Kertokaa, saako niillä suhteilla oikeasti töitä? Miten se käytännössä tapahtuu? Uskaltavatko ihmiset suositella tai ottaa itse töihin tuttuja? Miten sellaista voi pyytää joltain?
Kävi niin, että halusin hakea yhtä paikkaa, jossa hyvän ystävän sukulainen on töissä. Tämä sukulainen ei suostunut suosittelemaan. Harmitti todella paljon, mutta paikka meni joka tapauksessa sisäiselle hakijalle.
Nyt on toinen paikka, nyt (eri) ystävän sukulainen rekrytoimassa. Miten voisin vihjaista, että minut kannattaa ottaa (olen kyllä aivan pätevä)? Entä uskaltaako hän rekrytoida minua, kun olen tuttu? Toimiikohan nämä suhdejutut oikeasti ja miten?
Kävi niin, että halusin hakea yhtä paikkaa, jossa hyvän ystävän sukulainen on töissä. Tämä sukulainen ei suostunut suosittelemaan. Harmitti todella paljon, mutta paikka meni joka tapauksessa sisäiselle hakijalle.
Nyt on toinen paikka, nyt (eri) ystävän sukulainen rekrytoimassa. Miten voisin vihjaista, että minut kannattaa ottaa (olen kyllä aivan pätevä)? Entä uskaltaako hän rekrytoida minua, kun olen tuttu? Toimiikohan nämä suhdejutut oikeasti ja miten?
Vastaukset 9
Vanhimmat
jos joku tuttavasi suosittelee sinua,ja työnantaja ei olekkaan sinuun tyytyväinen,niin se on tuttavallesi inhottava juttu.
Jos sukulainen tai tuttava toimii vain välittäjänä työnantajan ja -hakijan välissä, ei sellainen suhde riitä työn saantiin tai välttämättä edes auta työnhaussa. Parhaiten hyötyy suhteesta henkilöön, jolla on mahdollisuus päättää rekrytoinnista itse tai, joka voi ainakin vaikuttaa näihin päätöksiin.
1. Paras tapa= sukulainen tai joku urheiluharrastusten tms. kautta hyväksi tutuksi tullut, lapsuuden kaveri tms. pallilla jossakin firmassa, että tarvitsee vain ohimennen saunanlauteilla mainita "voitkos vähän jeesata".
2. Toiseksi paras= Joku em. henkilöistä sellaisessa asemassa että voi hyvin vihjata jollekulle omalle hyvälle tutulleen/työkaverille rekrytoinnissa.
3. Kolmanneksi paras= Niin pitkäaikainen/pidetty/luotettava työntekijä jossakin puljussa voi suositella sinua, vaikkei itsellään olekaan mitään sananvaltaa. Kuitenkin senverran että tiedetään puhuvan asiaa...
Pelkkä rividuunari ei kovin paljon voi vaikuttaa vain töissäolemalla koska hän kuitenkin on aikalailla ilman sanansijaa. Sitten vielä tuo, että jos hommaakin jonkun joka ei olekaan ok. Tietty joku kokoiän kestänyt tuttavuus antaa aika hyvän kuvan kyllä jo ihmiselle.
Itse olen ensimmäisen työpaikan hommannut itse opiston jälkeen, sen jälkeen aina pari kertaa vaihtanut puhtaasti suhteilla, aina tavannut ihan sattumaltakin oikeita ihmisiä. Nyt ihan mukava duuni ja sen kaltainen että itsekin on muutaman tutun jeesannut töihin. Toisen 700 hakijan joukosta. Ylpeä en ole tästä mutta noin se maailma pyörii tätänykyä ja pääasia että töitä ja toimeentuloa riittää. Eikä tietty haitaksikaan että voi lähipiiriä ja tuttujakin avustaa hieman siinä sivussa kuten itsekin apua sai aikanaan.
Jos hakemuksia olisi tarvinnut alkaa lähettelemään niin olisin tällä "omalla" alalla työtön varmaan edelleen.
4. Poikaystävän/tyttöystävän vanhempi on päättämässä kenet palkataan.
Eräs opiskelukaveri sattui saamaan työpaikan ihan ilman suhteita - paitsi, että poikakaverin isä päätti kenet palkattiin.
Ei tuommosilla suhteilla tee mitään. "Ystävän sukulainen". Pitää olla oma sukulainen tai ystävä siellä töissä, että siitä jotain hyötyä on.
Siis kun paikka on tulossa hakuun, pomo kyselee meiltä työntekijöiltä, tiedämmekö ketään mahdollisesti halukasta töihin tulijaa. On kuulemma helpompi näin kuin työkkärin kautta toimiminen. Itse valintaprosessiin emme kuitenkaan tietenkään osallistu, emmekä tiedä kuka tuli milläkin ansioilla valituksi. Ehkä johtuu käytäntö meillä siitäkin, että alallamme on työvoimapulaa!
helvetillisestä määrästä hakemuksia joita työpaikkaa kohden tulee. Loppu on sitten sinusta itsestäsi kiinni. Tottakai ta haluaa, että työnhakijaa suosittelee joku kaveri (esim. nykyinen työntekijä). Tällaisen kaverin palkkaaminen on yleensä huomattavasti riskittömämpää kuin pystymetsästä tulevan.
Niihin kahteen paikkaan joihin olen tänä vuonna päässyt, molemmissa olen haastattelussa maininnu kaverini joka kyseisessä paikassa jo on töissä. Muualla ei kavereita ole ollu, enkä oo kyllä päässykkää. Eikä mitään esimiestasoa oo ollu. Itseasiassa jokaikinen työpaikka jossa olen ollu on sellanen missä on jo tuttava tai äiti tai isi tai kaveri töissä ja työnantaja myös sen tienny
isot munkit tiukka perä sexikäs hymy ja jos piikainen niin isompi liksa.