Taivaan tuoksut ja maanpäällinen möräys

Voi veljet ja veikkoset, kylläpä nyt oli semmoinen jysäys, että persekin pyysi armoa! Kävinpä justiinsa äsken iltapaskalla, ja voi että sitä nautintoa. En minä mitään pikasia lirauksia harrasta, ei! Minä annan ajan kulua ja Herran tehdä työtään suolen perukoilla.

Olin koko päivän tankannut ruista ranteeseen ja lanttua lautaselle, eikäpä unoheta niitä Kraana Italio-Pastano -palkokasveja, jotka ostin alennuksesta koska niissä oli päiväys menny, mutta henki tallella. Pistinpä ne uunivuokaan kaveriksi tujakalle valkosipulivoille ja voih se oli niin pyhä yhdistelmä, että sain melkein ilmestyksen Elian vaunuista!

No mutta, takaisin aiheeseen, eli siihen iltapaskaan. Menin pyhään pytyn ääreen, kannoin Raamatun mukaan (UT ja psalmien kirja, tietennii), sytytin kynttilän ja laitoin soimaan vähän Gregoriaanista veisuuta YouTubesta, se luo tunnelmaa ja rentouttaa sulkijalihaksia.

Siinä minä sitten istuin, kuin kunnianarvoisa patriarkka Siinain vuorella, ja tunsin kuinka maallinen kuona erkanee hengellisestä olemuksesta. Prrrrrrooot! sanoi sisikunta, ja minä sanoin: “Tulkoon vapaus!” Eikä siinä kaikki, tempaisin päätteeksi pyyhkimet kultareunaisella wc-paperilla, jonka tilasin Saksasta asti. Aitoa pehmeyttä, Herran nimessä!

Lopuksi kiitin Jeesusta, ettei pytty tulvinut, ja lähetin hajupilven terveisenä naapurin Pekalle, joka ei koskaan tuo roskapönttöä takas omalle tontille. Oi autuutta.

Nyt makoilen soffalla, katselen luonto-ohjelmaa jossa jänikset parittelevat aivan liian julkisesti, ja maistelen vanilja-aromilla höystettyä piimää. Kohta vetäydyn peiton alle ja toivon että Herra lähettää minulle unen jossa Paavali ja Mooses vääntää korttia.

Sitä odotamma ilolla.

Tuttavallisesti,
Herra nro 47,5 (ja puoli pönttöä kevyempi)