häät ulkomailla

Japanissa menimme mekin. Tosin häitä siellä on monenmoisia. Ennen häitämme kyselin ohjeita lankomieheni työkaverilta, joka oli mennyt Japanissa naimisiin. Hän kertoi ainoana totuutena kauhujuttuja näistä rahalahjoista, lähes tuntemattomista vieraista ja jäykistä tavoista. Hän epäili ja piti vastaväitteitäni suorastaan pyhäinhäväistyksenä.

Suurten rahalahjojen taustallahan on, että asuntojen kalleuden vuoksi vanhempien luona asutaan avioitumiseen asti. Häälahjarahoilla yritetään hankkia yhteinen koti. Monikulttuurisessa suhteessahan näin ei asianlaita ole, joten meidän häissämme ei rahakuoria vaihdeltu.

Vaimo olisi halunnut mennä naimisiin vain maistraatissa, joka on yleisin tapa Japanissa. Minä taasen halusin jotain muisteltavaa eläkepäiville kiikustuoliin. Niinpä vaimo antoi periksi ja järjesti appiukon rahoilla ja avustuksella meille perinteiset shinto-häät.

Ensin kävimme kahdestaan maistaatissa allekirjoittamassa avioliittosopimuksen, jonka jälkeen olimme virallisesti naimisissa. Sitten menimme temppeliin, jossa meidät puettiin seremoniaa varten. Paikalle oli myös kokoontueet minun sisareni perheineen, vaimon vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ei muita.

Seremonia vihkivaloineen kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen otettiin hääkuva. Sitten vaihdettiin tyypilliseen tapaan länsimaiset vaatteet (joka oli minusta omituista) ja otettiin toinen hääkuva. Häälounas oli perinteistä japanilaista juhlaruokaa, jonka jälkeen oli vapaamuotoista seurustelua.

Juhlien loputtua hyvissä ajoin alkuillasta vanhemmat ja lapsiperheet lähtivät ja me nuoriso mentiin paikalliseen karaokebaariin jatkamaan juhlia ja lopuksi hääsviittiin.

Mutta kuten sanottua, jo yksin Japanissa häistä on monia variaatioita, muusta Aasiasta puhumattakaan. Vaimon mukaan amerikkalaisen viihteen ansiosta länsimaiset häät vaatteineen ja riuaaleineen ovat jo yleisempiä kuin shintohäät. Lisäksi on tavallista yhdistää vanhoja ja uusia perinteitä, joista meidänkin vaatteidenvaihtorumba kertoi.

old_profile_19308 kirjoitti:

Japanissa menimme mekin. Tosin häitä siellä on monenmoisia. Ennen häitämme kyselin ohjeita lankomieheni työkaverilta, joka oli mennyt Japanissa naimisiin. Hän kertoi ainoana totuutena kauhujuttuja näistä rahalahjoista, lähes tuntemattomista vieraista ja jäykistä tavoista. Hän epäili ja piti vastaväitteitäni suorastaan pyhäinhäväistyksenä.

Suurten rahalahjojen taustallahan on, että asuntojen kalleuden vuoksi vanhempien luona asutaan avioitumiseen asti. Häälahjarahoilla yritetään hankkia yhteinen koti. Monikulttuurisessa suhteessahan näin ei asianlaita ole, joten meidän häissämme ei rahakuoria vaihdeltu.

Vaimo olisi halunnut mennä naimisiin vain maistraatissa, joka on yleisin tapa Japanissa. Minä taasen halusin jotain muisteltavaa eläkepäiville kiikustuoliin. Niinpä vaimo antoi periksi ja järjesti appiukon rahoilla ja avustuksella meille perinteiset shinto-häät.

Ensin kävimme kahdestaan maistaatissa allekirjoittamassa avioliittosopimuksen, jonka jälkeen olimme virallisesti naimisissa. Sitten menimme temppeliin, jossa meidät puettiin seremoniaa varten. Paikalle oli myös kokoontueet minun sisareni perheineen, vaimon vanhemmat ja sisarukset perheineen. Ei muita.

Seremonia vihkivaloineen kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen otettiin hääkuva. Sitten vaihdettiin tyypilliseen tapaan länsimaiset vaatteet (joka oli minusta omituista) ja otettiin toinen hääkuva. Häälounas oli perinteistä japanilaista juhlaruokaa, jonka jälkeen oli vapaamuotoista seurustelua.

Juhlien loputtua hyvissä ajoin alkuillasta vanhemmat ja lapsiperheet lähtivät ja me nuoriso mentiin paikalliseen karaokebaariin jatkamaan juhlia ja lopuksi hääsviittiin.

Mutta kuten sanottua, jo yksin Japanissa häistä on monia variaatioita, muusta Aasiasta puhumattakaan. Vaimon mukaan amerikkalaisen viihteen ansiosta länsimaiset häät vaatteineen ja riuaaleineen ovat jo yleisempiä kuin shintohäät. Lisäksi on tavallista yhdistää vanhoja ja uusia perinteitä, joista meidänkin vaatteidenvaihtorumba kertoi.

Japanissakin erilaisia häätapoja riittää.
Omamme olivat seuraavanlaiset.

Menimme naimisiin maistraatissa. Eli siviilivihkiminen. Suomeen verrattuna kyseessä on todella karu tapahtuma. Sama kuin hakisi uuden ajokortin.

Vaimoni ei halunnut Shinto seremoniaa ja itse en oikein pitänyt paikallisesta versiosta "kirkko"vihkimisestä, joten päädyimme vain pitämään hääjuhlat.

Hääjuhla oli sitten varsin kiva. Valitsimme hyvästä hotellista japanilaisen häähuoneen jossa siis oli tatamilattia ja muu asiaankuuluva koristelu. Vaihdoimme asuja pari kertaa japanilaisista kimonoista länsimaisiin iltapukuihin.
Paikalla oli jonkin verran sukua ja ystäviä ja toinen puoli yrityksen väkeä. Pomomme pitivät puheita siitä mitä olimme saaneet aikaan firmassa ja lisäksi meillä oli PowerPoint esitys yhteisestä taipaleestamme.
Ehkä mieleenpainuvin osa juhlaa oli sakeruukun avaaminen jonka teimme hääkakun leikkaamisen asemasta. Kivaa oli.
Saimme lahjat rahana, joka meni kaikki sitten tilan vuokraan, tarjoiluun ja lahjoihin vieraille.

Kanssa naimisiin kiinassa, ja juhlimme miehen läheisten kanssa, ja söimme posssunkorvia ym. herkkuja. ( mä kyllä jätin korvat väliin) ja joimme riisiviinaa.