Monet täällä moralisoivat minkä kerkeävät. Juu juu, paha on olla niiden joita on petetty jne.
Luulin etten koskaan itse pettäisi ja toin myös mielipiteeni julki.
Kas kummaa, sattui omalle kohdalle, enpä olisi uskonut. Miehelleni en koskaan kerro. En usko jääväni kiinni. Jos jään niin paska mäihä. Pakko sanoa että kivaa oli. Kunnon kiimaa. Tuttu mies, himoja oli ollut jo pidemmän aikaa. Ja kun oman miehen kanssa mätti niin ajattelin että mitäs tässä sitten. Tee sinä niin kun haluat minä teen mitä haluan. Siis ei kosto tms. vaan koska sitä olin jo pitemmän aikaa halunnut.
Kumma juttu, ennen olin niiiin ehdoton tämän asian kanssa. Elämä opettaa että on paljon pahempiakin asioita.
Luulin etten koskaan itse pettäisi ja toin myös mielipiteeni julki.
Kas kummaa, sattui omalle kohdalle, enpä olisi uskonut. Miehelleni en koskaan kerro. En usko jääväni kiinni. Jos jään niin paska mäihä. Pakko sanoa että kivaa oli. Kunnon kiimaa. Tuttu mies, himoja oli ollut jo pidemmän aikaa. Ja kun oman miehen kanssa mätti niin ajattelin että mitäs tässä sitten. Tee sinä niin kun haluat minä teen mitä haluan. Siis ei kosto tms. vaan koska sitä olin jo pitemmän aikaa halunnut.
Kumma juttu, ennen olin niiiin ehdoton tämän asian kanssa. Elämä opettaa että on paljon pahempiakin asioita.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Sama tarina täällä.
Petin poikakaveriani vaihdossa, enkä kadu yhtään. viisi vuotta olin kärsinyt seksistä, joka oli niin huonoa, että muutuin frigidiksi jo pelkästä kosketuksesta. Tämä oli eläimellistä himoa, enkä kadu pätkän vertaa!Aion myös jättää poikakaverini kun palaan suomeen, olisi pitänyt tehdä se jo viisi vuotta sitten!
kerran sitä eletään
Nykyaikana tärkeintä on OMA onni - siis myös vain OMAN seksielämän tyydyttäminen. Mitä siitä lähinnä olevan ihmisen onnesta, sen jonka kanssa pitäisi elämä jakaa. Ei tietenkään kannata välittää sanonnasta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää". Tärkeintä on, että ITSE saan KAIKKI ja vieläpä NYT.
..ymmärtää. Sitä voi kuolema tulla vaikka huomenna, mitäs sitä sitten edestään löytää? Tai sitten istuu vanhana kiikkustuolissa ja miettii että mitä kaikkea kivaa sitä olisikin voinut tehdä silloin joskus..
..kun se kuolema tulee, miettiikin, miten tuli elämänsä aikana muita satutettua pettämisellään. Että olisi voinut paremmatkin muistot itsestään muille jättää, ja tehdä sitä "kaikkea kivaa" vapaana ollessaan tai oman kumppanin kanssa yhdessä.
miehelles koko juttu. sittenpähän tajuat mitä olet tehnyt. ja kenties, mitä menettänyt.
..ihmeessä kertoisin?? Hölmöhän olisin! Se on kuule niin että seikkaluni voimalla jaksan taas jonkin aikaa olla hänen kanssaan naimisissa..
...ihmeessä olet sen miehesi kanssa sitten naimisissa? Etenkin kun näyttää olevan noin raskasta, että vaatii raskaat huvit?
Lähde matkoihisi vaan, niin ei tarvitse jaksaa ketään. Jos on sattunut lapsia ilmaantumaan, niin paras varmaan jättää ne miehen vaivoiksi, sinkkuelämää häiritsemästä.
Älä nyt jauha paskaa, jooko? Jos suhde on huono, ei se nyt hemmetti sitä tarkoita, että lapsissa olisi jotain vikaa. Vai meinaatko, että kun kerran jää yksinhuoltajaksi, on sitä ikuisesti??
Edelläolevasta voi tosiaan päätellä sen, että suhde on huono. Ja Saran tapa "tekohengittää" sitä pettämällä ei vaikuta kovin aikuiselta toiminnalta. Eli hänen olisi parempi olla sinkkuna. Ja minua ihan oikeasti kiinnostaisi tietää, mikä Saran pitää avioliitossaan.
Mitä nyt sanoin lapsista, niin okei oli vähän tyhmä provo. Asiallisesti sanottuna toivon, että hänellä ei niitä ole, mutta jos on, niin etävanhemmuus on varmaan ainakin aluksi parempi, koska hän selvästi haikailee sinkkuelämän perään.
Enkä oikein tajua, miten yksinhuoltajuus tähän liittyy.
Taidanpa rakastaa miestäni ja perhettäni kaikkea sitä mitä meillä on. En ole todellakaan valmis rikkomaan kotia sen takia mitä tein. Pettäminen oli minulle tuulahdus villistä ja vapaasta olotilasta johon en pysyvästi halua, mutta se virvoitti!!
Tätä ei todennäköisesti ymmärrä kukaan muu kuin se joka on sen kokenut..
"Et ole valmis rikkomaan kotia"?? "Rakastat miestäsi"??
On olemassa mahdollisuus, että paljastut ja kotisi rikkoutuu, eikö?
En usko, että rakastat miestäsi, jos olet valmis loukkaamaan häntä pettämällä.
En ymmärrä sinua, ei sen vuoksi, etten ole kokenut vastaavaa, vaan siksi, että perustelusi eivät ole pitäviä.
Miksi et voi myöntää, että haet nautintoa, ja olet valmis hajottamaan perheesi nautinnon vuoksi?
Miltä muuten tuntuisi, jos miehesi kävisi hieman "virvoittelemassa"?
Samaa sarjaa minäkin. Aina tuominnut uskottomuuden, en ole sallinut itseni olla edes salaa ihastunut muihin.
Mutta niin vain kävi, että petin minäkin. Omassa elämässä ja suhteessa ollut niin pitkään niin paha olla. Mies ei päästä lähtemään vaikka kaksi vuotta olen sitä yrittänyt.
..harva sitä pettämään rupeaa jos suhteessa on kaikki kunnossa.
Kummasti tunnen itseni edes jollakin lailla vapaaksi..
että on sanonut toiselle osapuolelle että ei halua jatkaa, mutta toinen ei esimerkiksi väkivallalla tai muulla uhkailemalla päästä irti.
Onko silloin oikeutettu hakemaan lohtua muualta? en tiedä, mutta ainakin itsellä se on tullut tarpeeseen. Mielestänise joka ei toista päästä lähtemään, tekee vielä enemmän väärin.
Minusta pettäminen on pahinta loukkausta mitä toiselle voi tehdä!
Vaikka nykyisin on suorastaan trendi ajatella omaa napaansa niin minusta se ei ole hyvä asia. Pitäisi osata ottaa myös toiset huomioon.
Nuo pettämiset tuovat vain pahaa mieltä kaikille osapuolille, minä en ymmärrä miten täällä edes kehdataan kehua moisella käytöksellä.
Jos on sanonut toiselle osapuolelle haluavansa lopettaa suhteen niin silloin kannattaisi tehdä asian eteen jotain, uhkauksista huolimatta.Väärin on kyllä sekin, että vangitsee toisen jatkamaan suhdetta, jota ei halua.
Jos toinen uhkailee väkivallalla tai mahdollisesti käyttää sitä, niin paras "rakastaja" siinä tapauksessa on poliisi tai sosiaaliviranomainen. Eli asumusero välittömästi voimaan ja lähestymiskielto vireille.
Lohdun hakeminen muualta vie turhaan voimia käytännön asioiden hoitamiselta, ellei se olkapää ole riittävän fiksu auttaakseen niissä. Mutta siinäkin tilanteessa kolmas pyörä turhaan mutkistaa asioita. Jos kumppani on väkivaltaisuuteen taipuvainen, niin voi tulla mustasukkaisuuksissaan pahaa jälkeä. Enkä tosiaankaan tarkoita, että väkivalta olisi jotenkin vähemmän väärin, jos puolisolla on toinen. Haluan sanoa, että naisen (ja lasten) turvallisuus on tärkeintä. Tärkeämpää, kuin syyllisyys- tai moraalikysymysten miettiminen.
..vaikka millä tavalla sitä perustelisit. Ajatusmaailmasi on nyt mitä on, mutta aika tuo asiat esille ennemmin tai myöhemmin.
No omapa on valintasi ja niinhän me kaikki kannamme vastuun omista valinnoistamme.
Onnea loppuelämällesi.
On hälyttävää jos ei teoistansa pysty häpeää tuntemaan. Se on merkki että psyykkeen gefenssit ovat jo ottaneet ylivallan, ja oma totuus eroaa aika paljon yleisetä. Silloin olisi asiaa kallonkutistajalle.
Miten se pettäminen aina vain osuu omalle kohdalle tai asia vain johtaa toiseen ja sänkyyn päädytään? Sattumalta ja vahingossa? Ei. Sitä on aina harkittu/toivottu/uneksittu/mietitty oman pikku pään sisällä jo pidemmän aikaa. Sellainen ihminen, joka ensin väittää, ettei koskaan voisi pettää ja sitten kas-kummaa pettääkin, on valehdellut ainakin puheissaan, koska mieli on tehnyt vieraan viereen.
Olen täysin samaa mieltä. Tosin minä en kyllä uskaltanut luvata tyttöystävälleni, etten koskaan pettäisi häntä. Enhän voi luvata hänelle sitäkään, että "rakastan häntä ikuisesti". Elämässä tulee vastaan vaikka mitä.
Se on jokaisen oma asia,
mitä tekee, ketä pettää, satuttaa tai loukkaa.
Joillain on pokkaa, joillain ei.
Kaikki tapahtuu oman moraalin ja omatunnon rajoissa.
Turha sitä on ketään moralisoida ja syytellä. Asiat muodostuvat niin monen sattuman summasta, aina varhaislapsuudesta alkaen.
Jos joku tekee huorin, se on hänen oma asiansa.
Jos joku ei tee huorin, se on hänen oma asiansa.
Molempi pahempi.
Oletko sitä mieltä, että yhteiskunta pyörii, jos kaikki tekevät, mitä mieleen juolahtaa ja itsestä tuntuu hyvältä? Eiköhän jokainen yhteiskunta tarvitse jonkinlaiset yhteiset reunaehdot. Meidän pohjoismainen tapamme on ainakin vielä yksiavioisuus, jolla tosin ei ole käytännössä mitään merkitystä, koska aviorikosta ei ole olemassakaan. Yleensä vielä perheet rakentuvat yksiavioisuudelle ja perhe lienee edelleen jonkinlainen perusyksikkö. Joten pettäminen tai ei-pettäminen ei ole pelkästää oma asia, varsinkin jos perheessä on lapsia.
Se ei kyllä ole oma asia, jos pettää. Siinä on täysin syyttömällä puolisolla vaara saada sukupuolitauti! Siinä voi pahimmillaan vaarantaa puolisonsa hengen AIDS:illa! Vaikka käyttäisi kondomia, niin sekin voi pettää.
Kuinka jotkut voivat olla niin vastuuttomia, että ajatella vain omaa etuaan ja olla itsekkäitä.
Eli pettäminen ei ole pelkkä moraali kysymys.Ja jos on lapsuudesta traumoja niin ne kannattaa selvittää psykiatrin kanssa eikä pettämisellä!
Ja näin on. Kiitti v..sti sulle.
..ottaessani tämän esian tältä kantilta tällä palstalla? Täällä kuuluu haukkua niitä jotka pettävät tai surkutella itseään kun on tullut petetyksi??
Hei, älkää pingottako, se on vain elämää...! Ja elämä opettaa ettei se ole niin mustavalkoista, pikemminkin harmaan eri sävyjä...
Mee mettään itkeen.
Niin, toi nyt osoittaa että et rakasta miestäsi, jos rakastaisit et tekisi noin. Rakkaus on KAIKKI. Et ole kohdannut sitä tunnetta vielä. SILLOIN ei ajattele muita kuin omaa rakastaan, puolin toisin. Se kun pettää on tarkoin harkittu teko, ei siihen mitkään kännissä-olotila auta selitykseksi. Se vaan että pitää sitten kertoa toiselle osapuolelle eikä salata, kyllä sinunkin omaatuntoasi se pettäminen kuule tulee kalvamaan, päivittäin tulet sitä ajattelemaan, se OMATUNTO nääs istuu siinä olkapäälläsi. Muistat sen/ne tulevat pettämiset vielä kiikkustuolissasikin. Läpi elämän se nyt vaan kolkuttaa sua. Siitäs sait.
Haluaisin pettää avopuolisoani. Olen viimeiset kaksi vuotta tuntenut valtavaa himoa erääseen tuttavaani ja tunne hänen kanssaan on molemmin puolinen (eka silmäys pari vuotta sitten ja molemmilla heti pahat mielessä!). Olemme kyseisin himonkohteeni kanssa myös kavereita, melkein ystäviä. Olemme suudelleet muutaman kerran, aikoina jolloin en seurustellut ja seurustelen...
Rakastan avopuolisoani enemmän kuin mitään muuta, mutta haluaisin silti tuota toistakin. Tiedän, ettei kaikkea voi saada, mutta...
Avopuolisoni on seurustelumme aikana plösähtänyt entisestään ja hänellä on huomattavaa ylipainoa. Se ei sinänsä haittaa, mutta seksielämämme (muuten jees) kärsii, koska maha on tiellä ja hänellä ottaa eteen heikosti.
Haluaisin kunnolla munaa ja nauttia esteettisestä vartalosta. Tämän haluamani saisin tuttavaltani joka on ainakin trimmattu, munasta en tiedä.
Olen päätymässä tilanteeseen "ihan kokeilumielellä ja eka kerta on ilmainen".
JA TEILLE jotka meuhkaatte TAUTIEN vaaroista!
Olen itse aivan hysteerinen näiden asioiden suhteen ja aion selvittää asian perinpohjin, ennen kuin menen pidemmälle! Ja käytän kumia, tottakai. Se voi tietenkin hajota, mutta todennäköisyys ei ole kovinkaan suuri (oikein käytettynä!)...
Saas nähä miten ämmän käy.
"Ne, jotka sanoo, ettei petä, kuitenkin pettää!"
Mene itseesi! ehkä sitten pian huomaat, ettet todella rakastakaan avopuolioasi toisin kun "väität" tai toivottavasti ainakin huomaat,ja kerrot sitten sille avopuolisollesi rehellisesti missä mennään.. Tollanen, että kun toinen on vähän lihonnut, niin olet heti valmis pettämään ja jopa tunnut nauttivanki siitä? kertoo jo paljon siitä, miltei kaiken, ettet aidosti voi rakastaa sitä avopuolioasi.. Jos todella muka rakastat.. Mitä jos sitten ehdottaisit sille miehellesi laihduttamista? kun se kerran noin kovasti on haitaksi.. tai kannattaa varmaan erota.. Eli koitat jotenki kertoa sille miehellesi siitä "ystävästäsi" ?