut sitä moraalisesti oikeaksi seuratessaan sitä, miten lääkkeitä valvotaan ja täten päätyi perustamaan vastaanoton.

Hänen näkemyksiään FDA:sta ja lääkehyväksymisprosessin turvallisuuden puutteista:
https://www.youtube.com/shorts/t4dXqjy1XQg

https://www.youtube.com/watch?v=wNJEjojH7sE

https://www.youtube.com/watch?v=jVP2E20EdZA

Itseasiassa joillain lääkäreillä lääkepurkuvastaanoton perustaminen ei olekaan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla Amerikassa, koska potilailla on puhjennut niin vaikeita neurologisia oireita ja hän oli yhdessä vaiheessa niin pessimistinen että varoitteli jopa pitkän linjan SSRI-käyttäjiä purkamasta aineita kun ei voinut varmistaa sitä että lopputulos on hyvä neurologisten oireiden puhkeamisen takia :

https://www.madinamerica.com/2020/08/ssri-withdrawal-elephant/

Onhan se hyvä että joku yrittää edes ottaa kopin potilaista eikä toimi vain yhdellä psykiatrian linjalla - sivuuttaa neurologinen lopetuksessa puhjennut oireisto vain henkisinä ongelmina ja lääkitä kanveesiin. Itsehän kävin tuon linjan, toki mielummin olisin käynyt sen linjan että olisin käynyt oikeasti asiantuntijalla vieroitusongelmieni kanssa enkä yleislääkärillä joka ei tiennyt hittoakaan lääkevieroitusongelmista eikä osannut antaa mitään käytännön neuvoja mitä tehdä ongelmatapauksissa. Ymmärrän toki että se on psykiatrian intressien mukaista mielummin heittää minunkaltaiseni potilaat kaivoon jotta ei vain pelotella jotain potilaita joilla on lääkkeiden tarve ja voidaan säilyttää yleinen näkökulma että SSRI:T on ihan kivoja toimivia ja turvallisia lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tuo lääkäri olisi käytännössä kirjoittanut Psychiatric Times lehteen huoliansa esim. vieroitusongelmista ja tutkimuksen puutteista ennen kuin perusti "vieroitusfirmansa" ? Pyhällä hengelläkö hänen pitäisi elää? Käytännössä on olemassa kysynnän ja tarjonnan laki, mikäli kysyntää on vieroituspalveluille, jossa joku on kokenut jo ongelmia esim vieroituksesta ja tarvii tukea ja heitä on tunkemassa vastaanotolle enemmän kuin ehtii ottaa niin tottakai se nostaa hintoja.

Yksi parhaista lääkäreistä netissä joka tuo esiin ihmisten haittoja psyykenlääkkeistä niin että ihmiset saa äänen.

Jos hän olisi vain rahan perässä hän olisi voinut jatkaa rahakkaissa hommissa FDA:lla eli Amerikan lääketurvallisuudesta vastaavassa tahossa. Mutta ei varmaan kokenut sitä moraalisesti oikeaksi seuratessaan sitä, miten lääkkeitä valvotaan ja täten päätyi perustamaan vastaanoton.

Hänen näkemyksiään FDA:sta ja lääkehyväksymisprosessin turvallisuuden puutteista:
https://www.youtube.com/shorts/t4dXqjy1XQg

https://www.youtube.com/watch?v=wNJEjojH7sE

https://www.youtube.com/watch?v=jVP2E20EdZA

Itseasiassa joillain lääkäreillä lääkepurkuvastaanoton perustaminen ei olekaan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla Amerikassa, koska potilailla on puhjennut niin vaikeita neurologisia oireita ja hän oli yhdessä vaiheessa niin pessimistinen että varoitteli jopa pitkän linjan SSRI-käyttäjiä purkamasta aineita kun ei voinut varmistaa sitä että lopputulos on hyvä neurologisten oireiden puhkeamisen takia :

https://www.madinamerica.com/2020/08/ssri-withdrawal-elephant/

Onhan se hyvä että joku yrittää edes ottaa kopin potilaista eikä toimi vain yhdellä psykiatrian linjalla - sivuuttaa neurologinen lopetuksessa puhjennut oireisto vain henkisinä ongelmina ja lääkitä kanveesiin. Itsehän kävin tuon linjan, toki mielummin olisin käynyt sen linjan että olisin käynyt oikeasti asiantuntijalla vieroitusongelmieni kanssa enkä yleislääkärillä joka ei tiennyt hittoakaan lääkevieroitusongelmista eikä osannut antaa mitään käytännön neuvoja mitä tehdä ongelmatapauksissa. Ymmärrän toki että se on psykiatrian intressien mukaista mielummin heittää minunkaltaiseni potilaat kaivoon jotta ei vain pelotella jotain potilaita joilla on lääkkeiden tarve ja voidaan säilyttää yleinen näkökulma että SSRI:T on ihan kivoja toimivia ja turvallisia lääkkeitä.

Lue lisää

Jos et ole hoksannut, niin Amerikassahan on vakuutuspohjainen järjestelmä jossa lääkärit nyt vain toimivat. Sitähän kovasti Suomeenkin yritetään tuoda kokoajan asteittain leikkaamalla terveydenhuolto henkihieveriin. Se että on lääkäri julkisella puolella ei tee lääkäristä välttämättä pätevää tai hyvää näin lähtökohtaisesti ja se että työskentelet yksityisellä puolella vastaanottoasi pitäen ei tee lääkäristä hyvää tai välttämättä pätevää näin lähtökotaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Jos et ole hoksannut, niin Amerikassahan on vakuutuspohjainen järjestelmä jossa lääkärit nyt vain toimivat. Sitähän kovasti Suomeenkin yritetään tuoda kokoajan asteittain leikkaamalla terveydenhuolto henkihieveriin. Se että on lääkäri julkisella puolella ei tee lääkäristä välttämättä pätevää tai hyvää näin lähtökohtaisesti ja se että työskentelet yksityisellä puolella vastaanottoasi pitäen ei tee lääkäristä hyvää tai välttämättä pätevää näin lähtökotaisesti.

Lue lisää

Tälläkin palstalla on ihmisiä joiden usko psykiatrian autuuteen on vankka ja asiat ratkeavat kunhan vain "uskot lääkäriäsi ja hyväksyt sairautesi". Ja "joskus lääkkeissä on haittaa". Valitettavasti nämä argumentit eivät kuitenkaan tavoita psykiatrian ongelmia mitä on huono lääketieteellinen käytäntö mitä on esitelty esim tuon psykiatrin väittämissä ja haitoilta ei oikeasti pyritä suojaamaan niin hyvin kuin pystyttäisiin. Lääketurvallisuus ja ymmärrys lääkkeistä kun kasvaa niin hitaasti mutta lääkkeitä määrätään silti monille + 5 vuodeksi antaen menolipun mutta ei välttämättä paluulippua.

Anonyymi kirjoitti:

Tälläkin palstalla on ihmisiä joiden usko psykiatrian autuuteen on vankka ja asiat ratkeavat kunhan vain "uskot lääkäriäsi ja hyväksyt sairautesi". Ja "joskus lääkkeissä on haittaa". Valitettavasti nämä argumentit eivät kuitenkaan tavoita psykiatrian ongelmia mitä on huono lääketieteellinen käytäntö mitä on esitelty esim tuon psykiatrin väittämissä ja haitoilta ei oikeasti pyritä suojaamaan niin hyvin kuin pystyttäisiin. Lääketurvallisuus ja ymmärrys lääkkeistä kun kasvaa niin hitaasti mutta lääkkeitä määrätään silti monille 5 vuodeksi antaen menolipun mutta ei välttämättä paluulippua.

Lue lisää

"kokonainen yhteiskunta on lääketehtaiden aivopesemää salaliitto teoriaa"

No itsepä olen nuo "salaliitto teoriat" (siis mitä salaliittoteoriaa nämä kohdat on muka olevinaan) kokenut ihan omassa elämässäni esim. toleranssin synnystä, huonoon informaatioon lääkkeistä, joutunut navigoimaan elämääni nuorena identiteetti hukassa lääkkeissä jotka leikkaa tunteita ymmärtämättä että ne leikkaa tunteita, kokenut vieroitusongelmia ja fyysistä riippuvuutta joiden merkitys alkoi jo alkuvuosina lääkkeissä, lääkkeet alkoi ajan saatossa muuttua yhä toksisemmaksi haittojen osalta, joutunut kokemaan neurologisia ongelmia lääkkeistä joille lääketieteellinen yhteisö on kääntänyt selkänsä, käyttänyt lääkkeitä pitkään aivot kehitysiässä olematta informoitu siitä millainen koe-eläin olin, päätynyt lopulta masennuslääkevieroituksen johdosta useammille lääkkeille, rämpinyt siitä vuosien seuraamukset kun aivoni ja hermostoni on olleet ihan sekaisin sen lääkeräiskimisen ja useiden vieroitusten jälkeen, ja kokenut vaikeita seuraamuksia lääkkeistä. Ja lopulta olen vieroittautunut lääkkeistä yrittäen itse hakea tieteellistä tutkimusta ja olen järkyttyneenä tutustunut lääketutkimukseen joka ei tosiaankaan ole aukotonta esim pitkäaikaiskäytön hoitotulosten osalta.

Vähän hankala sen jälkeen pitää tätä "salaliitto teoriana". Ei se ole mitään salaliittoteoriaa että lääketutkimus ei ole niin korkeatasoista mitä ihmiset ehkä voisivat olettaa. En ole minkään dr. Josefin väittämän kanssa eri mieltä. Ihmiset usein leimaavat salaliittoteorioiksi asioita mitkä ei heidän omaan maailmankuvaansa vain sovi.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi tuo lääkäri olisi käytännössä kirjoittanut Psychiatric Times lehteen huoliansa esim. vieroitusongelmista ja tutkimuksen puutteista ennen kuin perusti "vieroitusfirmansa" ? Pyhällä hengelläkö hänen pitäisi elää? Käytännössä on olemassa kysynnän ja tarjonnan laki, mikäli kysyntää on vieroituspalveluille, jossa joku on kokenut jo ongelmia esim vieroituksesta ja tarvii tukea ja heitä on tunkemassa vastaanotolle enemmän kuin ehtii ottaa niin tottakai se nostaa hintoja.

Yksi parhaista lääkäreistä netissä joka tuo esiin ihmisten haittoja psyykenlääkkeistä niin että ihmiset saa äänen.

Jos hän olisi vain rahan perässä hän olisi voinut jatkaa rahakkaissa hommissa FDA:lla eli Amerikan lääketurvallisuudesta vastaavassa tahossa. Mutta ei varmaan kokenut sitä moraalisesti oikeaksi seuratessaan sitä, miten lääkkeitä valvotaan ja täten päätyi perustamaan vastaanoton.

Hänen näkemyksiään FDA:sta ja lääkehyväksymisprosessin turvallisuuden puutteista:
https://www.youtube.com/shorts/t4dXqjy1XQg

https://www.youtube.com/watch?v=wNJEjojH7sE

https://www.youtube.com/watch?v=jVP2E20EdZA

Itseasiassa joillain lääkäreillä lääkepurkuvastaanoton perustaminen ei olekaan sujunut parhaalla mahdollisella tavalla Amerikassa, koska potilailla on puhjennut niin vaikeita neurologisia oireita ja hän oli yhdessä vaiheessa niin pessimistinen että varoitteli jopa pitkän linjan SSRI-käyttäjiä purkamasta aineita kun ei voinut varmistaa sitä että lopputulos on hyvä neurologisten oireiden puhkeamisen takia :

https://www.madinamerica.com/2020/08/ssri-withdrawal-elephant/

Onhan se hyvä että joku yrittää edes ottaa kopin potilaista eikä toimi vain yhdellä psykiatrian linjalla - sivuuttaa neurologinen lopetuksessa puhjennut oireisto vain henkisinä ongelmina ja lääkitä kanveesiin. Itsehän kävin tuon linjan, toki mielummin olisin käynyt sen linjan että olisin käynyt oikeasti asiantuntijalla vieroitusongelmieni kanssa enkä yleislääkärillä joka ei tiennyt hittoakaan lääkevieroitusongelmista eikä osannut antaa mitään käytännön neuvoja mitä tehdä ongelmatapauksissa. Ymmärrän toki että se on psykiatrian intressien mukaista mielummin heittää minunkaltaiseni potilaat kaivoon jotta ei vain pelotella jotain potilaita joilla on lääkkeiden tarve ja voidaan säilyttää yleinen näkökulma että SSRI:T on ihan kivoja toimivia ja turvallisia lääkkeitä.

Lue lisää

Taitaa olla enempi niiden sairaudentunnottomien ihmisten haaveita, että lääkäreiden pitäisi elää "Pyhällä hengellä"

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Anonyymi kirjoitti:

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Lue lisää

Kokemani perusteella en ihmettele että ihmiset aikojen saatossa syövät psykiatriassa yhä enemmän lääkkeitä ja ovat usein yhä enemmän kroonikkoja. He eivät välttämättä hahmota elintapojensa vaikutusta oloonsa ja saattavat juuri käyttää esim huumeita tai jatkuvasti stimulantteja lääkkeensä päälle kuten kofeiinia tai nikotiinia joka voi edesauttaa tilaa mitä he lääkkeillä hoitavat. Siinä sitten olet psykiatrian limbossa koukussa kolmeen lääkkeeseen joiden pitoisuudet heilahtelee, joilla voi olla yhteisvaikutuksia ja on aina sitä selittämätöntä ahdistusta vaikka. Toisenlaisella hoidolla ja ymmärryksellä he eivät välttämättä olisi päätyneet tähän psykiatriakierteeseen. Esim tällä palstalla on kuvauksia joissa joku on käyttänyt päihteitä ja lopettanut ne ja huomannutkin, että eivät tarvi lääkkeitä mutta heillä on vuosien pitkä päihdejakso ja lääkejakso – ehkä tarpeetonkin jos erilaiset päätä sotkevat aineet olisi aiemmin ajettu alas. Myös minulla on kokemuksia siitä kuinka ylipäätään psykiatrian aineiden alasajo ylipäätään ja vieroitusoireistosta selviäminen tasoittaa oloa ja elämä jossa elintavat on kunnossa.

Olen sataprosenttisen varma että jos olisin saanut kunnollista tukea jossa psykiatriassa ei olisi liikaa keskitytty johonkin diagnoosiin oireiden selittäjänä ja olisin saanut informoidun suostumuksen psykiatrian lääkkeistä ja kunnolliset lääkepurut en olisi joutunut käymään tätä kamalaa polkua läpi.

Olen hoksannut erittäin paljon miten elintavat vaikuttaa olooni, tavalla mitä en koskaan tajunnut lääkkeissä jotka vaikeutti paljon sen ymmärtämistä miten kehoni reagoi koska ideana oli lääkkeellä turruttaa kehoa. Nykyään tiedän suuren määrän tapoja parantaa oloani mistä mikään ei välttämättä ole terapia tai lääke ja moni on hyvinkin luontainen - kun ymmärtää kehon tarpeet ja myös mielen tarpeita. Ihan jokainen päätös mitä päivän aikana tekee, voi vaikuttaa oloon lähtien siitä mitä syö tai mitä ei syö.

Valitettavasti joudun elämään elämääni neurologisesti ja hermostollisesti vahingoitettuna mistä on seurannut mm tuon psykiatrin kuvaamia ongelmia mutta kiitos neuroplastisuuden on myös tapahtunut etenemistä oireiden kanssa.

Tulen aina olemaan kiitollinen juuri tällaisille psykiatreille jotka suhtautuvat vastuullisesti alaansa tavalla mitä en näe että kovin moni psykiatrian ammattilainen on tehnyt julkisesti - ehkä kenties peläten asemansa puolesta - koska jos alat kriitikon polulle sinua juuri yritetään esim syyllistää esim siitä että rahastat väitteilläsi sun muuta.

Minulle on ihan sama paljonko tämäkin psykiatri rahastaa (jos on käytännössä ainoita psykiatreja jotka julkisesti puhuu tästä, varmasti potilaita riittää kellä on purkuongelmia siis),, kunhan hän nostaa psykiatrian sokeita pisteitä esille ja tuo potilaiden ääntä myös esille.

Anonyymi kirjoitti:

Aikojen saatossa ongelmat lääkkeistä alkoivat sitoa minut yhä vahvemmin psykiatrisen potilaan identiteettiin – koska kun lääkkeisiin alkaa tulla fyysinen riippuvuus tai vieroitusongelmia tai toleranssia – se edesauttaa siihen psykiatrian potilaana oloon jämähtämistä – jossa helposti miltei kaikki oireet mitä elämässä on esim voimakkaasta työstressistä alkaen väsymysjaksoon voidaan diagnosoida sairauden ilmeneminä. Aloin kokea ymmärtämättäni toleranssia lääkkeistä mikä oli täysin selvää (ei sillä hetkellä tosin) eli lääke alkoi ajan saatossa apatisoimaan, turruttamaan yhä lisää, puhkaisemaan yhä pahempia seksuaalihäiriöitä kun annosta pumpattiin ylös, eikä siinä minun näkökulmani mukaan ollut minulle tasaista vaikutusta. Muistan että tykkäsin ensi alkuun masennuslääkkeen vaikutuksesta ja etsin vuosien saatossa tuota samaa hetken kestävää oloa – mutta se ei ollut todellinen – se oli väliaikainen, ei staattinen alun vaikutus joka AINA kaavamaisesti johti turtumiseen, ja vuosien aikana psyykenlääkkeet johti yhä kasvavaan turtumiseen, kognition häiriöihin ynnä muuhun. Mikä pahinta uskon, että masennuslääkkeiden käyttö alkoi esim vieroitusyrityksissä puhkaista ahdistusta ja jälkikäteen ymmärrettyäni lääkkeen vaikutusmekanismin ymmärrän sen vaikutukset minuun laajemmin – esim levottomuuden lisääntymisen. Elämääni alkoi tulla yhä enemmän lääkkeen lieveilmiöitä, mutta mikä pahinta en ymmärtänyt lääkittynä miten lääke minuun negatiivisesti vaikutti. Minulle mielenkiintoinen havainto oli toisaalta että myös lääkityksen alentaminen saattoi helpottaa toleranssi-ilmiötä ja muistankin kuinka hullua oli kun kerran vieroittauduin lääkkeestä ja tuntui että ei saakeli, tämänkö vuoksi olen elänyt tämän utun keskellä. Olin ollut täysin aivopesty lääkkeen hyödyllisyydestä – hyvin meni siihen asti kunnes iski ahdistusvaihe vieroituksessa.
Pitemmällä tähtäimellä olen varma, että lääke heikensi tilannettani. Erityisesti siinä vaiheessa, kun kamelin selkä katkesi yhdessä masennuslääkevieroituksessa joka meni pieleen sillä kertaa. Jossain sitä vaihetta alkoi yhä enemmän neurologisia ja hermostollisia ongelmia lääkkeistä. Minulle puhkesi kimppu neurologisia oireita, mitä tuo lääkäri kuvaa, ja mille tuo lääkäri sanoo lääketieteellisessä yhteisössä olevan sokean pisteen jotka oli vaikeita, invalidisoivia ja niistä kesti vuosia parantua. Ne olivat niin vakavatasoisia että olin tilanteessa jossa aidosti mietin etten kestä tätä elämää enää sekuntiakaan koska olo oli aamusta iltaan sietämätön. Muistan kuinka minulle valkesi mikä koe-eläin olin ollut pitkäaikaisessa käytössä käytettyäni näitä aineita koko aikuisuuden aivojen kehityksen ajan. Se oli traumatisoivaa. Koin neurologista vahinkoa epämääräisissä vieroituksissa ja lääkeroiskinnassa sen jälkeen. Parantelin siitä itseni, täysin ilman lääketieteen ymmärrystä mitä minulle tapahtui. Jonain kompassina ehkä ollen esim neuropaattiset oireet mitkä puhkesi. Psykiatrian mukaanhan en ollut toipumassa vuosien neurologisesta vauriosta vaan sain lähinnä tukea sillä perusteella kun ajauduin työkyvyttömäksi että olen henkisesti sairastunut nyt sattumalta vieroituksessa. Jouduin siis tietyllä tapaa hautaamaan kokemukseni neurologisesta vauriosta ja korvaamaan sen psykiatrian narratiivilla.

Lue lisää

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Lue lisää

Sen "kriittisen psykiatrin " nimi ei tullut esille, joka niitä tietoja lateli. Kyllä pitäisi uskaltaa julkaista nimi, muuten on turha kirjoitta sen psykiatrin sanoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Lue lisää

Italian malli tuli ja meni. Kiitos italianmallin ihannoimisen, meillä täällä suomessa ajettiin alas laitoshoito aivan liian nopeassa mallissa, siinä yhdekseänkymmentäluvun lopun tienoilla.

Sillä seurauksella, että avohoito ei ollut ollenkaan valmis siihen työtaakkaan mitä sieltä tuli, ja vuosituhanteen alussa ihmiset olivat aivan ylilääkittyjä, että pärjäsivät siviilissä.

Eikä nämä ole minun ajatuksia, vaan itsensä Markus Salon toteamuksia, muutaman vuoden takaa. (Liekkö Markku jo ansaitulla eläkkeellä? Mutta hänen tuotoksiin kannattaa tutustua, jos haluaa vähän laajempaa näkökulmaa mielenterveyteen, kuin pelkkä lääkehaitta.)

En valitettavasti päässyt viimevuonna käymään italiassa tutustumassa, mitä italian mallille nykyisellään kuuluu, mutta käsittääkseni se on sekoitus kunnalliskoteja ja työpajoja. Eli aika pitkälle sitä samaa mitä meilläkin täällä on tarjolla.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että meidän sosiaaliturva järjestelmä on aivan liian passivoiva. Meillä pitäisi panostaa huomattavasti enemmän ihmisten täsmätyökykyyn.

Anonyymi kirjoitti:

Italian malli tuli ja meni. Kiitos italianmallin ihannoimisen, meillä täällä suomessa ajettiin alas laitoshoito aivan liian nopeassa mallissa, siinä yhdekseänkymmentäluvun lopun tienoilla.

Sillä seurauksella, että avohoito ei ollut ollenkaan valmis siihen työtaakkaan mitä sieltä tuli, ja vuosituhanteen alussa ihmiset olivat aivan ylilääkittyjä, että pärjäsivät siviilissä.

Eikä nämä ole minun ajatuksia, vaan itsensä Markus Salon toteamuksia, muutaman vuoden takaa. (Liekkö Markku jo ansaitulla eläkkeellä? Mutta hänen tuotoksiin kannattaa tutustua, jos haluaa vähän laajempaa näkökulmaa mielenterveyteen, kuin pelkkä lääkehaitta.)

En valitettavasti päässyt viimevuonna käymään italiassa tutustumassa, mitä italian mallille nykyisellään kuuluu, mutta käsittääkseni se on sekoitus kunnalliskoteja ja työpajoja. Eli aika pitkälle sitä samaa mitä meilläkin täällä on tarjolla.

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että meidän sosiaaliturva järjestelmä on aivan liian passivoiva. Meillä pitäisi panostaa huomattavasti enemmän ihmisten täsmätyökykyyn.

Lue lisää

Italian mallin toteutuessa ihmisten olisi mentävä töihin heti, kun pystyvät. Eläkejärjestelmä muuttuisi. Ihmiset olisivat vähemmän lääkittyjä. He saisivat energiaa työntekoon. Turha vatulointi pois.
Jossakin laitoksessa Suomessa oli tapaus, että mies oli syvästi masentunut. Joku otti kaikki potilaat retkelle, jossa he olivat jonkin aikaa, öitä. Tämä potilas voitti hiihtäen jonkin kisan. Sitten hän sanoi hoitajalle: "Pitää kirjoittaa kortti äidille."
Äiti oli kysynyt sairaalasta : "Onko poikani parantunut, kun ei ollut 15 vuoteen kirjoittanut mitään."
Se mies alkoi kommunikoida ja puhua. Lääkäri kirjoitti jälkeenpäin; "Se mies käy venäjän kielikurssia , ja vastailee opettajalle niinkuin muutkin. Se mies oli ollut sen hoitajan synttäreilläkin.
Sitten, kun ihminen vielä turvaa Jeesukseen, se on kaiken niitti.

Anonyymi kirjoitti:

Italian mallin toteutuessa ihmisten olisi mentävä töihin heti, kun pystyvät. Eläkejärjestelmä muuttuisi. Ihmiset olisivat vähemmän lääkittyjä. He saisivat energiaa työntekoon. Turha vatulointi pois.
Jossakin laitoksessa Suomessa oli tapaus, että mies oli syvästi masentunut. Joku otti kaikki potilaat retkelle, jossa he olivat jonkin aikaa, öitä. Tämä potilas voitti hiihtäen jonkin kisan. Sitten hän sanoi hoitajalle: "Pitää kirjoittaa kortti äidille."
Äiti oli kysynyt sairaalasta : "Onko poikani parantunut, kun ei ollut 15 vuoteen kirjoittanut mitään."
Se mies alkoi kommunikoida ja puhua. Lääkäri kirjoitti jälkeenpäin; "Se mies käy venäjän kielikurssia , ja vastailee opettajalle niinkuin muutkin. Se mies oli ollut sen hoitajan synttäreilläkin.
Sitten, kun ihminen vielä turvaa Jeesukseen, se on kaiken niitti.

Lue lisää

Osatyökykyiset on reservi Suomessa, mitä voidaan ylenkatsoa ja viedä osallistumisen edellytyksiä pois esim olemalla päästämättä heitä työkyvyttömyyseläkkeelle joka mahdollistaa osallistumisen esim osatyökykyisenä töihin niin että toimeentulo on turvattu toisinkuin lannistetuilla työmarkkinatukilaisilla joilla suojaosuuskin leikataan poies.

Anonyymi kirjoitti:

Osatyökykyiset on reservi Suomessa, mitä voidaan ylenkatsoa ja viedä osallistumisen edellytyksiä pois esim olemalla päästämättä heitä työkyvyttömyyseläkkeelle joka mahdollistaa osallistumisen esim osatyökykyisenä töihin niin että toimeentulo on turvattu toisinkuin lannistetuilla työmarkkinatukilaisilla joilla suojaosuuskin leikataan poies.

Lue lisää

Mielestäni psykiatrian tavat toimia eivät perustu välttämättä vahvaan tieteelliseen näyttöön tai hyvään lääketieteelliseen käytäntöön. Tällaisia tapoja on esimerkiksi

- ihmisten purkaminen lääkkeistä joillain omakeksimillä keinoilla esim. "jätetään päivä välistä" mitä ei välttämättä tue minkäänlainen ymmärrys aivojen toiminnasta tutkimuksissa tai vähätteleminen että pienillä annoksillakin voi olla vielä affiniteettia reseptoreihin ja lääkäri mutulla purkaa jotain lääkettä puolittelemalla pilleriä nähden että kun se on milligrammaisesti pieni purku mutta kuitenkin sivuuttaa pienien milligrammojen suhteessa isonkin affiniteetin aivojen reseptoreihin. Tästä on puhunut mm. tutkija Mark Horowitz esitellen aivojen toiminnan ymmärtämisen kautta tullutta hyberbolista vieroitusta missä viimeiset milligrammat puretaan varoen ja annosvähennystä pienennetään loppua kohden

- välttämättä lääkäri ei esittele mitään tarkempia keinoja purkaa lääkettä ongelmatapauksissa vaan voi vaikka potilaalle sanoa että "kuuntele kehoasi" mikä on toki hyvä neuvo muttei mitenkään neuvo potilasta ongelmatapauksissa. Esim yleislääkärien kohdalla villi länsi on suurin, koska heillä on niin iso lääkkeiden määrä hallittavana ja en usko että monellakaan on oikeasti käsitystä mitä he tekee jonkun masennuslääkepurkajan kanssa, millainen itsekin olin kerran yleislääkärillä. Tällainen voitaisiin hyvin välttää tekemällä Suomeen tämänkaltainen materiaali missä on huomioitu ongelmatapaukset. Mutta ei, ainakaan pitkään ei näin ole ollut.

https://www.rcpsych.ac.uk/mental-health/treatments-and-wellbeing/stopping-antidepressants
- aivan täysin olisi ollut mahdollista tarjota potilaille enemmän tukea esim PSSD-tapauksissa, lääkevieroitusongelmissa, lääkkeistä seuranneissa neurologisissa ongelmissa mitä Dr Josef esittelee kuten akatisia tai muissa mutta mitä odottaa tieteenalalta joka lähinnä tykkää laittaa ihmisiä lääkityksille, paluulipun voi joutua hankkimaan itse.

Itse kun koin neurologisia ongelmia lääkkeistä sain kuukausitolkulla pelkkää vähättelyä osakseni, vaikka olin pitkäaikaiskäyttäjä eikä psykiatrialla ole selvää näyttöä mitä riskejä vuosien käytöstä voi olla. Silti minua mitätöitiin, vähäteltiin ja haluttiin vain laittaa kaikki psyykenongelmakseni.

On ollut aika järkyttävää että kun koin ongelmia ja menin esim kirjoittamaan niistä nettiin kun olin jo alkanut palautua, minulle tuli epätoivoisia ihmisiä laittelemaan esim yksityisviestejä että auta minua että en tiedä miten toimin tässä tilanteessa kun olen saanut tällaista harmia. Se on aika kuvaavaa miksi he ei hae psykiatrialta apua koska he usein on hakeneet. Ne jopa vuosia kestäneet seuraukset valitettavasti aineista pahimmassa tapauksessa pitää parannella itsekseen ja tuki on lähinnä pahimmillaan gaslightausta.


- jos informoitu suostumus ei toimi, potilaalla ei ole riittävää ymmärrystä käyttämästään lääkkeestä ja se vähentää lääketurvallisuutta. Esim omalla kohdallani lääketurvallisuutta ei nostanut tieteeseen perustumaton informaatio lääkkeen toimintamekanismista ja hypoteesin kertominen totuutena, kykenemättömyys reagoida kokemiini purkuongelmiin ja ymmärtää niiden vakavuus esim jo työkykyni kannalta ja ohjata minua pätevämmälle (jos sellaista edes oli), väittäminen ettei masennuslääkkeet aiheuta riippuvuutta mutta kuitenkin olemalla kertomatta minulle vieroitusoireista ja sanottiin vain että "voit lopettaa milloin vain". No en voinut lopettaa milloin vain todellakaan yrittäen säilyä vuosien käytön jälkeen työkykyisenä samalla kun esim oli työstressiä. Dependencestä ja masennuslääkkeiden yleensä olemisesta psykoaktiivisia aineita missä on psykoaktiivisten aineiden lait kertominen olisi todellakin auttanut minua ymmärtämään edes mitä vedän.

- päällekkäin aineilla lääkitseminen on koekaniinina pitämistä koska niitä tutkitaan vieläkin vähemmän kuin yhtä ainetta. Vuosien ajan tapahtuva lääkintä on usein koekaniinina pitämistä tutkimusnäytön ollessa kehnoa pitemmän tähtäimen lopputulemista jolloin lääkäreillä ei ole varsinaisesti mitään tapaa ennakoida miten siinä käy. Psykiatriaassa on helppo aina perustella ihmisen toimintakyvyttömyys esim lääkekuureillansa vain sairaudella. Itsehän ajauduin masennuslääkevieroituksen jälkeen vuosiksi pois työelämästä kokiessani neurologista haittaa, psykiatrian mielestä minulle riittävää elämänlaatua olisi ollut pillereiden syöminen missä en toiminut ja kaikki uudet omituiset oireet oli vain jotain "ahdistusta".

Koen että jouduin taistelemaan turvallisen vieroituksen itselleni ja toteutin sen itse, jouduin yrittämään perustella itseäni ja vaatimalla vaadin jonkinlaista vahvistusta neurologisesta häiriöstä mikä minulle seurasi lääkkeistä. Ja sainkin sen.

En tiedä olisinko saanut merkittävästi vähempää hyötyä esim homeopatiasta näin jälkikäteen ajatellen. Olisin voinut hyötyä sen plasebon verran siinäkin ja ehkäpä seuraukset ei olisi olleet niin harmilliset kuin psykiatriasta.

Anonyymi kirjoitti:

Osatyökykyiset on reservi Suomessa, mitä voidaan ylenkatsoa ja viedä osallistumisen edellytyksiä pois esim olemalla päästämättä heitä työkyvyttömyyseläkkeelle joka mahdollistaa osallistumisen esim osatyökykyisenä töihin niin että toimeentulo on turvattu toisinkuin lannistetuilla työmarkkinatukilaisilla joilla suojaosuuskin leikataan poies.

Lue lisää

Ja siis heitä ei ylenkatsota vaan valtion antamien tukien myötä vaan myös työnantajien myötä. Tilanteessa missä kilpailu työpaikoista on kovaa, voi olla hankala saada työpaikkoja jos voimat ei ole samalla tasolla kuin täystyökykyisellä.

Anonyymi kirjoitti:

Kokemani perusteella en ihmettele että ihmiset aikojen saatossa syövät psykiatriassa yhä enemmän lääkkeitä ja ovat usein yhä enemmän kroonikkoja. He eivät välttämättä hahmota elintapojensa vaikutusta oloonsa ja saattavat juuri käyttää esim huumeita tai jatkuvasti stimulantteja lääkkeensä päälle kuten kofeiinia tai nikotiinia joka voi edesauttaa tilaa mitä he lääkkeillä hoitavat. Siinä sitten olet psykiatrian limbossa koukussa kolmeen lääkkeeseen joiden pitoisuudet heilahtelee, joilla voi olla yhteisvaikutuksia ja on aina sitä selittämätöntä ahdistusta vaikka. Toisenlaisella hoidolla ja ymmärryksellä he eivät välttämättä olisi päätyneet tähän psykiatriakierteeseen. Esim tällä palstalla on kuvauksia joissa joku on käyttänyt päihteitä ja lopettanut ne ja huomannutkin, että eivät tarvi lääkkeitä mutta heillä on vuosien pitkä päihdejakso ja lääkejakso – ehkä tarpeetonkin jos erilaiset päätä sotkevat aineet olisi aiemmin ajettu alas. Myös minulla on kokemuksia siitä kuinka ylipäätään psykiatrian aineiden alasajo ylipäätään ja vieroitusoireistosta selviäminen tasoittaa oloa ja elämä jossa elintavat on kunnossa.

Olen sataprosenttisen varma että jos olisin saanut kunnollista tukea jossa psykiatriassa ei olisi liikaa keskitytty johonkin diagnoosiin oireiden selittäjänä ja olisin saanut informoidun suostumuksen psykiatrian lääkkeistä ja kunnolliset lääkepurut en olisi joutunut käymään tätä kamalaa polkua läpi.

Olen hoksannut erittäin paljon miten elintavat vaikuttaa olooni, tavalla mitä en koskaan tajunnut lääkkeissä jotka vaikeutti paljon sen ymmärtämistä miten kehoni reagoi koska ideana oli lääkkeellä turruttaa kehoa. Nykyään tiedän suuren määrän tapoja parantaa oloani mistä mikään ei välttämättä ole terapia tai lääke ja moni on hyvinkin luontainen - kun ymmärtää kehon tarpeet ja myös mielen tarpeita. Ihan jokainen päätös mitä päivän aikana tekee, voi vaikuttaa oloon lähtien siitä mitä syö tai mitä ei syö.

Valitettavasti joudun elämään elämääni neurologisesti ja hermostollisesti vahingoitettuna mistä on seurannut mm tuon psykiatrin kuvaamia ongelmia mutta kiitos neuroplastisuuden on myös tapahtunut etenemistä oireiden kanssa.

Tulen aina olemaan kiitollinen juuri tällaisille psykiatreille jotka suhtautuvat vastuullisesti alaansa tavalla mitä en näe että kovin moni psykiatrian ammattilainen on tehnyt julkisesti - ehkä kenties peläten asemansa puolesta - koska jos alat kriitikon polulle sinua juuri yritetään esim syyllistää esim siitä että rahastat väitteilläsi sun muuta.

Minulle on ihan sama paljonko tämäkin psykiatri rahastaa (jos on käytännössä ainoita psykiatreja jotka julkisesti puhuu tästä, varmasti potilaita riittää kellä on purkuongelmia siis),, kunhan hän nostaa psykiatrian sokeita pisteitä esille ja tuo potilaiden ääntä myös esille.

Lue lisää

Onko tämän ihme-"psykiatrin" nimi edes tullut esiin? Melutaan jonkun kasvottoman miehen kritiikistä.

Anonyymi kirjoitti:

Sen "kriittisen psykiatrin " nimi ei tullut esille, joka niitä tietoja lateli. Kyllä pitäisi uskaltaa julkaista nimi, muuten on turha kirjoitta sen psykiatrin sanoja.

DR. JOSEF WITT-DOERRING
Videon tehnyt psykiatri. En tiedä mistä muusta psykiatrista täällä keskusteltu.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis heitä ei ylenkatsota vaan valtion antamien tukien myötä vaan myös työnantajien myötä. Tilanteessa missä kilpailu työpaikoista on kovaa, voi olla hankala saada työpaikkoja jos voimat ei ole samalla tasolla kuin täystyökykyisellä.

Lue lisää

Täsmätyökyky on yhtä vieras ajatus kuntoutujalle itselleen, kuin valtiolle ja työnanajalle. Tälläkin foorumilla selitetään, että kuinka hankalaa on saada työpaikkaa, kun voimat ei riitä...

Anonyymi kirjoitti:

Kun lukee näitä, alkaa uskoa yhä enemmän Italian malliin. Siellä ei ole mielisairaaloita. Kaikki kansalaiset ovat samanarvoisia yhteiskunnan jäseniä. Kaikkia tarvitaan Suomeenkin tulee työvoimapula.
Tutkimuspäällikkö Mielenterveyden keskusliitosta, Markku Salo,sanoo,että ihmisiä joutuu tuhansittain pois työelämästä joka vuosi mielenterveydellisistä syistä.. 95% on eläkkeellä perusteettomasti.
Suomessa on kaksi pahaa, Liika lääkkeiden käyttö ja eläkejärjestelmä. Italiassa potilaita ei eristetä yhteiskunnasta.
Minun elämääni Jumala johdatti. Sain eläkkeen vasta 61-vuotiaana. Kyllä siinä viimeiset ajat oli raskaita, kun oli jo ruumiillisia vaivoja.

Lue lisää

Työnteko on raamatullista. Se on Jumalan tahto.Työnteko tuo elämään kaikinpuolisen siunauksen.

Anonyymi kirjoitti:

Työnteko on raamatullista. Se on Jumalan tahto.Työnteko tuo elämään kaikinpuolisen siunauksen.

Minun mielestäni koko 8-16 työaika on vain jonkun keksintö, eikä tarkoita että jos joku ei johonkin tiettyyn myllyyn pysty siinä mittakaavassa, hän on sairas. Nykyiselläänhän tätä 8-16 standardia ja kokopäivätyökykyisyyttä on korostettu ennestään kun hallitus on käytännössä velvoittanut osatyökykyisiäkin hakemaan kokopäivätyötä ja yleisestikin sitä pidetään "ihmisen mittana". Saatika sitten uusliberalistinen tehostamisoppi joka johtaa esim siihen että joistain rutistetaan kunnolla mehuja irti kun joitakin potkitaan pihalle ja toisille jää enemmän työtaakkaa. Sitä voi aina miettiä kuka on sairas, yhteiskunta vai yksilö. Yhteiskunta joka maanisessa tilassa kokee kasvunvaadetta samaan aikaan kun luonnonvarat on käytetty Suomessa jo sen vuoden osalta huhtikuussa ja eletään niinkuin tarvitsisi monta maapalloa samaan aikaan jeesustellen ilmastonmuutoksista.

Ymmärrän täysin täsmätyökyvyn ja mielestäni ei tarvitse edes olla mielenterveysongelmia omaava jos ei ole halua olla 8-16 oravanpyörässä jossa nykyään se tarkoittaa lähinnä vielä sitä inflaatiossa että painat käytännössä turboahdettuna melkein vain perustarpeidesi eteen pienempipalkkaisilla aloilla, joissa käytännössä moni pienipalkkainen loppupeleissä tuottaa isompipalkkaisten voitot selkänahastaan.

Uskon että yhä useampi on alkanut herätä tähän ja on hyvin yleistä että ihmiset haluavat rakennella työelämää itselleen vähemmän kuluttavaksi esim etätyön keinoin tai yrittäjyydellä tai pyrkien säästämään ja sijoittamaan. Esim isompipalkkaiset työntekijät kokevat helpommin mahdollisuuksia downsiftata joka sitten lisää hyvinvointia ja todennäköisesti vähentää stressiä mikä vähentää mielen oireilun mahdollisuutta stressin vähenemisen ja levon ja vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi.

Täsmätyökyky on erittäin hyvä asia, jossa ihminen voi osallistua jollain tavoin yhteiskuntaan vaikkei ihan täysissä voimissa olisikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Työnteko on raamatullista. Se on Jumalan tahto.Työnteko tuo elämään kaikinpuolisen siunauksen.

Vai että raamatullista ihan.
Mielestäni työ on siunaus tasan siihen pisteeseen asti kun se ei tee elämästä pelkkää selviytymistä päivätä toiseen ja on energiaa on tehdä muutakin. Ja työssä kokee merkityksellisyyttä tavalla jossa työsi on sinulle sopivaa eikä työpaikka kuluta sinua loppuun esim vaatimuksillaan. On työntekoa ja on työntekoa.

Anonyymi kirjoitti:

Vai että raamatullista ihan.
Mielestäni työ on siunaus tasan siihen pisteeseen asti kun se ei tee elämästä pelkkää selviytymistä päivätä toiseen ja on energiaa on tehdä muutakin. Ja työssä kokee merkityksellisyyttä tavalla jossa työsi on sinulle sopivaa eikä työpaikka kuluta sinua loppuun esim vaatimuksillaan. On työntekoa ja on työntekoa.

Lue lisää

Käytännössä esim tässä taloustilanteessa ihan validi huoli on se kelpaatko työnantajalle sikälimikäli tarjolla on nuorempaa ,terveempää ja vastavalmistuneempaa mikäli et ole työkyvyltäsi välttämättä sitä mitä he. Potkulakien myötä on syytä olla vielä enemmän huolissaan. Yhteiskunta monin tavoin vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. En ihmettele että se mitä monella on mt-ongelmat on käytännössä sitä että ihminen on syvästi tyytymätön tilanteeseensa missä on muttei osaa jotenkin tehdä sille mitään ja toisaalta siinä voi olla vaikuttamassa myös tilanne jossa et käytännössä vain esimerkiksi työllisty tai olet esim ansassa jossa et vain kelpaa töihin mikä siis käytännössä ajaa taloudelliseen kurjuuteen. Moni mt-ongelma olisi paljon paremmin selitettävissä ihan kaikkia näitä yksilöllisiä tilanteita selittämällä, ei niinkään niillä oireilla millä niitä nykyään kuvataan esim masennus. Kai se nyt hittolainen masentaa kun on monia pettymyksiä putkeen ja siitä pitää aika paljon hankkia sitä itseluottamusta jota vaadittaisiin rutosti selvitäkseen tässä maailmassa mutta silti kokoajan vain sataa niitä "et nyt tullut valituksi" - viestejä. Ihmettelen kellä ei ole mt-ongelmia tässä hullussa maailmassa jossa pitäisi vain ilmeisesti jaksaa aina vain painaa, uskoa itseensä, olla stressaantumatta stressaavassa maailmassa ynnä muuta. Moni asia mitä pidetään mt-ongelmana voi olla paljon paljon ymmärrettävämpää ja luonnollisempaa mitä voisi luullakaan reaktiona niihin asioihin mitä ihminen kokee.

Anonyymi kirjoitti:

Minun mielestäni koko 8-16 työaika on vain jonkun keksintö, eikä tarkoita että jos joku ei johonkin tiettyyn myllyyn pysty siinä mittakaavassa, hän on sairas. Nykyiselläänhän tätä 8-16 standardia ja kokopäivätyökykyisyyttä on korostettu ennestään kun hallitus on käytännössä velvoittanut osatyökykyisiäkin hakemaan kokopäivätyötä ja yleisestikin sitä pidetään "ihmisen mittana". Saatika sitten uusliberalistinen tehostamisoppi joka johtaa esim siihen että joistain rutistetaan kunnolla mehuja irti kun joitakin potkitaan pihalle ja toisille jää enemmän työtaakkaa. Sitä voi aina miettiä kuka on sairas, yhteiskunta vai yksilö. Yhteiskunta joka maanisessa tilassa kokee kasvunvaadetta samaan aikaan kun luonnonvarat on käytetty Suomessa jo sen vuoden osalta huhtikuussa ja eletään niinkuin tarvitsisi monta maapalloa samaan aikaan jeesustellen ilmastonmuutoksista.

Ymmärrän täysin täsmätyökyvyn ja mielestäni ei tarvitse edes olla mielenterveysongelmia omaava jos ei ole halua olla 8-16 oravanpyörässä jossa nykyään se tarkoittaa lähinnä vielä sitä inflaatiossa että painat käytännössä turboahdettuna melkein vain perustarpeidesi eteen pienempipalkkaisilla aloilla, joissa käytännössä moni pienipalkkainen loppupeleissä tuottaa isompipalkkaisten voitot selkänahastaan.

Uskon että yhä useampi on alkanut herätä tähän ja on hyvin yleistä että ihmiset haluavat rakennella työelämää itselleen vähemmän kuluttavaksi esim etätyön keinoin tai yrittäjyydellä tai pyrkien säästämään ja sijoittamaan. Esim isompipalkkaiset työntekijät kokevat helpommin mahdollisuuksia downsiftata joka sitten lisää hyvinvointia ja todennäköisesti vähentää stressiä mikä vähentää mielen oireilun mahdollisuutta stressin vähenemisen ja levon ja vapaa-ajan lisääntymisen vuoksi.

Täsmätyökyky on erittäin hyvä asia, jossa ihminen voi osallistua jollain tavoin yhteiskuntaan vaikkei ihan täysissä voimissa olisikaan.

Lue lisää

Kyllä sitä työ-aikaansa voi oman elämäntilanteensa mukaan säätää. Minullakin, kun tosi kriisi alkoi, otin kolme vuotta 6-tuntista työpäivää. Olin väsynyt, ja halusin vatuloida terapiassa asioitani. Kun olin kertonut työterveydenhuollossa asiasta, paperi meni pomon pöydälle. Siitäpä tuli meteli. Muistaakseni se oli ihan joku tarkastaja, joka lopullisen asian selvitti. Se , että haluan olla 6-tuntisessa työssä,ei olisi saanut olla työhöntulotodistuksessa. Asia selvisi ja sain pitää työpaikkani. Työhöntulotodistuksen lähettäminen kesti puoli vuotta. Sitten, kun soitin asiasta, paperi luvattiin lähettää. Se lähetettiin edellä kerrotuin seurauksin.
Miltei koko lopun ajan työvuosistani olin 8-tuntisessa työssä. Se oli hyvää aikaa.60-vuotiaana sain osa-aikaeläkkeen. Otin varsinaiselle eläkkeelle varaslähdön, 61-vuotiaana
Jumala johdatti minun elämäni tällä tavoin. En millään kokisi nyt vanhana, 72-vuotiaana, sellaista onnea kuin nyt, ellen olisi aina etsinyt Herran tahtoa.

Anonyymi kirjoitti:

Työnteko on raamatullista. Se on Jumalan tahto.Työnteko tuo elämään kaikinpuolisen siunauksen.

Tällä lausumallako sitten lytätään huonommiksi ne ihmiset, jotka eivät kykene töitä tekemään ?
Järki käteen sinullekin, kiitos.

Anonyymi kirjoitti:

Tällä lausumallako sitten lytätään huonommiksi ne ihmiset, jotka eivät kykene töitä tekemään ?
Järki käteen sinullekin, kiitos.

Ei mitään huonommiksi. Minun sisareni oli skitsofrenikko. Kun otin hänet ulos mielisairaalasta, jossa hän oli ollut neljä vuotta, hän oli niin arka, että minun olisi pitänyt olla mukana pankissakin. Sanoin, että kyllä sinä pärjäät itse. Ja niin pärjäsi. Ennen tätä viimeistä sairaalassa oloa hän oli tehnyt töitä julkisella, milloin missäkin. Esim matkustaja laivassa siivoojana. Kun hän asui minun kanssani pari vuotta, hän alkoi tehdä karjakon keikkoja. Hänelle saatiin ostettua oma hellahuone, kun saimme perintöä.
Karjakon keikkoja hän sitten tekikin. Sai eläkkeensä, mutta sen päälle sai tienata. Jotain siivousta hän kertoi kyllä tehneensä joskus.
En pidä äitiäni myöskään millään tavalla huononpana, vaikka hä oli kymmenet vuodet mielisairaalassa. Minä olin lapsista nuorin. Vanhemmalle veljelle ne oli puhuneet, että milloin otatte äidin pois sairaalasta. Ei siihen aikaan varmaan ollut tuettuja asuntoja, kuten nyt.
Mutta paremmin voivat, jotka kertoo, että heillä oli jotain "alakuloa" , ja psykiatri muka keksi siitä, ja alkoi lappaa lääkettä lääkkeen päälle. Lopulta hän veti hihasta jonkun diaknoosin, josta tuli sitten uusi normaali. Muka alakulon. jonkun stressin ja elämän kriisin tähden olikin työkyvytön, diaknisoitu kelvottomaksi. Syy oli lääkärin. Sitten ihminen keksi, että vieroitus! Lääkkeet pois1 Ja onnistui. Sitten istutaan haukkumaan lääkäreitä, jotka yrittävät tuhota ihmisen.

Anteeksi, se oli 28 vuotta, kun tein julkisella lääkkeiden alaisena.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi, se oli 28 vuotta, kun tein julkisella lääkkeiden alaisena.

Joillain saattaa olla onni että he käyttävätkin aineita pitkään, koska homeostaasin horjuminen lääkeannoksia muuttelemalla ja vieroitus voi tuoda dependencen ongelmat pintaan. Stuart Shipko niminen psykiatri Amerikassa ei välttämättä edes ole suositellut pitkäaikaiskäyttäjille purkua koska niin moni on hänen vastaanotollaan kokenut ongelmia purussa. Käytännössä keho mukautuu aineeseen vahvasti niin että se on tottunut järjestämään toimintansa lääkkeen alle. Tuo lääkärihän sanoi että kaikkia ei toleranssiongelma kosketa, mutta valitettavan yleistä se on. Työnteko ilmeisesti itsellesi on kaiken mittari, mutta kyllä ihmisillä voi työnteosta huolimatta olla ongelmia lääkkeestä, esim jos annos unohtuu, kasvavia haittoja vuosien mittaan tai esim seksuaalisen toiminnan häiriötiä. Kun annosta käytetään vuosikymmeniä myös käytännöt sen määräämisessä voi muuttua, käytännössä tulla lääkepulaa joskus ja esim voi olla pakko siirtyä korvaavaan valmisteeseen koska joskus lääkkeitä on jopa lopettettu valmistamasta mikä tietenkin on aina riski olon muutokselle. Itselle yksi lääkäri jopa kehoitti olemaan vaihtelematta eri valmistajan versioita lääkkeestä koska se voi aiheuttaa joillain herkemmillä oireilua.

Siinä missä harmia saaneille voidaan vähätellä että heidän oireensa eivät liittyisi esim lääkkeeseen, kyseenalaistan myös lääkkeen hyötyjä pitemmän päälle. Miten muka joku voi todistaa etteikö hän olisi voinut toimia myös aineetta? Siihenkin teoriassa on mahdollisuus ja dependence voi saada aineen vaikuttamaan hyödyllisemmältä mitä se todellisuudessa onkaan. Usko oman lääkkeen tehoon voi myös saada lääkkeen vaikuttamaan plasebomielessä hyödyllisemmältä mitä se on.

Edelliselle kirjoittajalle: niistä, jotka menevät esim. terveyskeskuksiin ja pikemminkin joutuvat, kuin hakeutuisivat suoranaisesti itse mihinkään psykiatriaseen hoitoon, niin suurin osa heistä on väärindiagnosoituja. Siis heidän oireitaan on tulkittu joko asenteellisuuden tai tulkittu väärin.

Joskus M1, tai muun numeroidun lähetteen saamiseksi ei tarvita muuta kuin se, että potilas sattuu valittelemaan ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja erehtyy mainitsemaan, että on itsetuhoinen. Nämä edellä mainitut asiat riittävät lähetteen saamiseksi. Mutta jos lääkärit oikeasti vaivautuisivat kyselemään vähän enemmän ja tarkemmin eteensä tulevalta potilaalta, että mikä on heidän elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa he elävät, niin se määrä, joista tehdään lähete psykiatriseen tarkkailuun vähenisi merkittävästi. Se perusongelma on edelleen se, että lääketieteessä ei nähdä, ymmärretä, eikä hyväksytä sitä ajatusta, että joidenkin mt.-oireiden taustalla onkin jotakin muuta elämässä pielessä olevaa ongelmaa. Vaan kaikki mt-oireet tulkitaan ja ajatellaan johtuvan vain jostakin psyykkisesti häiriöstä ja sairaudesta. Osittain lähetteiden taustalla oleva syy on priorisointi. Eli ei haluta esim. lähteä tutkimaan tarkemmin, jos aiemmin mt-diagnoosin saaneelle tulee somaattisia oireita. Tätäkin on historiassa tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Kuten aloittajakin on tätä asiaa yllä keskusteluketjuun esille. Yksi niitä merkittäviä ongelmia juuri nimenomaan virheelliset ja väärät diagnoosit. Joidenkin psyykkiseksi sairaudeksi tulkittu onkin oikeasti jotakin muuta. Ja suurin osa ns. oireilee psyykkisin oirein niitä omassa elämässä olevia vaikeuksia ja ongelmia. Tätä asiaa ei vaan tarpeeksi tunnusteta, ei edes psykiatriankaan puolella.

"Harvat jää niihin koukkuun". 50 prosenttia saa vieroitusoireita vieroitusoireita uuden tutkimuksen mukaan ja vaikuttaa että riskissä on esim naiset, pitkäaikaiskäyttäjät ja isompien annosten käyttäjät (on yritetty selvitellä riskitekijöitä) mutta sovitaan sitten niin. Ja mitäpä niillä harvoilla, eipä ne sua ole kiinnostaneet. Esim. lääkärini tapa hoitaa että "ai en ole kuullutkaan sähköiskutuntemuksista" niin oli riittävän pätevä. Gazassakin asuu onneksi vain harva ihminen niin samapa se on lanata sileäksi. Lentokonetyypeissäkin turhaan otettiin joitain pois taivaalta hetkeksi kun pari tipahti koska niitähän oli vain pari. Turhaan paransivat turvallisuutta. Kyllä pienen riskin kanssa lentäminen on enemmän fantsua.

Anonyymi kirjoitti:

"Harvat jää niihin koukkuun". 50 prosenttia saa vieroitusoireita vieroitusoireita uuden tutkimuksen mukaan ja vaikuttaa että riskissä on esim naiset, pitkäaikaiskäyttäjät ja isompien annosten käyttäjät (on yritetty selvitellä riskitekijöitä) mutta sovitaan sitten niin. Ja mitäpä niillä harvoilla, eipä ne sua ole kiinnostaneet. Esim. lääkärini tapa hoitaa että "ai en ole kuullutkaan sähköiskutuntemuksista" niin oli riittävän pätevä. Gazassakin asuu onneksi vain harva ihminen niin samapa se on lanata sileäksi. Lentokonetyypeissäkin turhaan otettiin joitain pois taivaalta hetkeksi kun pari tipahti koska niitähän oli vain pari. Turhaan paransivat turvallisuutta. Kyllä pienen riskin kanssa lentäminen on enemmän fantsua.

Lue lisää

Uskon että psykiatriassa kun standardi onnistumiselle on niin heikko, niin en ihmettele asennetta ettei ole tarvetta vieroitusklinikoille ja sama pitää potilaita vaikka lääkkeissä joissa he on semisti invalidisoituneina eläkkeellä ei varsinaisesti toimien. Sehän riittää psykiatrialle usein tulokseksi että "no ihminen vain on niin sairas niin sama laittaa eläkkeelle", mitään varsinaisesti tulosvaadetta kun heillä ei ole. Kun tulee kurja olo vieroituksessa niin pistetään se sairauden piikkiin ja lääkitään lisää ja pistetään silmät kiinni dependenceltä joka saattaa lääkkeet saada näyttämään hyödyllisemmältä kuin ne onkaan. Ihminen vain tarvii lääkkeitään. Oikeastihan uskon että monikin saattaisi pystyä vieroittautumaan lääkkeistään, kun se vain tehtäisiin riittävän turvallisesti ja olo saattaisi olla parempi pienemmillä annosmäärillä tai ilman, kunhan vain vieroitus on tehty hitaasti ja sinä aikana opeteltu keinoja pärjätä lääkkeettä.. Tarvetta vieroitusklinikoille olisi vielä vähemmän jos Suomi tekisi Royal College of Psychiatristin tyyppisen "Stopping antidepressants"-matskun vieroituksen tueksi ongelmiin ja esim suomalaisilla lääkäreillä olisi velvoite osana koulutusta lukea esim Maudsley Deprescribing-vieroituskirja. Ja ylipäätänsä tehtäisiin joku suunnitelma heti alkuun mikä aika lääkettä on tarkoitus käyttää ja ihmiset oikeasti saisi informoidun suotumuksen siitä mitä esim. masennuslääkket oikeasti ovat, miten ne toimivat. Silloin oltaisiin heti alussa realistisella pohjalla niiden käytössä ja tarpeettoman pitkiä käyttöaikoja ei olisi, jotka uuden tutkimuksen perusteella voivat olla riskitekijöitä vieroitusoireille.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon että psykiatriassa kun standardi onnistumiselle on niin heikko, niin en ihmettele asennetta ettei ole tarvetta vieroitusklinikoille ja sama pitää potilaita vaikka lääkkeissä joissa he on semisti invalidisoituneina eläkkeellä ei varsinaisesti toimien. Sehän riittää psykiatrialle usein tulokseksi että "no ihminen vain on niin sairas niin sama laittaa eläkkeelle", mitään varsinaisesti tulosvaadetta kun heillä ei ole. Kun tulee kurja olo vieroituksessa niin pistetään se sairauden piikkiin ja lääkitään lisää ja pistetään silmät kiinni dependenceltä joka saattaa lääkkeet saada näyttämään hyödyllisemmältä kuin ne onkaan. Ihminen vain tarvii lääkkeitään. Oikeastihan uskon että monikin saattaisi pystyä vieroittautumaan lääkkeistään, kun se vain tehtäisiin riittävän turvallisesti ja olo saattaisi olla parempi pienemmillä annosmäärillä tai ilman, kunhan vain vieroitus on tehty hitaasti ja sinä aikana opeteltu keinoja pärjätä lääkkeettä.. Tarvetta vieroitusklinikoille olisi vielä vähemmän jos Suomi tekisi Royal College of Psychiatristin tyyppisen "Stopping antidepressants"-matskun vieroituksen tueksi ongelmiin ja esim suomalaisilla lääkäreillä olisi velvoite osana koulutusta lukea esim Maudsley Deprescribing-vieroituskirja. Ja ylipäätänsä tehtäisiin joku suunnitelma heti alkuun mikä aika lääkettä on tarkoitus käyttää ja ihmiset oikeasti saisi informoidun suotumuksen siitä mitä esim. masennuslääkket oikeasti ovat, miten ne toimivat. Silloin oltaisiin heti alussa realistisella pohjalla niiden käytössä ja tarpeettoman pitkiä käyttöaikoja ei olisi, jotka uuden tutkimuksen perusteella voivat olla riskitekijöitä vieroitusoireille.

Lue lisää

Nykyisellään lääkeongelmien ratkominen sitten tapahtuu esim netissä, esim Facebook-ryhmissä jossa potilaat jakaa uusimpia tutkimuksia, mahdollisia lääkäreitä joilla aihe saattaa ollenkaan kiinnostaa joilta voi ottaa etävastaanoton toiselta puolelta Suomea esim PSSD-ongelmissa. Jos ottaisi pään persauksesta saattaisi nähdä ongelman, kyllä se tälläkin foorumilla on nähtävissä että lääkkeistä ongelmia on, kun osaa vain katsoa esim lääkeosiosta. Uskon että hyvinkin täällä Suomessakin voisi menestyä yksityinen lääkärinvastaanotto jossa ihmiset saisi vieroitustukea psyykenlääkkeisiin ja pyrittäisiin harjoittelemaan lääkkeettä olemista. Käytännössä esim Mielipalvelut on tämänkaltainen firma jossa on lääkevieroitusryhmä ja tämänkaltaista tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle: niistä, jotka menevät esim. terveyskeskuksiin ja pikemminkin joutuvat, kuin hakeutuisivat suoranaisesti itse mihinkään psykiatriaseen hoitoon, niin suurin osa heistä on väärindiagnosoituja. Siis heidän oireitaan on tulkittu joko asenteellisuuden tai tulkittu väärin.

Joskus M1, tai muun numeroidun lähetteen saamiseksi ei tarvita muuta kuin se, että potilas sattuu valittelemaan ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja erehtyy mainitsemaan, että on itsetuhoinen. Nämä edellä mainitut asiat riittävät lähetteen saamiseksi. Mutta jos lääkärit oikeasti vaivautuisivat kyselemään vähän enemmän ja tarkemmin eteensä tulevalta potilaalta, että mikä on heidän elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa he elävät, niin se määrä, joista tehdään lähete psykiatriseen tarkkailuun vähenisi merkittävästi. Se perusongelma on edelleen se, että lääketieteessä ei nähdä, ymmärretä, eikä hyväksytä sitä ajatusta, että joidenkin mt.-oireiden taustalla onkin jotakin muuta elämässä pielessä olevaa ongelmaa. Vaan kaikki mt-oireet tulkitaan ja ajatellaan johtuvan vain jostakin psyykkisesti häiriöstä ja sairaudesta. Osittain lähetteiden taustalla oleva syy on priorisointi. Eli ei haluta esim. lähteä tutkimaan tarkemmin, jos aiemmin mt-diagnoosin saaneelle tulee somaattisia oireita. Tätäkin on historiassa tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Kuten aloittajakin on tätä asiaa yllä keskusteluketjuun esille. Yksi niitä merkittäviä ongelmia juuri nimenomaan virheelliset ja väärät diagnoosit. Joidenkin psyykkiseksi sairaudeksi tulkittu onkin oikeasti jotakin muuta. Ja suurin osa ns. oireilee psyykkisin oirein niitä omassa elämässä olevia vaikeuksia ja ongelmia. Tätä asiaa ei vaan tarpeeksi tunnusteta, ei edes psykiatriankaan puolella.

Lue lisää

Ihminen, joka ymmärtää oman psyykkisen tilansa, hän hakeutuu psykiatrille oma-aloitteisesi saadakseen apua, jos hän huomaa sitä tarvitsevansa.
Kun taas ihminen, joka ajattelee olevansa täysin terve, vaikka olisi psyykkistä oireilua, hän saattaa sitten joutua sinne psykiatrille.
Terveet ihmiset eivät joudu psykiatrian piiriin.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen, joka ymmärtää oman psyykkisen tilansa, hän hakeutuu psykiatrille oma-aloitteisesi saadakseen apua, jos hän huomaa sitä tarvitsevansa.
Kun taas ihminen, joka ajattelee olevansa täysin terve, vaikka olisi psyykkistä oireilua, hän saattaa sitten joutua sinne psykiatrille.
Terveet ihmiset eivät joudu psykiatrian piiriin.

Lue lisää

Psyykkisesti terveitäkin on ilman oikeutusta lähetetty psykiatrian puolelle. Siihen riittää pelkästään lääkärillä oleva ennakkoasenne, eli etukäteen otettu asenteellisuus. Näitä on historin aikana tapahtunut useasti. Maassamme on paljon väärin, epäasiallisesti ja kaltoinkohdeltuja mt-diagnoosin saaneita ihmisiä.

Kaikenlaisten valojen vannominen ei estä edellistä tapahtumasta. Niitä saa vannoa, mutta se ei tarkoita, että toimii välttämättä niiden mukaisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle kirjoittajalle: niistä, jotka menevät esim. terveyskeskuksiin ja pikemminkin joutuvat, kuin hakeutuisivat suoranaisesti itse mihinkään psykiatriaseen hoitoon, niin suurin osa heistä on väärindiagnosoituja. Siis heidän oireitaan on tulkittu joko asenteellisuuden tai tulkittu väärin.

Joskus M1, tai muun numeroidun lähetteen saamiseksi ei tarvita muuta kuin se, että potilas sattuu valittelemaan ahdistuneisuutta, masennusta, väsymystä ja erehtyy mainitsemaan, että on itsetuhoinen. Nämä edellä mainitut asiat riittävät lähetteen saamiseksi. Mutta jos lääkärit oikeasti vaivautuisivat kyselemään vähän enemmän ja tarkemmin eteensä tulevalta potilaalta, että mikä on heidän elämäntilanteensa ja ne olosuhteet, joissa he elävät, niin se määrä, joista tehdään lähete psykiatriseen tarkkailuun vähenisi merkittävästi. Se perusongelma on edelleen se, että lääketieteessä ei nähdä, ymmärretä, eikä hyväksytä sitä ajatusta, että joidenkin mt.-oireiden taustalla onkin jotakin muuta elämässä pielessä olevaa ongelmaa. Vaan kaikki mt-oireet tulkitaan ja ajatellaan johtuvan vain jostakin psyykkisesti häiriöstä ja sairaudesta. Osittain lähetteiden taustalla oleva syy on priorisointi. Eli ei haluta esim. lähteä tutkimaan tarkemmin, jos aiemmin mt-diagnoosin saaneelle tulee somaattisia oireita. Tätäkin on historiassa tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin.

Kuten aloittajakin on tätä asiaa yllä keskusteluketjuun esille. Yksi niitä merkittäviä ongelmia juuri nimenomaan virheelliset ja väärät diagnoosit. Joidenkin psyykkiseksi sairaudeksi tulkittu onkin oikeasti jotakin muuta. Ja suurin osa ns. oireilee psyykkisin oirein niitä omassa elämässä olevia vaikeuksia ja ongelmia. Tätä asiaa ei vaan tarpeeksi tunnusteta, ei edes psykiatriankaan puolella.

Lue lisää

Sen verran on tullut tuolla ylitäytetyillä osastoilla vietettyä aikaa, että näytä minulle se ihminen joka on sinne vahingossa joutunut.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkisesti terveitäkin on ilman oikeutusta lähetetty psykiatrian puolelle. Siihen riittää pelkästään lääkärillä oleva ennakkoasenne, eli etukäteen otettu asenteellisuus. Näitä on historin aikana tapahtunut useasti. Maassamme on paljon väärin, epäasiallisesti ja kaltoinkohdeltuja mt-diagnoosin saaneita ihmisiä.

Kaikenlaisten valojen vannominen ei estä edellistä tapahtumasta. Niitä saa vannoa, mutta se ei tarkoita, että toimii välttämättä niiden mukaisesti.

Lue lisää

Kuka sinne on taas nyt lähetetty? Nimeä vaikka viisi?

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkisesti terveitäkin on ilman oikeutusta lähetetty psykiatrian puolelle. Siihen riittää pelkästään lääkärillä oleva ennakkoasenne, eli etukäteen otettu asenteellisuus. Näitä on historin aikana tapahtunut useasti. Maassamme on paljon väärin, epäasiallisesti ja kaltoinkohdeltuja mt-diagnoosin saaneita ihmisiä.

Kaikenlaisten valojen vannominen ei estä edellistä tapahtumasta. Niitä saa vannoa, mutta se ei tarkoita, että toimii välttämättä niiden mukaisesti.

Lue lisää

Kaatuuko siihen koko ihmisen elämä, jos tavallinen lääkäri pyytää käymään psykiatrilla ?
Potilaan jutellessa psykiatrin kanssa psykiatrille kyllä selviää, tarvitseeko potilas psykiatrista apua vai ei.
Ei kai siitä niin haittaa ole, jos siellä käy muutaman sanan vaihtamassa, jos kerran on terve, eikä tarvitse psykiatrista tukea.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyisellään lääkeongelmien ratkominen sitten tapahtuu esim netissä, esim Facebook-ryhmissä jossa potilaat jakaa uusimpia tutkimuksia, mahdollisia lääkäreitä joilla aihe saattaa ollenkaan kiinnostaa joilta voi ottaa etävastaanoton toiselta puolelta Suomea esim PSSD-ongelmissa. Jos ottaisi pään persauksesta saattaisi nähdä ongelman, kyllä se tälläkin foorumilla on nähtävissä että lääkkeistä ongelmia on, kun osaa vain katsoa esim lääkeosiosta. Uskon että hyvinkin täällä Suomessakin voisi menestyä yksityinen lääkärinvastaanotto jossa ihmiset saisi vieroitustukea psyykenlääkkeisiin ja pyrittäisiin harjoittelemaan lääkkeettä olemista. Käytännössä esim Mielipalvelut on tämänkaltainen firma jossa on lääkevieroitusryhmä ja tämänkaltaista tukea.

Lue lisää

Epäilen että hirveänisoa kysyntää tällaiselle lääkärille ei oikein löydy. Perustelen sen jo sillä, että suomenniemi olisi niitä jo täynnä, jos se kysyntä olisi valtavaa.

Ylipäätään moniko täällä kirjoittelevista asiantuntijoista on maksanut siitä että on käynyt yksityisellä lääkärillä säätämässä omaa lääkitystään?

Tiedän että sellaisia ihmisiä on, mutta tiedän myös että he ovat harvinaisia, se vaatii sitä vastuunottamista siitä omasta sairaudestaan, eikä sitä tunnu hirveästi täällä löytyvän.

Toisinsanoen en usko että yksikään uhriutuva narsisti olisi valmis maksamaan siitä, että voisi lopettaa uhriutumisensa, vaikka lääkehaitat häviäisikin yksityisellä lääkärikäynnillä.

Anonyymi kirjoitti:

Epäilen että hirveänisoa kysyntää tällaiselle lääkärille ei oikein löydy. Perustelen sen jo sillä, että suomenniemi olisi niitä jo täynnä, jos se kysyntä olisi valtavaa.

Ylipäätään moniko täällä kirjoittelevista asiantuntijoista on maksanut siitä että on käynyt yksityisellä lääkärillä säätämässä omaa lääkitystään?

Tiedän että sellaisia ihmisiä on, mutta tiedän myös että he ovat harvinaisia, se vaatii sitä vastuunottamista siitä omasta sairaudestaan, eikä sitä tunnu hirveästi täällä löytyvän.

Toisinsanoen en usko että yksikään uhriutuva narsisti olisi valmis maksamaan siitä, että voisi lopettaa uhriutumisensa, vaikka lääkehaitat häviäisikin yksityisellä lääkärikäynnillä.

Lue lisää

Olen maksanutkin yksityiselle lääkärille mutta apu oli melko heikohkoa sieltä suunnasta joten ajattelin että samapa tuo on jatkaa julkisella.

En ole maksanut lääkärille, koska käytännössä itse selvitin vieroituspalstojen, kokemusasiantuntijoiden ja aihetta koskevan tutkimusnäytön perusteella miten minun pitäisi vieroittautua lääkkeistä lääkärin itsensä sijaan tilanteessa jossa paska oli osunut tuulettimeen. Eli käytännössä yritin pelastaa paskaan jamaan ajautuneen terveyteni ja selvitä hengissä ja satuin löytämään lääkäreitä jotka vain käytännössä uusivat reseptini ja vieroittauduin tavalla mihin sain neuvot muualta, otin vastuuta itsestä huolehtimisesta. Sain runsaasti neuvoja vertaisilta miten he oli vastaavasta paskan osumisesta tuulettimeen selvinneet. Sain vertaisilta toisella kielellä apua mitä puhuin joten kielitaitoni auttoi tässä.

En tiedä narsisteista, kun kävin esim aikanaan pitkän diagnoosikartoituksen ja en mokomaa diagnoosia omista. Narsismi jos se tarkoittaa oman terveyden pelastamiseen liittyvää röyhkeyttä pitää puolensa on erittäin tervehdyttävää ja voi edesauttaa terveyttä sen sijaan kuin oman intuition sivuuttaminen ja jonkun toisen kuunteleminen asioissa jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen maksanutkin yksityiselle lääkärille mutta apu oli melko heikohkoa sieltä suunnasta joten ajattelin että samapa tuo on jatkaa julkisella.

En ole maksanut lääkärille, koska käytännössä itse selvitin vieroituspalstojen, kokemusasiantuntijoiden ja aihetta koskevan tutkimusnäytön perusteella miten minun pitäisi vieroittautua lääkkeistä lääkärin itsensä sijaan tilanteessa jossa paska oli osunut tuulettimeen. Eli käytännössä yritin pelastaa paskaan jamaan ajautuneen terveyteni ja selvitä hengissä ja satuin löytämään lääkäreitä jotka vain käytännössä uusivat reseptini ja vieroittauduin tavalla mihin sain neuvot muualta, otin vastuuta itsestä huolehtimisesta. Sain runsaasti neuvoja vertaisilta miten he oli vastaavasta paskan osumisesta tuulettimeen selvinneet. Sain vertaisilta toisella kielellä apua mitä puhuin joten kielitaitoni auttoi tässä.

En tiedä narsisteista, kun kävin esim aikanaan pitkän diagnoosikartoituksen ja en mokomaa diagnoosia omista. Narsismi jos se tarkoittaa oman terveyden pelastamiseen liittyvää röyhkeyttä pitää puolensa on erittäin tervehdyttävää ja voi edesauttaa terveyttä sen sijaan kuin oman intuition sivuuttaminen ja jonkun toisen kuunteleminen asioissa jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Lue lisää

Hyvin ironista kyllä niiltä vertaisilta joutui hakemaan apua myös aiheen tutkija, psykiatrisen koulutuksen saanut, joka masennuslääkevieroituksessa joutui turvautumaan foorumiin ja vertaisiin kohdatessaan vieroitusongelmia ja ongelmia lääkevähennyksessä. https://markhorowitz.org/

Myöhemmin hän alkoi tehdä aiheesta tutkimusta ja ehkä se on sitten niin että tosielämä opettaa ja voi tarjota apua lääketieteessä toimivillekin ymmärtää ilmiötä vähän eri perspektiivissä kuin kirjojen kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Olen maksanutkin yksityiselle lääkärille mutta apu oli melko heikohkoa sieltä suunnasta joten ajattelin että samapa tuo on jatkaa julkisella.

En ole maksanut lääkärille, koska käytännössä itse selvitin vieroituspalstojen, kokemusasiantuntijoiden ja aihetta koskevan tutkimusnäytön perusteella miten minun pitäisi vieroittautua lääkkeistä lääkärin itsensä sijaan tilanteessa jossa paska oli osunut tuulettimeen. Eli käytännössä yritin pelastaa paskaan jamaan ajautuneen terveyteni ja selvitä hengissä ja satuin löytämään lääkäreitä jotka vain käytännössä uusivat reseptini ja vieroittauduin tavalla mihin sain neuvot muualta, otin vastuuta itsestä huolehtimisesta. Sain runsaasti neuvoja vertaisilta miten he oli vastaavasta paskan osumisesta tuulettimeen selvinneet. Sain vertaisilta toisella kielellä apua mitä puhuin joten kielitaitoni auttoi tässä.

En tiedä narsisteista, kun kävin esim aikanaan pitkän diagnoosikartoituksen ja en mokomaa diagnoosia omista. Narsismi jos se tarkoittaa oman terveyden pelastamiseen liittyvää röyhkeyttä pitää puolensa on erittäin tervehdyttävää ja voi edesauttaa terveyttä sen sijaan kuin oman intuition sivuuttaminen ja jonkun toisen kuunteleminen asioissa jotka ovat pahentaneet tilannetta.

Lue lisää

Montako vuottaa? Kuukautta? Viikkoa? Tai edes päivää, sinä eläisit sillä summalla minkä olet sille lääkärille maksanut?

Se kertoo konkreettisesti sen, miten paljon kysyntää sellaiselle palvelulle on, ja miten hyvin sillä pystyy itsensä elättämään.

Ei siis ihme että vieroitus lääkärit joutuvat mainostamaan itseään agressiivisesti että asiakkaat riittäisi.

Anonyymi kirjoitti:

Montako vuottaa? Kuukautta? Viikkoa? Tai edes päivää, sinä eläisit sillä summalla minkä olet sille lääkärille maksanut?

Se kertoo konkreettisesti sen, miten paljon kysyntää sellaiselle palvelulle on, ja miten hyvin sillä pystyy itsensä elättämään.

Ei siis ihme että vieroitus lääkärit joutuvat mainostamaan itseään agressiivisesti että asiakkaat riittäisi.

Lue lisää

Uskon täysin että Suomessa riittäisi kysyntää vieroitusklinikalle joka toivottavimmin tehtäisin julkisin varoin jonne ohjattaisiin lääkevieroitusongelmia potevia jossa voisi olla esim lääkevieroitusryhmä. PSSD:tä potevillekin olisi tukea.

Kyllä Amerikassakin jossa 20 prossaa on psyykenlääkkeissä on kysyntää sellaiselle. Siellä terveydenhuolto on yleisemmin yksityistä, joten vieroitusklinikkakin on yksityinen.

Ei tuon psykiatrin pointit mene vain mainostamisen piikkiin. Toki ymmärrän että joillain hänen sanomansa ärsyttävät jos on tarve uskoa psykiatriaan.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon täysin että Suomessa riittäisi kysyntää vieroitusklinikalle joka toivottavimmin tehtäisin julkisin varoin jonne ohjattaisiin lääkevieroitusongelmia potevia jossa voisi olla esim lääkevieroitusryhmä. PSSD:tä potevillekin olisi tukea.

Kyllä Amerikassakin jossa 20 prossaa on psyykenlääkkeissä on kysyntää sellaiselle. Siellä terveydenhuolto on yleisemmin yksityistä, joten vieroitusklinikkakin on yksityinen.

Ei tuon psykiatrin pointit mene vain mainostamisen piikkiin. Toki ymmärrän että joillain hänen sanomansa ärsyttävät jos on tarve uskoa psykiatriaan.

Lue lisää

Jos raharikkaassa norjassa se on yksityinen palvelu, niin miksi köyhässä suomessa se pitäisi tuottaa verovaroin?

Anonyymi kirjoitti:

Jos raharikkaassa norjassa se on yksityinen palvelu, niin miksi köyhässä suomessa se pitäisi tuottaa verovaroin?

Kuka tahansa suomalainenkin psykologi tai terapeutti pystyisi perustamaan oman yrityksen, tekemään työtä omissa nimissään.
Ei kai se sen kummempaa täälläkään ole kuin tuumasta toimeen.
Ei täällä yksityiselle maksetut rahat mene kaikki lääkärille tai terapeutille, jos he ovat jonkun isomman firman työntekijälistoilla. Yritys ottaa omansa niistäkin rahoista.
Ei lääkäreiden palkat mene kansalaisten verorahoista.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka tahansa suomalainenkin psykologi tai terapeutti pystyisi perustamaan oman yrityksen, tekemään työtä omissa nimissään.
Ei kai se sen kummempaa täälläkään ole kuin tuumasta toimeen.
Ei täällä yksityiselle maksetut rahat mene kaikki lääkärille tai terapeutille, jos he ovat jonkun isomman firman työntekijälistoilla. Yritys ottaa omansa niistäkin rahoista.
Ei lääkäreiden palkat mene kansalaisten verorahoista.

Lue lisää

Olennaisempaa on että miksi kukatahansa ei perusta? Arvaukseni on että se vaan on paskaa bisnestä tapella psykoosisairaiden kanssa siitä että tarvitseeko lääkettä vai ei.

Anonyymi kirjoitti:

Kuka tahansa suomalainenkin psykologi tai terapeutti pystyisi perustamaan oman yrityksen, tekemään työtä omissa nimissään.
Ei kai se sen kummempaa täälläkään ole kuin tuumasta toimeen.
Ei täällä yksityiselle maksetut rahat mene kaikki lääkärille tai terapeutille, jos he ovat jonkun isomman firman työntekijälistoilla. Yritys ottaa omansa niistäkin rahoista.
Ei lääkäreiden palkat mene kansalaisten verorahoista.

Lue lisää

Myös sinä voit ottaa sen taloudellisen riskin ja perustaa sen firman. Palkkaat sinne vain sitä ammattitaitoista työvoimaa, joka miellyttää sinua.

Mikä voisi mennä vikaan, nåin loistavassa bisnesideassa?

Anonyymi kirjoitti:

Myös sinä voit ottaa sen taloudellisen riskin ja perustaa sen firman. Palkkaat sinne vain sitä ammattitaitoista työvoimaa, joka miellyttää sinua.

Mikä voisi mennä vikaan, nåin loistavassa bisnesideassa?

Lue lisää

Ehdotus ei sinänsä hullumpi, mutta ei onnistu minulta.. Olen itse ollut monet vuodet potilaspuolella. Taitoni, eikä myöskään koulutukseni, riittäisi tuollaiseen hommaan.
Eikä se ole mikään uusi bisnesidea, onhan noita klinikoita jotkut pystyyn laittaneet.
Eiköhän noita ammattilaisia riitä siihen työhön, ja oman toiminimen perustamiseen, jos sikseen tulee. Jotkut tosiaan tekevät itsenäisesti ilman suurempaa firmaa, ihan omiin nimiinsä, kirjaimellisesti yksityisesti.
Joku väitti, ettei kukaan jaksa tapella lääkityksistä psykoosisairaiden kanssa, mutta lääkäri on se, jonka kanssa lääkitysasiat hoidetaan. Terapiat ym. ovat keskustelua varten, terapeutit eivät yleensä puutu lääkityksiin.

Anonyymi kirjoitti:

Olennaisempaa on että miksi kukatahansa ei perusta? Arvaukseni on että se vaan on paskaa bisnestä tapella psykoosisairaiden kanssa siitä että tarvitseeko lääkettä vai ei.

Ai Suomen sadoistatuhansista psyykenlääkekäyttäjistä joilla on jollain osalla vieroitusongelmia suuri osa on psykoosisairaita jotka ei tajua että heidän pitäisi vetää aineita. Vai silviissii. Sovitaan sitten niin.

Niin onhan se ihan hölmöö tapella psykoosisairaiden kanssa joiden lääkkeitä on tutkittu oikeasti ehkä vuosi joiden pitäisi käyttää niitä pysyvästi psykiatrin mielestä.

Jos julkiselle esim perustettaisiin lääkevieroitustukiklinikka julkinen, sehän voitaisiin sitten sulkea kannattamattomana jos ei riittäisi psykiatrian potilaita lääkevieroitustukea hakemaan. Lääkkeetkin voi ajaa vastuullisesti niin että miettii vieroituksen järkevyyttä hitaassa vieroituksessa jos esim oireet pahenee.

Anonyymi kirjoitti:

Ai Suomen sadoistatuhansista psyykenlääkekäyttäjistä joilla on jollain osalla vieroitusongelmia suuri osa on psykoosisairaita jotka ei tajua että heidän pitäisi vetää aineita. Vai silviissii. Sovitaan sitten niin.

Niin onhan se ihan hölmöö tapella psykoosisairaiden kanssa joiden lääkkeitä on tutkittu oikeasti ehkä vuosi joiden pitäisi käyttää niitä pysyvästi psykiatrin mielestä.

Jos julkiselle esim perustettaisiin lääkevieroitustukiklinikka julkinen, sehän voitaisiin sitten sulkea kannattamattomana jos ei riittäisi psykiatrian potilaita lääkevieroitustukea hakemaan. Lääkkeetkin voi ajaa vastuullisesti niin että miettii vieroituksen järkevyyttä hitaassa vieroituksessa jos esim oireet pahenee.

Lue lisää

Jos on hinkua ja varaa määrätä käypähoidolla sadoilletuhansille fyysistä mukautumista ja riippuvuutta aiheuttavia psykiatrisia lääkkeitä vailla välttämättä kunnollista tieteellistä pitkäaikaistutkimusta niiden käytöstä niin luulisi että olisi varaa ja hinkua tehdä vieroitusklinikkakin julkisella. Ehkä sinne voitaisiin ottaa myös tapauksissa jos ihminen esim potee PSSD:tä ja se voisi olla tutkimusklinikka, kun siis muuten toteutetaan ei kontrolloitua tutkimusta potilailla niin ehkä siellä voitaisiin paikata tutkimuksen puutetta myös.

Anonyymi kirjoitti:

Ai Suomen sadoistatuhansista psyykenlääkekäyttäjistä joilla on jollain osalla vieroitusongelmia suuri osa on psykoosisairaita jotka ei tajua että heidän pitäisi vetää aineita. Vai silviissii. Sovitaan sitten niin.

Niin onhan se ihan hölmöö tapella psykoosisairaiden kanssa joiden lääkkeitä on tutkittu oikeasti ehkä vuosi joiden pitäisi käyttää niitä pysyvästi psykiatrin mielestä.

Jos julkiselle esim perustettaisiin lääkevieroitustukiklinikka julkinen, sehän voitaisiin sitten sulkea kannattamattomana jos ei riittäisi psykiatrian potilaita lääkevieroitustukea hakemaan. Lääkkeetkin voi ajaa vastuullisesti niin että miettii vieroituksen järkevyyttä hitaassa vieroituksessa jos esim oireet pahenee.

Lue lisää

Menestys on paras tapa kostaa. Todista että olen väärässä ja perusta sellainen lääkäriasema.

Anonyymi kirjoitti:

Menestys on paras tapa kostaa. Todista että olen väärässä ja perusta sellainen lääkäriasema.

Ja mitenköhän se julkinen vieroitusklinikka jota voisi vaatia siitä syystä että osan terveyttä on paskottu esim miten sattuu vieroitusohjeilla julkisella liittyy siihen, että jonkun pitäisi perustaa itse vieroitusklinikka itse yrityksenä. Ilmeisesti pitäisi kustantaa itse lääkehaittoja koskevat tutkimuksetkin, tai itseasiassa niinhän on jo tehtykin että ihmiset kerää rahaa PSSD:n tutkimukseen. Itse sain parhaan avun ihan vapaaehtoisilta, jotka auttoivat ihmisiä vapaaehtoisina netissä saamaan elämänsä kuntoon lääkkeiden vieroituksen ja haittojen kohdalla. Onhan se sinänsä vähän outo ilmiö lähtökohtaisesti että tätä kautta saa apua tuollaisissa asioissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja mitenköhän se julkinen vieroitusklinikka jota voisi vaatia siitä syystä että osan terveyttä on paskottu esim miten sattuu vieroitusohjeilla julkisella liittyy siihen, että jonkun pitäisi perustaa itse vieroitusklinikka itse yrityksenä. Ilmeisesti pitäisi kustantaa itse lääkehaittoja koskevat tutkimuksetkin, tai itseasiassa niinhän on jo tehtykin että ihmiset kerää rahaa PSSD:n tutkimukseen. Itse sain parhaan avun ihan vapaaehtoisilta, jotka auttoivat ihmisiä vapaaehtoisina netissä saamaan elämänsä kuntoon lääkkeiden vieroituksen ja haittojen kohdalla. Onhan se sinänsä vähän outo ilmiö lähtökohtaisesti että tätä kautta saa apua tuollaisissa asioissa.

Lue lisää

Joskus pitäisi miettiä, että mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä siksi että haluaa uhriutua.

Jos vaikka lääkkeiden sivuvaikutuksista kärsivien ihmisten joukkorahoittama klinikka pystyisi osoittamaan, että montako sattaa tai tuhatta ihmistä tällaista palelua tarvitsee ja käyttää. Montako heistä onnistuu tällaisen palvelun avulla... Jne... Jne...

Olisi huomattavasti vahvempi puhetorvi, niin lainsäätäjille, sote alan virkamiehille ja julkiselle keskustelulle, kuin se että viisi ihmistä huutaa anonyymifoorumilla...

Anonyymi kirjoitti:

Joskus pitäisi miettiä, että mitä voi tehdä ja mitä ei voi tehdä siksi että haluaa uhriutua.

Jos vaikka lääkkeiden sivuvaikutuksista kärsivien ihmisten joukkorahoittama klinikka pystyisi osoittamaan, että montako sattaa tai tuhatta ihmistä tällaista palelua tarvitsee ja käyttää. Montako heistä onnistuu tällaisen palvelun avulla... Jne... Jne...

Olisi huomattavasti vahvempi puhetorvi, niin lainsäätäjille, sote alan virkamiehille ja julkiselle keskustelulle, kuin se että viisi ihmistä huutaa anonyymifoorumilla...

Lue lisää

Psykiatrian potilaat ne kyllä joutuu moneen. Joukkorahoituksen kerääminen haittatapauksissa :D No, pssd tutkimuksessa tuota on jo käytetty, ihan siis siksi että kenenkään muun intresseissä tutkimus ei ole. Beware.

Anonyymi kirjoitti:

Menestys on paras tapa kostaa. Todista että olen väärässä ja perusta sellainen lääkäriasema.

Kostamisella ei voita yhtään mitään, ei missään asiassa.
Typerä sana edes koko kosto.
Mitä se antaa itselle, jos kaikesta on jotain kostettava ?

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian potilaat ne kyllä joutuu moneen. Joukkorahoituksen kerääminen haittatapauksissa :D No, pssd tutkimuksessa tuota on jo käytetty, ihan siis siksi että kenenkään muun intresseissä tutkimus ei ole. Beware.

Lue lisää

Pitäsköhän se asennevamman korjaus aloittaa siitä, että ihmiset jotka ei enää tarvitse lääkkeitä, eivät enää ole automaattisesti potilaita?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäsköhän se asennevamman korjaus aloittaa siitä, että ihmiset jotka ei enää tarvitse lääkkeitä, eivät enää ole automaattisesti potilaita?

Tuolla tavalla ne saisivat terveydenhuollossakin asennoitua.
Kun vanhat diagnoosit näkyy tiedoissa, niin päästäsi olet vialla somaattisellakin puolella.
Mistäkö tiedän ? Arvaapa.

Anonyymi kirjoitti:

Tuolla tavalla ne saisivat terveydenhuollossakin asennoitua.
Kun vanhat diagnoosit näkyy tiedoissa, niin päästäsi olet vialla somaattisellakin puolella.
Mistäkö tiedän ? Arvaapa.

Lue lisää

Nyt meni ohi, tarkoitatko sitä julkista terveydenhuoltoa, mistä ihminen heitetään pihalle, heti kun kykenee, vai tarkoitatko sitä yksityistä, missä ihminen saa maata niin pitkään kun vaan itse haluaa maksaa.

Vai löytyykö tämäkin asenne pelistä?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt meni ohi, tarkoitatko sitä julkista terveydenhuoltoa, mistä ihminen heitetään pihalle, heti kun kykenee, vai tarkoitatko sitä yksityistä, missä ihminen saa maata niin pitkään kun vaan itse haluaa maksaa.

Vai löytyykö tämäkin asenne pelistä?

Lue lisää

Tarkoitan sitä, kun menee lääkäriin somaattisen vaivan takia, eikä lääkäri välitä yhtään mitään, pahimmillaan kehottaa keskustelemaan psykiatrille, jo pelkästään sen takia, kun taustatiedoissa näkyy psykiatriset diagnoosit.
Onneksi sellaiset lääkärit ovat vähissä, mutta jo yksikin on liikaa ( on noita muutamia ollut ).
Eikä tarvitse sanoa, että se ei pitäisi paikkaansa, koska niin on käynyt useammillekin, joilla on mt-merkintöjä.
En tarkoita mitään hoitoa, jossa tarvitsee maata, ne on sitten erikseen, leikkaukset, tms.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäsköhän se asennevamman korjaus aloittaa siitä, että ihmiset jotka ei enää tarvitse lääkkeitä, eivät enää ole automaattisesti potilaita?

Olin pitkään avohoidon puolella, sanoin viimeiset vuodet itseäni asiakkaaksi, en potilaaksi.

Näin se juurikin on.

Ed. tekstiin korjaus: kiitos aloittajalle hyvästä ja ajatuksia herättävästä keskusteluketjusta!

Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

Jos avohoidossa noin 80% kävijöistä pitää hoitoaan hyvänä, niin onhan se aika hemmetin hyvää plaseboa!

Anonyymi kirjoitti:

Jos avohoidossa noin 80% kävijöistä pitää hoitoaan hyvänä, niin onhan se aika hemmetin hyvää plaseboa!

Saisinko linkin tutkimukseen? Jos minulta olisi kysytty alkuvaiheessa psykiatrian polkuani näkemyksiä psykiatriasta olisin saattanut olla eri linjalla mutta näin jälkikäteen mielipiteeni on romahtanut. Pitkälti siis näiden väittämien takia mitkä tämäkin psykiatri on tuonut esiin lääkkeiden piirteistä ja kokemuksieni myötä jotka valitettavan paljon menee yksi yhteen hänen nostamiensa esimerkkien kanssa ja siksi koska en ole enää medication spellbinding tilassa lääkittynä ja koska vieroitukset aineista tuli mukaan kokemukseeni ja ymmärsin jälkikäteisarviolla kuinka kehnoa informaatiota lääkkeistä sain. Ja olen pystynyt jälkikäteen paremmin prosessoimaan koko kokemustani ja olen ymmärtänyt että ei hitto mitä harmia koinkaan jo nuorena näistä.

Avohoidosta voisin itse joiltain osin antaa positiivista palautetta mutta vasta tilanteessa jossa olin jo saanut aivan merkittävää harmia ja olin käytännössä pyristellyt aineista irti. Psykiatreista ja lääkäreistäkin on joistain positiivisia kokemuksia ja myös hoitajista.

Minulla on myös mt palveluista erittäin huonoa sanottavaa ja jotkut kohtaamiset ovat olleet erittäin hirveitä. Nämä on olleet pääsääntöisesti tilanteissa joissa koen harmia

Anonyymi kirjoitti:

Saisinko linkin tutkimukseen? Jos minulta olisi kysytty alkuvaiheessa psykiatrian polkuani näkemyksiä psykiatriasta olisin saattanut olla eri linjalla mutta näin jälkikäteen mielipiteeni on romahtanut. Pitkälti siis näiden väittämien takia mitkä tämäkin psykiatri on tuonut esiin lääkkeiden piirteistä ja kokemuksieni myötä jotka valitettavan paljon menee yksi yhteen hänen nostamiensa esimerkkien kanssa ja siksi koska en ole enää medication spellbinding tilassa lääkittynä ja koska vieroitukset aineista tuli mukaan kokemukseeni ja ymmärsin jälkikäteisarviolla kuinka kehnoa informaatiota lääkkeistä sain. Ja olen pystynyt jälkikäteen paremmin prosessoimaan koko kokemustani ja olen ymmärtänyt että ei hitto mitä harmia koinkaan jo nuorena näistä.

Avohoidosta voisin itse joiltain osin antaa positiivista palautetta mutta vasta tilanteessa jossa olin jo saanut aivan merkittävää harmia ja olin käytännössä pyristellyt aineista irti. Psykiatreista ja lääkäreistäkin on joistain positiivisia kokemuksia ja myös hoitajista.

Minulla on myös mt palveluista erittäin huonoa sanottavaa ja jotkut kohtaamiset ovat olleet erittäin hirveitä. Nämä on olleet pääsääntöisesti tilanteissa joissa koen harmia

Lue lisää

Oikeastaan silloin, kun ihminen alkaa toipumaan, tulee parempaan kuntoon, hän löytää psykiatrian ammattilaisista myös positiivisia puolia.
On se aika outo juttu, että se menee noin, mistä lienee johtuu....
Omalta kohdaltani kyllä tiedän, miten se meni, ja miksi. Asenteeni muuttui loppuvuosina aika paljon parempaan suuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Saisinko linkin tutkimukseen? Jos minulta olisi kysytty alkuvaiheessa psykiatrian polkuani näkemyksiä psykiatriasta olisin saattanut olla eri linjalla mutta näin jälkikäteen mielipiteeni on romahtanut. Pitkälti siis näiden väittämien takia mitkä tämäkin psykiatri on tuonut esiin lääkkeiden piirteistä ja kokemuksieni myötä jotka valitettavan paljon menee yksi yhteen hänen nostamiensa esimerkkien kanssa ja siksi koska en ole enää medication spellbinding tilassa lääkittynä ja koska vieroitukset aineista tuli mukaan kokemukseeni ja ymmärsin jälkikäteisarviolla kuinka kehnoa informaatiota lääkkeistä sain. Ja olen pystynyt jälkikäteen paremmin prosessoimaan koko kokemustani ja olen ymmärtänyt että ei hitto mitä harmia koinkaan jo nuorena näistä.

Avohoidosta voisin itse joiltain osin antaa positiivista palautetta mutta vasta tilanteessa jossa olin jo saanut aivan merkittävää harmia ja olin käytännössä pyristellyt aineista irti. Psykiatreista ja lääkäreistäkin on joistain positiivisia kokemuksia ja myös hoitajista.

Minulla on myös mt palveluista erittäin huonoa sanottavaa ja jotkut kohtaamiset ovat olleet erittäin hirveitä. Nämä on olleet pääsääntöisesti tilanteissa joissa koen harmia

Lue lisää

Et saa, ellet itse vaivaudu etsimään. Minun elämä on liian lyhyt etsimään linkkejä sellaisiin asioihin, joita linkin pyytäjä ei kuitenkaan aijo lukea, saati sisäistää.

Mutta suuntaa voin antaa. Ole hyvä.
https://www.kela.fi/kelan-tutkimus-ja-tilastot

Anonyymi kirjoitti:

Et saa, ellet itse vaivaudu etsimään. Minun elämä on liian lyhyt etsimään linkkejä sellaisiin asioihin, joita linkin pyytäjä ei kuitenkaan aijo lukea, saati sisäistää.

Mutta suuntaa voin antaa. Ole hyvä.
https://www.kela.fi/kelan-tutkimus-ja-tilastot

Lue lisää

Vai niin. No eipä löytynyt kyllä Kelan sivuilta hakusanoilla asiakastyytyväisyys eikä monella muulla mielenterveyttä kuvaavalla termilläkään tätä tutkimustasi, jolla yrität ilmeisesti kumota harmeja psykiatriassa.

Voin sanoa että minulta ei ole kyllä koskaan kysytty itseltäni yhtään mitään olen estänyt tai ollut estämättä tietojeni luovutusta. Minä voin sanoa että pidän psykiatrialle kävelemistä yhtenä vaarallisimpana asiana nykypäivän yhteiskunnassa mitä ihminen voi itselleen tehdä etenkin jos ottaa pillerit käyttöönsä tietämättä mihin ryhtyy.

Anonyymi kirjoitti:

Vai niin. No eipä löytynyt kyllä Kelan sivuilta hakusanoilla asiakastyytyväisyys eikä monella muulla mielenterveyttä kuvaavalla termilläkään tätä tutkimustasi, jolla yrität ilmeisesti kumota harmeja psykiatriassa.

Voin sanoa että minulta ei ole kyllä koskaan kysytty itseltäni yhtään mitään olen estänyt tai ollut estämättä tietojeni luovutusta. Minä voin sanoa että pidän psykiatrialle kävelemistä yhtenä vaarallisimpana asiana nykypäivän yhteiskunnassa mitä ihminen voi itselleen tehdä etenkin jos ottaa pillerit käyttöönsä tietämättä mihin ryhtyy.

Lue lisää

Oletko kuullut googlesta?

Anonyymi kirjoitti:

Jos avohoidossa noin 80% kävijöistä pitää hoitoaan hyvänä, niin onhan se aika hemmetin hyvää plaseboa!

80% kävijöistä valaehtelee hoidon hyväksi jotta saa pidettyä asemansa suhkot vapaaana että ei olisi turhaa kontrollia.

Anonyymi kirjoitti:

80% kävijöistä valaehtelee hoidon hyväksi jotta saa pidettyä asemansa suhkot vapaaana että ei olisi turhaa kontrollia.

Tietysti suurin osa ihmisistä on väärässä, koska vain minä voin olla oikeassa.

Minä minä minä...

Anonyymi kirjoitti:

80% kävijöistä valaehtelee hoidon hyväksi jotta saa pidettyä asemansa suhkot vapaaana että ei olisi turhaa kontrollia.

He, jotka saavat hoidosta hyödyn, eivät ajattele olevansa millään tavalla kontrolloituja.
Sairauteen voi liittyä ajatus siitä, että ihmistä kontrolloitaisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko kuullut googlesta?

Kaikki ei halua kuulla googlesta. Löytyi ensimmäisellä.

Niin tässähän ollaan ihan hirveän mustavalkoisia, joko tai. Kielletään kaikki. Vai miten se nyt meni.

No huonostihan niille käy.

Kautta aikain niitä on sidottu seiniin, ajettu metsiin ja poltettu nuotiolla. Ei siis mikään ihme, että suurin osa mt ihmisistä on tyytyväisiä hoitoonsa.

Anonyymi kirjoitti:

No huonostihan niille käy.

Kautta aikain niitä on sidottu seiniin, ajettu metsiin ja poltettu nuotiolla. Ei siis mikään ihme, että suurin osa mt ihmisistä on tyytyväisiä hoitoonsa.

Lue lisää

Onpa taas kärjistettyä

Anonyymi kirjoitti:

No huonostihan niille käy.

Kautta aikain niitä on sidottu seiniin, ajettu metsiin ja poltettu nuotiolla. Ei siis mikään ihme, että suurin osa mt ihmisistä on tyytyväisiä hoitoonsa.

Lue lisää

kärjistetysti sanottu koska ei nykyaika oo silti keskiaika vai mitä? Keskiajalla kyllä tehtiin ihan noin tietyille ihmisille jotka ei olleet henkisesti terveitä ja esim juopot sai tommosta kohtelua ja monet muutkin.

Nykyaika ei ole onneksi keskaika mut on nykyajassaki tarpeeksi paljon ongelmia kun ihmiset riitelee ja sotii rahan ja politiikan takia.

viestin lähettäjä Juha pohjola

Anonyymi kirjoitti:

No huonostihan niille käy.

Kautta aikain niitä on sidottu seiniin, ajettu metsiin ja poltettu nuotiolla. Ei siis mikään ihme, että suurin osa mt ihmisistä on tyytyväisiä hoitoonsa.

Lue lisää

toki oon sitä sammaa mieltä että mitenköhän käy niille jotka vakavasti sairaita jota pohdin tuossa eilisessä viestissäni johon tuli näitä vastauksia.

juha pohjola viestin lähettäjä

Anonyymi kirjoitti:

toki oon sitä sammaa mieltä että mitenköhän käy niille jotka vakavasti sairaita jota pohdin tuossa eilisessä viestissäni johon tuli näitä vastauksia.

juha pohjola viestin lähettäjä

Lue lisää

Ongelma on vain se että niille skitsofreenikoillekin voi tulla toleranssi, huonompia hoitotuloksia pitemmällä lääkkenkäytöllä, lisääntyneitä haittoja vuosien mittaan ja tardiivin dyskinesian ja psykoosialttiuden lisääntymistä supersensitivity psychosis-teorian mukaan. Myös fyysistä riippuvuutta aineista ja vieroitushankaluuksia ja protracted withdrawal ja akatisia ja kaikkea muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma on vain se että niille skitsofreenikoillekin voi tulla toleranssi, huonompia hoitotuloksia pitemmällä lääkkenkäytöllä, lisääntyneitä haittoja vuosien mittaan ja tardiivin dyskinesian ja psykoosialttiuden lisääntymistä supersensitivity psychosis-teorian mukaan. Myös fyysistä riippuvuutta aineista ja vieroitushankaluuksia ja protracted withdrawal ja akatisia ja kaikkea muuta.

Lue lisää

Mutta onhan se eri juttu joutua laitokseen viistoistakesäsenä, kun viiskytkesäsenä.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta onhan se eri juttu joutua laitokseen viistoistakesäsenä, kun viiskytkesäsenä.

Ai että lääkkeet toimii 35 vuotta eikä mikään ylläolevista tänä aikana kosketa ihmistä?

Anonyymi kirjoitti:

Ai että lääkkeet toimii 35 vuotta eikä mikään ylläolevista tänä aikana kosketa ihmistä?

Enemmän ne lääkitykset ihmistä muuttaa, jos ne aloittaa 15-vuotiaana, kuin vasta 50-vuotiaana.

Anonyymi kirjoitti:

Enemmän ne lääkitykset ihmistä muuttaa, jos ne aloittaa 15-vuotiaana, kuin vasta 50-vuotiaana.

Harvempi pääsee pelkällä inttämällä sinne viisikymppiseksi jos skitsofrenia puhkeaa siinä aikuisuuden kynnyksellä.

Anonyymi kirjoitti:

Ai että lääkkeet toimii 35 vuotta eikä mikään ylläolevista tänä aikana kosketa ihmistä?

No sillä nyt ei varsinaisesti ole mitään väliä, että toimiiko ne lääkkeet kymmenen-, kaksikymmentä-, vai kolmekymmentä vuotta.

Jokainen vuosikymmen minkä voi välttää sitä laitoshoitoa on kuitenkin voittoa.

Anonyymi kirjoitti:

No sillä nyt ei varsinaisesti ole mitään väliä, että toimiiko ne lääkkeet kymmenen-, kaksikymmentä-, vai kolmekymmentä vuotta.

Jokainen vuosikymmen minkä voi välttää sitä laitoshoitoa on kuitenkin voittoa.

Lue lisää

Monet myös pystyvät elämään suhtkoht normaalia elämää ne kymmenet vuodet juurikin lääkkeiden ansiosta.

Anonyymi kirjoitti:

No sillä nyt ei varsinaisesti ole mitään väliä, että toimiiko ne lääkkeet kymmenen-, kaksikymmentä-, vai kolmekymmentä vuotta.

Jokainen vuosikymmen minkä voi välttää sitä laitoshoitoa on kuitenkin voittoa.

Lue lisää

No eihän sulla ole mitään väliä koukutetaanko ihmisiä voimakkaisiin lääkkeisiin, seuraako siitä pitkäaikaiskäytöllä tehon heikkenemistä, kasvavia haittoja tai pitkittyneitä vieroitusoireita joita tulkitaan mt ongelmana johon tungetaan lisää lääkkeitä invalidisoiden ihminen

Anonyymi kirjoitti:

No eihän sulla ole mitään väliä koukutetaanko ihmisiä voimakkaisiin lääkkeisiin, seuraako siitä pitkäaikaiskäytöllä tehon heikkenemistä, kasvavia haittoja tai pitkittyneitä vieroitusoireita joita tulkitaan mt ongelmana johon tungetaan lisää lääkkeitä invalidisoiden ihminen

Lue lisää

Mutta ei kai sullekaan ole mitään väliä, jos joku niistä lääkkeistä hyötyy ?

Anonyymi kirjoitti:

No eihän sulla ole mitään väliä koukutetaanko ihmisiä voimakkaisiin lääkkeisiin, seuraako siitä pitkäaikaiskäytöllä tehon heikkenemistä, kasvavia haittoja tai pitkittyneitä vieroitusoireita joita tulkitaan mt ongelmana johon tungetaan lisää lääkkeitä invalidisoiden ihminen

Lue lisää

Minun puolesta ihmiset voisi ihan hyvin valita asuuvatko laitoksessa, vai syövätkö lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Harvempi pääsee pelkällä inttämällä sinne viisikymppiseksi jos skitsofrenia puhkeaa siinä aikuisuuden kynnyksellä.

Skitsofrenia puhkeaakin yleensä aikuisuuden kynnyksellä, harvemmin enää vanhemmalla iällä, vaikka toki joskus niinkin voi käydä.

Anonyymi kirjoitti:

Minun puolesta ihmiset voisi ihan hyvin valita asuuvatko laitoksessa, vai syövätkö lääkkeitä.

Laitosasuminen olisi kyllä liian kallista. Lääkkeiden käyttö ei ole niin kallista yhteiskunnalle, ellei myöhemmin tule muita ongelmia, vaikkapa terveysongelmia lääkkeiden laukaisemana.
Niitä hoidettaessa puhutaan taas taloudellisista asioista.

Anonyymi kirjoitti:

No eihän sulla ole mitään väliä koukutetaanko ihmisiä voimakkaisiin lääkkeisiin, seuraako siitä pitkäaikaiskäytöllä tehon heikkenemistä, kasvavia haittoja tai pitkittyneitä vieroitusoireita joita tulkitaan mt ongelmana johon tungetaan lisää lääkkeitä invalidisoiden ihminen

Lue lisää

Sitä laitosasumista kokeiltiin koko viimevuosisata, eiköhän siihen ole ihan syynsä, miks lääkkeet koetaan paremmaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sitä laitosasumista kokeiltiin koko viimevuosisata, eiköhän siihen ole ihan syynsä, miks lääkkeet koetaan paremmaksi.

Niin ja osa lopettelee lääkkeensä ja voi paremmin. En usko että näitä tarinoita löytyisi jos psykiatrian paradigma ei olisi joiltain osin virheellinen joillekuille.

https://www.youtube.com/watch?v=2pIs30jDxeo

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja osa lopettelee lääkkeensä ja voi paremmin. En usko että näitä tarinoita löytyisi jos psykiatrian paradigma ei olisi joiltain osin virheellinen joillekuille.

https://www.youtube.com/watch?v=2pIs30jDxeo

Lue lisää

https://www.youtube.com/watch?v=HGXmtkhQulg

How I Overcame "Treatment-Resistant" Mental Illness: Laura Delano’s Journey

Anonyymi kirjoitti:

https://www.youtube.com/watch?v=HGXmtkhQulg

How I Overcame "Treatment-Resistant" Mental Illness: Laura Delano’s Journey

Lue lisää

Joten vaihtoehto ei välttämättä edes ole "laitosasuminen" tai lääkkeet. Vaihtoehdot voi olla moniulotteisempiakin kuin psykiatrian änkyrät näkee.

Anonyymi kirjoitti:

Joten vaihtoehto ei välttämättä edes ole "laitosasuminen" tai lääkkeet. Vaihtoehdot voi olla moniulotteisempiakin kuin psykiatrian änkyrät näkee.

Minä en edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa miksi terve ihminen valittaisi jatkuvasti siitä, että ei tarvitse hoitoa. Lääkkeillä tai ilman.

Anonyymi kirjoitti:

No sillä nyt ei varsinaisesti ole mitään väliä, että toimiiko ne lääkkeet kymmenen-, kaksikymmentä-, vai kolmekymmentä vuotta.

Jokainen vuosikymmen minkä voi välttää sitä laitoshoitoa on kuitenkin voittoa.

Lue lisää

Niin ja ei vain toimiminen vaan mitä ne kehoon jättää esim lääkevahinkona

Anonyymi kirjoitti:

Monet myös pystyvät elämään suhtkoht normaalia elämää ne kymmenet vuodet juurikin lääkkeiden ansiosta.

Ja uskon että moni psykiatrian sadoistatuhansista olisi pystynyt ilmankin aineita tai lyhytaikaisemmalla varovaisella käytöllä voimaan hyvin holistisemmalla hoidolla esimerkiksi. kannattaa muistaa että yli vuoden käytössä on usein koekaniini tutkimuksen suhteen jos ei lasketa psykiatrian höpötutkimusta "ihan hyvin minun potilaani voi lääkkeissä - erittäim luotettavaa tutkimusta ja ei naapurin Leilakaan kuollut kun käytti lääkkeitä 20 vuotta" .

Anonyymi kirjoitti:

Minä en edelleenkään ymmärrä sitä logiikkaa miksi terve ihminen valittaisi jatkuvasti siitä, että ei tarvitse hoitoa. Lääkkeillä tai ilman.

Niinno sinun maailmassa kun ihmiset on stereotyyppejä ja psykiatria oikeassa biologisen psykiatrian mallissaan niin hankalahan se on ymmärtää. Itsehän kun en usko kyseiseen malliin suurelta osin enää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja ei vain toimiminen vaan mitä ne kehoon jättää esim lääkevahinkona

Söin vuosikaudet erilaisia lääkkeitä, haittojakin oli.
Tulin lopulta parempaan kuntoon, lopetin viimeisen lääkityksen itse, vieroitusoireita ei tullut.
Loppuelämäksi jäi monihermosairaus, mitä sitten ? Sen kanssa nyt on vain elettävä eteenpäin, en jää murehtimaan menneitä. Mitä siitä saisin ? Hemmetin pahan mielen ja olon.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja osa lopettelee lääkkeensä ja voi paremmin. En usko että näitä tarinoita löytyisi jos psykiatrian paradigma ei olisi joiltain osin virheellinen joillekuille.

https://www.youtube.com/watch?v=2pIs30jDxeo

Lue lisää

Osa sitä, osa tätä.
Se on vaan totuus, että jotkut voivat paremmin ilman lääkkeitä, kun taas jotkut eivät.

Anonyymi kirjoitti:

Ja uskon että moni psykiatrian sadoistatuhansista olisi pystynyt ilmankin aineita tai lyhytaikaisemmalla varovaisella käytöllä voimaan hyvin holistisemmalla hoidolla esimerkiksi. kannattaa muistaa että yli vuoden käytössä on usein koekaniini tutkimuksen suhteen jos ei lasketa psykiatrian höpötutkimusta "ihan hyvin minun potilaani voi lääkkeissä - erittäim luotettavaa tutkimusta ja ei naapurin Leilakaan kuollut kun käytti lääkkeitä 20 vuotta" .

Lue lisää

Jos itse tietää kovin hyvin, mikä on hyväksi ja mikä ei, niin miksi turvautua koko psykiatriaan ? Ehkä onkin vähän hankalampi kysymys ?

Anonyymi kirjoitti:

Osa sitä, osa tätä.
Se on vaan totuus, että jotkut voivat paremmin ilman lääkkeitä, kun taas jotkut eivät.

Niin ja niidenkin kohdalla jotka eivät niin on syytä esim huomioida kuinka pahasti heidät on koukutettu aineisiinsa vuosien aikana (vrt. hyberbolinen vähennys ja joku puolitellaan lääkkeitä miten sattuu), miten heidät otetaan lääkkeistä irti, saako he oikeasti tukea lääkkeistä irroittautumiseen vai onko he osa psykiatrian viallista paradigmaa jossa ajatellaan että lyhyestä tutkimuksesta katsottuna silti on järkevää pitää ihmisiä laajasti pitkäaikaislääkityksissä.

Anonyymi kirjoitti:

Niin ja niidenkin kohdalla jotka eivät niin on syytä esim huomioida kuinka pahasti heidät on koukutettu aineisiinsa vuosien aikana (vrt. hyberbolinen vähennys ja joku puolitellaan lääkkeitä miten sattuu), miten heidät otetaan lääkkeistä irti, saako he oikeasti tukea lääkkeistä irroittautumiseen vai onko he osa psykiatrian viallista paradigmaa jossa ajatellaan että lyhyestä tutkimuksesta katsottuna silti on järkevää pitää ihmisiä laajasti pitkäaikaislääkityksissä.

Lue lisää

Kyllä se on kiinni myös sairaudesta ja oireilusta.
Esim. kroonista skitsofreniaa sairastava saattaa tarvita lääkityksen loppuelämäkseen, että pärjää elämässään ja sairautensa kanssa.
Hyvin yksilöllistä toki tuokin on. Mutta ihan jokaista ei pysty vieroittamaan lääkkeistä, koska joillain se sairaus voi oikeasti pahentua, jos lääkitys lopetetaan.
Miksi siis poistaisi lääkityksen sellaiselta, jolla se tukee riittävän hyvää elämistä ja olemista, jos vaihtoehtona olisi vaikka sairaalahoitoon joutuminen ja lääkkeiden rukkaus taas uudestaan ?
Jotkut skitsofreenikot haluavat käyttää lääkkeitään, koska tuntevat voivansa niiden avulla paremmin.

Enkä nyt tarkoita puolustella psykiatriaa, tai syyllistää sairaita, tämä on vain karvas totuus, että jotkut tarvitsevat lääkkeensä.
Jos ei usko, tai ei ole kokemusta, kannattaa tutustua skitsofreenikkoihin ja tutustua heidän elämäänsä. Osastoilla se on ainakin helppoa, mutta kuka heitä tuntee siviilielämässään, ja kuka ei. Onko jollain omaisella skitsofreniaa tai muuta psykoosisairautta, silloin tietää asioista paremmin kuin pelkästään kuulopuheista tai lukemalla Suomi24:n palstoja ?

Kaikenlainen psykiatriaankin liittyvä tulee ihan varmasti jakamaan mielipiteitä niin kauan kun ihmiskunta on olemassa, siitä ei päästä mihinkään.
Ja ne omat kokemukset ei tarkoita sitä, että kaikilla muillakin olisi samanlaista.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on kiinni myös sairaudesta ja oireilusta.
Esim. kroonista skitsofreniaa sairastava saattaa tarvita lääkityksen loppuelämäkseen, että pärjää elämässään ja sairautensa kanssa.
Hyvin yksilöllistä toki tuokin on. Mutta ihan jokaista ei pysty vieroittamaan lääkkeistä, koska joillain se sairaus voi oikeasti pahentua, jos lääkitys lopetetaan.
Miksi siis poistaisi lääkityksen sellaiselta, jolla se tukee riittävän hyvää elämistä ja olemista, jos vaihtoehtona olisi vaikka sairaalahoitoon joutuminen ja lääkkeiden rukkaus taas uudestaan ?
Jotkut skitsofreenikot haluavat käyttää lääkkeitään, koska tuntevat voivansa niiden avulla paremmin.

Enkä nyt tarkoita puolustella psykiatriaa, tai syyllistää sairaita, tämä on vain karvas totuus, että jotkut tarvitsevat lääkkeensä.
Jos ei usko, tai ei ole kokemusta, kannattaa tutustua skitsofreenikkoihin ja tutustua heidän elämäänsä. Osastoilla se on ainakin helppoa, mutta kuka heitä tuntee siviilielämässään, ja kuka ei. Onko jollain omaisella skitsofreniaa tai muuta psykoosisairautta, silloin tietää asioista paremmin kuin pelkästään kuulopuheista tai lukemalla Suomi24:n palstoja ?

Kaikenlainen psykiatriaankin liittyvä tulee ihan varmasti jakamaan mielipiteitä niin kauan kun ihmiskunta on olemassa, siitä ei päästä mihinkään.
Ja ne omat kokemukset ei tarkoita sitä, että kaikilla muillakin olisi samanlaista.

Lue lisää

Käsittääkseni tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta neurolepteissä. Siihen usein sisältyy myös kognitiivista oireilua. Supersensitivity psychosis teorian mukaan antipsykoottilääkkeiden käyttö voi lisätä alttiutta psykoosille,myös siis teorian mukaan niillä ketkä ei käytä niitä psykoosiin.
Giovanni Favan vastatoleranssimallin mukaan pitkäaikainen masennuslääkkeen käyttö voi johtaa heikompiin hoitotuloksiin pitemmällä aikavälillä joissain tapauksissa koska hermosoluissa tapahtuu muutoksia ajan mittaan.

Tällaiset spekulaatiot tekevät pitkäaikaiskäytöstä ongelmallista. Ja se mitä tuo lääkärikin mainitsee eli lääkkeitä on tutkittu laajasti aika lyhyen aikaa sen suhteen säilyykö esim lääkkeen teho tai kellä esim riskit lääkityksen kanssa alkaa lisääntyä ajan saatossa ja tuottaako pitkäaikaiskäyttö enemmän hyötyä kuin harmia. Ongelma on dependence eli fyysinen mukautuminen jossa miljardit neuronit tottuvat olemaan aineen alla joka saa lääkkeen näyttämään usein hyödyllisemmältä mitä se onkaan.

Yksi holistinen psykiatri netissä sanoi tästä että uskoo dependencen olleen jollain potilaillaan syy miksi he uskoo lääkkeen olevan niin elämää pelastava. Purku voi olla hankalaa ja vetää joillain olon kurjemmaksi kuin jopa alussa pahimmillaan ja tottakai aineen uudelleenotto korjaa vieroitusoireet, jotka surkeaa kyllä voi olla myps pitkäaikaisia ja vaatia tosi pitkän vähennyksen

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni tardiivin dyskinesian riski kasvaa vuosi vuodelta neurolepteissä. Siihen usein sisältyy myös kognitiivista oireilua. Supersensitivity psychosis teorian mukaan antipsykoottilääkkeiden käyttö voi lisätä alttiutta psykoosille,myös siis teorian mukaan niillä ketkä ei käytä niitä psykoosiin.
Giovanni Favan vastatoleranssimallin mukaan pitkäaikainen masennuslääkkeen käyttö voi johtaa heikompiin hoitotuloksiin pitemmällä aikavälillä joissain tapauksissa koska hermosoluissa tapahtuu muutoksia ajan mittaan.

Tällaiset spekulaatiot tekevät pitkäaikaiskäytöstä ongelmallista. Ja se mitä tuo lääkärikin mainitsee eli lääkkeitä on tutkittu laajasti aika lyhyen aikaa sen suhteen säilyykö esim lääkkeen teho tai kellä esim riskit lääkityksen kanssa alkaa lisääntyä ajan saatossa ja tuottaako pitkäaikaiskäyttö enemmän hyötyä kuin harmia. Ongelma on dependence eli fyysinen mukautuminen jossa miljardit neuronit tottuvat olemaan aineen alla joka saa lääkkeen näyttämään usein hyödyllisemmältä mitä se onkaan.

Yksi holistinen psykiatri netissä sanoi tästä että uskoo dependencen olleen jollain potilaillaan syy miksi he uskoo lääkkeen olevan niin elämää pelastava. Purku voi olla hankalaa ja vetää joillain olon kurjemmaksi kuin jopa alussa pahimmillaan ja tottakai aineen uudelleenotto korjaa vieroitusoireet, jotka surkeaa kyllä voi olla myps pitkäaikaisia ja vaatia tosi pitkän vähennyksen

Lue lisää

Suhtaudun tietyllä kyynisyydellä psykiatrian tapaan määrätä lääkkeitä pysyvästi sairauteen ja uskon että jos vieroituspulmat otettaisiin vakavammin ja tuotaisiin enemmän hidasta hyberbolista vieroitusta useampi voisi päästä lääkkeistä eroon. Myös narratiivi se ja se sairaus tarvii lääkkeitä ja ihmisten identifioituminen niin vahvasti sairauksiinsa ja saitauksien biologinen selittäminen vahvasti lisää kroonista lääkkeenkäyttöä. Psykiatrian hoitotavat helposti rakentaa kroonikkoja. Käytännössä se promotoi teoriaa jossa lääkkeenkäyttö pitää oireet kurissa huomioimatta tutkimuksen puutetta ja mahdollisia iatrogeenisia ongelmia.

Uskoisin että riittävällä tuella useampi ihminen voisi päästä pillereistään eroon ja elää monessa tapauksessa parempaa elämää kuin lääkesumussa. Tai ainakin mahdollisuus olisi laskea lääkettä ja kokea vähemmän haittoja. Riskit ei ole niin suuria jos vähennys tapahtuisi esim 10 pros kk vähennysvauhdilla samaan aikaan tukea saaden. Vähennyksen voi stopata jos tuntuu.

Monilla on niin pahoja vieroitusseuraamuksia lääkkeistä että olen sen verran kyyninen kuten psykiatri Stuart Shipko että uskon että heillä on hyvä jatkaa lääkettä. Mutta syy voi olla iatrogeeninen. Vuosien saatossa heidän hermistonsa ja aivonsa on niin mukautuneet aineeseen että purku voi pahimmillaan viedä työkykyä ja mikä pahinta - laukaista iatrogeenisesti aiheutettuja itsemurha-ajatuksia. Olen itse kokenut ne kun aloin kokea lääkesotkujen seurauksena niin pahoja oireita mm ekstrapyramidaalioireita ja unihäiriöitä. Siksi joskus jatkaminen on todella turvallisempaa,vaikkakin voi iän myötä lisätä haittojen osuutta pitkäaikaiskäytössä - koska käyttäjät on pitkän tähtäimen käytöllä osa ei kontrolloitua lääketutkimusta.

Anonyymi kirjoitti:

Suhtaudun tietyllä kyynisyydellä psykiatrian tapaan määrätä lääkkeitä pysyvästi sairauteen ja uskon että jos vieroituspulmat otettaisiin vakavammin ja tuotaisiin enemmän hidasta hyberbolista vieroitusta useampi voisi päästä lääkkeistä eroon. Myös narratiivi se ja se sairaus tarvii lääkkeitä ja ihmisten identifioituminen niin vahvasti sairauksiinsa ja saitauksien biologinen selittäminen vahvasti lisää kroonista lääkkeenkäyttöä. Psykiatrian hoitotavat helposti rakentaa kroonikkoja. Käytännössä se promotoi teoriaa jossa lääkkeenkäyttö pitää oireet kurissa huomioimatta tutkimuksen puutetta ja mahdollisia iatrogeenisia ongelmia.

Uskoisin että riittävällä tuella useampi ihminen voisi päästä pillereistään eroon ja elää monessa tapauksessa parempaa elämää kuin lääkesumussa. Tai ainakin mahdollisuus olisi laskea lääkettä ja kokea vähemmän haittoja. Riskit ei ole niin suuria jos vähennys tapahtuisi esim 10 pros kk vähennysvauhdilla samaan aikaan tukea saaden. Vähennyksen voi stopata jos tuntuu.

Monilla on niin pahoja vieroitusseuraamuksia lääkkeistä että olen sen verran kyyninen kuten psykiatri Stuart Shipko että uskon että heillä on hyvä jatkaa lääkettä. Mutta syy voi olla iatrogeeninen. Vuosien saatossa heidän hermistonsa ja aivonsa on niin mukautuneet aineeseen että purku voi pahimmillaan viedä työkykyä ja mikä pahinta - laukaista iatrogeenisesti aiheutettuja itsemurha-ajatuksia. Olen itse kokenut ne kun aloin kokea lääkesotkujen seurauksena niin pahoja oireita mm ekstrapyramidaalioireita ja unihäiriöitä. Siksi joskus jatkaminen on todella turvallisempaa,vaikkakin voi iän myötä lisätä haittojen osuutta pitkäaikaiskäytössä - koska käyttäjät on pitkän tähtäimen käytöllä osa ei kontrolloitua lääketutkimusta.

Lue lisää

Terveydenhuolto ei ottanut ollenkaan vakavasti kokemaani harmia ja jatkoi lääkintää sivuuttaen harmini pahentaen niitä. Uskon että se lisäsi riskiä kroonistuneista hermosto-oireista mitä koin vuosia. Nykyään Mark Horowitz niminen tutkija on kirjannut arvostetun Maudsley sarjan Deprescribing kirjassa riskeistä erityismaininnab mitkä käytännössä kävin läpi huonolla vieroitustavalla. Myös Stuart Shipko niminen psykiatri on tuonut samat huolet esiin. Minuun suhtauduttiin terveydenhuollossa vähätellen, muistan eräänkin hoitajan joka suoraan päin naamaa vähätteli kokemaani harmia kun se oli harvinaisempaa. Ei kannattaiai tuolla tutkinnolla muka esittää jotain tietäjää - hän halusi nähdä minut ennemmin sairaana ja suunnilleen vain harhaisena joka taevii lisää lääkkeitä. Sain lääkehaittadiagnoosin kuukausia myöhemmin kun hermostoni oli sotkettu merkittävästi uusilla lääkkeillä - eikö ole ironista. Heillä ei ole tietoa.

Pitäisi varmaan postittaa tuo Maudsley kirja joka hemmetin psykiatrian vastaanotolle ihan vain suojellakseen potilaita siltä mitä jouduin käymään läpi

Minullakin on yksi kaveri joka on käynyt ihan oikeissa uskomushoidoissa ja on ollut tyytyväinen siihen. Kuulemma auttaa. Ja miksi ei auttaisi, ihminen menee sinne, uskoo että häntä autetaan uskomushoidolla, hänellä on joku joka esittää tietävänsä mitä tekee, on sympaattinen ihminen ja on säännöllisesti tukena.

Itse tiedän kyllä useammankin psykiatriasta kärsineen oikeassa elämässä ja tunnen todella pahasti psykiatriasta kärsineitä netin kautta ihan tilaan missä jonkun aviomies on someviestin perusteella ottanut epätoivoissaan minuun yhteyttä ja kysellyt mitä pitäisi tehdä kun vaimolla on niin pahoja harmeja lääkkeistä ja lääkekoktailin vähentely on hirvittävää myös ja on haluttu toivoa että harmeista paranee. Ja jos hän olisikin ainoa, olen saanut kirjoittaessani jossain useita ja useita viestejä joissa toivotaan apua miten selvitä kun kaikki on mennyt niin mönkään polyfarmasian kanssa jonka kanssa valitettavasti vähennykselle herkkä on tosi ongelmissa kun asiat alkaa mennä mönkään.

Oikeassa elämässä tietämiäni tapauksia jossa en laske itseäni mukaan: polyfarmasiakoktailien puhkaisemat neurologiset haitat, pitempikestoiset vieroitusoireet masennuslääkkeistä, yksi joka aloitteli ja lopetteli masennuslääkkeitä saman syyn vuoksi - koska ne aina lisää apatiaa ja vie seksuaalisuuden ja mietti jossain vaiheessa kuinka monta kertaa on syytä toistaa samaa ja odottaa jotain muuta ja lopulta lakkasi lääkekokeilut. on niitä jossa joku on vetänyt jotain lääkkeitä ja miettinyt että olikohan tuosta mitään hyötyä tai hoksannut jälkikäteen herätessään lääkelumouksesta ettei lääke ollutkaan hyödyllinen. On ihmisiä jotka suostuu hyväksymään pahojakin seksuaalihaittoja lääkkeistä osana lääkitystä.
Mietin jonkun ihmisen kohdalla kun on määrätty useampi lääke, voisiko se ihmeellinen selittämätön ahdistus olla esim pitkäaikaisen rauhoittavamääräyksen syytä tai sitä että ihmisellä on useamman aineen koktaili jossa pitoisuudet heittelee esim jos lääke ei ole niin pitkävaikutteinen.

Tiedän ihmisiä jotka on aloittaneet ja heti lopettaneet lääkkeet ilman lääkärin suostumusta ja ajan saatossa voineet ihan hyvin. Tiedän tapauksia jossa lääkäri on määrännyt järjettömällä tavalla psyykenlääkkeitä odottaen ratkaisua johonkin oireeseen jonka selvästi aiheuttaa fyysinen sairaus tai itsestä huolenpitämättömyys ja sitten määrätään lääkettä joka vielä pahentaa fyysistä sairautta ja tätä kautta tuntuu järjettömältä määrätä ratkaisuksi lääkettä johon oikeasti fyysisen sairauden hoitaminen olisi varmaan tärkein asia.. Tiedän ihmisiä jotka ei ole koskaan ottaneetkaan koko reseptiä ja voivat ihan ok vaikka elämässä on myös hankaluutensa, niinkuin kaikilla.

Varsinkin jos diagnooseja on useampi mistä tulee melkoinen soppa mikä ei välttämättä juuri ihmistä auta, terapiaa ei sitten ole tullut ja on laitettu hanskat tiskiin ja jätetty eläkkeelle siirtyneelle potilaalle loputon lääkekoktaili päälle

Kun avaa silmänsä, näkee niitä psykiatrian lieveilmiöitä. Aina puhutaan kuinka sairaus vaikuttaa perheeseen, muttei koskaan puhuta siitä miten lääkehaitatkin vaikuttaa perheeeseen ja perheenjäsenestä voi lääkkeissä tulla negatiivisesti muuttunut henkilö.

Anonyymi kirjoitti:

Minullakin on yksi kaveri joka on käynyt ihan oikeissa uskomushoidoissa ja on ollut tyytyväinen siihen. Kuulemma auttaa. Ja miksi ei auttaisi, ihminen menee sinne, uskoo että häntä autetaan uskomushoidolla, hänellä on joku joka esittää tietävänsä mitä tekee, on sympaattinen ihminen ja on säännöllisesti tukena.

Itse tiedän kyllä useammankin psykiatriasta kärsineen oikeassa elämässä ja tunnen todella pahasti psykiatriasta kärsineitä netin kautta ihan tilaan missä jonkun aviomies on someviestin perusteella ottanut epätoivoissaan minuun yhteyttä ja kysellyt mitä pitäisi tehdä kun vaimolla on niin pahoja harmeja lääkkeistä ja lääkekoktailin vähentely on hirvittävää myös ja on haluttu toivoa että harmeista paranee. Ja jos hän olisikin ainoa, olen saanut kirjoittaessani jossain useita ja useita viestejä joissa toivotaan apua miten selvitä kun kaikki on mennyt niin mönkään polyfarmasian kanssa jonka kanssa valitettavasti vähennykselle herkkä on tosi ongelmissa kun asiat alkaa mennä mönkään.

Oikeassa elämässä tietämiäni tapauksia jossa en laske itseäni mukaan: polyfarmasiakoktailien puhkaisemat neurologiset haitat, pitempikestoiset vieroitusoireet masennuslääkkeistä, yksi joka aloitteli ja lopetteli masennuslääkkeitä saman syyn vuoksi - koska ne aina lisää apatiaa ja vie seksuaalisuuden ja mietti jossain vaiheessa kuinka monta kertaa on syytä toistaa samaa ja odottaa jotain muuta ja lopulta lakkasi lääkekokeilut. on niitä jossa joku on vetänyt jotain lääkkeitä ja miettinyt että olikohan tuosta mitään hyötyä tai hoksannut jälkikäteen herätessään lääkelumouksesta ettei lääke ollutkaan hyödyllinen. On ihmisiä jotka suostuu hyväksymään pahojakin seksuaalihaittoja lääkkeistä osana lääkitystä.
Mietin jonkun ihmisen kohdalla kun on määrätty useampi lääke, voisiko se ihmeellinen selittämätön ahdistus olla esim pitkäaikaisen rauhoittavamääräyksen syytä tai sitä että ihmisellä on useamman aineen koktaili jossa pitoisuudet heittelee esim jos lääke ei ole niin pitkävaikutteinen.

Tiedän ihmisiä jotka on aloittaneet ja heti lopettaneet lääkkeet ilman lääkärin suostumusta ja ajan saatossa voineet ihan hyvin. Tiedän tapauksia jossa lääkäri on määrännyt järjettömällä tavalla psyykenlääkkeitä odottaen ratkaisua johonkin oireeseen jonka selvästi aiheuttaa fyysinen sairaus tai itsestä huolenpitämättömyys ja sitten määrätään lääkettä joka vielä pahentaa fyysistä sairautta ja tätä kautta tuntuu järjettömältä määrätä ratkaisuksi lääkettä johon oikeasti fyysisen sairauden hoitaminen olisi varmaan tärkein asia.. Tiedän ihmisiä jotka ei ole koskaan ottaneetkaan koko reseptiä ja voivat ihan ok vaikka elämässä on myös hankaluutensa, niinkuin kaikilla.

Varsinkin jos diagnooseja on useampi mistä tulee melkoinen soppa mikä ei välttämättä juuri ihmistä auta, terapiaa ei sitten ole tullut ja on laitettu hanskat tiskiin ja jätetty eläkkeelle siirtyneelle potilaalle loputon lääkekoktaili päälle

Kun avaa silmänsä, näkee niitä psykiatrian lieveilmiöitä. Aina puhutaan kuinka sairaus vaikuttaa perheeseen, muttei koskaan puhuta siitä miten lääkehaitatkin vaikuttaa perheeeseen ja perheenjäsenestä voi lääkkeissä tulla negatiivisesti muuttunut henkilö.

Lue lisää

Epäilen myös sitä että psykiatria on tuottanut joillekin ihmisille kierteen haittaa mutta he ei vain itse näe sitä. Toisaalta on ollut ilo nähdä että ihminen onkin lopulta valinnut lääkkeetöntä reittiä joka toimii.

Niiden ihmisten määrä kenen tiedän elämässäni hyötyneen psykiatriasta ei ole kyllä lainkaan kovin suuri, siis niiden kohdalla kenen tiedän käyttäneen lääkkeitä. Jos mietitään siis yleisesti että olisivat hehkuttaneet lääkkeitään. En tiedä tunnenko sitten vääriä ihmisiä :D

Neuroleptien käytön loputtua ajattelu ja asioiden päättelykyky paranee huomattavasti. Vetämätön, tolkuton väsymys ja huumattu olo katoavat. Kykenee liikkumaan ja suunnittelemaan päiväänsä ja elämäänsä paremmin. Myös psykiatriauskovaisuus katoaa hyvin nopeasti. Enää ei usko ulkoapäin tulevia, tai kapea-alaisesti ajattelevia ja kontrollointiin pyrkiviä ihmisiä ja tahoja.

Kaikenkaikkiaan olotila on huomattavasti erilaisempi ja parempi.

Nämä jotkut, jotka tulevat tänne keskustelupalstalle mainostamaan, ja ohjeistamaan, että kannattaa ottaa yhteyttä, jos masentaa, tai ahdistaa, tai jos tulee harhoja, tai harhaista ajattelua. Älkää ihmeessä uskoko heitä. Elämä ja terveys menee enemmän pilalle. Ja siihen vielä päälle elinikäinen leima. Mitään olennaista hyötyä ei ole siitä, että saat jonkin mt-diagnoosin ja terveyttä vielä enemmän pilaavia ja tuhoavia lääkkeitä.

Psykiatriauskovaiset ja heitä palvovat saisi minun puolesta lähettää vaikka kuuhun. Usko ja sokea ihailu näköjään sumentaa järjen ja sokeuttaa. On kiistaton fakta, että useimmilla psyykelääkkeillä on vain enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ainakin pidemmässä juoksussa, ja mitä isompia määriä, ja pidempään käyttää. Näin se vaan on.

Ja jos uskoo lääkkeiden korjaavan ja parantavan oireita takana olevia taustasyitä, on naiivi. Niin uskoin ja luotin minäkin systeemiin joskus hyvin kauan sitten, jo yli 25 vuotta sitten.

Ja mitään hyötyä ei ollut niistä minulle annetuista diagnooseista, minulle määrätyistä ja käytetyistä lääkkeistä, ja palveluiden käyttämisestä. Hyöty oli tasan nolla.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien käytön loputtua ajattelu ja asioiden päättelykyky paranee huomattavasti. Vetämätön, tolkuton väsymys ja huumattu olo katoavat. Kykenee liikkumaan ja suunnittelemaan päiväänsä ja elämäänsä paremmin. Myös psykiatriauskovaisuus katoaa hyvin nopeasti. Enää ei usko ulkoapäin tulevia, tai kapea-alaisesti ajattelevia ja kontrollointiin pyrkiviä ihmisiä ja tahoja.

Kaikenkaikkiaan olotila on huomattavasti erilaisempi ja parempi.

Nämä jotkut, jotka tulevat tänne keskustelupalstalle mainostamaan, ja ohjeistamaan, että kannattaa ottaa yhteyttä, jos masentaa, tai ahdistaa, tai jos tulee harhoja, tai harhaista ajattelua. Älkää ihmeessä uskoko heitä. Elämä ja terveys menee enemmän pilalle. Ja siihen vielä päälle elinikäinen leima. Mitään olennaista hyötyä ei ole siitä, että saat jonkin mt-diagnoosin ja terveyttä vielä enemmän pilaavia ja tuhoavia lääkkeitä.

Psykiatriauskovaiset ja heitä palvovat saisi minun puolesta lähettää vaikka kuuhun. Usko ja sokea ihailu näköjään sumentaa järjen ja sokeuttaa. On kiistaton fakta, että useimmilla psyykelääkkeillä on vain enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ainakin pidemmässä juoksussa, ja mitä isompia määriä, ja pidempään käyttää. Näin se vaan on.

Ja jos uskoo lääkkeiden korjaavan ja parantavan oireita takana olevia taustasyitä, on naiivi. Niin uskoin ja luotin minäkin systeemiin joskus hyvin kauan sitten, jo yli 25 vuotta sitten.

Ja mitään hyötyä ei ollut niistä minulle annetuista diagnooseista, minulle määrätyistä ja käytetyistä lääkkeistä, ja palveluiden käyttämisestä. Hyöty oli tasan nolla.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin muutama korjaus: minäkin luotin ja uskoin systeemiin ja siellä toimiviin. Minulle vakuutettiin, että annetut diagnoosit ovat oikeita, ja että kannattaa käyttää niitä lääkkeitä, joita minulle määrättiin. Loppupelissä oma vointi, jaksaminen ja toimintakyky vain huononi. Ja se pohjalla ollut väsymys vain paheni entisestään. Käytännössä en kyennyt tekemään kuin vain muutaman asian päivässä. Siinä se yli 20 vilahti hyvin nopeasti aivosumussa.

Psykiatriassa uskotaan, tai kuvitellaan, että määrätyt lääkkeet ovat oikeita, oikein perusteltuja, ja että niillä se kaikki oireet ja elämä tulee kuntoon. Ei ihan tainnut minun kohdalla niin käydä. Sen sijaan terveys meni, 20 vuotta elämästä ja syrjäydyin lopullisesti.

Minäkin luotin ja uskoin systeemiin ja siellä toimiviin silloin 20 vuotta sitten. Ja olin liian naiivi. Ei olisi kannattanut saada itselleen mitään mt-diagnoosia ja ryhtyä käyttämään aivoja ja terveyttä tuhoavia lääkkeitä. Ne, jotka sanovat, että luottakaa heihin ja että lääkkeillä korjaantuu elämässä pielessä olevat asiat, niin ei asia ole. Ne elämässä vialla olevat täytyy joka tapauksessa ratkaista. Lääkkeillä ei niitä asioita korjata.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin muutama korjaus: minäkin luotin ja uskoin systeemiin ja siellä toimiviin. Minulle vakuutettiin, että annetut diagnoosit ovat oikeita, ja että kannattaa käyttää niitä lääkkeitä, joita minulle määrättiin. Loppupelissä oma vointi, jaksaminen ja toimintakyky vain huononi. Ja se pohjalla ollut väsymys vain paheni entisestään. Käytännössä en kyennyt tekemään kuin vain muutaman asian päivässä. Siinä se yli 20 vilahti hyvin nopeasti aivosumussa.

Psykiatriassa uskotaan, tai kuvitellaan, että määrätyt lääkkeet ovat oikeita, oikein perusteltuja, ja että niillä se kaikki oireet ja elämä tulee kuntoon. Ei ihan tainnut minun kohdalla niin käydä. Sen sijaan terveys meni, 20 vuotta elämästä ja syrjäydyin lopullisesti.

Minäkin luotin ja uskoin systeemiin ja siellä toimiviin silloin 20 vuotta sitten. Ja olin liian naiivi. Ei olisi kannattanut saada itselleen mitään mt-diagnoosia ja ryhtyä käyttämään aivoja ja terveyttä tuhoavia lääkkeitä. Ne, jotka sanovat, että luottakaa heihin ja että lääkkeillä korjaantuu elämässä pielessä olevat asiat, niin ei asia ole. Ne elämässä vialla olevat täytyy joka tapauksessa ratkaista. Lääkkeillä ei niitä asioita korjata.

Lue lisää

Itselleni kirjoittaminen on ollut tapa prosessoida sitä että menetin lääkepöhnien kautta vuosia elämästäni valheelle joka osoittautui loppupeleissä varastamaan elämästäni paljon. Nuoruutta. Siitä seurasi yhä pahentuneita identiteettiongelmia. Kun kirjoittaa totuuden se on terapiaa. Se on se totuus että lääkkeissä on toleranssia, se on totuus että vieroitusoireet ja lääkehaitat oli kidutusta, se on totuus että hermostoni ei enää kestänyt jonkun pisteen jälkeen psykiatrian lääkeräiskintää jossa he unohti kokonaan kemikaalikuorman vaikutukset kehooni ja tunki lisää, siinä ei ole mitään neuroleptien tarvitsemisen kanssa. Mitä tarkoittaa neuroleptien tarvitseminen? Sitä että sinulla on tarve turruttaa sisimpäsi, sedatoida mielesi, olla ajattelematta ja samalla tuntea tuskaa kognition rapautumisesta ja itsesi menettämisestä ollen identiteetiltäsi enemmmän hukassa kuin koskasn? Sirä minulle oli neuroleptit joita käytin onneksi vain muutaman kk mutta se kokemus oli riittävästi niistä elämän ajaksi.

Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on?

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että ihmisen pitää identifioitua johonkin sairauteen. Voi kuule, kun ihminen on jotakin muutakin, kuin hänelle rätkäisty diagnoosi.

Hyvinvointi ja sen edistäminen voidaa myös käsittää monella tavalla. Psykiatriassa apua hakemaan lähtevä ja hänen koko elämänsä nähdään aivan liian kapea-alaisen putken läpi. Se on se, mikä on siellä vialla. Joillekin on myös annettu aivan pieleen menneitä diagnooseja. Tehdään muutamasta asiasta joku yhteenveto, jos se sattuu fittaamaan johonkin sairauteen.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Ihminen on potilas ja hänet nähdään sairauden linssien läpi katseltuna. Yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja tapahtuneita asioita ei selvitellä. Ei, vaikka suurin osa oireiden aiheuttajista on niissä.

Psykiatria tarjoaa kaikkeen "hoidoksi" ja ratkaisuksi lääkkeitä. Keskusteluiden osuus, laatu ja määrä ovat olemattomia niin psykiatrisen sairaalan, kuin avohoidon puolella. Siis, joku sieltä haluaa saada itselleen jotakin keskusteluapua, niin sitä ei kyllä niistä saa. Empatiasta, ymmärtämisestä ja välittämisestä puhumattakaan.

Jotkut ajattelevat ja perustelevat diagnoosin saamista sillä, että kun saa diagnoosin, niin ymmärtää itseään paremmin. Ja että "kyllä ne lääkärit tietävät kaikesta kaiken ja heidän määräämänsä lääkkeet auttavat siihen pahaan oloon. Tämä perustuu suureksi osaksi pelkkään plaseboon. Ihminen uskoo näin, kunnes tajuaa, että asia ei olekaan niin. Ongelma on siinä, että ihmisen pitää itse kokea asiat, jotta ymmärtää. Ja minä olen totta vie kokenut ja oppinut paljon. Mm. sen, että psykiatria ei pysty auttamaan niitä ihmisiä, jotka palveluihin joko joutuvat, tai itse hakeutuvat. Ja olen myös oppinut, että monien mt-oireiden takana ja taustalla on moni muita syitä, kuin se, että syy olisi jokin psyykkinen sairaus. Mutta psykiatria on kaikessa ajattelussaan diagnoosi ja lääkekeskeinen tieteenhaara.

Mm. yksinäisyys, stressi, liialliset vaatimukset, taloudelliset ongelmat jne. Kuten tämän keskusteluketjun alussa aloittaja on niitä jo hyvin listannutkin. Esi. sosiaaliset ongelmat ihmissuhteissa eivät korjaannu millään lääkkeillä.

Jos henkisesti huonosti voiva kykenee tunnistamaan oireensa, ja sen mistä se johtuu, ja jos pystyy sille tekemään jotakin, niin se on hyvä asia. Mutta millään lääkkeillä kukaan ei kykene ratkaisemaan niitä oireiden taustalla olevia asioita. Joka niin uskoo, että lääkkeillä kykenee korjaamaan elämässään olevia ongelmia, on joko tietämätön, tai lapsellinen.

Anonyymi kirjoitti:

Neuroleptien käytön loputtua ajattelu ja asioiden päättelykyky paranee huomattavasti. Vetämätön, tolkuton väsymys ja huumattu olo katoavat. Kykenee liikkumaan ja suunnittelemaan päiväänsä ja elämäänsä paremmin. Myös psykiatriauskovaisuus katoaa hyvin nopeasti. Enää ei usko ulkoapäin tulevia, tai kapea-alaisesti ajattelevia ja kontrollointiin pyrkiviä ihmisiä ja tahoja.

Kaikenkaikkiaan olotila on huomattavasti erilaisempi ja parempi.

Nämä jotkut, jotka tulevat tänne keskustelupalstalle mainostamaan, ja ohjeistamaan, että kannattaa ottaa yhteyttä, jos masentaa, tai ahdistaa, tai jos tulee harhoja, tai harhaista ajattelua. Älkää ihmeessä uskoko heitä. Elämä ja terveys menee enemmän pilalle. Ja siihen vielä päälle elinikäinen leima. Mitään olennaista hyötyä ei ole siitä, että saat jonkin mt-diagnoosin ja terveyttä vielä enemmän pilaavia ja tuhoavia lääkkeitä.

Psykiatriauskovaiset ja heitä palvovat saisi minun puolesta lähettää vaikka kuuhun. Usko ja sokea ihailu näköjään sumentaa järjen ja sokeuttaa. On kiistaton fakta, että useimmilla psyykelääkkeillä on vain enemmän haitta, kuin hyötyvaikutuksia. Ainakin pidemmässä juoksussa, ja mitä isompia määriä, ja pidempään käyttää. Näin se vaan on.

Ja jos uskoo lääkkeiden korjaavan ja parantavan oireita takana olevia taustasyitä, on naiivi. Niin uskoin ja luotin minäkin systeemiin joskus hyvin kauan sitten, jo yli 25 vuotta sitten.

Ja mitään hyötyä ei ollut niistä minulle annetuista diagnooseista, minulle määrätyistä ja käytetyistä lääkkeistä, ja palveluiden käyttämisestä. Hyöty oli tasan nolla.

Lue lisää

Vointi kun paranee, ei ulkopuolisia näe enää niin kapea-alaisesti ajattelevina, ja huomaa, ettei kukaan kontrolloi yhtään mitään eikä ketään.
Voi kuinka paljon asiat riippuvatkaan omasta voinnista ja olosta....

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on?

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että ihmisen pitää identifioitua johonkin sairauteen. Voi kuule, kun ihminen on jotakin muutakin, kuin hänelle rätkäisty diagnoosi.

Hyvinvointi ja sen edistäminen voidaa myös käsittää monella tavalla. Psykiatriassa apua hakemaan lähtevä ja hänen koko elämänsä nähdään aivan liian kapea-alaisen putken läpi. Se on se, mikä on siellä vialla. Joillekin on myös annettu aivan pieleen menneitä diagnooseja. Tehdään muutamasta asiasta joku yhteenveto, jos se sattuu fittaamaan johonkin sairauteen.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Ihminen on potilas ja hänet nähdään sairauden linssien läpi katseltuna. Yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja tapahtuneita asioita ei selvitellä. Ei, vaikka suurin osa oireiden aiheuttajista on niissä.

Psykiatria tarjoaa kaikkeen "hoidoksi" ja ratkaisuksi lääkkeitä. Keskusteluiden osuus, laatu ja määrä ovat olemattomia niin psykiatrisen sairaalan, kuin avohoidon puolella. Siis, joku sieltä haluaa saada itselleen jotakin keskusteluapua, niin sitä ei kyllä niistä saa. Empatiasta, ymmärtämisestä ja välittämisestä puhumattakaan.

Jotkut ajattelevat ja perustelevat diagnoosin saamista sillä, että kun saa diagnoosin, niin ymmärtää itseään paremmin. Ja että "kyllä ne lääkärit tietävät kaikesta kaiken ja heidän määräämänsä lääkkeet auttavat siihen pahaan oloon. Tämä perustuu suureksi osaksi pelkkään plaseboon. Ihminen uskoo näin, kunnes tajuaa, että asia ei olekaan niin. Ongelma on siinä, että ihmisen pitää itse kokea asiat, jotta ymmärtää. Ja minä olen totta vie kokenut ja oppinut paljon. Mm. sen, että psykiatria ei pysty auttamaan niitä ihmisiä, jotka palveluihin joko joutuvat, tai itse hakeutuvat. Ja olen myös oppinut, että monien mt-oireiden takana ja taustalla on moni muita syitä, kuin se, että syy olisi jokin psyykkinen sairaus. Mutta psykiatria on kaikessa ajattelussaan diagnoosi ja lääkekeskeinen tieteenhaara.

Mm. yksinäisyys, stressi, liialliset vaatimukset, taloudelliset ongelmat jne. Kuten tämän keskusteluketjun alussa aloittaja on niitä jo hyvin listannutkin. Esi. sosiaaliset ongelmat ihmissuhteissa eivät korjaannu millään lääkkeillä.

Jos henkisesti huonosti voiva kykenee tunnistamaan oireensa, ja sen mistä se johtuu, ja jos pystyy sille tekemään jotakin, niin se on hyvä asia. Mutta millään lääkkeillä kukaan ei kykene ratkaisemaan niitä oireiden taustalla olevia asioita. Joka niin uskoo, että lääkkeillä kykenee korjaamaan elämässään olevia ongelmia, on joko tietämätön, tai lapsellinen.

Lue lisää

Edellinen kirjoitus on siis tarkoitettu tälle, joka aina näkee kaikki psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä kritisoivat sairaudentunnottomina.

Anonyymi kirjoitti:

Itselleni kirjoittaminen on ollut tapa prosessoida sitä että menetin lääkepöhnien kautta vuosia elämästäni valheelle joka osoittautui loppupeleissä varastamaan elämästäni paljon. Nuoruutta. Siitä seurasi yhä pahentuneita identiteettiongelmia. Kun kirjoittaa totuuden se on terapiaa. Se on se totuus että lääkkeissä on toleranssia, se on totuus että vieroitusoireet ja lääkehaitat oli kidutusta, se on totuus että hermostoni ei enää kestänyt jonkun pisteen jälkeen psykiatrian lääkeräiskintää jossa he unohti kokonaan kemikaalikuorman vaikutukset kehooni ja tunki lisää, siinä ei ole mitään neuroleptien tarvitsemisen kanssa. Mitä tarkoittaa neuroleptien tarvitseminen? Sitä että sinulla on tarve turruttaa sisimpäsi, sedatoida mielesi, olla ajattelematta ja samalla tuntea tuskaa kognition rapautumisesta ja itsesi menettämisestä ollen identiteetiltäsi enemmmän hukassa kuin koskasn? Sirä minulle oli neuroleptit joita käytin onneksi vain muutaman kk mutta se kokemus oli riittävästi niistä elämän ajaksi.

Lue lisää

Miksi sanoa, että on menettänyt vuosia ?
Itse ehkä sanoisin ennemmin, että jäi vuosia väliin. Se ei aiheuta niin pahaa harmistusta.
Niitä voi nyt sitten jälkeen päin vähän kuin " paikkailla ".

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sanoa, että on menettänyt vuosia ?
Itse ehkä sanoisin ennemmin, että jäi vuosia väliin. Se ei aiheuta niin pahaa harmistusta.
Niitä voi nyt sitten jälkeen päin vähän kuin " paikkailla ".

Lue lisää

No koska todellisuudessahan menetin. Ei ne jääneet väliin vaan ihan konkreettisesti menetin ne ja sillä on ollut merkitystä elämässä jossa jo pelkkä työelämä on ikärasistinen, biologisessa kellossa on rajoituksia ja ylipäätään nuoruuteen kuuluu tiettyjä elämänvaiheita joita voi kaivata vanhempana jotka ei ole sama asia vanhempana.

Anonyymi kirjoitti:

No koska todellisuudessahan menetin. Ei ne jääneet väliin vaan ihan konkreettisesti menetin ne ja sillä on ollut merkitystä elämässä jossa jo pelkkä työelämä on ikärasistinen, biologisessa kellossa on rajoituksia ja ylipäätään nuoruuteen kuuluu tiettyjä elämänvaiheita joita voi kaivata vanhempana jotka ei ole sama asia vanhempana.

Lue lisää

Siitähän se on tosiaan kiinni, kuinka itse ajattelee.
Itse en harmittele, että nuoruus ja nuori aikuisuus meni miten meni, päihteiden ja mt-ongelmien kanssa painiessa, monet eri lääkkeetkin läpi käyden.
Sen tiedän, että töihin minusta ei enää ole, muuten elämä on onneksi paremmalla mallillaan.
Ajattelen niin, että ehkä tämän minun elämäni piti sitten mennä juuri niin kuin se meni.
Jos vatvoisin niitä vuosia, jotka jäivät väliin, kärsisin varmasti ehkä pahoistakin ahdistuksista ym.
Kokemukset eivät aina lannista, myöhemmin voi huomata, että ne saattavat jollain tavoilla myös vahvistaa.
Mutta tämäpä onkin oma näkökulmani asioihin. Meillä on jokaisella omanlaisemme näkemykset.

Anonyymi kirjoitti:

No koska todellisuudessahan menetin. Ei ne jääneet väliin vaan ihan konkreettisesti menetin ne ja sillä on ollut merkitystä elämässä jossa jo pelkkä työelämä on ikärasistinen, biologisessa kellossa on rajoituksia ja ylipäätään nuoruuteen kuuluu tiettyjä elämänvaiheita joita voi kaivata vanhempana jotka ei ole sama asia vanhempana.

Lue lisää

"Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on? "

Tuossa päästään siihen että ihmisen pitäisi tämän ihmisen mielestä jotenkin tunnistaa se jonkun toisen ylhäältä päin auktoriteettimaisesti annettu kuvaus itsestään ja ottaa se osaksi identiteettiään. Ja puhua heidän sanoillaan itsestään, ja muka sieltä tulisi myös se "parannus". Näen tuossa ajatusketjussa vahvaa kontrollointipyrkimystä toisia ihmisiä kohtaan jossa tämä henkilö näkee ettei ihmisellä itsellään voisi olla kapasiteettia selittää tilannettaan ääneen omin sanoin koska on sairaudentunnoton, pitäisi jotenkin tunnistaa se että on kärsinyt ja sanoittaa se hoitotahon sanojen kautta kuin joku synti joka pitäisi tunnustaa ja hoitotahon kritisoiminenkin on väärin kun on "sairaus". Pitäisi jotenkin esimerkiksi siis ilmeisesti myös oman sairauden kontekstissa hyväksyä vaikka minkätason haitat hoidosta, informaation puutteet hoidosta ja olla vain ottanut vastuuta vaikka oikeastihan on yrittänyt tehdä tasantarkalleen mitä tämä henkilö ehdottaa, eli uskoa hoitotahoa ja sairautensa. Sitten kun on vain huomannut ettei se johda mihinkään vaan jopa huonompaan niin silti pitäisi vain jatkaa samalla tiellä ja kaikki ilmeisesti olisi pitänyt hoidon nimissä ottaa vastaan kun sitä on tehty sentään koulutettu auktoriteettihahmo johon hänen Kelan tutkimuksiensa mukaan suunnilleen kaikki on tyytyväisiä ja niillä harmia saaneilla ei tässä kontekstissa ole merkitystä. Sitten alkaa narsistiksi haukkuminen :D

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on?

Tarkoitat ilmeisesti sitä, että ihmisen pitää identifioitua johonkin sairauteen. Voi kuule, kun ihminen on jotakin muutakin, kuin hänelle rätkäisty diagnoosi.

Hyvinvointi ja sen edistäminen voidaa myös käsittää monella tavalla. Psykiatriassa apua hakemaan lähtevä ja hänen koko elämänsä nähdään aivan liian kapea-alaisen putken läpi. Se on se, mikä on siellä vialla. Joillekin on myös annettu aivan pieleen menneitä diagnooseja. Tehdään muutamasta asiasta joku yhteenveto, jos se sattuu fittaamaan johonkin sairauteen.

Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Ihminen on potilas ja hänet nähdään sairauden linssien läpi katseltuna. Yksilön elämäntilanteita, olosuhteita ja tapahtuneita asioita ei selvitellä. Ei, vaikka suurin osa oireiden aiheuttajista on niissä.

Psykiatria tarjoaa kaikkeen "hoidoksi" ja ratkaisuksi lääkkeitä. Keskusteluiden osuus, laatu ja määrä ovat olemattomia niin psykiatrisen sairaalan, kuin avohoidon puolella. Siis, joku sieltä haluaa saada itselleen jotakin keskusteluapua, niin sitä ei kyllä niistä saa. Empatiasta, ymmärtämisestä ja välittämisestä puhumattakaan.

Jotkut ajattelevat ja perustelevat diagnoosin saamista sillä, että kun saa diagnoosin, niin ymmärtää itseään paremmin. Ja että "kyllä ne lääkärit tietävät kaikesta kaiken ja heidän määräämänsä lääkkeet auttavat siihen pahaan oloon. Tämä perustuu suureksi osaksi pelkkään plaseboon. Ihminen uskoo näin, kunnes tajuaa, että asia ei olekaan niin. Ongelma on siinä, että ihmisen pitää itse kokea asiat, jotta ymmärtää. Ja minä olen totta vie kokenut ja oppinut paljon. Mm. sen, että psykiatria ei pysty auttamaan niitä ihmisiä, jotka palveluihin joko joutuvat, tai itse hakeutuvat. Ja olen myös oppinut, että monien mt-oireiden takana ja taustalla on moni muita syitä, kuin se, että syy olisi jokin psyykkinen sairaus. Mutta psykiatria on kaikessa ajattelussaan diagnoosi ja lääkekeskeinen tieteenhaara.

Mm. yksinäisyys, stressi, liialliset vaatimukset, taloudelliset ongelmat jne. Kuten tämän keskusteluketjun alussa aloittaja on niitä jo hyvin listannutkin. Esi. sosiaaliset ongelmat ihmissuhteissa eivät korjaannu millään lääkkeillä.

Jos henkisesti huonosti voiva kykenee tunnistamaan oireensa, ja sen mistä se johtuu, ja jos pystyy sille tekemään jotakin, niin se on hyvä asia. Mutta millään lääkkeillä kukaan ei kykene ratkaisemaan niitä oireiden taustalla olevia asioita. Joka niin uskoo, että lääkkeillä kykenee korjaamaan elämässään olevia ongelmia, on joko tietämätön, tai lapsellinen.

Lue lisää

Ei se tarkoita identifioitumista, vaan se riittänee, että hyväksyy, ettei ole täysin hyvässä psyykkisessä kunnossa. Se on sitä tunnistamista ja tunnustamista, että tajuaa, ettei nyt ole kaikki ihan hyvin.
Jos mieli heittelee, niin ei se ihmisestä huonoa tee, ihmisarvo on olemassa joka tapauksessa.
Kun hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, pääsee jo aika pitkälle.
Jos saa diagnoosin, ei se tarkoita että olisi " heittäydyttävä " ihan sairaaksi, elämä voi silti jatkua. Ei välttämättä ihan samalla tavalla kuin sairastumiseen asti, mutta jatkuu kuitenkin.

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on? "

Tuossa päästään siihen että ihmisen pitäisi tämän ihmisen mielestä jotenkin tunnistaa se jonkun toisen ylhäältä päin auktoriteettimaisesti annettu kuvaus itsestään ja ottaa se osaksi identiteettiään. Ja puhua heidän sanoillaan itsestään, ja muka sieltä tulisi myös se "parannus". Näen tuossa ajatusketjussa vahvaa kontrollointipyrkimystä toisia ihmisiä kohtaan jossa tämä henkilö näkee ettei ihmisellä itsellään voisi olla kapasiteettia selittää tilannettaan ääneen omin sanoin koska on sairaudentunnoton, pitäisi jotenkin tunnistaa se että on kärsinyt ja sanoittaa se hoitotahon sanojen kautta kuin joku synti joka pitäisi tunnustaa ja hoitotahon kritisoiminenkin on väärin kun on "sairaus". Pitäisi jotenkin esimerkiksi siis ilmeisesti myös oman sairauden kontekstissa hyväksyä vaikka minkätason haitat hoidosta, informaation puutteet hoidosta ja olla vain ottanut vastuuta vaikka oikeastihan on yrittänyt tehdä tasantarkalleen mitä tämä henkilö ehdottaa, eli uskoa hoitotahoa ja sairautensa. Sitten kun on vain huomannut ettei se johda mihinkään vaan jopa huonompaan niin silti pitäisi vain jatkaa samalla tiellä ja kaikki ilmeisesti olisi pitänyt hoidon nimissä ottaa vastaan kun sitä on tehty sentään koulutettu auktoriteettihahmo johon hänen Kelan tutkimuksiensa mukaan suunnilleen kaikki on tyytyväisiä ja niillä harmia saaneilla ei tässä kontekstissa ole merkitystä. Sitten alkaa narsistiksi haukkuminen :D

Lue lisää

Kyllä sinut on jo ymmärretty, ei tarvitse moneen kertaan vääntää " rautalangasta ".
Ei kukaan tarkoita, eikä halua, että sinun pitäisi olla sairas ja identifioitua sellaiseksi.
Muta ymmärrätkö itse, mitä täällä on noissa kommenteissa tarkoitettu ? Kun kovasti yrität kääntää niitä itseäsi vastaan ?
Tuskin täällä kellään on mitään henkilökohtaista muita kohtaan, tuiki tuntemattomia ihmisiä toisillemme.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä sinut on jo ymmärretty, ei tarvitse moneen kertaan vääntää " rautalangasta ".
Ei kukaan tarkoita, eikä halua, että sinun pitäisi olla sairas ja identifioitua sellaiseksi.
Muta ymmärrätkö itse, mitä täällä on noissa kommenteissa tarkoitettu ? Kun kovasti yrität kääntää niitä itseäsi vastaan ?
Tuskin täällä kellään on mitään henkilökohtaista muita kohtaan, tuiki tuntemattomia ihmisiä toisillemme.

Lue lisää

"Tämän ketjun kirjoittajille neuroleptit on määrätty selvästi tarpeeseen. Mikäli henkilö käyttää vapaa-aikaansa keskustelupalstalla todistaakseen, että on käynyt psykiatrilla turhaan ja saanut tarpeettomia lääkkeitä, niin tämä jo kertoo olennaisen hänen sairaudestaan.
Useimmille mielenheikkoudesta kärsiville on suuri kynnys tunnustaa saati tunnistaa oma sairautensa.
Ympäristö sen havaitsee."

Ehkä tuon ketjun psykiatrikin olisi vain pitänyt lääkitä neurolepteillä kun mokomia asiattomuuksia laukoo psykiatriasta.

Monikin psykiatrian lääke on monessa mielessä tarpeeton koska ne on psykoaktiivisia kemikaaleja eikä varsinaisesti hoida mitään paitsi jotain oireita jos edes hoitaa (muttei syitä ja täten voi monimutkaistaa tilannetta kun ihminen menee yhä enemmän hukkaan tunne-elämässään) ja usein teholtaan plaseboa ellei lasketa neuroleptejä jotka kyllä sedatoi sillä tavalla että niissä joku vaikutus on. Itse en sinänsä ymmärrä neuroleptien tehoa koska ajattelukyky on ihmiselle ihan tärkeä asia ja siksi en ole niitä harrastanut koska arvostan aivojani ja kykyäni vaikka ilmaista itseäni. Ihmisen tunteiden leikkaaminen lääkkeillä miten itse koin lääkkeet, hoitaa oireita, ei syitä tavalla joka voi sotkea koko ihmisen tunne-elämää ja identiteettiä. En ymmärrä miksi pitäisi psykiatrian potilaana hyväksyä tietämättään ilman informaatiota seksuaalisuuden menetys tai tietämättään pitkäaikaisten vieroitusoireiden kärsimisriski jos on ollut heikko tai kärsinyt. Erikoista hommaa on kyllä psykiatria.

Vai että ihan mielenheikkouttako se onkin kun elämässä kärsii. Ihania freudilaisia piilolipsahduksia asenteistasi ihmisiä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämän ketjun kirjoittajille neuroleptit on määrätty selvästi tarpeeseen. Mikäli henkilö käyttää vapaa-aikaansa keskustelupalstalla todistaakseen, että on käynyt psykiatrilla turhaan ja saanut tarpeettomia lääkkeitä, niin tämä jo kertoo olennaisen hänen sairaudestaan.
Useimmille mielenheikkoudesta kärsiville on suuri kynnys tunnustaa saati tunnistaa oma sairautensa.
Ympäristö sen havaitsee."

Ehkä tuon ketjun psykiatrikin olisi vain pitänyt lääkitä neurolepteillä kun mokomia asiattomuuksia laukoo psykiatriasta.

Monikin psykiatrian lääke on monessa mielessä tarpeeton koska ne on psykoaktiivisia kemikaaleja eikä varsinaisesti hoida mitään paitsi jotain oireita jos edes hoitaa (muttei syitä ja täten voi monimutkaistaa tilannetta kun ihminen menee yhä enemmän hukkaan tunne-elämässään) ja usein teholtaan plaseboa ellei lasketa neuroleptejä jotka kyllä sedatoi sillä tavalla että niissä joku vaikutus on. Itse en sinänsä ymmärrä neuroleptien tehoa koska ajattelukyky on ihmiselle ihan tärkeä asia ja siksi en ole niitä harrastanut koska arvostan aivojani ja kykyäni vaikka ilmaista itseäni. Ihmisen tunteiden leikkaaminen lääkkeillä miten itse koin lääkkeet, hoitaa oireita, ei syitä tavalla joka voi sotkea koko ihmisen tunne-elämää ja identiteettiä. En ymmärrä miksi pitäisi psykiatrian potilaana hyväksyä tietämättään ilman informaatiota seksuaalisuuden menetys tai tietämättään pitkäaikaisten vieroitusoireiden kärsimisriski jos on ollut heikko tai kärsinyt. Erikoista hommaa on kyllä psykiatria.

Vai että ihan mielenheikkouttako se onkin kun elämässä kärsii. Ihania freudilaisia piilolipsahduksia asenteistasi ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Kärsiminen ei ole MIELENHEIKKOUTTA, kärsiminen on ihmisyyttä ja usein sillä on konteksti - ts. rankat stressaavat tapahtumat ja ylläolevat psykiatrin luettelemat asiat. Jos joku ei kärsi, voi olla että hän ei ole esim. elänyt samanlaista elämää kuin toinen ihminen. Ja voihan hän kärsiäkin, hän vain ilmentää sitä eri tavoin missä hän vain ei nyt satu menemään psykiatrille.

Anonyymi kirjoitti:

Kärsiminen ei ole MIELENHEIKKOUTTA, kärsiminen on ihmisyyttä ja usein sillä on konteksti - ts. rankat stressaavat tapahtumat ja ylläolevat psykiatrin luettelemat asiat. Jos joku ei kärsi, voi olla että hän ei ole esim. elänyt samanlaista elämää kuin toinen ihminen. Ja voihan hän kärsiäkin, hän vain ilmentää sitä eri tavoin missä hän vain ei nyt satu menemään psykiatrille.

Lue lisää

Oliko tuokin lääkäri sairaudentunnoton kun sanoi että oli ollut stressaavassa työssä, istunut koneella, sabotoinut terveyttään esim juomalla kofeiinia ja ollut liikkumatta mikä lisäsi ahdistusta ja lopulta hänelle määrättiin toviksi Xanaxia. Vai tyhmäkö hän oli? Vai mitä hän oli? Vai voisiko olla että hän vain oli ihminen joka ei aina tajua miten kannattaa toimia, joka opettelee selviytymiskeinoja. Sen kokemuksen kautta kun hän kokeili psykiatrian lääkkeitä hän tajusi sitten ongelmia psykiatrian lääkkeistä mikä sitten saattoi auttaa häntä työssään psykiatrina. Kuinkakohan moni käyttää psykiatrisia lääkkeitä syistä jotka on esim tämän nyky-yhteiskunnan elämänmuodon tuottamia ongelmia kehossamme ja mielessämme?. Silloin hän voi ehkä myös auttaa potilaitaan ymmärtämään sudenkuoppia, mitä on esim. fyysisen aktiivisuuden puute, koneella oleminen, liika stressi ja liika kofeiini joka voi oireilla todella ikävänäkin ahdistuksena ja että loppupeleissä hyvä asia lähteä purkamaan tätä voisikin lääkityksen sijaan olla se että kokeillaan erilaisia keinoja esim koneella olemisen vähentämistä, fyysistä aktiivisuutta, kofeiinin välttämistä ja keinoja vähentää asioita mitkä lisää stressiä kehossa ja mielessä liikaa. Ja ylipäätään hoksata milloin joku työ voi olla vähän liiankin kuluttavaa eli ihan elämänmuutokset.

Eikä ole tosiaankaan ensimmäinen lääkäri joka on tehnyt virheitä esim itsestä huolehtimisessa, tiedän muitakin jotka on tehneet virheitä.

Anonyymi kirjoitti:

Oliko tuokin lääkäri sairaudentunnoton kun sanoi että oli ollut stressaavassa työssä, istunut koneella, sabotoinut terveyttään esim juomalla kofeiinia ja ollut liikkumatta mikä lisäsi ahdistusta ja lopulta hänelle määrättiin toviksi Xanaxia. Vai tyhmäkö hän oli? Vai mitä hän oli? Vai voisiko olla että hän vain oli ihminen joka ei aina tajua miten kannattaa toimia, joka opettelee selviytymiskeinoja. Sen kokemuksen kautta kun hän kokeili psykiatrian lääkkeitä hän tajusi sitten ongelmia psykiatrian lääkkeistä mikä sitten saattoi auttaa häntä työssään psykiatrina. Kuinkakohan moni käyttää psykiatrisia lääkkeitä syistä jotka on esim tämän nyky-yhteiskunnan elämänmuodon tuottamia ongelmia kehossamme ja mielessämme?. Silloin hän voi ehkä myös auttaa potilaitaan ymmärtämään sudenkuoppia, mitä on esim. fyysisen aktiivisuuden puute, koneella oleminen, liika stressi ja liika kofeiini joka voi oireilla todella ikävänäkin ahdistuksena ja että loppupeleissä hyvä asia lähteä purkamaan tätä voisikin lääkityksen sijaan olla se että kokeillaan erilaisia keinoja esim koneella olemisen vähentämistä, fyysistä aktiivisuutta, kofeiinin välttämistä ja keinoja vähentää asioita mitkä lisää stressiä kehossa ja mielessä liikaa. Ja ylipäätään hoksata milloin joku työ voi olla vähän liiankin kuluttavaa eli ihan elämänmuutokset.

Eikä ole tosiaankaan ensimmäinen lääkäri joka on tehnyt virheitä esim itsestä huolehtimisessa, tiedän muitakin jotka on tehneet virheitä.

Lue lisää

Niin miksiköhän täällä lääkkeiden käyttösyystä puhutaan, koska joidenkin mielestä kaikki tuntuu olevan oikeutettua seurauksena ihmisen kokemasta kärsimyksestä elämässä eli kun lääkkeenkäytölle on ollut joku syy, (voi toki miettiä pitäisikö lääkkeenkäyttöä olla tässä mittakaavassa muutenkaan vaan pitäisikö niiden määräystä rajata) niin sittenhän niitä on ihan ok määrätä paskasti, huonolla informaatiolla, haitoilla jossa seksuaalisuus menee ilman edes informaatiota, pitkiksi ajoiksi ilman kunnon tutkimusta jne.

Anonyymi kirjoitti:

Edellinen kirjoitus on siis tarkoitettu tälle, joka aina näkee kaikki psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä kritisoivat sairaudentunnottomina.

Mistä lähtien sinä olet taas ne kaikki ihmiset?

Anonyymi kirjoitti:

"Mitä tarkoitat tuolla, että mt-oireista kärsivän pitäisi "tunnustaa" ja tunnistaa oma sairautensa? Mitä sinä sillä jahtaat? Mitä hyötyä siitä muka on? "

Tuossa päästään siihen että ihmisen pitäisi tämän ihmisen mielestä jotenkin tunnistaa se jonkun toisen ylhäältä päin auktoriteettimaisesti annettu kuvaus itsestään ja ottaa se osaksi identiteettiään. Ja puhua heidän sanoillaan itsestään, ja muka sieltä tulisi myös se "parannus". Näen tuossa ajatusketjussa vahvaa kontrollointipyrkimystä toisia ihmisiä kohtaan jossa tämä henkilö näkee ettei ihmisellä itsellään voisi olla kapasiteettia selittää tilannettaan ääneen omin sanoin koska on sairaudentunnoton, pitäisi jotenkin tunnistaa se että on kärsinyt ja sanoittaa se hoitotahon sanojen kautta kuin joku synti joka pitäisi tunnustaa ja hoitotahon kritisoiminenkin on väärin kun on "sairaus". Pitäisi jotenkin esimerkiksi siis ilmeisesti myös oman sairauden kontekstissa hyväksyä vaikka minkätason haitat hoidosta, informaation puutteet hoidosta ja olla vain ottanut vastuuta vaikka oikeastihan on yrittänyt tehdä tasantarkalleen mitä tämä henkilö ehdottaa, eli uskoa hoitotahoa ja sairautensa. Sitten kun on vain huomannut ettei se johda mihinkään vaan jopa huonompaan niin silti pitäisi vain jatkaa samalla tiellä ja kaikki ilmeisesti olisi pitänyt hoidon nimissä ottaa vastaan kun sitä on tehty sentään koulutettu auktoriteettihahmo johon hänen Kelan tutkimuksiensa mukaan suunnilleen kaikki on tyytyväisiä ja niillä harmia saaneilla ei tässä kontekstissa ole merkitystä. Sitten alkaa narsistiksi haukkuminen :D

Lue lisää

Jos ihmisen kyky kasvaa "lapsesta" "aikuiseksi" on sitä luokka, ettei sitä voi tehdä, koska se on jotain ulkopuolelta tulevaa kontrollia.

Niin totta hemmetissä on ansainnut sen, että sen oman elämän aikuisen roolin ottaa hoitotaho, kun itse on lapsen tasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Niin miksiköhän täällä lääkkeiden käyttösyystä puhutaan, koska joidenkin mielestä kaikki tuntuu olevan oikeutettua seurauksena ihmisen kokemasta kärsimyksestä elämässä eli kun lääkkeenkäytölle on ollut joku syy, (voi toki miettiä pitäisikö lääkkeenkäyttöä olla tässä mittakaavassa muutenkaan vaan pitäisikö niiden määräystä rajata) niin sittenhän niitä on ihan ok määrätä paskasti, huonolla informaatiolla, haitoilla jossa seksuaalisuus menee ilman edes informaatiota, pitkiksi ajoiksi ilman kunnon tutkimusta jne.

Lue lisää

Täällä puhutaan lääkkeistä siksi että täällä on viisi niin sairasta ihmistä jotka ei ole kyennyt ottamaan vastaan mitään muuta kuin lääkehoitoa

Anonyymi kirjoitti:

No koska todellisuudessahan menetin. Ei ne jääneet väliin vaan ihan konkreettisesti menetin ne ja sillä on ollut merkitystä elämässä jossa jo pelkkä työelämä on ikärasistinen, biologisessa kellossa on rajoituksia ja ylipäätään nuoruuteen kuuluu tiettyjä elämänvaiheita joita voi kaivata vanhempana jotka ei ole sama asia vanhempana.

Lue lisää

Ihminen menettää jokaisen vuoden elämästään, milloin ei pysty ottamaan sitä aikuisen vastuuta itsestään ja omasta elämästään, mukaan lukien omat sairaudet.

Ja ennen kuin mussutus alkaa, niin ei aikuinen ihminen kokoajan vatvo päässään, että on aikuinen, vaan se vastuu tulee sieltä luonnostaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämän ketjun kirjoittajille neuroleptit on määrätty selvästi tarpeeseen. Mikäli henkilö käyttää vapaa-aikaansa keskustelupalstalla todistaakseen, että on käynyt psykiatrilla turhaan ja saanut tarpeettomia lääkkeitä, niin tämä jo kertoo olennaisen hänen sairaudestaan.
Useimmille mielenheikkoudesta kärsiville on suuri kynnys tunnustaa saati tunnistaa oma sairautensa.
Ympäristö sen havaitsee."

Ehkä tuon ketjun psykiatrikin olisi vain pitänyt lääkitä neurolepteillä kun mokomia asiattomuuksia laukoo psykiatriasta.

Monikin psykiatrian lääke on monessa mielessä tarpeeton koska ne on psykoaktiivisia kemikaaleja eikä varsinaisesti hoida mitään paitsi jotain oireita jos edes hoitaa (muttei syitä ja täten voi monimutkaistaa tilannetta kun ihminen menee yhä enemmän hukkaan tunne-elämässään) ja usein teholtaan plaseboa ellei lasketa neuroleptejä jotka kyllä sedatoi sillä tavalla että niissä joku vaikutus on. Itse en sinänsä ymmärrä neuroleptien tehoa koska ajattelukyky on ihmiselle ihan tärkeä asia ja siksi en ole niitä harrastanut koska arvostan aivojani ja kykyäni vaikka ilmaista itseäni. Ihmisen tunteiden leikkaaminen lääkkeillä miten itse koin lääkkeet, hoitaa oireita, ei syitä tavalla joka voi sotkea koko ihmisen tunne-elämää ja identiteettiä. En ymmärrä miksi pitäisi psykiatrian potilaana hyväksyä tietämättään ilman informaatiota seksuaalisuuden menetys tai tietämättään pitkäaikaisten vieroitusoireiden kärsimisriski jos on ollut heikko tai kärsinyt. Erikoista hommaa on kyllä psykiatria.

Vai että ihan mielenheikkouttako se onkin kun elämässä kärsii. Ihania freudilaisia piilolipsahduksia asenteistasi ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Montako psykiatria täällä on ollut kirjoittamassa?

Kyllä se on ihan se kirjoittajan oma lääkityksen tarve, eikä jonkun psykiatrin, mikä siinä tekstissä pursuaa.

Ja silloin kun siitä normaalista elämästä kärii sen oman sairautensa takia, niin sen voi ihan hyvin ilmaista mielenheikkoutena... vaikka mielisairaus olisi ehkä täsmällisempi termi.

Anonyymi kirjoitti:

"Tämän ketjun kirjoittajille neuroleptit on määrätty selvästi tarpeeseen. Mikäli henkilö käyttää vapaa-aikaansa keskustelupalstalla todistaakseen, että on käynyt psykiatrilla turhaan ja saanut tarpeettomia lääkkeitä, niin tämä jo kertoo olennaisen hänen sairaudestaan.
Useimmille mielenheikkoudesta kärsiville on suuri kynnys tunnustaa saati tunnistaa oma sairautensa.
Ympäristö sen havaitsee."

Ehkä tuon ketjun psykiatrikin olisi vain pitänyt lääkitä neurolepteillä kun mokomia asiattomuuksia laukoo psykiatriasta.

Monikin psykiatrian lääke on monessa mielessä tarpeeton koska ne on psykoaktiivisia kemikaaleja eikä varsinaisesti hoida mitään paitsi jotain oireita jos edes hoitaa (muttei syitä ja täten voi monimutkaistaa tilannetta kun ihminen menee yhä enemmän hukkaan tunne-elämässään) ja usein teholtaan plaseboa ellei lasketa neuroleptejä jotka kyllä sedatoi sillä tavalla että niissä joku vaikutus on. Itse en sinänsä ymmärrä neuroleptien tehoa koska ajattelukyky on ihmiselle ihan tärkeä asia ja siksi en ole niitä harrastanut koska arvostan aivojani ja kykyäni vaikka ilmaista itseäni. Ihmisen tunteiden leikkaaminen lääkkeillä miten itse koin lääkkeet, hoitaa oireita, ei syitä tavalla joka voi sotkea koko ihmisen tunne-elämää ja identiteettiä. En ymmärrä miksi pitäisi psykiatrian potilaana hyväksyä tietämättään ilman informaatiota seksuaalisuuden menetys tai tietämättään pitkäaikaisten vieroitusoireiden kärsimisriski jos on ollut heikko tai kärsinyt. Erikoista hommaa on kyllä psykiatria.

Vai että ihan mielenheikkouttako se onkin kun elämässä kärsii. Ihania freudilaisia piilolipsahduksia asenteistasi ihmisiä kohtaan.

Lue lisää

Me emme voi muiden ihmisten asenteille yhtään mitään, valitettavasti.
Joillain on huono asennoituminen, kenellä sitten mistäkin syystä.
Muiden huonoista asenteista on kuitenkin hyvä yrittää olla välittämättä, pääsee helpommalla.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihmisen kyky kasvaa "lapsesta" "aikuiseksi" on sitä luokka, ettei sitä voi tehdä, koska se on jotain ulkopuolelta tulevaa kontrollia.

Niin totta hemmetissä on ansainnut sen, että sen oman elämän aikuisen roolin ottaa hoitotaho, kun itse on lapsen tasolla.

Lue lisää

Ja sinä taas sitten niinkun lähdet analysoimaan ja diagnosoimaan tälle keskustelupalstalle kirjoittajia milloin miksikin. Nyt sitten vetäiset, että joku kirjoittaja on lapsi.

Se, että jos kritisoi psykiatriaa, sen vanhanaikaisia asenteita ja käsityksiä ja kapea-alaisia hoitoja, ei tarkoita sitä, että on lapsi. Asiahan on aivan päinvastoin.

Se tarkoittaa ennemminkin valaistumista ja järkiintymistä.

Anonyymi kirjoitti:

Montako psykiatria täällä on ollut kirjoittamassa?

Kyllä se on ihan se kirjoittajan oma lääkityksen tarve, eikä jonkun psykiatrin, mikä siinä tekstissä pursuaa.

Ja silloin kun siitä normaalista elämästä kärii sen oman sairautensa takia, niin sen voi ihan hyvin ilmaista mielenheikkoutena... vaikka mielisairaus olisi ehkä täsmällisempi termi.

Lue lisää

Mitä hittoa on normaali elämä?

Anonyymi kirjoitti:

Mitä hittoa on normaali elämä?

Normaali elämä on jollekin seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuuden ajan, taloudellista huono-osaisuutta, terveydellisiä haasteita jotka kuluttaa elämäniloa, kuolevia läheisiä ja tukiverkkojen puutetta jne jne. Kuka hitto on sanonut ettei ikäviin asioihin voi reagoida vahvastikin ja sitten onkin mielisairas... Se on vahvuutta että kyseenalaistaa päälleen heitettyjä kategorisointeja, varsinkin jos ne kategoriat johtaa psykoaktiivisten kemikaalien käyttöön kuin itsestäänselvyytenä.

https://www.youtube.com/watch?v=O9t6lr3PTYU

Anonyymi kirjoitti:

Normaali elämä on jollekin seksuaalista hyväksikäyttöä lapsuuden ajan, taloudellista huono-osaisuutta, terveydellisiä haasteita jotka kuluttaa elämäniloa, kuolevia läheisiä ja tukiverkkojen puutetta jne jne. Kuka hitto on sanonut ettei ikäviin asioihin voi reagoida vahvastikin ja sitten onkin mielisairas... Se on vahvuutta että kyseenalaistaa päälleen heitettyjä kategorisointeja, varsinkin jos ne kategoriat johtaa psykoaktiivisten kemikaalien käyttöön kuin itsestäänselvyytenä.

https://www.youtube.com/watch?v=O9t6lr3PTYU

Lue lisää

Mitä ylipäänsä on normaali ? Miten sen voi selittää ?
Jos on ollut vaikeaa, vaikeuksien jälkeen voi yrittää tehdä itselleen sellaisen itselleen normaalin elämän, jossa ei enää ole niin vaikeaa, kuin on ehkä aiemmin ollut.
Mistään ei tule " normaalia ", jos jää murehtimaan menneitä, jo tapahtuneita asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä ylipäänsä on normaali ? Miten sen voi selittää ?
Jos on ollut vaikeaa, vaikeuksien jälkeen voi yrittää tehdä itselleen sellaisen itselleen normaalin elämän, jossa ei enää ole niin vaikeaa, kuin on ehkä aiemmin ollut.
Mistään ei tule " normaalia ", jos jää murehtimaan menneitä, jo tapahtuneita asioita.

Lue lisää

Väitän että tietyn tason kärsimyksen jälkeen on normaalia ettei ole ihan "normaali" mitä ikinä se tarkoittaakaan ja voi kärsiäkin. Toki voi arvostaa elämääkin ja yrittää elää ja iloitakin elämästä joskus. Mitä se normaali on? Miksi pitäisi esim unohtaa läheisensä jos on vaikkapa kaikki kuolleet ympäriltä ja olla murehtimatta ja miettimättä menneitä? Miksi PSSD:tä potevan pitäisi unohtaa että hänellä on PSSD ja keskittyä vain muihin asioihin kun on selvää että ongelma hieroo itseä naamaan jatkuvasti?

Tuo mennä eteenpäin ja olla murehtimatta menneitä on etuoikeutetun konsepti ja se tarkoittaa että loppupeleissä ihmisellä on aika vähän stressitekijöitä elämässään kumminkin. On asioita mistä pääsee yli ja on asioita mistä on hankalampi päästä yli ja asiat jättää jälkensä

Anonyymi kirjoitti:

Väitän että tietyn tason kärsimyksen jälkeen on normaalia ettei ole ihan "normaali" mitä ikinä se tarkoittaakaan ja voi kärsiäkin. Toki voi arvostaa elämääkin ja yrittää elää ja iloitakin elämästä joskus. Mitä se normaali on? Miksi pitäisi esim unohtaa läheisensä jos on vaikkapa kaikki kuolleet ympäriltä ja olla murehtimatta ja miettimättä menneitä? Miksi PSSD:tä potevan pitäisi unohtaa että hänellä on PSSD ja keskittyä vain muihin asioihin kun on selvää että ongelma hieroo itseä naamaan jatkuvasti?

Tuo mennä eteenpäin ja olla murehtimatta menneitä on etuoikeutetun konsepti ja se tarkoittaa että loppupeleissä ihmisellä on aika vähän stressitekijöitä elämässään kumminkin. On asioita mistä pääsee yli ja on asioita mistä on hankalampi päästä yli ja asiat jättää jälkensä

Lue lisää

Ajattelen itse niin, kun on asioita, joista en pääse yli, että niiden kanssa on opeteltava elämään, kun ei ylikään pääse.
Ei kenelläkään ole aina helppo elämä. Jos joku niin väittää, hän valehtelee.
" Miksi pitäisi unohtaa läheiset.... kuolleet...?"
Ei heitä tarvitse unohtaa, kyllä he voivat mielessä säilyä. Ja ehkä hyvä onkin, että muistaa myös edesmenneet läheisensä ja omaisensa. Oma elämä jatkuu kuitenkin siitä huolimatta, että joku on poistunut keskuudestamme. Sekin on osa elämää, ei siitä pääse mihinkään.
Miksi elämistä ja olemista pitäisi ajatella kärsimyksenä tai taisteluna ? Sekin jo lisää sitä tunnetta, että lähes kaikki on vaikeaa.
Elämässä on aina kuitenkin jotain hyvää, vaikka se olisi jotain pientäkin, se on vain huomattava.

Anonyymi kirjoitti:

Täällä puhutaan lääkkeistä siksi että täällä on viisi niin sairasta ihmistä jotka ei ole kyennyt ottamaan vastaan mitään muuta kuin lääkehoitoa

Niin siitähän se paskassa mielenterveyshoidossa onkin kysymys ettei "kykene ottamaan vastaan mitään muuta hoitoa". Bullshit.

Anonyymi kirjoitti:

Niin siitähän se paskassa mielenterveyshoidossa onkin kysymys ettei "kykene ottamaan vastaan mitään muuta hoitoa". Bullshit.

Voisiko ihmiset täällä hieman kertoa, mitä muita hoitokeinoja ovat kokeilleet ?
Mitä esim. teette silloin, jos ette saa aikoja psykiatrian puolelle, tai joudutte odottamaan ajanvarausta pitkään ?
Tai jos olette jo avohoidon palveluissa, mitä teette vapaa-ajalla, kotioloissa ollessa ?
Mitä teette vointinne parantamiseksi itse, oma-aloitteisesti ?

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko ihmiset täällä hieman kertoa, mitä muita hoitokeinoja ovat kokeilleet ?
Mitä esim. teette silloin, jos ette saa aikoja psykiatrian puolelle, tai joudutte odottamaan ajanvarausta pitkään ?
Tai jos olette jo avohoidon palveluissa, mitä teette vapaa-ajalla, kotioloissa ollessa ?
Mitä teette vointinne parantamiseksi itse, oma-aloitteisesti ?

Lue lisää

Irtauduttuani lääkehoidosta syön aivoterveellistä ruokaa, liikun jaksamisen rajoissa, käyn töissä, halaan lemmikkiäni, olen yhteydessä ihmisiin ja etsin merkityksellisyyttä elämään. Olen luonnossa. Tasaan hermostoa rentoutumalla. Kirjoitan. Luen. Opettelen uusia asioita. Nukun paljon koska tarvin sitä.

Valitettavasti en nuorena oppinut joitakin näitä hyvinvointia tukevia asioita jotka on itsellä paljon mitään synteettisia rohtoja tehokkaampia. En ehtinyt tehdä sitä ennen lääkkeitä. Psykiatria opetti minulle että tunteisiin vastataan aineilla ja oikeastaan ne muuttui sitä pelottavammaksi ne tunteet - niitä piti lamata. Eikä ollut edes kaikkia pilareita kunnossa - työnsaanti oli vaikeaa, ei ollut tukiverkostoa. Ne oli monet itsestä riippumattomia juttuja - toki mielentila vaikuttaa niidrn hankkimiseen mutta loppupeleissä kaikki ei ole täysin omassa kontrollissa ja on inhimillistä olla epävarmakin mikä voi vaikeuttaa esim kaveteiden tai työpaikan hankintaa jos on esim huonoja kokemuksia ihmisistä tai koulukiusaamista.

Pidät ihmisiä jotenkin yksinkertaisina - siltä se korvaan kalskahtaa.

Anonyymi kirjoitti:

Irtauduttuani lääkehoidosta syön aivoterveellistä ruokaa, liikun jaksamisen rajoissa, käyn töissä, halaan lemmikkiäni, olen yhteydessä ihmisiin ja etsin merkityksellisyyttä elämään. Olen luonnossa. Tasaan hermostoa rentoutumalla. Kirjoitan. Luen. Opettelen uusia asioita. Nukun paljon koska tarvin sitä.

Valitettavasti en nuorena oppinut joitakin näitä hyvinvointia tukevia asioita jotka on itsellä paljon mitään synteettisia rohtoja tehokkaampia. En ehtinyt tehdä sitä ennen lääkkeitä. Psykiatria opetti minulle että tunteisiin vastataan aineilla ja oikeastaan ne muuttui sitä pelottavammaksi ne tunteet - niitä piti lamata. Eikä ollut edes kaikkia pilareita kunnossa - työnsaanti oli vaikeaa, ei ollut tukiverkostoa. Ne oli monet itsestä riippumattomia juttuja - toki mielentila vaikuttaa niidrn hankkimiseen mutta loppupeleissä kaikki ei ole täysin omassa kontrollissa ja on inhimillistä olla epävarmakin mikä voi vaikeuttaa esim kaveteiden tai työpaikan hankintaa jos on esim huonoja kokemuksia ihmisistä tai koulukiusaamista.

Pidät ihmisiä jotenkin yksinkertaisina - siltä se korvaan kalskahtaa.

Lue lisää

Erityisenä kiinnostuksenkohteenani on aivoterveyden tukeminen ja sen vaikutus mielenterveyteen

Siihen on nivoutunut paljon uskomushoidollisia ajatuksia ,mitä mahdollistaa se että asioita hoidetaan biologisesti tekemättä mitään tutkimuksia sen suhteen miten yleensä lääketieteellisessä käytännössä on että on joku biologinen asia mitä pitää hoitaa ja se todistetaan että edes on joku biologisesti pielessä johon olisi tarkoitus pureutua. Sitten siis operoidaan niinkin abstraktilla tasolla kuin ajattelun ja tunteiden hoito - mikä voisikaan mennä pieleen? Jotenkin vain paradigmaksi on otettu vahvasti silti biologisuus, biologiset hoitokeinot jotka on jotenkin vahvasti keskiössä ajatuksena miten asia ratkaistaan.

Ei missään nimessä pidetä sitä keskiössä että hoitokeinona on loppuviimeksi, psykoaktiiviset aineet. Ei toki. Vaan ne on aina jotain neuroplastisuutta kohottavia, serotoniinitasoja kohottavia jne vaikka ei siis ole edes näyttöä että masennus johtuu neuroplastisuuden puuteesta tai serotoniinintasojen alhaisuudesta. Jos minä olisin psykiatrian tutkija alkaisin vertailemaan erilaisten psykoaktiivisten aineiden yhtäläisyyksiä, esim ottaisin ihan piruuttanikin tutkimuskohteeksi esim seksuaalihäiriöt eri laittomissa huumeissa ja psyykenlääkkeissä kuten SSRI. Alkaisin etsiä säännönmukaisuuksia mitä näillä eri psykoaktiivisten aineiden luokilla on, esim mahdollisesti pitkäaikaiskäytössä yhä kroonistuvat mielialaongelmat ja aivoihin liittyvät harmit ja tutkisin jopa yhtäläisyyksiä huumeiden ja SSRI-vieroitusoireiden välillä. Joku oli tehnyt joskus SSRI:den ja bentsojen kanssa tällaista tutkimusta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21992148/

Olisi myös mielenkiintoista tutkia esim koe-eläimillä tätä neuroplastisuuden lisääntymistä koska tätähän käytetään jotenkin nykypäivän ymmärryksessä jonain erityisen hyödyllisenä asiana. Myös siitä perspektiivistä - ONKO TÄMÄ EDES HYÖDYLLISTÄ OIKEASTI VAI REAKTIO AIVOJEN HÄIRINTÄÄN KEMIKAALEIN.

Uskomushoidollisia ajatuksia on esim vankka luotto lääkkeisiin pidemmällä tähtäimellä pitkän tähtäimen tutkimuksen puutteista huolimatta. Ja ajatus että lääke on hyödyllinen. Nämä uskomushoidolliset ajatukset ajavat psykiatreja lääkitsemään potilaita polyfarmasialla lopuksi kun lääkehoito on alkanut esim toleranssien myötä muuttumaan yhä heikompitehoiseksi, kognitio ja mieliala lääkkeissä yhä sumuisemmaksi ja silti psykiatriassa kaivetaan ihan loppuviimeiseen pisteeseen tulosta yhä raskaammista hoidoista. No minun kohdalla se johti lopulta ekstrapyramidaalioireistoon ja kognition oireisiin ja yhä kärsivämpään mielialaan jota olisi vielä pitänyt ilmeisesti sähköttää ja mieltäni lamata neurolepteillä ja mitä kaikkea lie. Ja lopulta vielä nostella mielialoja kun aloin selvitä EPS-oireista niin masennuslääkkeillä. Torppasin joka lääkärin ideat ja totesin NYT RIITTÄÄ. Ja jälkikäteen, se oli ainoa tapa pelastaa terveyttäni jossa kemikaalikuorma oli alkanut näkyä, paitsi psykiatrien mielessä tietenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Siihen on nivoutunut paljon uskomushoidollisia ajatuksia ,mitä mahdollistaa se että asioita hoidetaan biologisesti tekemättä mitään tutkimuksia sen suhteen miten yleensä lääketieteellisessä käytännössä on että on joku biologinen asia mitä pitää hoitaa ja se todistetaan että edes on joku biologisesti pielessä johon olisi tarkoitus pureutua. Sitten siis operoidaan niinkin abstraktilla tasolla kuin ajattelun ja tunteiden hoito - mikä voisikaan mennä pieleen? Jotenkin vain paradigmaksi on otettu vahvasti silti biologisuus, biologiset hoitokeinot jotka on jotenkin vahvasti keskiössä ajatuksena miten asia ratkaistaan.

Ei missään nimessä pidetä sitä keskiössä että hoitokeinona on loppuviimeksi, psykoaktiiviset aineet. Ei toki. Vaan ne on aina jotain neuroplastisuutta kohottavia, serotoniinitasoja kohottavia jne vaikka ei siis ole edes näyttöä että masennus johtuu neuroplastisuuden puuteesta tai serotoniinintasojen alhaisuudesta. Jos minä olisin psykiatrian tutkija alkaisin vertailemaan erilaisten psykoaktiivisten aineiden yhtäläisyyksiä, esim ottaisin ihan piruuttanikin tutkimuskohteeksi esim seksuaalihäiriöt eri laittomissa huumeissa ja psyykenlääkkeissä kuten SSRI. Alkaisin etsiä säännönmukaisuuksia mitä näillä eri psykoaktiivisten aineiden luokilla on, esim mahdollisesti pitkäaikaiskäytössä yhä kroonistuvat mielialaongelmat ja aivoihin liittyvät harmit ja tutkisin jopa yhtäläisyyksiä huumeiden ja SSRI-vieroitusoireiden välillä. Joku oli tehnyt joskus SSRI:den ja bentsojen kanssa tällaista tutkimusta: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/21992148/

Olisi myös mielenkiintoista tutkia esim koe-eläimillä tätä neuroplastisuuden lisääntymistä koska tätähän käytetään jotenkin nykypäivän ymmärryksessä jonain erityisen hyödyllisenä asiana. Myös siitä perspektiivistä - ONKO TÄMÄ EDES HYÖDYLLISTÄ OIKEASTI VAI REAKTIO AIVOJEN HÄIRINTÄÄN KEMIKAALEIN.

Uskomushoidollisia ajatuksia on esim vankka luotto lääkkeisiin pidemmällä tähtäimellä pitkän tähtäimen tutkimuksen puutteista huolimatta. Ja ajatus että lääke on hyödyllinen. Nämä uskomushoidolliset ajatukset ajavat psykiatreja lääkitsemään potilaita polyfarmasialla lopuksi kun lääkehoito on alkanut esim toleranssien myötä muuttumaan yhä heikompitehoiseksi, kognitio ja mieliala lääkkeissä yhä sumuisemmaksi ja silti psykiatriassa kaivetaan ihan loppuviimeiseen pisteeseen tulosta yhä raskaammista hoidoista. No minun kohdalla se johti lopulta ekstrapyramidaalioireistoon ja kognition oireisiin ja yhä kärsivämpään mielialaan jota olisi vielä pitänyt ilmeisesti sähköttää ja mieltäni lamata neurolepteillä ja mitä kaikkea lie. Ja lopulta vielä nostella mielialoja kun aloin selvitä EPS-oireista niin masennuslääkkeillä. Torppasin joka lääkärin ideat ja totesin NYT RIITTÄÄ. Ja jälkikäteen, se oli ainoa tapa pelastaa terveyttäni jossa kemikaalikuorma oli alkanut näkyä, paitsi psykiatrien mielessä tietenkin.

Lue lisää

Psykiatriahan ei sinänsä eroa medikalisaatiossa välttämättä muista tieteenaloista koska myös muilla lääketieteen puolella voi olla tehottomia lääkkeitä plaseboon nähden ja esim raskasta polyfarmasiaa jossa lääkekoktaili kasvaa tarpeettomankin suureksi jossa oireita yritetään hallita mutta oikeasti ei välttämättä juurisyyt oireisiin ratkea ja siten ihmisen terveys ei välttämättä suoraan kohennu. Toisaalta usein monessa tapauksessa moni lääke on kuitenkin määrätty oikeasti todistettuun biologiseen vaivaan siinä missä psykiatriassa tilanne on monimutkaisempi ja käytännössä kaikki määrätään vain oireisiin mitä ihminen kokee. Psykiatriassa monesti polyfarmasia vaan alkaa saada paikoitellen jopa vähän mielipuolisia piirteitä itsessään kun lääkäri määrää lääkettä mielialaan, keskittymisvaikeuksiin, harhoihin ja uneen. Sitä voi miettiä missä määrin nuo aineet tekee yhtään mitä niiden sanotaan tekevän ja tuleeko siitä kemikaalikuormasta vaan kertakaikkisesti lähinnä vain kognitiota rapauttava, olotilan heittelyä aiheuttava esim lääkkeiden yhteisvaikutusten tai heittelevien pitoisuuksien vuoksi, kemikaalinen soppa mikä aika paljon sedatoi ja väsyttää mutta ei välttämättä mitenkään kovin tehokkaasti vaikuta kuin korkeintaan nukuttavana ja apatisoivana jossa ei juuri riitä aivoissa paukkuja enää kunnolla prosessoida edes mitään kun aivot on niin sotkettuna. Jatkuvaa taiteilua upperien ja downereiden kanssa mutupohjalta muka "tiedettä tehden", oikeasti todennäköisemmin aivoterveyden kannalta todennäköisesti potilaan tilaa heikentäen niin että potilas kykenisi elämään oikeasti itsenäistä elämänlaadultaan korkeampaa elämää.

Miten sieltä sitten on moni onnistunut nappaamaan hyviä asioita elämäänsä. Hyvien psykiatrien kautta. Toimivien lääkkeiden kautta.Saanut tukea elämäänsä.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sieltä sitten on moni onnistunut nappaamaan hyviä asioita elämäänsä. Hyvien psykiatrien kautta. Toimivien lääkkeiden kautta.Saanut tukea elämäänsä.

Paras tuki mitä sieltä voi saada on kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sieltä sitten on moni onnistunut nappaamaan hyviä asioita elämäänsä. Hyvien psykiatrien kautta. Toimivien lääkkeiden kautta.Saanut tukea elämäänsä.

Plasebo vaikutus.
Monien tila on oikiasti kohentunut ns spontaanisti.Mitään oikeita hoitovaikutuksia niistä ole sanut.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatriahan ei sinänsä eroa medikalisaatiossa välttämättä muista tieteenaloista koska myös muilla lääketieteen puolella voi olla tehottomia lääkkeitä plaseboon nähden ja esim raskasta polyfarmasiaa jossa lääkekoktaili kasvaa tarpeettomankin suureksi jossa oireita yritetään hallita mutta oikeasti ei välttämättä juurisyyt oireisiin ratkea ja siten ihmisen terveys ei välttämättä suoraan kohennu. Toisaalta usein monessa tapauksessa moni lääke on kuitenkin määrätty oikeasti todistettuun biologiseen vaivaan siinä missä psykiatriassa tilanne on monimutkaisempi ja käytännössä kaikki määrätään vain oireisiin mitä ihminen kokee. Psykiatriassa monesti polyfarmasia vaan alkaa saada paikoitellen jopa vähän mielipuolisia piirteitä itsessään kun lääkäri määrää lääkettä mielialaan, keskittymisvaikeuksiin, harhoihin ja uneen. Sitä voi miettiä missä määrin nuo aineet tekee yhtään mitä niiden sanotaan tekevän ja tuleeko siitä kemikaalikuormasta vaan kertakaikkisesti lähinnä vain kognitiota rapauttava, olotilan heittelyä aiheuttava esim lääkkeiden yhteisvaikutusten tai heittelevien pitoisuuksien vuoksi, kemikaalinen soppa mikä aika paljon sedatoi ja väsyttää mutta ei välttämättä mitenkään kovin tehokkaasti vaikuta kuin korkeintaan nukuttavana ja apatisoivana jossa ei juuri riitä aivoissa paukkuja enää kunnolla prosessoida edes mitään kun aivot on niin sotkettuna. Jatkuvaa taiteilua upperien ja downereiden kanssa mutupohjalta muka "tiedettä tehden", oikeasti todennäköisemmin aivoterveyden kannalta todennäköisesti potilaan tilaa heikentäen niin että potilas kykenisi elämään oikeasti itsenäistä elämänlaadultaan korkeampaa elämää.

Lue lisää

Psykiatria ei ole millääntavalla tieteenala.Ei edes pseudotiedettä.Kun on täyttä puoskarointia.

Anonyymi kirjoitti:

Miten sieltä sitten on moni onnistunut nappaamaan hyviä asioita elämäänsä. Hyvien psykiatrien kautta. Toimivien lääkkeiden kautta.Saanut tukea elämäänsä.

Mikä on toimiva lääke? Miten ne on korjanneet tilannetta? Olleet psykoaktiivisia kemikaaleja joista on tullut jotain myönteisiä kokemuksia tuntemisessa, ajattelussa tai elämän kokemisessa - ainakin tietyksi ajaksi vai mitä se toimiva lääke siis tarkoittaa?

Korjataan jotain aivoissa?

Ihminen asettaa mielessään jotain plasebo-odotuksia ja lääke täyttää ne ? Voi olla että hyvin suuri osa lääkkeen myönteisestä puolesta johtuu plasebovaikutuksesta. https://madinfinland.org/plasebo-vaikutus-ei-masennuslaakkeet-yhteydessa-masennuksen-paranemiseen/

Psykoaktiivinen kemikaali huumaa vähän oikeaan suuntaan niin on vähän toiveikkaampi olo ja puhtia enemmän tai esim ahdistus vähän turrutetumpaa?

Anonyymi kirjoitti:

Plasebo vaikutus.
Monien tila on oikiasti kohentunut ns spontaanisti.Mitään oikeita hoitovaikutuksia niistä ole sanut.

Sepä se, ei ole mitään todistetta etteikö ihmisen tila olisi voinut kohentua myös spontaanisti tai plasebolääkettä annostelemalla mutta psykiatriassa usein positiiviset asiat laitetaan lääkkeen piikkiin, negatiivinen sairauden piikkiin.

Anonyymi kirjoitti:

Sepä se, ei ole mitään todistetta etteikö ihmisen tila olisi voinut kohentua myös spontaanisti tai plasebolääkettä annostelemalla mutta psykiatriassa usein positiiviset asiat laitetaan lääkkeen piikkiin, negatiivinen sairauden piikkiin.

Lue lisää

Nimenomaan lääkkeenpiikkin.Vaikka minunkin kohalla oikea positiivinen vaikutus oli kun mulle myönnettiin kuntoutustuki.

Anonyymi kirjoitti:

Paras tuki mitä sieltä voi saada on kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke.

Tukiahan ne on nekin, hyvänen aika sentään.
Jos ihminen ei kykene työelämään, niin onhan se hyvä, että saa kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä.
Jos/kun on henkisesti raskasta, niin ei se olisi mukavaa olla työttömänäkään heiteltävänä sinne ja tänne, karenssien pelossa, ym. kun ei välttämättä kuitenkaan työelämään pysty.

Itse olen työkyvyttömyyseläkkeellä, ollut jo vuosia, ja psykiatrian tukemana sain käsiteltyä omia ongelmia, toivuin suhteellisen hyvin, ja pystyn elelemään eläkepäiviäni ilman niitä kaikkein pahimpia mielen heittelyitä.
Helppoa ei suinkaan ole, eikä varmaan tule koskaan olemaankaan, mutta eihän elämä kenelläkään ole aina helppoa.

Anonyymi kirjoitti:

Plasebo vaikutus.
Monien tila on oikiasti kohentunut ns spontaanisti.Mitään oikeita hoitovaikutuksia niistä ole sanut.

Miksei se tila ole kohentunut sitten jo aiemmin ilman niitä " placebo " lääkkeitä ?
Vastaa nyt vielä tähänkin.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on toimiva lääke? Miten ne on korjanneet tilannetta? Olleet psykoaktiivisia kemikaaleja joista on tullut jotain myönteisiä kokemuksia tuntemisessa, ajattelussa tai elämän kokemisessa - ainakin tietyksi ajaksi vai mitä se toimiva lääke siis tarkoittaa?

Korjataan jotain aivoissa?

Ihminen asettaa mielessään jotain plasebo-odotuksia ja lääke täyttää ne ? Voi olla että hyvin suuri osa lääkkeen myönteisestä puolesta johtuu plasebovaikutuksesta. https://madinfinland.org/plasebo-vaikutus-ei-masennuslaakkeet-yhteydessa-masennuksen-paranemiseen/

Psykoaktiivinen kemikaali huumaa vähän oikeaan suuntaan niin on vähän toiveikkaampi olo ja puhtia enemmän tai esim ahdistus vähän turrutetumpaa?

Lue lisää

Minulla on monta psykoosia ja deliriumia saatu rauhoittumaan lääkkeillä. Jonkin verran uskon lääkkeiden tehoon.
Sitä en siltikään ole koskaan ymmärtänyt, kun aina sanotaan, että lääkkeitä pitäisi syödä sitten koko loppuelämän ajan. Kun kaikkien ei oikeasti tarvitse, taitaa olla aika tapauskohtaista.

Anonyymi kirjoitti:

Paras tuki mitä sieltä voi saada on kuntoutustuki tai työkyvyttömyyseläke.

Jumala ei halunnut saada minulle työkyvyyttömyyseläkettä. Kiitän siitä suuresti häntä. Omilla jaloilla seisomiseen perustuu minun pärjäämiseni.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä on toimiva lääke? Miten ne on korjanneet tilannetta? Olleet psykoaktiivisia kemikaaleja joista on tullut jotain myönteisiä kokemuksia tuntemisessa, ajattelussa tai elämän kokemisessa - ainakin tietyksi ajaksi vai mitä se toimiva lääke siis tarkoittaa?

Korjataan jotain aivoissa?

Ihminen asettaa mielessään jotain plasebo-odotuksia ja lääke täyttää ne ? Voi olla että hyvin suuri osa lääkkeen myönteisestä puolesta johtuu plasebovaikutuksesta. https://madinfinland.org/plasebo-vaikutus-ei-masennuslaakkeet-yhteydessa-masennuksen-paranemiseen/

Psykoaktiivinen kemikaali huumaa vähän oikeaan suuntaan niin on vähän toiveikkaampi olo ja puhtia enemmän tai esim ahdistus vähän turrutetumpaa?

Lue lisää

Toimiva lääke poisti just sen pahimman stressin.
Turvani on ikiaikojen Jumala.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatria ei ole millääntavalla tieteenala.Ei edes pseudotiedettä.Kun on täyttä puoskarointia.

Miksi sitten sairaudentunnottomuus on totta?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten sairaudentunnottomuus on totta?

Sinä sitä sitten jaksat jauhaa tuosta samasta asiasta, kun et näytä muuta keksivän. Sinulle ilmeisesti, joka vähänkään kritisoi psykiatriaa, terveydenhuoltoa tai niiden toimintaa, on sairaudentunnoton

Lisäksi esim. ne jonkun mainitsemat prosentit asiakastyytyväisyydestä avopalveluiden osalta voi laittaa käytännössä roskakoriin. Koska niissä tuloksissa eivät näy ne, jotka ovat lopettaneet kaikenlaisten mt-palveluiden käytön. Heidän joukostaan löytyisi varmasti monia sanomaan samoja asioita, ja niitä havaintoja, joita ovat tehneet palveluista ja niistä "hoidoista" ja niiden lähinnä hyödyttömyydestä. Joo, kyllä sieltä saa itselleen ainakin ne koko loppuelämää leimaavat diagnoosit ja kaikkeen tarjotaan avuksi ja ratkaisuksi vain lääkkeitä. Keskusteluiden laatu ja sisältö on hyvin olematonta ja köykäistä. Lähinnä jutustelua ja smalltalkkia. Mitään terapeuttista, tai henkistä hyvinvointia edistäviä niissä ei ole. Avopuolellakin hoito keskittyy lähinnä voinnin ja sen muutosten tarkkailemiseen ja lääkitysten käytön kyttäämiseen.

Itseäni ei ainakaan tyydytä mitkään jutustelut tyyliin: "Mitä sinä teet päivisin?" "Ja otatko lääkkeesi".

Jonninjoutavilla, tai tyhjänpäiväisillä palveluilla ei tee mitään. Jos joku kuvittelee niistä olevan hyötyä, niin se perustuu pelkkään plaseboon.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten sairaudentunnottomuus on totta?

Eikö mielipide miellyttänyt?
Ei sitä nyt kuiteskaan kannata heti niin pohjille vajota että sairaudentunnottomuus haukunnan ottaa heti esille.

Anonyymi kirjoitti:

Toimiva lääke poisti just sen pahimman stressin.
Turvani on ikiaikojen Jumala.

Oikia sydämen kristitty ei todellakaan sekaannu mihinkään psykiatrian huumauslääkkeisiin.

Anonyymi kirjoitti:

Toimiva lääke poisti just sen pahimman stressin.
Turvani on ikiaikojen Jumala.

Sinä sitä sitten jaksat jauhaa tuosta samasta asiasta, kun et näytä muuta keksivän.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö mielipide miellyttänyt?
Ei sitä nyt kuiteskaan kannata heti niin pohjille vajota että sairaudentunnottomuus haukunnan ottaa heti esille.

Mielipide on kuin peräreikä jokaisella on oma ja muiden mielestä se haisee.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä sitä sitten jaksat jauhaa tuosta samasta asiasta, kun et näytä muuta keksivän. Sinulle ilmeisesti, joka vähänkään kritisoi psykiatriaa, terveydenhuoltoa tai niiden toimintaa, on sairaudentunnoton

Lisäksi esim. ne jonkun mainitsemat prosentit asiakastyytyväisyydestä avopalveluiden osalta voi laittaa käytännössä roskakoriin. Koska niissä tuloksissa eivät näy ne, jotka ovat lopettaneet kaikenlaisten mt-palveluiden käytön. Heidän joukostaan löytyisi varmasti monia sanomaan samoja asioita, ja niitä havaintoja, joita ovat tehneet palveluista ja niistä "hoidoista" ja niiden lähinnä hyödyttömyydestä. Joo, kyllä sieltä saa itselleen ainakin ne koko loppuelämää leimaavat diagnoosit ja kaikkeen tarjotaan avuksi ja ratkaisuksi vain lääkkeitä. Keskusteluiden laatu ja sisältö on hyvin olematonta ja köykäistä. Lähinnä jutustelua ja smalltalkkia. Mitään terapeuttista, tai henkistä hyvinvointia edistäviä niissä ei ole. Avopuolellakin hoito keskittyy lähinnä voinnin ja sen muutosten tarkkailemiseen ja lääkitysten käytön kyttäämiseen.

Itseäni ei ainakaan tyydytä mitkään jutustelut tyyliin: "Mitä sinä teet päivisin?" "Ja otatko lääkkeesi".

Jonninjoutavilla, tai tyhjänpäiväisillä palveluilla ei tee mitään. Jos joku kuvittelee niistä olevan hyötyä, niin se perustuu pelkkään plaseboon.

Lue lisää

On tuloksia, ja on tuloksia.
Omalta kohdalta voin sanoa, että hoitokontaktini loppui, kun pääsin parempaan kuntoon.
Se olisi loppunut jo aiemminkin, mutta halusin itse sitä vielä silloin jatkaa.
Halusin olla varma siitä, että tulen pärjäämään.
Lopulta hoitokontakti loppui siihen, että hoitotaho päätti lopettaa avohoidon osaltani.
Itse en pitänyt hoitajan luona käyntejä jonninjoutavina, pääsin siellä keskustelemaan asioista, joista halusin keskustella.
Kyseleehän ne aina kaikenlaista, mutta asiakas voi itsekin ottaa puheeksi asioita, joista haluaa puhua.
En ajatellut sen kaiken olevan mitään plaseboa. Jos se olisi ollut plaseboa, olisin kenties edelleen avohoidon asiakkaana.
Pakko sanoa, että kokemuksia myös psykiatriasta on ihan yhtä paljon kuin on sen kokijoitakin.

Anonyymi kirjoitti:

Oikia sydämen kristitty ei todellakaan sekaannu mihinkään psykiatrian huumauslääkkeisiin.

Kyllä niitä suljetuilla osastoilla näkyi niitä sydämen kristittyjäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä sitä sitten jaksat jauhaa tuosta samasta asiasta, kun et näytä muuta keksivän.

Ehkäpä se on juuri hänelle itselleen tärkeä asia, ja sen takia jauhaa siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinä sitä sitten jaksat jauhaa tuosta samasta asiasta, kun et näytä muuta keksivän. Sinulle ilmeisesti, joka vähänkään kritisoi psykiatriaa, terveydenhuoltoa tai niiden toimintaa, on sairaudentunnoton

Lisäksi esim. ne jonkun mainitsemat prosentit asiakastyytyväisyydestä avopalveluiden osalta voi laittaa käytännössä roskakoriin. Koska niissä tuloksissa eivät näy ne, jotka ovat lopettaneet kaikenlaisten mt-palveluiden käytön. Heidän joukostaan löytyisi varmasti monia sanomaan samoja asioita, ja niitä havaintoja, joita ovat tehneet palveluista ja niistä "hoidoista" ja niiden lähinnä hyödyttömyydestä. Joo, kyllä sieltä saa itselleen ainakin ne koko loppuelämää leimaavat diagnoosit ja kaikkeen tarjotaan avuksi ja ratkaisuksi vain lääkkeitä. Keskusteluiden laatu ja sisältö on hyvin olematonta ja köykäistä. Lähinnä jutustelua ja smalltalkkia. Mitään terapeuttista, tai henkistä hyvinvointia edistäviä niissä ei ole. Avopuolellakin hoito keskittyy lähinnä voinnin ja sen muutosten tarkkailemiseen ja lääkitysten käytön kyttäämiseen.

Itseäni ei ainakaan tyydytä mitkään jutustelut tyyliin: "Mitä sinä teet päivisin?" "Ja otatko lääkkeesi".

Jonninjoutavilla, tai tyhjänpäiväisillä palveluilla ei tee mitään. Jos joku kuvittelee niistä olevan hyötyä, niin se perustuu pelkkään plaseboon.

Lue lisää

Siis jos me nyt tänävuonna kysytään kaikkien potilaiden mielipidettä hoidosta ja se on x

Niin miksi luulet että se mielipide muuttuu paljon huonommaksi vaikkapa kymmenen vuoden päästä, kun he eivät tarvitse enää hoitoa?

Vai haaveiletko että hoidon lopettaneista pitää käsin poimia ne sairaudentunnottomat ihmiset, että se tutkimus olisi riittävän "totta" sinun makuun? Onko se totuus hoidon tasosta, vai sinun fantasia?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö mielipide miellyttänyt?
Ei sitä nyt kuiteskaan kannata heti niin pohjille vajota että sairaudentunnottomuus haukunnan ottaa heti esille.

Joo lähdettiin taas ihan perusvesille tässä ketjussa, sairaudentunnottomuuskortit, narsistikortit, kaikki tyytyväisiä psykiatriseen hoitoon, kirjoittajat tarvii lääkkeitä, pitää neuroleptata, pitää syödä enemmän neuroleptejä, miksei harmia saaneet perusta omia klinikkoja ja ala yrittäjiksi, ahneet kriitikkopsykiatrit.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä niitä suljetuilla osastoilla näkyi niitä sydämen kristittyjäkin.

Mistä sinä tiedät kuka on sydämen kristitty kun et näe kenenkään sydämeen?
Jumala on ainut joka näkee ihmisen sydämeen.

Anonyymi kirjoitti:

Joo lähdettiin taas ihan perusvesille tässä ketjussa, sairaudentunnottomuuskortit, narsistikortit, kaikki tyytyväisiä psykiatriseen hoitoon, kirjoittajat tarvii lääkkeitä, pitää neuroleptata, pitää syödä enemmän neuroleptejä, miksei harmia saaneet perusta omia klinikkoja ja ala yrittäjiksi, ahneet kriitikkopsykiatrit.

Lue lisää

Sinäkään et näe metsää puilta.

Anonyymi kirjoitti:

Joo lähdettiin taas ihan perusvesille tässä ketjussa, sairaudentunnottomuuskortit, narsistikortit, kaikki tyytyväisiä psykiatriseen hoitoon, kirjoittajat tarvii lääkkeitä, pitää neuroleptata, pitää syödä enemmän neuroleptejä, miksei harmia saaneet perusta omia klinikkoja ja ala yrittäjiksi, ahneet kriitikkopsykiatrit.

Lue lisää

Kerro millätavalla mielestäsi sairaudentunto liittyy neurolepteihin?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä tiedät kuka on sydämen kristitty kun et näe kenenkään sydämeen?
Jumala on ainut joka näkee ihmisen sydämeen.

Ties vaikka näkisinkin....

Anonyymi kirjoitti:

Kerro millätavalla mielestäsi sairaudentunto liittyy neurolepteihin?

Jokainen ajattelee siitäkin asiasta omalla tavallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Oikia sydämen kristitty ei todellakaan sekaannu mihinkään psykiatrian huumauslääkkeisiin.

Olen uudestisyntynyt Jumalan lapsi. Tulin uskoon ollessani laivakokkina Etelä-Amerikassa. Sitten tulin Suomeen . Jäin myöhemmin maihin. Äitini oli mielisairas. Sisareni oli mielisairas. Rakkain minulle, nuorempi veljeni tappoi itsensä mielisairaalassa Ruotsissa. Se paikka, missä oli lapsuuden koti, on seutua, josta on kirjoitettu, että siellä on Suomessa eniten jakomielitautia. Syy on se, että sukulaiset ovat menneet liian paljon keskenään naimisiin. Nyt siellä seudulla on uutta verta. -.Sairaus ei periydy, mutta minulla on ylimääräinen herkkyys, jonka tähden olisin varmaan voinut huonommin ilman Jumalaa. Mutta olin 24, kun tulin uskoon. Nyt olen jo 72-vuotias, onnellinen Jumalan lapsi. Se, että tein koko aikuisikäni töitä, oli Jumalan teko. Ei lääkkeet ja psykiatrit oikein käytettynä ole Jumalan tahdon vastaisia. Kun minulla alkoi kova tressi oltuani jo uskossa noin 7-8 vuotta, soitin lähetyssaarnaaja Niilo Mäenpäälle. Sanoin, että voiko uskova ottaa apua psykiatrilta. Hän vastasi, että kyllä voi. Hän lisäsi; Kun haet ammattiapua, turvaa kuitenkin ensisijaisesti Jumalaan.
Menin kuitenkin nukkumaan masentuneena ja toivottomana.
Olin nukkunut varmaan pari tuntia, kun heräsin. Tunsin selvästi Jumalan rakkauden, kirkkauden ja voiman. Minulle annettiin sanat ; ei ahdistus....voi erottaa sinua Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Luin myöhemmin Raamatusta; " Kuka voi erottaa meidät Kristuksen rakkaudesta ?Tuskako, vai ahdistus vai vaino? ( Room 8 ; 35 , 37 vai nälkä vai alastomuus, vai vaara , vai miekka? Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut. Koin sisintäni myöten: Jeesus on minun kanssani, tuli mitä tuli. Olen turvallisissa käsissä.
Kopioin tuota tekstiä kirjasestani LAIVAKOKIN TURVASATAMA. Kirjoittelin sitä aina välillä. Nyt muutama vuosi taaksepäin julkaisin sen omakustanteena. Niilo Mäenpää eli vielä silloin. Hän piti kirjasestani. En voi sitä kirjaksi sanoa, siinä on vain 50 sivua.

Anonyymi kirjoitti:

Mistä sinä tiedät kuka on sydämen kristitty kun et näe kenenkään sydämeen?
Jumala on ainut joka näkee ihmisen sydämeen.

Room 10 : 9- 13
9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat.

Anonyymi kirjoitti:

Siis jos me nyt tänävuonna kysytään kaikkien potilaiden mielipidettä hoidosta ja se on x

Niin miksi luulet että se mielipide muuttuu paljon huonommaksi vaikkapa kymmenen vuoden päästä, kun he eivät tarvitse enää hoitoa?

Vai haaveiletko että hoidon lopettaneista pitää käsin poimia ne sairaudentunnottomat ihmiset, että se tutkimus olisi riittävän "totta" sinun makuun? Onko se totuus hoidon tasosta, vai sinun fantasia?

Lue lisää

Pelkään pahoin, että sitä kaikille avointa galluppia, niin palveluiden ex-, kuin nykyisien käyttäjien kohdalla ei tulla järjestämään. Koska totuus olisi aivan liian kirpaiseva, siitä ei pidettäisi.

Lisäksi olennaista on niissä gallupeissa asetetut kysymykset. Se tehtäisiin laskelmoidusti, niin, että kaikki kritiikkiä ja hoidon sisältöä, määrää ja laatua koskevia kysymyksiä ei edes esitettäisi.

Viimeiseen esittämääsi heittoon sanon, että en haaveile mistään. En elä fantasioissa. Ikävä tuottaa pettymys.

Minulle taas on tuottanut todella suurta pettymystä nähdä ja kokea todeksi, että psykiatrian puolella ihminen nähdään vain jonkin sairauden edustajana. Kaikki laitetaan termien alle ja sisälle. Yksilön oireiden ja tuskan taustalla olevat asiat, kuten olosuhteet, elämäntilanne ja elämässä tapahtuneet asiat eivät kiinnosta alalla olevia. Alan, jossa pitäisi edistää "henkistä hyvinvointia". Se kaikki on heidän puoleltaan vain pelkkää luotua illuusiota. Kaikki on heidän mielestään vain sairautta, johon ratkaisuksi tarjotaan vain ja ainoastaan diagnooseja ja lääkkeitä. Eikä mikään ole muuttunut viimeisten 30 vuoden aikana. Todella surullista. Tämä on se, mihin olen pettynyt. Ja ihmettelen, miksi ihmeessä siellä ei aleta uudistaa ja muuttaa systeemiä ja sen toimintoja ihmisiä enemmän konkreettisesti auttavaan suuntaan. Pitäisi olla mm. enemmän tasa-arvoisempaa kohtelua, enemmän empaattista asennoitumista, enemmän keskustelua niiden lääkkeiden määräämisen sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Room 10 : 9- 13
9. Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut.
10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
11. Sanoohan Raamattu: "Ei yksikään, joka häneen uskoo, joudu häpeään."
12. Tässä ei ole erotusta juutalaisen eikä kreikkalaisen välillä; sillä yksi ja sama on kaikkien Herra, rikas antaja kaikille, jotka Häntä avuksi huutavat.

Lue lisää

Uskon asiat ei varmaan kuulu mielenterveyspalstalle.
Uskonasioilleki on omat palstanasa.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon asiat ei varmaan kuulu mielenterveyspalstalle.
Uskonasioilleki on omat palstanasa.

Sairaudentunnottomuudesta puhuessa pitää myös kyseenalaistaa se missä määrin psykiatrian sairaudet ovat sairauksia sananmukaisessa tarkoituksessa. Väitän, että suuri osa psykiatrian sairauksista on käytännössä seurausta monesta stressitekijästä, mitä ihminen esim. käy samaan aikaan läpi ja tunteesta ettei pysty ratkaisemaan niitä. Se, että ei pysty ratkaisemaan niitä ja kärsii siinä tilanteessa, ei silti välttämättä tee ihmisestä sen kummemmin kroonisesti sairasta kuin päänsärkypotilaskaan jolla nyt on ollut työstressiä ja niskat jumissa ja esim. ymmärryksen puutetta miten liikunta tai elintavat voisi tilannetta ratkaista. Jos potilaalle määrätään migreenilääkityksiä, niin ihan yhtälailla haitat pitää kertoa.

Psykiatriassa ihmisen vointiin vaikuttaa niin monet asiat työstressistä, talousasioihin ja siihen onko ystäviä ja mikä on fyysinen terveys. Jos kaikessa argumentiksi yritetään löytää sairaudentunnottomuus, unohdetaan kumminkin asioita kuten esimerkiksi onko ok saada sen tason haittoja psykiatrisista lääkkeistä ilman että on edes kerrottu yleisten harmien riskeistä joten on aloittanut käytännössä lääkkeitä ilman sen kummempaa tietoa olennaisista riskeistä. Lisäksi psykiatrisissa sairauksissa kuten masennuksessa on ollut kautta aikojen hyvä spontaani paranemisennuste. Unohdetaan myös se kaikki konteksti mikä selittää ihmisen oirehdintaa joka ei välttämättä olisi ollut niin krooninen asia mikäli sitä ei olisi alettu kroonisesti lääkitsemään fyysistä riippuvuutta aiheuttavilla aineilla ja se lääkitys voi viedä sivuraiteille itsensä ymmärtämisessä ajan saatossa. Täten se on sama kuin kipupotilasta aina vain lääkittäisiin, mutta ei oikeasti selvitetä mistä on kysymys ja sen selvittämisestä voi tulla hankalaa jos turrutetaan lääkkein.

Anonyymi kirjoitti:

Plasebo vaikutus.
Monien tila on oikiasti kohentunut ns spontaanisti.Mitään oikeita hoitovaikutuksia niistä ole sanut.

Ensin voidaan huonosti, siihen saa lääkkeet, ja lääkityksen alettua alkaakin vointi kohentumaan spontaanisti...
Olisikohan niillä lääkkeilläkin joku osuus tässä asiassa ?

Anonyymi kirjoitti:

Sairaudentunnottomuudesta puhuessa pitää myös kyseenalaistaa se missä määrin psykiatrian sairaudet ovat sairauksia sananmukaisessa tarkoituksessa. Väitän, että suuri osa psykiatrian sairauksista on käytännössä seurausta monesta stressitekijästä, mitä ihminen esim. käy samaan aikaan läpi ja tunteesta ettei pysty ratkaisemaan niitä. Se, että ei pysty ratkaisemaan niitä ja kärsii siinä tilanteessa, ei silti välttämättä tee ihmisestä sen kummemmin kroonisesti sairasta kuin päänsärkypotilaskaan jolla nyt on ollut työstressiä ja niskat jumissa ja esim. ymmärryksen puutetta miten liikunta tai elintavat voisi tilannetta ratkaista. Jos potilaalle määrätään migreenilääkityksiä, niin ihan yhtälailla haitat pitää kertoa.

Psykiatriassa ihmisen vointiin vaikuttaa niin monet asiat työstressistä, talousasioihin ja siihen onko ystäviä ja mikä on fyysinen terveys. Jos kaikessa argumentiksi yritetään löytää sairaudentunnottomuus, unohdetaan kumminkin asioita kuten esimerkiksi onko ok saada sen tason haittoja psykiatrisista lääkkeistä ilman että on edes kerrottu yleisten harmien riskeistä joten on aloittanut käytännössä lääkkeitä ilman sen kummempaa tietoa olennaisista riskeistä. Lisäksi psykiatrisissa sairauksissa kuten masennuksessa on ollut kautta aikojen hyvä spontaani paranemisennuste. Unohdetaan myös se kaikki konteksti mikä selittää ihmisen oirehdintaa joka ei välttämättä olisi ollut niin krooninen asia mikäli sitä ei olisi alettu kroonisesti lääkitsemään fyysistä riippuvuutta aiheuttavilla aineilla ja se lääkitys voi viedä sivuraiteille itsensä ymmärtämisessä ajan saatossa. Täten se on sama kuin kipupotilasta aina vain lääkittäisiin, mutta ei oikeasti selvitetä mistä on kysymys ja sen selvittämisestä voi tulla hankalaa jos turrutetaan lääkkein.

Lue lisää

" Kipupotilasta aina vain lääkittäisiin.."
Niinhän ne tekevätkin, lääkkeitä kipuihin, kivun syyllä ei mitään väliä.
Eli hoidetaan oireita, ei syytä.
Vähän sama psykiatriassakin, lääkitään oireita paneutumatta välttämättä syihin.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin voidaan huonosti, siihen saa lääkkeet, ja lääkityksen alettua alkaakin vointi kohentumaan spontaanisti...
Olisikohan niillä lääkkeilläkin joku osuus tässä asiassa ?

Lue lisää

Ei ole ainakaan mitään lääketieteelistä objektiivista mittaria millä mitata onko lääkkeissä mitään oikeaa hoito vastetta.
Kun ei ole mitään lääketieteellistä objektiivista mittaria/testiä edes psyykkisen sairauden olemassa oloon.
Psykiatria perustuu täysin puhtaaseen uskomushoitoon.

Anonyymi kirjoitti:

" Kipupotilasta aina vain lääkittäisiin.."
Niinhän ne tekevätkin, lääkkeitä kipuihin, kivun syyllä ei mitään väliä.
Eli hoidetaan oireita, ei syytä.
Vähän sama psykiatriassakin, lääkitään oireita paneutumatta välttämättä syihin.

Lue lisää

Niin se on.
Lääkeyhtiöt hyötyy psykiatriasta eniten.

Anonyymi kirjoitti:

Ensin voidaan huonosti, siihen saa lääkkeet, ja lääkityksen alettua alkaakin vointi kohentumaan spontaanisti...
Olisikohan niillä lääkkeilläkin joku osuus tässä asiassa ?

Lue lisää

Niin tai siis yleensä saa tukea lääketieteelliseltä auktoriteettihahmolta ja plasebovaikutuksen. Voimakas yhdistelmä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ainakaan mitään lääketieteelistä objektiivista mittaria millä mitata onko lääkkeissä mitään oikeaa hoito vastetta.
Kun ei ole mitään lääketieteellistä objektiivista mittaria/testiä edes psyykkisen sairauden olemassa oloon.
Psykiatria perustuu täysin puhtaaseen uskomushoitoon.

Lue lisää

Jos aloittaa lääkityksen, ja sen seurauksena vointi kohenee, eikö se ole selkeä merkki siitä, että lääkkeessä jokin teho on ?
Mihin siinä mitään mittareita tarvitaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos aloittaa lääkityksen, ja sen seurauksena vointi kohenee, eikö se ole selkeä merkki siitä, että lääkkeessä jokin teho on ?
Mihin siinä mitään mittareita tarvitaan ?

Lue lisää

Plasebo vaikutus.

Anonyymi kirjoitti:

Plasebo vaikutus.

Miten sitten, kun se vointi ei parane ennen kuin mahdollinen lääkitys aloitetaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Miten sitten, kun se vointi ei parane ennen kuin mahdollinen lääkitys aloitetaan ?

Plasebo vaikutusta ei saa ilman mitään hoitoa.Ei semmosta plaseboa olekaan.

Anonyymi kirjoitti:

Uskon asiat ei varmaan kuulu mielenterveyspalstalle.
Uskonasioilleki on omat palstanasa.

Jos joku sanoo, että en ole "oikea uskova" kun käytän psykiatreja ja lääkkeitä, kyllä minun on puolustettava. Olisin petturi, jos en puolustautuisi.
Lisäksi juuri se usko on auttanut, että sain koko ikäni tehdä julkisella töitä.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku sanoo, että en ole "oikea uskova" kun käytän psykiatreja ja lääkkeitä, kyllä minun on puolustettava. Olisin petturi, jos en puolustautuisi.
Lisäksi juuri se usko on auttanut, että sain koko ikäni tehdä julkisella töitä.

Lue lisää

Ei ole mitään syytä, miksi pitäisi muille puolustella omia psykiatrikäyntejään tai lääkkeen käyttöään.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään syytä, miksi pitäisi muille puolustella omia psykiatrikäyntejään tai lääkkeen käyttöään.

En minä sitä puolustele. Hain täältä vertaistukea ja olen saanut kivasti sitä. Nyt heti, kun puolustin itseäni, kun ilmaisin, mistä uskossani on kysymys, joku heti sanoi, että uskonasiat ei kuulu tälle palstalle. Minä olen väliinputoaja. Minun elämässäni on sekä uskoa, että psykiatriaa.
Sanoin tuossa aikaisemmin, että minun lapsuuskodissani oli kolmella mielisairaus. Perhe hajosi. Olin kahdessa paikassa kasvattina ja suunnittelin 11-vuotiaana itsemurhaa.
Sitten kun elämässäni tuli kauhea kriisi, silloinkin olin itsemurha-kanditaatti.
Jumala minut nosti ja auttoi voimallisesti.Se on minun elämääni.Nyt olen onnellinen 72-vuotias uskova.
Jonkinlaista ahdistusta, humauksia päässä. Mutta elämä on Jeesuksessa. Hän on minun rauhani.

Anonyymi kirjoitti:

" Kipupotilasta aina vain lääkittäisiin.."
Niinhän ne tekevätkin, lääkkeitä kipuihin, kivun syyllä ei mitään väliä.
Eli hoidetaan oireita, ei syytä.
Vähän sama psykiatriassakin, lääkitään oireita paneutumatta välttämättä syihin.

Lue lisää

Maailmassa on paljon ihmisiä, joilla on kroonista kipua, jonka alkuperälle ei mahdeta mitään. Jostain syystä tälle subjektiiviselle kokemukselle ei pystytä tekemään muuta kuin antamaa kipulääkettä.

Miksi se sama konsepti pitäisi kieltää, heti kun kyseessä on mielenterveydestä?

Anonyymi kirjoitti:

Miten sitten, kun se vointi ei parane ennen kuin mahdollinen lääkitys aloitetaan ?

Nosebo vaikutus??

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole ainakaan mitään lääketieteelistä objektiivista mittaria millä mitata onko lääkkeissä mitään oikeaa hoito vastetta.
Kun ei ole mitään lääketieteellistä objektiivista mittaria/testiä edes psyykkisen sairauden olemassa oloon.
Psykiatria perustuu täysin puhtaaseen uskomushoitoon.

Lue lisää

Pitäskö opuskella, mitä on empiirinen tiede, jos ei ymmärrä, miten maailma toimii?

Anonyymi kirjoitti:

Pitäskö opuskella, mitä on empiirinen tiede, jos ei ymmärrä, miten maailma toimii?

Psykaitria ei täytä oikean tieteen tunnusmerkintöjä.

"No, onhan lääkitys tietysti halvempaa yhteiskunnalle"
Todellaki olisi jos se olisi oikiasti toimiva ratkaisu.
Lääkityksen kokonaishaitat huomioon ottaen niin tulee paljon kalliimmaksi.

Siellähän on ihan helvetisti muutakin kuin lääkehoitoa, mutta ihminen joka ei pysty niistä puhumaan tai kysymään omahoitajan kanssa, niin joutuu tyytymään lääkkeisiin kun ei muuhun mieli kykene.

Anonyymi kirjoitti:

Siellähän on ihan helvetisti muutakin kuin lääkehoitoa, mutta ihminen joka ei pysty niistä puhumaan tai kysymään omahoitajan kanssa, niin joutuu tyytymään lääkkeisiin kun ei muuhun mieli kykene.

Lue lisää

Ei sielä nyt ihan helvetisti ole.
Kaikki ei edes pääse hoitoon ollenkaan kun sitä on niin vähä saatavilla.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sielä nyt ihan helvetisti ole.
Kaikki ei edes pääse hoitoon ollenkaan kun sitä on niin vähä saatavilla.

Se on ihan eri ongelma jonottaa muihin hoitoihin, kun olla niin huonossa kunnossa ettei halua tai kykene vastaanottamaan niitä hoitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Se on ihan eri ongelma jonottaa muihin hoitoihin, kun olla niin huonossa kunnossa ettei halua tai kykene vastaanottamaan niitä hoitoja.

Jos on ite omilla valinnoilla ajatunut ongelmiin.Yhteiskunnan ei kuuluisi maksaa näitä hoitoja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on ite omilla valinnoilla ajatunut ongelmiin.Yhteiskunnan ei kuuluisi maksaa näitä hoitoja.

Vähän sellanen kaksipiippuinen asia. Silloinhan samaan kasaan sairaudentunnottomien ihmisten kanssa päätyisi tupakka, viina ja suklaa...

Anonyymi kirjoitti:

Vähän sellanen kaksipiippuinen asia. Silloinhan samaan kasaan sairaudentunnottomien ihmisten kanssa päätyisi tupakka, viina ja suklaa...

Voiko potilas valita itse olevan sairaudentunnoton?
Jos psykiatria on olevinaan niin edistynyt ja kehittynyt moderni tieteenala.Miksi ei löydy työkaluja saada kaikille sairaudentunto.
Sitä ainakin hehkutetaan että jos on sairaudentunto niin paranemis mahollisuus on jopa 100%.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on ite omilla valinnoilla ajatunut ongelmiin.Yhteiskunnan ei kuuluisi maksaa näitä hoitoja.

Tavallaan, tavallaan ei.
Jos hoidoista on ihmiselle hyötyä, vaikkakin olisi itse tehnyt ns. vääriä valintoja aikanaan, voi aina oppia sen, ettei välttämättä parempaan kuntoon tultuaan enää tee niitä huonoja valintoja, jotka voivat ajaa ongelmiin.
Osa ihmisistä oppii myös ns. vääristä valinnoista, osa ei.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko potilas valita itse olevan sairaudentunnoton?
Jos psykiatria on olevinaan niin edistynyt ja kehittynyt moderni tieteenala.Miksi ei löydy työkaluja saada kaikille sairaudentunto.
Sitä ainakin hehkutetaan että jos on sairaudentunto niin paranemis mahollisuus on jopa 100%.

Lue lisää

Mulle riittää, että olen toipunut. 100%:sta parantumista ei ole tapahtunut, eikä varmaan tule tapahtumaankaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sielä nyt ihan helvetisti ole.
Kaikki ei edes pääse hoitoon ollenkaan kun sitä on niin vähä saatavilla.

Ei todellakaan ole helvetisti mitään hoitomahdollisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Voiko potilas valita itse olevan sairaudentunnoton?
Jos psykiatria on olevinaan niin edistynyt ja kehittynyt moderni tieteenala.Miksi ei löydy työkaluja saada kaikille sairaudentunto.
Sitä ainakin hehkutetaan että jos on sairaudentunto niin paranemis mahollisuus on jopa 100%.

Lue lisää

Ei sairaudentunnottomuutta voi valita. Mutta ei kukaan toinenkaan tee toisesta ihmisestä sairaudentunnotonta, siinä mielessä itsestä se lähtee, mutta ei sitä voi valinnaksi sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei sairaudentunnottomuutta voi valita. Mutta ei kukaan toinenkaan tee toisesta ihmisestä sairaudentunnotonta, siinä mielessä itsestä se lähtee, mutta ei sitä voi valinnaksi sanoa.

Lue lisää

Itse olen siinä mielessä mielelläni sairaudentunnoton koska kiitos sairaudentunnon tuskin olisin palannut psykiatrian lamaavista lääkityksistä ja iatrogeenisesta harmista työelämään. Kyseenalaistaminen pelasti elämäni. Määrittelen nykyään ongelmani mielummin omin sanoin kuin diagnoosin kautta jossa joku minut heikosti tunteva valkotakkinen on halunnut stereotypisoida minut. Kärsimys on minun silmissäni normaalia ja resilienssiä kasvattaa ymmärrys elämän luonteesta kärsimyksenä. Kiitollisuusajattelua unohtamatta

Siellä oli täysin torvia tekstiä. Sitten joku ottaa tuollaisen pöhköilyn ohjeekseen. Olen tuollaista lukenutkin näiltä sivuilta ja ajatellut; Uskomatonta.......

Anonyymi kirjoitti:

Siellä oli täysin torvia tekstiä. Sitten joku ottaa tuollaisen pöhköilyn ohjeekseen. Olen tuollaista lukenutkin näiltä sivuilta ja ajatellut; Uskomatonta.......

Osa voi olla ihan torvia tekstiä kyllä.
Aikoinaan yli 10vuotta näin ja koin psykiatriaa sekä osasto että avohoidossa.Kehtaan kyllä usiampia Szaszin näkemyksiä allekirjottaa todeksi.

Kuinka monet ovat kokeilleet ihan vaan sosiaalista elämää ?
Tekemistä porukassa muiden kanssa jotakin, yhteistä toimintaa ?
Mielenterveyspuolellakin, myös avohoidossa, on yhteistä toimintaa. Ja on sitä toki muuallakin, jos vain lähtee etsimään.
Varmaan kaikki tietävät, jos eristäytyy omiin oloihin ja mietiskelee vain omaa kurjuutta, niin se ei ainakaan auta yhtään mihinkään.
Se on yksi hoitomuoto sekin, että osallistuu toimintaan/toimintoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka monet ovat kokeilleet ihan vaan sosiaalista elämää ?
Tekemistä porukassa muiden kanssa jotakin, yhteistä toimintaa ?
Mielenterveyspuolellakin, myös avohoidossa, on yhteistä toimintaa. Ja on sitä toki muuallakin, jos vain lähtee etsimään.
Varmaan kaikki tietävät, jos eristäytyy omiin oloihin ja mietiskelee vain omaa kurjuutta, niin se ei ainakaan auta yhtään mihinkään.
Se on yksi hoitomuoto sekin, että osallistuu toimintaan/toimintoihin.

Lue lisää

entäs jos ihminen ei halua mihinkään töihin ja saa siitä masennuksen ja ahdistuksen ja joka viihtyy mainiosti omissa oloissaan ja ihmisten seurasta kun se ei ole ns "pakkoseuraa", on täys raitis ja ulkoilee joka päivä nauttii luonnosta jne ja elämä hymyilee ja on onnellista jne.

Eli onko kyseinen ihminen siis sairas jolle pitää syöttää lääkkeitä yms jotta se voidaan laittaa töihin?? eli meneekö töissä oleminen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edelle?

Anonyymi kirjoitti:

entäs jos ihminen ei halua mihinkään töihin ja saa siitä masennuksen ja ahdistuksen ja joka viihtyy mainiosti omissa oloissaan ja ihmisten seurasta kun se ei ole ns "pakkoseuraa", on täys raitis ja ulkoilee joka päivä nauttii luonnosta jne ja elämä hymyilee ja on onnellista jne.

Eli onko kyseinen ihminen siis sairas jolle pitää syöttää lääkkeitä yms jotta se voidaan laittaa töihin?? eli meneekö töissä oleminen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edelle?

Lue lisää

Olipa omituinen kommentti.
Ihminen ei halua töihin, saa siitä masennuksen, ja siltikin viihtyy omissa oloissaan, ihmisten seurasta, nauttii päivistään, ulkoilee, hymyilee, on onnellinen...
Miten samaan aikaan voi olla masentunut ja ahdistunut ?
Aika outo logiikka tuossa on.

Anonyymi kirjoitti:

entäs jos ihminen ei halua mihinkään töihin ja saa siitä masennuksen ja ahdistuksen ja joka viihtyy mainiosti omissa oloissaan ja ihmisten seurasta kun se ei ole ns "pakkoseuraa", on täys raitis ja ulkoilee joka päivä nauttii luonnosta jne ja elämä hymyilee ja on onnellista jne.

Eli onko kyseinen ihminen siis sairas jolle pitää syöttää lääkkeitä yms jotta se voidaan laittaa töihin?? eli meneekö töissä oleminen ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin edelle?

Lue lisää

Maailma on täynnä ihmisiä jotka elävät onnellisena ns. "off grid" elämää.

Ongelmat tulee siitä, jos ihminen kuvittelee, että toisten ihmisten kuuluisi se hänelle jotenkin kustantaa. Eikö maksajallakin pitäisi olla joku oikeus päättää siitä mihin rahansa käyttää?

Eli eikun suut supuun tukiaiset seis, ja metsään vaan. Sitä hyvää oloa meillä riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Maailma on täynnä ihmisiä jotka elävät onnellisena ns. "off grid" elämää.

Ongelmat tulee siitä, jos ihminen kuvittelee, että toisten ihmisten kuuluisi se hänelle jotenkin kustantaa. Eikö maksajallakin pitäisi olla joku oikeus päättää siitä mihin rahansa käyttää?

Eli eikun suut supuun tukiaiset seis, ja metsään vaan. Sitä hyvää oloa meillä riittää.

Lue lisää

Onhan maailma täynnä onnellisiakin.
Näillä palstoilla ei näytä paljon onni viihtyvän.

Anonyymi kirjoitti:

Kuinka monet ovat kokeilleet ihan vaan sosiaalista elämää ?
Tekemistä porukassa muiden kanssa jotakin, yhteistä toimintaa ?
Mielenterveyspuolellakin, myös avohoidossa, on yhteistä toimintaa. Ja on sitä toki muuallakin, jos vain lähtee etsimään.
Varmaan kaikki tietävät, jos eristäytyy omiin oloihin ja mietiskelee vain omaa kurjuutta, niin se ei ainakaan auta yhtään mihinkään.
Se on yksi hoitomuoto sekin, että osallistuu toimintaan/toimintoihin.

Lue lisää

Niin miksi minun pitää olla mt toiminnassa mukana jos on tiedostavia ystäviä joiden kanssa voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja joista jollain on ollut ongelmiakin. Ei nyt oikein avaudu miten joku psykiatrian tarjoama työpaja tai työtoiminta on jotenkin ylivertaista. Olen aina mielummin käynyt ihan töissä kun jossain palkkaamattomassa toiminnassa. Erilaisesta ryhmätoiminnastakin on esim opiskeluajoilta muistoja jossa esim kävi rentoutumassa. Ymmärrän toki että jos ei ole missään mukana mt toiminta on ok

Anonyymi kirjoitti:

Maailma on täynnä ihmisiä jotka elävät onnellisena ns. "off grid" elämää.

Ongelmat tulee siitä, jos ihminen kuvittelee, että toisten ihmisten kuuluisi se hänelle jotenkin kustantaa. Eikö maksajallakin pitäisi olla joku oikeus päättää siitä mihin rahansa käyttää?

Eli eikun suut supuun tukiaiset seis, ja metsään vaan. Sitä hyvää oloa meillä riittää.

Lue lisää

Onkohan meillä jotain kokoomuslaisia sairaudentunnotonhaukkujoita täällä jotka rakastaa stereotypisoida palstan ihmisiä.

Minusta on täysin ok nostella tukiaisia. Tukiaisia pitäisi maksaa enemmän jotta osatyökykyiset pääsisi yhteiskuntaan mukaan paremmin. Ne ansaitsee erityisesti tukiaisensa jotka polttaa itsensä loppuun yrityksissä ja tulee ikärasismin vuoksi syrjityksi ja väsyy tässä uusliberalistisessa kilpailumyllyssä.

Sehän on ironista että ihmisille maksetaan usein ennemmin kallista mt hoitoa kun tukia. Too bad mt hoito on turhan usein johtanut ihmisiä eläkkeelle - aineilla aivojen kyllästäminen kun ei pitemmän päälle lisääkään työkykyä

Anonyymi kirjoitti:

Niin miksi minun pitää olla mt toiminnassa mukana jos on tiedostavia ystäviä joiden kanssa voi käydä mielenkiintoisia keskusteluja joista jollain on ollut ongelmiakin. Ei nyt oikein avaudu miten joku psykiatrian tarjoama työpaja tai työtoiminta on jotenkin ylivertaista. Olen aina mielummin käynyt ihan töissä kun jossain palkkaamattomassa toiminnassa. Erilaisesta ryhmätoiminnastakin on esim opiskeluajoilta muistoja jossa esim kävi rentoutumassa. Ymmärrän toki että jos ei ole missään mukana mt toiminta on ok

Lue lisää

Juu, eipä tuossa tarkoitettu juuri sinua.
Kun ihmiset kovasti valittelevat, että hoito on lääkekeskeistä, niin siihen vaan pikku vinkki, että erilaisia toimintoja kyllä löytyy, jos niihin haluaa osallistua.
Kaikilla ei ole välttämättä samanlainen tilanne kuin juuri sinulla, kaikilla ei välttämättä ole sitä ystäväpiiriä ympärillään, jonka kanssa keskustella.

Anonyymi kirjoitti:

Onkohan meillä jotain kokoomuslaisia sairaudentunnotonhaukkujoita täällä jotka rakastaa stereotypisoida palstan ihmisiä.

Minusta on täysin ok nostella tukiaisia. Tukiaisia pitäisi maksaa enemmän jotta osatyökykyiset pääsisi yhteiskuntaan mukaan paremmin. Ne ansaitsee erityisesti tukiaisensa jotka polttaa itsensä loppuun yrityksissä ja tulee ikärasismin vuoksi syrjityksi ja väsyy tässä uusliberalistisessa kilpailumyllyssä.

Sehän on ironista että ihmisille maksetaan usein ennemmin kallista mt hoitoa kun tukia. Too bad mt hoito on turhan usein johtanut ihmisiä eläkkeelle - aineilla aivojen kyllästäminen kun ei pitemmän päälle lisääkään työkykyä

Lue lisää

Hoitoa tarvitaan sairauden takia, tuet eivät poista eikä auta itse sairauksissa.

Paranemisen eteen on " sairaan " tehtävä itsekin paljon, kukaan toinen, edes psykiatri, ei yksistään paranna ketään.

Anonyymi kirjoitti:

Paranemisen eteen on " sairaan " tehtävä itsekin paljon, kukaan toinen, edes psykiatri, ei yksistään paranna ketään.

Jos on niin huonossa kunnossa että ei jaksa paljo muuta kuin maata.Mitäpä siinä enää ite voi tehä mitään paranemisen eteen?

Anonyymi kirjoitti:

Jos on niin huonossa kunnossa että ei jaksa paljo muuta kuin maata.Mitäpä siinä enää ite voi tehä mitään paranemisen eteen?

Jos se huono kunto ei ole fyysistä, ja siltikin makaa, kun ei muuta jaksa, niin olisiko hyvä miettiä, mihin se jaksaminen on kadonnut ?
Sehän on silloin psyykkistä jaksamattomuutta, eikä siihen oikein auta muu kuin yrittää saada mieli pirteämmäksi.
Sieltä sängyn tai sohvan pohjalta on yleensä kaikki kuitenkin lopulta nousseet, kun on esim. masennus helpottanut.
Ja jos ei aina jaksa " paljon muuta ", niin voihan sitä tehdä vähemmänkin, voimiensa mukaan, sen minkä jaksaa. Ehkä siitä sitten pikkuhiljaa jaksaminenkin taas voimistuu.
Makaamaan jääminen on yleensä aina se kaikkein huonoin vaihtoehto, vaikkakin sen tavallaan ymmärtää, tavallaan ei.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on niin huonossa kunnossa että ei jaksa paljo muuta kuin maata.Mitäpä siinä enää ite voi tehä mitään paranemisen eteen?

Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisyyttä, ja onnistumisen kokemukisa. Makaaminen ja anonyymifoorumilla vänkääminen ei tuo niistä kumpaakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisyyttä, ja onnistumisen kokemukisa. Makaaminen ja anonyymifoorumilla vänkääminen ei tuo niistä kumpaakaan.

Kyllä mulle on ainaski ollut välillä terapeuttista käydä täälä lukemassa muitten kokemuksia.Ja välillä avautua myös itekki niistä.

Anonyymi kirjoitti:

Paranemisen eteen on " sairaan " tehtävä itsekin paljon, kukaan toinen, edes psykiatri, ei yksistään paranna ketään.

Siinä on taas semmosta höpöä kun olla ja voi.
Ei somattisellakaan puolella kenellekään sanota että et nyt parantunut kun et ite tehnyt asian eteen mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä on taas semmosta höpöä kun olla ja voi.
Ei somattisellakaan puolella kenellekään sanota että et nyt parantunut kun et ite tehnyt asian eteen mitään.

Somaattiset sairaudet on vähän eri laatua kuin psyykkiset. Joistain niistäkin paranee, joistain ei. Ja moniin voi vaikuttaa omilla elintavoilla, kuntouttaa itseään fyysisesti.
Omaa psyykeäänkin pystyy kuntouttamaan.
" Höpöä kun olla ja voi ".
On siitä omasta höpöstä itsellä kokemusta. En olisi toipunut lainkaan, jos en olisi itse osallistunut omaan hoitooni. Oman psyyken saa lähinnä paremmaksi ihminen itse, tukea ja apua siihen on saatavilla.
Yksikään psykiatri tai hoitaja ei voi napsauttaa jotakin on/off-nappulaa, että ihminen olisikin ykskaks ihan kunnossa.

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisyyttä, ja onnistumisen kokemukisa. Makaaminen ja anonyymifoorumilla vänkääminen ei tuo niistä kumpaakaan.

Jos kaikilla olisi elämässään merkityksellisyyttä ja onnistumisen kokemuksia, ei psyyken sairauksiakaan varmaan paljoa olisi.
Ja jos sinä tai minä koemme elämämme merkitykselliseksi ja onnistuneeksi, on meidän silti hyväksyttävä, että se ei kaikilla ole samanlaista.
Jos joku tykkää maata ja vängätä foorumeilla, niin kai he saavat sen tehdä, se on heidän valintansa. Ehkä he saavat siitä edes jotain merkitystä elämäänsä.
Tässäkin joku mainitsi, että tykkää lukea täällä muiden kokemuksista, ja kirjoittaa omistaankin jotain.
Kukapa sitä kieltämään, se on sallittua.
Jos ei jollain ymmärrys riitä, niin ei näitä ole pakko lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Paranemisen eteen on " sairaan " tehtävä itsekin paljon, kukaan toinen, edes psykiatri, ei yksistään paranna ketään.

Kyllä lääkärin pitää kyetä parantamaan ihminen, muuten ei ole kyse todellisesta lääketieteestä, vaan puoskaroinnista, ja pseudodiagnooseista, siihen saakka kunnes psykiatria kykenee parantamaan edes yhden ns. mielisairauden on mielipiteeni tämä.

Mieli on muutenkin abstrakti käsite, joka ei siksi voi olla edes sairas, siinäkin lääkärit ovat täysin hakoteillä. Kyse on aivojen sairaudesta ja siksi koko asia kuuluisikin oikeasti neurologeille.

Hyvä esimerkki psykiatrian epätieteellisyydestä oli lobotomia, joka oli täyttä noitatohtorointia, saiko oikein jonkin lääketieteen palkinnonkin.

Anonyymi kirjoitti:

Jos kaikilla olisi elämässään merkityksellisyyttä ja onnistumisen kokemuksia, ei psyyken sairauksiakaan varmaan paljoa olisi.
Ja jos sinä tai minä koemme elämämme merkitykselliseksi ja onnistuneeksi, on meidän silti hyväksyttävä, että se ei kaikilla ole samanlaista.
Jos joku tykkää maata ja vängätä foorumeilla, niin kai he saavat sen tehdä, se on heidän valintansa. Ehkä he saavat siitä edes jotain merkitystä elämäänsä.
Tässäkin joku mainitsi, että tykkää lukea täällä muiden kokemuksista, ja kirjoittaa omistaankin jotain.
Kukapa sitä kieltämään, se on sallittua.
Jos ei jollain ymmärrys riitä, niin ei näitä ole pakko lukea.

Lue lisää

Jotain kiksejähän siitä vänkäämisestä silloin saa, eihän sitä muuten tekisi.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä lääkärin pitää kyetä parantamaan ihminen, muuten ei ole kyse todellisesta lääketieteestä, vaan puoskaroinnista, ja pseudodiagnooseista, siihen saakka kunnes psykiatria kykenee parantamaan edes yhden ns. mielisairauden on mielipiteeni tämä.

Mieli on muutenkin abstrakti käsite, joka ei siksi voi olla edes sairas, siinäkin lääkärit ovat täysin hakoteillä. Kyse on aivojen sairaudesta ja siksi koko asia kuuluisikin oikeasti neurologeille.

Hyvä esimerkki psykiatrian epätieteellisyydestä oli lobotomia, joka oli täyttä noitatohtorointia, saiko oikein jonkin lääketieteen palkinnonkin.

Lue lisää

Lääkärit joutuu pettymään harva se kerta, kun ylipainoset diabeetikot ei halua parantaa ruokavaliota, tai lisätä liikuntaa. Keuhkoahtauma potilaat senkun vetää röökiä,

ja kuinka monelle ihmiselle annetaankaan fysioterapeutin toimesta harjoitteluohjeita, jotka heti lentää roskikseen.

Ja kaikki heistä on täällä haukkumassa lääkäreitä...

Anonyymi kirjoitti:

Ihminen tarvitsee elämäänsä merkityksellisyyttä, ja onnistumisen kokemukisa. Makaaminen ja anonyymifoorumilla vänkääminen ei tuo niistä kumpaakaan.

Omassa elämässäni olen aktiivinen ja puuhastelen juttuja, mm. töiden tiimoilta. En varmaan ehtisi niitä puuhastella jos makaisin vain. Elämänlaatu on lääkkeiden jälkeen kurjaa neurologisten oireiden ja PSSD:n kanssa. Olen taistellut elämäni paremmalle tolalle mutta elämäni olisi parempaa ilman oireitani. Vuosia olin täysin työkyvytön ja lääkkeet näytteli siinä suurta roolia, neurotoksisuus mitä koin mille psykiatrialla on sokea piste

Anonyymi kirjoitti:

Jos on niin huonossa kunnossa että ei jaksa paljo muuta kuin maata.Mitäpä siinä enää ite voi tehä mitään paranemisen eteen?

Jos ei tse jaksa, eikä apu kelpaa, niin eihän siinä sitten hirveästi parane.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä on taas semmosta höpöä kun olla ja voi.
Ei somattisellakaan puolella kenellekään sanota että et nyt parantunut kun et ite tehnyt asian eteen mitään.

Eihän sieltä muuta tulekkaan kuin ravitsemus- ja fysioterapeuttien ohjeita, millä ihan omin pikkukätösin pitää parannella itseään, ennen ja jälkeen kaiken muun hoidon.

Ehkä ero onkin siinä, ette kukaan ei ole niin juntti että se pitäisi ääneen sanoa?

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei tse jaksa, eikä apu kelpaa, niin eihän siinä sitten hirveästi parane.

Kuka tässä on sitte sanonut että ei apu kelpaa?

Anonyymi kirjoitti:

Lääkärit joutuu pettymään harva se kerta, kun ylipainoset diabeetikot ei halua parantaa ruokavaliota, tai lisätä liikuntaa. Keuhkoahtauma potilaat senkun vetää röökiä,

ja kuinka monelle ihmiselle annetaankaan fysioterapeutin toimesta harjoitteluohjeita, jotka heti lentää roskikseen.

Ja kaikki heistä on täällä haukkumassa lääkäreitä...

Lue lisää

Huonot elämäntavat eivät ole mitään ns. mielisairauksia.

Psykiatria ei vaan kykene parantamaan yhtäkään potilastaan.

Eräs emeritusprofessori on seurannut tilanneet 1950-luvulta saakka ja arvostellut sitä, että sinä aikana on tullut psykiatriaan suuri joukko täysin hatusta vedettyjä diagnooseja.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ei tse jaksa, eikä apu kelpaa, niin eihän siinä sitten hirveästi parane.

Onko sullakaan mitään hajua siitä miten vaikiaa nykyään on yleensä edes päästä hoitoon?

Anonyymi kirjoitti:

Somaattiset sairaudet on vähän eri laatua kuin psyykkiset. Joistain niistäkin paranee, joistain ei. Ja moniin voi vaikuttaa omilla elintavoilla, kuntouttaa itseään fyysisesti.
Omaa psyykeäänkin pystyy kuntouttamaan.
" Höpöä kun olla ja voi ".
On siitä omasta höpöstä itsellä kokemusta. En olisi toipunut lainkaan, jos en olisi itse osallistunut omaan hoitooni. Oman psyyken saa lähinnä paremmaksi ihminen itse, tukea ja apua siihen on saatavilla.
Yksikään psykiatri tai hoitaja ei voi napsauttaa jotakin on/off-nappulaa, että ihminen olisikin ykskaks ihan kunnossa.

Lue lisää

"Somaattiset sairaudet on vähän eri laatua kuin psyykkiset."
Nyt ku ne onkin taas eri laatua?
Täälä monesti toitettu myös sitä että psyykkiset sairaudet on siinä missä somattisetkin.

Anonyymi kirjoitti:

Huonot elämäntavat eivät ole mitään ns. mielisairauksia.

Psykiatria ei vaan kykene parantamaan yhtäkään potilastaan.

Eräs emeritusprofessori on seurannut tilanneet 1950-luvulta saakka ja arvostellut sitä, että sinä aikana on tullut psykiatriaan suuri joukko täysin hatusta vedettyjä diagnooseja.

Lue lisää

Olen hieman eri mieltä siitä etteikö huonot elintavat voi johtaa huonoon henkiseen vointiin.

Esim. tuo lääkäri itse selitti, kuinka hänelle oli noussut ahdistusta kun käytännössä käytti kofeiinia, boikotoi fyysisen aktiivisuuden ja teki stressaavaa työtä. Siinähän on jo kolme triggeriä millä puhkaista epämääräinen ahdistus. Ihmiset ei edes ymmärrä miten paljon vaikkapa lievemmät stimulantit kuten tupakka tai kofeiini voi herkille puhkaista ahdistusta ja tässä suhteessa ne voi olla "gateway drug" psyykenlääkkeisiin, etenkin jos on useampi triggeri samaan aikaan elämässä. Terveyden boikotoiminen elämällä keholle haitallista elämää voi olla itsessään "gateway drug" psyykenlääkkeisiin. Ei tarvi edes käyttää termiä "mielisairaus" mutta mielen hyvinvointi voi pahasti horjua jos sabotoi terveyttä esim yllämainituin keinoin.

Itselläni esim epäsäännölliset työajat vaikuttaa jatkuvasti hyvinvointiin, mutta tietyllä tapaa olen ollut niihin pakotettu vaikka yritän pyristellä säännöllisempään työhön. Yritän kuitenkin pitää muista terveyden osa-alueista kiinni vaikka suoraan sanoen työ ei tee minulle aina hyvää aikoinensa.

Ainakin oman kokemukseni mukaan elämäntapakeinot on itselläni merkittävin keino vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiini. Jos joskus on päässyt elintavat rempalleen, mikä on myös inhimillistä, muutama viikko fyysistä aktiivisuutta yhdistettynä aivoterveelliseen ruokavalion saa luonnollisesti mielihyvää synnytettyä, mutta se ei tule heti. Minulla on myös vahva kokemus epämääräisen ahdistuksen korjaantumisesta välttämällä tiettyjä juttuja ja kun aloin tukea suoliston hyvinvointia. Lisäksi stimulanttien välttäminen on tapa voida hyvin, alkoholi on erittäin epäterveellistä enkä käytä sitäkään. Fyysisessä aktiivisuudessa olennainen on levon ja liikunnan oikea suhde, eikä liikunnan tarvitse tosiaan olla raskasta, että siitä saa aivoterveys tai mielihyvähyödyt.

Anonyymi kirjoitti:

Olen hieman eri mieltä siitä etteikö huonot elintavat voi johtaa huonoon henkiseen vointiin.

Esim. tuo lääkäri itse selitti, kuinka hänelle oli noussut ahdistusta kun käytännössä käytti kofeiinia, boikotoi fyysisen aktiivisuuden ja teki stressaavaa työtä. Siinähän on jo kolme triggeriä millä puhkaista epämääräinen ahdistus. Ihmiset ei edes ymmärrä miten paljon vaikkapa lievemmät stimulantit kuten tupakka tai kofeiini voi herkille puhkaista ahdistusta ja tässä suhteessa ne voi olla "gateway drug" psyykenlääkkeisiin, etenkin jos on useampi triggeri samaan aikaan elämässä. Terveyden boikotoiminen elämällä keholle haitallista elämää voi olla itsessään "gateway drug" psyykenlääkkeisiin. Ei tarvi edes käyttää termiä "mielisairaus" mutta mielen hyvinvointi voi pahasti horjua jos sabotoi terveyttä esim yllämainituin keinoin.

Itselläni esim epäsäännölliset työajat vaikuttaa jatkuvasti hyvinvointiin, mutta tietyllä tapaa olen ollut niihin pakotettu vaikka yritän pyristellä säännöllisempään työhön. Yritän kuitenkin pitää muista terveyden osa-alueista kiinni vaikka suoraan sanoen työ ei tee minulle aina hyvää aikoinensa.

Ainakin oman kokemukseni mukaan elämäntapakeinot on itselläni merkittävin keino vaikuttaa myös henkiseen hyvinvointiini. Jos joskus on päässyt elintavat rempalleen, mikä on myös inhimillistä, muutama viikko fyysistä aktiivisuutta yhdistettynä aivoterveelliseen ruokavalion saa luonnollisesti mielihyvää synnytettyä, mutta se ei tule heti. Minulla on myös vahva kokemus epämääräisen ahdistuksen korjaantumisesta välttämällä tiettyjä juttuja ja kun aloin tukea suoliston hyvinvointia. Lisäksi stimulanttien välttäminen on tapa voida hyvin, alkoholi on erittäin epäterveellistä enkä käytä sitäkään. Fyysisessä aktiivisuudessa olennainen on levon ja liikunnan oikea suhde, eikä liikunnan tarvitse tosiaan olla raskasta, että siitä saa aivoterveys tai mielihyvähyödyt.

Lue lisää

Huonot elintavat yleensä poikkeuksetta johtavat huonoon henkiseen vointiin.
Etenkin jos puhutaan alkoholista sekä muista päihteistä. Jos niitä alkaa käyttämään enemmissä määrin, niin ei henkinen vointi pysy pitkään kovin hyvänä.
Toki voi käydä niinkin päin, että henkinen vointi on jo huono, ja alkaa sitten käyttämään alkoholia tai muita päihteitä, ehkä vaikka kuvitellakseen niitä lääkkeeksi huonoon vointiin.
Onkin yleisesti hankalaa vastata kysymykseen, kumpi on tullut ensin päihde- vai mielenterveysongelma ?
Ne käyvät useimmiten " käsi kädessä ".
Toki myös heikko ravinto, yksipuolinen syöminen, liikkumattomuus, uniongelmat, sosiaalisten suhteiden puute, ym. voivat johtaa henkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Huonot elintavat yleensä poikkeuksetta johtavat huonoon henkiseen vointiin.
Etenkin jos puhutaan alkoholista sekä muista päihteistä. Jos niitä alkaa käyttämään enemmissä määrin, niin ei henkinen vointi pysy pitkään kovin hyvänä.
Toki voi käydä niinkin päin, että henkinen vointi on jo huono, ja alkaa sitten käyttämään alkoholia tai muita päihteitä, ehkä vaikka kuvitellakseen niitä lääkkeeksi huonoon vointiin.
Onkin yleisesti hankalaa vastata kysymykseen, kumpi on tullut ensin päihde- vai mielenterveysongelma ?
Ne käyvät useimmiten " käsi kädessä ".
Toki myös heikko ravinto, yksipuolinen syöminen, liikkumattomuus, uniongelmat, sosiaalisten suhteiden puute, ym. voivat johtaa henkisen hyvinvoinnin heikkenemiseen.

Lue lisää

Yksilöllistä.Jotkut pystyy dokaa enemmän ja toiset vähemmän kun rupee psyyke reistaan.

Anonyymi kirjoitti:

Yksilöllistä.Jotkut pystyy dokaa enemmän ja toiset vähemmän kun rupee psyyke reistaan.

Ehkä nuorempana joo mutta kun mukaan tulee muita elämän stressitekijöitä niin psyyken kestävyys vähenee,uskoisin. Uskon että alkoholi vaikuttaa lähes jokaisen hyvinvointiin, mikäli enemmän käyttää.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä nuorempana joo mutta kun mukaan tulee muita elämän stressitekijöitä niin psyyken kestävyys vähenee,uskoisin. Uskon että alkoholi vaikuttaa lähes jokaisen hyvinvointiin, mikäli enemmän käyttää.

Lue lisää

Kyllä mulla pitempi dokaaminen vaikutti negatiivisesti enempi fysiikkaan kuin psyykeeseen.
Maksa-arvot ei silti noussut kovin korkealle mutta lihaskunto heikkeni.

Anonyymi kirjoitti:

Yksilöllistä.Jotkut pystyy dokaa enemmän ja toiset vähemmän kun rupee psyyke reistaan.

Jos on tarve dokata enemmän, niin jo siinä vaiheessa ei ole psyyke kovin hyvässä kunnossa.
Miksi kukaan haluaisi dokata enemmän, jos olisi kaikki asiat elämässä ja psyykessä kunnossa ?
Monet turruttaa omat mahdollisesti ikävät ajatukset ja huonot olotilansa, vastoinkäymiset, vitutukset, ym. juurikin sillä alkoholilla. Eikä siitä ole kuin hetken hyöty, jos nyt edes niin voi sanoa.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on tarve dokata enemmän, niin jo siinä vaiheessa ei ole psyyke kovin hyvässä kunnossa.
Miksi kukaan haluaisi dokata enemmän, jos olisi kaikki asiat elämässä ja psyykessä kunnossa ?
Monet turruttaa omat mahdollisesti ikävät ajatukset ja huonot olotilansa, vastoinkäymiset, vitutukset, ym. juurikin sillä alkoholilla. Eikä siitä ole kuin hetken hyöty, jos nyt edes niin voi sanoa.

Lue lisää

Psykiatrian lääkkeillä turruttamisen hyöty on yhtä lyhyt.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrian lääkkeillä turruttamisen hyöty on yhtä lyhyt.

Psykoaktiivisissa aineissa tuppaa olemaan samankaltaisia ongelmia - siis niin päihteissä kuin lääkkeissä vaikka vaikutusprofiili onkin vähän erilainen. Toleranssi (tehon muuttuminen ja lopahtaminen esim aine alkaa turruttaa enemmän kuin piristää), haitat, vieroitusoireet, dependence, kenties pitemmällä aikavälillä huonommalle voinnille altistuminen joko haittojen, muun iatrogeneesin tai hermosoluissa tapahtuvien muutosten vuoksi joka johtaa huonompiin hoitotuloksiin. Ja uskon että kemikaalikuorma ei usein aivoille mitään hyvää tee.

Anonyymi kirjoitti:

Psykoaktiivisissa aineissa tuppaa olemaan samankaltaisia ongelmia - siis niin päihteissä kuin lääkkeissä vaikka vaikutusprofiili onkin vähän erilainen. Toleranssi (tehon muuttuminen ja lopahtaminen esim aine alkaa turruttaa enemmän kuin piristää), haitat, vieroitusoireet, dependence, kenties pitemmällä aikavälillä huonommalle voinnille altistuminen joko haittojen, muun iatrogeneesin tai hermosoluissa tapahtuvien muutosten vuoksi joka johtaa huonompiin hoitotuloksiin. Ja uskon että kemikaalikuorma ei usein aivoille mitään hyvää tee.

Lue lisää

Kindling ilmiö voi myös liittyä sekä lääkkeisiin että päihteisiin - eli useat perättäiset käyttökerrat lisää yhä pahentuvien vieroitusoireiden riskiä. Itsellä kindling ilneni niin että kun kävin läpi vieroituksen ja uudelleenaloituksen aloin kokea sietämättömiä haittoja. Hermostini oli herkistynyt tälle venkslaukselle. Kun kävin vietoituksia lääkkeistä läpi joita oli määrätty pieleenmenneessä liian nopeassa vieroituksessa se oli painajainen.

Mitä itse olen runsaasti päihteitä käyttäviä tiennyt, kyllä jossain pisteessä usein katkeaa kamelin selkä henkisen hyvinvoinnin kanssa. Tiedän esin nuorena kannabista käyttäneitä joista alkoi ilmetä mielen rakoilua jatkuvasaa käytlssä. Ei heti mutta hiljallee. Aikuisiällä moni on vähentänyt alkoholinkäyttöä siinä missä nuorena siihen pystyi koska ei vain mieli kestä sitä - vaikuttaa liikaa hyvinvointiin. Mietin kun yhdelläkin kenet tiedän on skitsofrenia että mitä hänen skitsofreniansa olisi ilman päihderiippuvuutta ja huuruisia jaksoja ja jopa pelkotiloja kun ei käytä dependencessä ja riippuvuudessa ainetta