Manifesti Lehtokoteloiden Tyranniutta Vastaan
Me, tämän puutarhan omistajat, julistamme tänään sodan. Sota on julistettu hitaasti, mutta varmasti valloittaneelle viholliselle, joka syö kaiken tieltään, jättäen jälkeensä vain reikiä ja limaisia polkuja. Tämä vihollinen on Lehtokotelo.
Kauan olemme katselleet sivusta, kun rakkaat taimemme, vastalehdet ja kukkien nuput katoavat yön pimeydessä. Olemme sietäneet niiden tunkeutumista marjapensaisiin ja salaattipenkkeihin, toivoen luonnon tasapainon palautuvan. Mutta kärsivällisyytemme on loppu. Nyt on aika toimia.
Lehtokoteloiden valtakunta on murennettava.
Niiden kylmä, limainen olemus, joka ei kunnioita työtämme tai puutarhamme kauneutta, ei enää saa jäädä rangaistuksetta. Jokainen syöty lehti on loukkaus, jokainen nuppu menetetty unelma. Emme enää suvaitse tuholaisia, jotka käyttävät hyödykseen luottamustamme ja uutteruuttamme.
Tästä päivästä eteenpäin, jokainen puutarhamme raja on linnoitus. Jokainen kasvi on pyhä. Tulemme käyttämään kaikkia keinoja – olivatpa ne sitten olutansoja, käsinpoimintaa varhaisen aamun tunteina tai suolaista kuolemaa – varmistaaksemme, ettei yksikään lehtokotelo selviydy tuhoamaan sitä, mitä olemme rakentaneet.
Emme tee kompromisseja. Emme osoita armoa. Ne, jotka ovat tehneet puutarhastamme buffetpöydän, saavat tuntea kohtalonsa.
Lehtokoteloiden aika tässä puutarhassa on ohi. Niiden kylmä kohtalo on sinetöity, ja sen sinetöimme me – tämän puutarhan puolustajat.
Me, tämän puutarhan omistajat, julistamme tänään sodan. Sota on julistettu hitaasti, mutta varmasti valloittaneelle viholliselle, joka syö kaiken tieltään, jättäen jälkeensä vain reikiä ja limaisia polkuja. Tämä vihollinen on Lehtokotelo.
Kauan olemme katselleet sivusta, kun rakkaat taimemme, vastalehdet ja kukkien nuput katoavat yön pimeydessä. Olemme sietäneet niiden tunkeutumista marjapensaisiin ja salaattipenkkeihin, toivoen luonnon tasapainon palautuvan. Mutta kärsivällisyytemme on loppu. Nyt on aika toimia.
Lehtokoteloiden valtakunta on murennettava.
Niiden kylmä, limainen olemus, joka ei kunnioita työtämme tai puutarhamme kauneutta, ei enää saa jäädä rangaistuksetta. Jokainen syöty lehti on loukkaus, jokainen nuppu menetetty unelma. Emme enää suvaitse tuholaisia, jotka käyttävät hyödykseen luottamustamme ja uutteruuttamme.
Tästä päivästä eteenpäin, jokainen puutarhamme raja on linnoitus. Jokainen kasvi on pyhä. Tulemme käyttämään kaikkia keinoja – olivatpa ne sitten olutansoja, käsinpoimintaa varhaisen aamun tunteina tai suolaista kuolemaa – varmistaaksemme, ettei yksikään lehtokotelo selviydy tuhoamaan sitä, mitä olemme rakentaneet.
Emme tee kompromisseja. Emme osoita armoa. Ne, jotka ovat tehneet puutarhastamme buffetpöydän, saavat tuntea kohtalonsa.
Lehtokoteloiden aika tässä puutarhassa on ohi. Niiden kylmä kohtalo on sinetöity, ja sen sinetöimme me – tämän puutarhan puolustajat.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.