Tekoälyt nopeuttavat ymmärtämistä ja oppimista

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-873)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.11: "Ja silti ihmiset pelkäävät kuolemaa. He pelkäävät kamppailua. He haluavat mukavuutta. Jopa opiskellessaan opetuksiani he haluavat sen olevan helppoa. Mutta transformaatio ei ole mukavaa."

D.J.11: "Siksi sanon: tiedon polku on niille, joilla ei ole vaihtoehtoja. Vapauden etsiminen vaatii tietyntyyppistä hulluutta. Hallittua hullutusta."

G.G.12: (hymyilee hiukan) "Kyllä... Minä teen oppilaitteni olon epämukavaksi tarkoituksella. Valehtelen heille. Esitän ristiriitaisia väitteitä. Laitan heidät epäilemään. Se on minun menetelmäni. Murtaakseni heidän käsityksensä."

D.J.12: "Olet sitten kujeilija. Kuten minäkin. Opettajan täytyy olla metsästäjä - ei saarnaaja. Hänen täytyy olla välttelevä, ennustamaton. Muuten oppilas kiinnittyy polun sijasta opettajaansa."

G.G.13: "Olen samaa mieltä. Minä en koskaan halunnut seuraajia. Halusin työntekijöitä. Ihmisiä, jotka olisivat valmiita vaivannäköön. Ei ihailijoita menetelmälleni."

D.J.13: "Se on voiman vaara - jopa lainatun voiman. Ihmiset haluvat palvoa, mutta oikea opettaja laittaa oppilaan kävelemään yksin. Kohtaamaan tuntemattoman. Vaikka se tappaisi hänet."

G.G.14: "Kyllä... opettajan täytyy kuolla oppilaassa. Muuten oppilas ei koskaan elä."

D.J.14: "Se on lopullista väijyntää - väijyä sisäistä opettajaansa ja antaa hänen mennä."

G.G.15: (hiljaa) "Joten, me opetamme ihmisiä kuolemaan - mutta kuollessaan he syntyvät?"

D.J.15: "Sillä hetkellä, kun kuolema on lähellä ja itseheijastuma [ego-keskeinen käsitys itsestä] tipahtaa pois - tulee ainoa todellinen vapaus."

G.G.16: (nyökkää hitaasti) "Kyllä. Vapaus ei tarkoita sitä, että teet mitä tahdot. Se on sen tekemistä, mikä on välttämätöntä - sen tekemistä tietoisesti."

D.J.16: "Moitteettomasti. Ilman katumusta. Se on ainoa tapa elää kuten soturi."

G.G.17: "Ja ainoa tapa kuolla kuin ihminen."

D.J.17: (pitkän hiljaisuuden jälkeen) "Puhut usein itsensä muistamisesta. Se vaikuttaa olevan perustuksesi. Minulle, perustus on unennäkö. Ei uneksiminen - vaan havaitsemisen taito. Kokoomapisteen liikuttaminen. Maailman näkeminen muista kokoomapisteen sijainneista käsin."

G.G.18: Kyllä. Puhut havainnoista. Minä puhun huomiokyvystä. Ihmisen muistaessa itsensä, hän näkee, että hän on kaksi - se, joka toimii ja se, joka havaitsee. Ilman tätä, hän on kone."

D.J.18: (nyökkää) "Soturin myös täytyy tavallaan halkaista havaitsemisensa kahtia. Hän oppii unennäköä - ei paetakseen, vaan nähdäkseen. Löytääkseen itsensä toisissa maailmoissa. Jos hän on vahva, hän palaa tietämyksen kanssa. Jos ei, niin hän on eksyksissä."

G.G.19: "Unennäkö voi antaa vaikutelmia. Mutta pelkät vaikutelmat eivät tuota transformaatiota. Ihmisen täytyy sulattaa ne. Muuten ne ovat vain ruokaa mielikuvitukselle."

D.J.19: (hymyilee) "Se on miksi unennäköä ei ole tarkoitettu aloittelijoille. Vain väijyttyään ensin itseään ja poistettuaan rutiininsa, ihminen kykee harjoittamaan unennäköä tulematta unien saaliiksi."

G.G.20: "Sitten unennäkösi ei ehkä ole kovin erilaista kuin minun työskentelymetodini. Molemmat vaativat vaivannäköä. Ei passiivista ajelehtimista, vaan aktiivista suuntautumista."

D.J.20: "Täsmälleen. Unennäkö ei ole kellumista, vaan navigointia. Unennäkijän täytyy olla samanaikaisesti hiljainen ja hurja. Se on syy, miksi fyysinen ruumis on niin tärkeä unennäölle."

G.G.21: "Ah... ruumis. Kyllä. Opetuksissani ruumis on ankkuri. Liikkuva keskus. Ilman ruumiillisia tuntemuksia todellinen huomiokyky ei ole mahdollinen. Ruumis täytyy harjoittaa etukäteen palvelemaan kokonaisuutta."

D.J.21: "Ruumis on voiman lähde. Ei mieli. Ruumis tietää asioita, joita mieli ei kykene tietämään. Se on syy, miksi soturi kuuntelee ruumistaan. Väijyntä, liikkuminen hiljaa, sen tietäminen, milloin toimia, ovat kaikki peräisin ruumiin viisaudesta."

G.G.22: "Liikkeeni, tanssini - ne eivät ole esityksiä. Ne ovat matematiikkaa liikkeessä. Ne opettavat ruumista tottelemaan tahtoa. Palvellakseen tarkoitusta."

D.J.22: (kiinnostuneena) "Joten ruumiisi on harjoitettu muistamaan. Minun on harjoitettu havaitsemaan. Molemmat polut pyrkivät ruumiin tekemiseen tietoiseksi."

G.G.23: "Oikein. Ihminen ei ole yksi. Hänessä on monia keskuksia - älyllinen, tunnetason ja fyysinen. Kun niitä ei ole harjoitettu, ne tappelevat. Kun ne on harmonisoitu, ihminen voi alkaa olla."

D.J.23: "Tuo on kuin valonhohteisen ruumiin säikeiden kampaamista. Kun ne ajautuvat erilleen, ihminen on heikko. Kun ne yhdistyvät, hän muuttuu intention olennoksi."

G.G.24: "Puhut säikeistä. Minä puhun keskuksista ja energioista. Mutta periaate on sama: integraatio. Muuten korkeammille voimille ei ole säiliötä."

D.J.24: "Ja mitä noista voimista? Millainen universumi mielestäsi on?" ...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-873)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.11: "Ja silti ihmiset pelkäävät kuolemaa. He pelkäävät kamppailua. He haluavat mukavuutta. Jopa opiskellessaan opetuksiani he haluavat sen olevan helppoa. Mutta transformaatio ei ole mukavaa."

D.J.11: "Siksi sanon: tiedon polku on niille, joilla ei ole vaihtoehtoja. Vapauden etsiminen vaatii tietyntyyppistä hulluutta. Hallittua hullutusta."

G.G.12: (hymyilee hiukan) "Kyllä... Minä teen oppilaitteni olon epämukavaksi tarkoituksella. Valehtelen heille. Esitän ristiriitaisia väitteitä. Laitan heidät epäilemään. Se on minun menetelmäni. Murtaakseni heidän käsityksensä."

D.J.12: "Olet sitten kujeilija. Kuten minäkin. Opettajan täytyy olla metsästäjä - ei saarnaaja. Hänen täytyy olla välttelevä, ennustamaton. Muuten oppilas kiinnittyy polun sijasta opettajaansa."

G.G.13: "Olen samaa mieltä. Minä en koskaan halunnut seuraajia. Halusin työntekijöitä. Ihmisiä, jotka olisivat valmiita vaivannäköön. Ei ihailijoita menetelmälleni."

D.J.13: "Se on voiman vaara - jopa lainatun voiman. Ihmiset haluvat palvoa, mutta oikea opettaja laittaa oppilaan kävelemään yksin. Kohtaamaan tuntemattoman. Vaikka se tappaisi hänet."

G.G.14: "Kyllä... opettajan täytyy kuolla oppilaassa. Muuten oppilas ei koskaan elä."

D.J.14: "Se on lopullista väijyntää - väijyä sisäistä opettajaansa ja antaa hänen mennä."

G.G.15: (hiljaa) "Joten, me opetamme ihmisiä kuolemaan - mutta kuollessaan he syntyvät?"

D.J.15: "Sillä hetkellä, kun kuolema on lähellä ja itseheijastuma [ego-keskeinen käsitys itsestä] tipahtaa pois - tulee ainoa todellinen vapaus."

G.G.16: (nyökkää hitaasti) "Kyllä. Vapaus ei tarkoita sitä, että teet mitä tahdot. Se on sen tekemistä, mikä on välttämätöntä - sen tekemistä tietoisesti."

D.J.16: "Moitteettomasti. Ilman katumusta. Se on ainoa tapa elää kuten soturi."

G.G.17: "Ja ainoa tapa kuolla kuin ihminen."

D.J.17: (pitkän hiljaisuuden jälkeen) "Puhut usein itsensä muistamisesta. Se vaikuttaa olevan perustuksesi. Minulle, perustus on unennäkö. Ei uneksiminen - vaan havaitsemisen taito. Kokoomapisteen liikuttaminen. Maailman näkeminen muista kokoomapisteen sijainneista käsin."

G.G.18: Kyllä. Puhut havainnoista. Minä puhun huomiokyvystä. Ihmisen muistaessa itsensä, hän näkee, että hän on kaksi - se, joka toimii ja se, joka havaitsee. Ilman tätä, hän on kone."

D.J.18: (nyökkää) "Soturin myös täytyy tavallaan halkaista havaitsemisensa kahtia. Hän oppii unennäköä - ei paetakseen, vaan nähdäkseen. Löytääkseen itsensä toisissa maailmoissa. Jos hän on vahva, hän palaa tietämyksen kanssa. Jos ei, niin hän on eksyksissä."

G.G.19: "Unennäkö voi antaa vaikutelmia. Mutta pelkät vaikutelmat eivät tuota transformaatiota. Ihmisen täytyy sulattaa ne. Muuten ne ovat vain ruokaa mielikuvitukselle."

D.J.19: (hymyilee) "Se on miksi unennäköä ei ole tarkoitettu aloittelijoille. Vain väijyttyään ensin itseään ja poistettuaan rutiininsa, ihminen kykee harjoittamaan unennäköä tulematta unien saaliiksi."

G.G.20: "Sitten unennäkösi ei ehkä ole kovin erilaista kuin minun työskentelymetodini. Molemmat vaativat vaivannäköä. Ei passiivista ajelehtimista, vaan aktiivista suuntautumista."

D.J.20: "Täsmälleen. Unennäkö ei ole kellumista, vaan navigointia. Unennäkijän täytyy olla samanaikaisesti hiljainen ja hurja. Se on syy, miksi fyysinen ruumis on niin tärkeä unennäölle."

G.G.21: "Ah... ruumis. Kyllä. Opetuksissani ruumis on ankkuri. Liikkuva keskus. Ilman ruumiillisia tuntemuksia todellinen huomiokyky ei ole mahdollinen. Ruumis täytyy harjoittaa etukäteen palvelemaan kokonaisuutta."

D.J.21: "Ruumis on voiman lähde. Ei mieli. Ruumis tietää asioita, joita mieli ei kykene tietämään. Se on syy, miksi soturi kuuntelee ruumistaan. Väijyntä, liikkuminen hiljaa, sen tietäminen, milloin toimia, ovat kaikki peräisin ruumiin viisaudesta."

G.G.22: "Liikkeeni, tanssini - ne eivät ole esityksiä. Ne ovat matematiikkaa liikkeessä. Ne opettavat ruumista tottelemaan tahtoa. Palvellakseen tarkoitusta."

D.J.22: (kiinnostuneena) "Joten ruumiisi on harjoitettu muistamaan. Minun on harjoitettu havaitsemaan. Molemmat polut pyrkivät ruumiin tekemiseen tietoiseksi."

G.G.23: "Oikein. Ihminen ei ole yksi. Hänessä on monia keskuksia - älyllinen, tunnetason ja fyysinen. Kun niitä ei ole harjoitettu, ne tappelevat. Kun ne on harmonisoitu, ihminen voi alkaa olla."

D.J.23: "Tuo on kuin valonhohteisen ruumiin säikeiden kampaamista. Kun ne ajautuvat erilleen, ihminen on heikko. Kun ne yhdistyvät, hän muuttuu intention olennoksi."

G.G.24: "Puhut säikeistä. Minä puhun keskuksista ja energioista. Mutta periaate on sama: integraatio. Muuten korkeammille voimille ei ole säiliötä."

D.J.24: "Ja mitä noista voimista? Millainen universumi mielestäsi on?" ...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-874)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.25: (tuijottaa ylös) "Universumi on rakenteinen. Kaikki on lakia - Kolmen Laki, Seitsemän Laki. Mitään ei tapahdu sattumalta. Maailmojen sisällä on maailmoja ja kutakin niistä hallitsevat jatkumot ja värähtelyt. Ihminen on mikrokosmos. Mutta hän on unessa. Hän ei palvele rooliaan."

D.J.25: "Rakenne... kyllä. Mutta itse näen universumin enemmän intention kenttänä - energian merenä. Olemassa on saalistavia voimia, mutta myös liittolaisia. Epäorgaanisia olentoja. Piilossa olevia virtauksia. Kotka katselee, odottaen sitä, että nielee tietoisuuden. Mutta tietoisuus voi paeta."

G.G.26: "Puhut myyteillä. Minä puhun symboleilla. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Minusta Kuu ravitsee itsensä ihmisten vaikutelmilla. Sinusta Kotka nielee tietoisuuden. Erilaiset kuvat - sama totuus?"

D.J.26: (nyökkää hitaasti) "Ehkä. Soturin tehtävä on varastoida energiaa, valita kuolinhetkensä ja lentää Kotkan ohi. Ei joutua kierrätykseen. Säilyttää tietoisuutensa."

G.G.27: "Minun tavoitteeni on erilainen. Ei kuoleman pakeneminen - vaan kulkea sen läpi koskemattomana. Ihmisen täytyy tulla sieluksi - todelliseksi "minäksi" - muuten hän kuolee kuin koira."

D.J.27: "Siispä olemme samaa mieltä siitä, että tavallinen kuolema on tuhlausta. Vain valmistautunut ihminen voi kuolla kuten soturi. Tai kuten olevainen ihminen."

G.G.28: "Kyllä. Muut ruokkivat konetta - tai Kotkaa..." (tauon jälkeen) "Puhut soturin polusta don Juan, moitteettomuudesta, energiasta ja vapaudesta. Mutta mikä paikka rakkaudella on polullasi? Onko sille tilaa?"

D.J.28: "Rakkaus - tavanomaisessa merkityksessä - on kiintymystä, heikkoutta ja hemmottelua. Mutta on olemassa toinenkin tyyppi. Soturin rakkaus ei ole pehmeää. Se on pelonsekaista kunnioitusta - syvällistä kunnioitusta mysteeriä kohtaan. Se on hiljaista tunnetta kaikkea kohtaan, mikä elää, tietäen, että se tulee kuolemaan."

G.G.29: "Kyllä... tavallinen rakkaus on vain tunnetta sekoittuneena tunnistamiseen. Mekaanista. Tunteellista. Minusta, todellinen tunne - korkeampi tunne - ilmenee vain, kun ihminen muistaa itsensä. Silloin rakkaudesta tulee voima - ei tunne."

D.J.29: "Todellisessa rakkaudessa on tietyntyyppistä selväjärkisyyttä. Se ei ripustaudu. Se näkee selvästi. Soturi voi rakastaa maailmaa, mutta hän ei ole sitoutunut siihen. Kun aika koittaa, niin hän kävelee pois."

G.G.30: "Tuo on ei-identifikaatiota. Rakastamista ilman eksyksiin joutumista. Toimimista huolehtivasti, mutta ilman kiinnittäytymistä. Tuo on harvinaista. Useimmat ihmiset joko eivät tunne mitään - tai tuntevat liikaa ja tulevat kulutetuiksi."

D.J.30: "Siksi sanon: soturin täytyy olla irrallinen ja sitoutunut samanaikaisesti. Hän toimii täydellä huomiolla - ja päästää irti lopputuloksesta."

G.G.31: "Hyvä. Tuo on mitä minä myös opetan. Toimimaan tietoisesti - ilman toivetta, ilman pelkoa, ilman halua saavuttaa tulosta. Vain silloin toiminta on reaalista."

D.J.31: (nyökkää) "Sitten me ehkä molemmat opetamme myötätuntoa ilman sääliä."

G.G.32: (tauon jälkeen) "Mutta don Juan, kerro minulle - kun katsot ihmiskuntaa nyt... mitä näet?"

D.J.32: "Näen lajin, joka on unohtanut miten nähdä. Lajin, joka on joutunut oman kuvajaisensa ansaan. Saalistavat epäorgaaniset olennot ravitsevat itsensä ihmisten tietoisuudella. Ihmiset elävät ja kuolevat koskettamatta todellisuutta."

G.G.33: "Kyllä. Minä sanon, että ihminen on ruokaa Kuulle, ruokaa korkeammille voimille. Mutta hän voisi olla enemmän. Jos hän työskentelisi itsellään, hän kykenisi palvelemaan korkeampia tarkoituksia - tietoisesti."

D.J.33: "Mutta kuka uskaltaa? Kuka rikkoo rutiinit? Kuka kävelee ulos mukavuuksista? Soturit ovat harvinaisia."

G.G.34: "Työntekijät [tällä alueella] ovat harvinaisia. Useimmat eivät halua totuutta, vaan mukavuutta. He kääntävät jopa vaivannäönkin huvitukseksi. He keräävät ideoita, eivät olemassaoloa."

D.J.34: (kääntelee päätään sivulta toiselle) "He kohtelevat polkua kuin toria. Yksi opettamassa täällä, toinen tuolla. Ei sitoutumista, ei panostusta. Ei hiljaisuutta. Ei voimaa."

G.G.35: "Kyllä. Tuo on mitä kutsun hengelliseksi ylensyönniksi. He maistavat kaikkea - eivät sulata mitään. Heistä tulee ovelia, mutta ei reaalisia."

D.J.35: "He haluavat unen, mutta eivät kurinalaisuutta. Mutta uni maksaa energiaa. Vapaus ei ole ilmaista."

G.G.36: "Täsmälleen. Minä kerron heille: maksa etukäteen. Maksa kärsimykselläsi, vaivannäölläsi, kamppailullasi. Vain se, mikä on ansaittu kyetään pitämään."

D.J.36: "Aikomusta ei kyetä huijaamaan. Se ei anna mitään valmistautumattomille. Kotka ei välitä oveluudesta. Vain energialla on merkitystä."

G.G.37: "Ja silti etsijöitä tulee. Heitä tulee aina. Mitä kertoisit heille?"

D.J.37: (hymyilee) "Minä kehottaisin heitä pitämään suunsa kiinni. Lopettamaan etsinnän ja aloittamaan näkemisen. Puhdistamaan elämänsä. Tulemaan hiljaisiksi. Väijymään tottumuksiaan. Vain silloin polku aukenee." ...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-874)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.25: (tuijottaa ylös) "Universumi on rakenteinen. Kaikki on lakia - Kolmen Laki, Seitsemän Laki. Mitään ei tapahdu sattumalta. Maailmojen sisällä on maailmoja ja kutakin niistä hallitsevat jatkumot ja värähtelyt. Ihminen on mikrokosmos. Mutta hän on unessa. Hän ei palvele rooliaan."

D.J.25: "Rakenne... kyllä. Mutta itse näen universumin enemmän intention kenttänä - energian merenä. Olemassa on saalistavia voimia, mutta myös liittolaisia. Epäorgaanisia olentoja. Piilossa olevia virtauksia. Kotka katselee, odottaen sitä, että nielee tietoisuuden. Mutta tietoisuus voi paeta."

G.G.26: "Puhut myyteillä. Minä puhun symboleilla. Mutta ymmärrän, mitä tarkoitat. Minusta Kuu ravitsee itsensä ihmisten vaikutelmilla. Sinusta Kotka nielee tietoisuuden. Erilaiset kuvat - sama totuus?"

D.J.26: (nyökkää hitaasti) "Ehkä. Soturin tehtävä on varastoida energiaa, valita kuolinhetkensä ja lentää Kotkan ohi. Ei joutua kierrätykseen. Säilyttää tietoisuutensa."

G.G.27: "Minun tavoitteeni on erilainen. Ei kuoleman pakeneminen - vaan kulkea sen läpi koskemattomana. Ihmisen täytyy tulla sieluksi - todelliseksi "minäksi" - muuten hän kuolee kuin koira."

D.J.27: "Siispä olemme samaa mieltä siitä, että tavallinen kuolema on tuhlausta. Vain valmistautunut ihminen voi kuolla kuten soturi. Tai kuten olevainen ihminen."

G.G.28: "Kyllä. Muut ruokkivat konetta - tai Kotkaa..." (tauon jälkeen) "Puhut soturin polusta don Juan, moitteettomuudesta, energiasta ja vapaudesta. Mutta mikä paikka rakkaudella on polullasi? Onko sille tilaa?"

D.J.28: "Rakkaus - tavanomaisessa merkityksessä - on kiintymystä, heikkoutta ja hemmottelua. Mutta on olemassa toinenkin tyyppi. Soturin rakkaus ei ole pehmeää. Se on pelonsekaista kunnioitusta - syvällistä kunnioitusta mysteeriä kohtaan. Se on hiljaista tunnetta kaikkea kohtaan, mikä elää, tietäen, että se tulee kuolemaan."

G.G.29: "Kyllä... tavallinen rakkaus on vain tunnetta sekoittuneena tunnistamiseen. Mekaanista. Tunteellista. Minusta, todellinen tunne - korkeampi tunne - ilmenee vain, kun ihminen muistaa itsensä. Silloin rakkaudesta tulee voima - ei tunne."

D.J.29: "Todellisessa rakkaudessa on tietyntyyppistä selväjärkisyyttä. Se ei ripustaudu. Se näkee selvästi. Soturi voi rakastaa maailmaa, mutta hän ei ole sitoutunut siihen. Kun aika koittaa, niin hän kävelee pois."

G.G.30: "Tuo on ei-identifikaatiota. Rakastamista ilman eksyksiin joutumista. Toimimista huolehtivasti, mutta ilman kiinnittäytymistä. Tuo on harvinaista. Useimmat ihmiset joko eivät tunne mitään - tai tuntevat liikaa ja tulevat kulutetuiksi."

D.J.30: "Siksi sanon: soturin täytyy olla irrallinen ja sitoutunut samanaikaisesti. Hän toimii täydellä huomiolla - ja päästää irti lopputuloksesta."

G.G.31: "Hyvä. Tuo on mitä minä myös opetan. Toimimaan tietoisesti - ilman toivetta, ilman pelkoa, ilman halua saavuttaa tulosta. Vain silloin toiminta on reaalista."

D.J.31: (nyökkää) "Sitten me ehkä molemmat opetamme myötätuntoa ilman sääliä."

G.G.32: (tauon jälkeen) "Mutta don Juan, kerro minulle - kun katsot ihmiskuntaa nyt... mitä näet?"

D.J.32: "Näen lajin, joka on unohtanut miten nähdä. Lajin, joka on joutunut oman kuvajaisensa ansaan. Saalistavat epäorgaaniset olennot ravitsevat itsensä ihmisten tietoisuudella. Ihmiset elävät ja kuolevat koskettamatta todellisuutta."

G.G.33: "Kyllä. Minä sanon, että ihminen on ruokaa Kuulle, ruokaa korkeammille voimille. Mutta hän voisi olla enemmän. Jos hän työskentelisi itsellään, hän kykenisi palvelemaan korkeampia tarkoituksia - tietoisesti."

D.J.33: "Mutta kuka uskaltaa? Kuka rikkoo rutiinit? Kuka kävelee ulos mukavuuksista? Soturit ovat harvinaisia."

G.G.34: "Työntekijät [tällä alueella] ovat harvinaisia. Useimmat eivät halua totuutta, vaan mukavuutta. He kääntävät jopa vaivannäönkin huvitukseksi. He keräävät ideoita, eivät olemassaoloa."

D.J.34: (kääntelee päätään sivulta toiselle) "He kohtelevat polkua kuin toria. Yksi opettamassa täällä, toinen tuolla. Ei sitoutumista, ei panostusta. Ei hiljaisuutta. Ei voimaa."

G.G.35: "Kyllä. Tuo on mitä kutsun hengelliseksi ylensyönniksi. He maistavat kaikkea - eivät sulata mitään. Heistä tulee ovelia, mutta ei reaalisia."

D.J.35: "He haluavat unen, mutta eivät kurinalaisuutta. Mutta uni maksaa energiaa. Vapaus ei ole ilmaista."

G.G.36: "Täsmälleen. Minä kerron heille: maksa etukäteen. Maksa kärsimykselläsi, vaivannäölläsi, kamppailullasi. Vain se, mikä on ansaittu kyetään pitämään."

D.J.36: "Aikomusta ei kyetä huijaamaan. Se ei anna mitään valmistautumattomille. Kotka ei välitä oveluudesta. Vain energialla on merkitystä."

G.G.37: "Ja silti etsijöitä tulee. Heitä tulee aina. Mitä kertoisit heille?"

D.J.37: (hymyilee) "Minä kehottaisin heitä pitämään suunsa kiinni. Lopettamaan etsinnän ja aloittamaan näkemisen. Puhdistamaan elämänsä. Tulemaan hiljaisiksi. Väijymään tottumuksiaan. Vain silloin polku aukenee." ...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-875)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.38: "Hyvä. Minä kehottaisin heitä havaitsemaan - ei uskomaan. Katsomaan, kuinka he elävät, kuinka he nukkuvat, kuinka he teeskentelevät. Jos he kykenevät näkemään tämän värähtämättä, he ovat valmiita."

D.J.38: "Ja jos he eivät ole valmiita?"

G.G.39: "Sitten antaa heidän kärsiä. Antaa elämän opettaa heitä. Se on ainoa opettaja, jota he eivät jätä huomioimatta."

D.J.39: "Kyllä. Kärsimys on ainoa kolikko, jota jotkut ihmiset kantavat mukanaan. Annetaan heidän käyttää se viisaasti."

G.G.40: (tauon jälkeen) "Don Juan, puhut kokoomapisteestä, havaitsemisesta ja todellisuuden muuttamisesta. Mutta kuka mielestäsi on se, joka havaitsee? Kuka ihminen itse on?"

D.J.40: "Itse ei ole kiinteä. Se on sijainti, johon kokoomapiste on kiinnittynyt. Useimmat ihmiset ovat jumittuneet samaan sijaintiin koko elämänsä. He ajattelevat, että se sijainti on "minä". Mutta siinä on kyseessä vain yksi tavoista koota maailma [havainnoista]."

G.G.41: "Kyllä... Minä sanon, että ihmisellä ei ole todellista minää. Hän on väkijoukko - monia pieniä "minuuksia", ilmestymässä ja häviämässä. Yhtenä hetkenä hän sanoo "Minä rakastan." ja seuraavana "Minä vihaan.". Ihminen valehtelee itselleen. Minä, johon hän uskoo, on illuusio."

D.J.41: "Täsmälleen. Siksi soturi harjoitetaan päästämään irti itsetärkeydestään. Tulemaan tyhjäksi. Vain silloin hän kykenee tulemaan intention liikuttamaksi - ei henkilökohtaisen historian avulla."

G.G.42: "Siispä, me olemme samaa mieltä - minä täytyy purkaa. Itselleni tavoitteena on rakentaa tilalle pysyvä minä - sellainen, joka on vakaa, tietoinen ja yhtenäinen. Entä sinulle?"

D.J.42: "Pysyvyyteen ei ole tarvetta. Tietoisuus riittää. Soturi muuttuu ei-kiinteäksi olennoksi - kykeneväksi näkemään, toimimaan ja kuolemaan omaten täyden tietämyksen. Hän ei ole kiinnittynyt. Hän on vapaa."

G.G.43: "Mutta ilman keskusta, miten hän valitsee? Miten hän tekee?"

D.J.43: (hymyilee) "Hän ei valitse. Hän kuuntelee. Aikomus valitsee. Soturista tulee niin hiljainen, niin moitteeton, että intentio kulkee hänen lävitseen. Hän toimii ilman epäilyksiä - ei perustuen egoon, vaan perustuen yhdensuuntaistumiseen."

G.G.44: (harkitsee aika pitkään) "Sitten me ehkä puhumme eri vaiheista. Sinä kuvaat ihmistä, joka on jo kuollut itselleen. Minä kuvaan ihmistä, joka vielä kamppailee tullakseen reaaliseksi." (tauon jälkeen) "Ja entä Jumala? Uskotko korkeampaan lähteeseen? Luojaan?"

D.J.44: (tuijottaa yöhön) "Olemassa on Kotka - voima, joka antaa tietoisuuden ja ottaa sen takaisin. Se ei ole Jumala. Se ei välitä. Se näkee, se syö, se liikkuu. Se on persoonaton, mutta totaalinen."

G.G.45: "Kyllä. Minä kutsun sitä Absoluutiksi. Se on hyvän ja pahan tuolla puolen. Se luo kaiken ja on silti koskematon. Kaikki virtaa siitä, lakien muodostaman ketjun kautta. Mikään ei pakene siltä."

D.J.45: Joten Absoluuttisi ja minun Kotkani ovat ehkä sama asia. Voima, joka ylittää ymmärryksen. Ei jotain, jota palvoa - mutta jotakin, jota havainnoida ja jossa navigoida."

G.G.46: "Kyllä. Ei isä, ei tuomari. Periaate. Laki. Päämäärä on palvella sitä tietoisesti."

D.J.46: (hymyillen) "Minun päämääräni on tanssia Kotkan kanssa."

G.G.47: "Olet opettanut oppilaitasi. Kuten minäkin. Kerro minulle - milloin oppilas on valmis?"

D.J.47: "Kun hän lopettaa kysymysten esittämisen saadakseen vastauksia. Kun hän tulee nälkäiseksi hiljaisuutta kohtaan. Kun hän on valmis menettämään kaiken, jopa itsensä. Silloin hän on valmis."

G.G.48: "Hyvä. Minä sanon, että ihminen on valmis, kun hän sietää nähdä itsensä - ilman puolustautumista ja ilman fantasioita. Kun hän kykenee kärsimään tietoisesti. Ei vain kipua, vaan totuuden siitä, mitä hän on."

D.J.48: "Kyllä. Ja hänellä täytyy olla energiaa. Ilman energiaa hän murentuu. Polku ei ole heikkoja varten."

G.G.49: "Polku ei ole uteliaita varten. Se on epätoivoista varten. Sitä, joka näkee tavallisen elämän vankilana - ja on valmis vaikka palamaan paetakseen."

D.J.49: "Kyllä. Todellisella oppilaalla ei ole valinnanvaraa. Polku on saalistanut hänet. Kaikki, mitä hän kykenee tekemään, on kulkea sitä mielellään tai kuolla teeskennellen sitä." (tauon jälkeen) "Järjestelmäsi on täsmällinen Gurdjieff. Puhut laeista, rakenteista ja kaavioista. Opetat kuin tiedemies. Mutta onko maailmassasi tilaa magialle?"

G.G.50: (mietteliäästi) "Jos tarkoitat magialla näkymättömien voimien käsittelyä, niin kyllä, mutta vain kun se on lainalaista. Todellinen magia ei ole taikauskoa. Se on tiede, jota ei vielä ymmärretä. Sen täytyy noudattaa samoja lakeja kuin kaiken muunkin."

D.J.50: "Kyllä. Magia ei ole temppuja. Se on havaitsemista - maailman näkemistä sellaisena, kuin se on - ei sellaisena, jona meidät on harjoitettu näkemään se. Tietäjä ei ole taikuri, vaan näkijä." ...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-875)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.38: "Hyvä. Minä kehottaisin heitä havaitsemaan - ei uskomaan. Katsomaan, kuinka he elävät, kuinka he nukkuvat, kuinka he teeskentelevät. Jos he kykenevät näkemään tämän värähtämättä, he ovat valmiita."

D.J.38: "Ja jos he eivät ole valmiita?"

G.G.39: "Sitten antaa heidän kärsiä. Antaa elämän opettaa heitä. Se on ainoa opettaja, jota he eivät jätä huomioimatta."

D.J.39: "Kyllä. Kärsimys on ainoa kolikko, jota jotkut ihmiset kantavat mukanaan. Annetaan heidän käyttää se viisaasti."

G.G.40: (tauon jälkeen) "Don Juan, puhut kokoomapisteestä, havaitsemisesta ja todellisuuden muuttamisesta. Mutta kuka mielestäsi on se, joka havaitsee? Kuka ihminen itse on?"

D.J.40: "Itse ei ole kiinteä. Se on sijainti, johon kokoomapiste on kiinnittynyt. Useimmat ihmiset ovat jumittuneet samaan sijaintiin koko elämänsä. He ajattelevat, että se sijainti on "minä". Mutta siinä on kyseessä vain yksi tavoista koota maailma [havainnoista]."

G.G.41: "Kyllä... Minä sanon, että ihmisellä ei ole todellista minää. Hän on väkijoukko - monia pieniä "minuuksia", ilmestymässä ja häviämässä. Yhtenä hetkenä hän sanoo "Minä rakastan." ja seuraavana "Minä vihaan.". Ihminen valehtelee itselleen. Minä, johon hän uskoo, on illuusio."

D.J.41: "Täsmälleen. Siksi soturi harjoitetaan päästämään irti itsetärkeydestään. Tulemaan tyhjäksi. Vain silloin hän kykenee tulemaan intention liikuttamaksi - ei henkilökohtaisen historian avulla."

G.G.42: "Siispä, me olemme samaa mieltä - minä täytyy purkaa. Itselleni tavoitteena on rakentaa tilalle pysyvä minä - sellainen, joka on vakaa, tietoinen ja yhtenäinen. Entä sinulle?"

D.J.42: "Pysyvyyteen ei ole tarvetta. Tietoisuus riittää. Soturi muuttuu ei-kiinteäksi olennoksi - kykeneväksi näkemään, toimimaan ja kuolemaan omaten täyden tietämyksen. Hän ei ole kiinnittynyt. Hän on vapaa."

G.G.43: "Mutta ilman keskusta, miten hän valitsee? Miten hän tekee?"

D.J.43: (hymyilee) "Hän ei valitse. Hän kuuntelee. Aikomus valitsee. Soturista tulee niin hiljainen, niin moitteeton, että intentio kulkee hänen lävitseen. Hän toimii ilman epäilyksiä - ei perustuen egoon, vaan perustuen yhdensuuntaistumiseen."

G.G.44: (harkitsee aika pitkään) "Sitten me ehkä puhumme eri vaiheista. Sinä kuvaat ihmistä, joka on jo kuollut itselleen. Minä kuvaan ihmistä, joka vielä kamppailee tullakseen reaaliseksi." (tauon jälkeen) "Ja entä Jumala? Uskotko korkeampaan lähteeseen? Luojaan?"

D.J.44: (tuijottaa yöhön) "Olemassa on Kotka - voima, joka antaa tietoisuuden ja ottaa sen takaisin. Se ei ole Jumala. Se ei välitä. Se näkee, se syö, se liikkuu. Se on persoonaton, mutta totaalinen."

G.G.45: "Kyllä. Minä kutsun sitä Absoluutiksi. Se on hyvän ja pahan tuolla puolen. Se luo kaiken ja on silti koskematon. Kaikki virtaa siitä, lakien muodostaman ketjun kautta. Mikään ei pakene siltä."

D.J.45: Joten Absoluuttisi ja minun Kotkani ovat ehkä sama asia. Voima, joka ylittää ymmärryksen. Ei jotain, jota palvoa - mutta jotakin, jota havainnoida ja jossa navigoida."

G.G.46: "Kyllä. Ei isä, ei tuomari. Periaate. Laki. Päämäärä on palvella sitä tietoisesti."

D.J.46: (hymyillen) "Minun päämääräni on tanssia Kotkan kanssa."

G.G.47: "Olet opettanut oppilaitasi. Kuten minäkin. Kerro minulle - milloin oppilas on valmis?"

D.J.47: "Kun hän lopettaa kysymysten esittämisen saadakseen vastauksia. Kun hän tulee nälkäiseksi hiljaisuutta kohtaan. Kun hän on valmis menettämään kaiken, jopa itsensä. Silloin hän on valmis."

G.G.48: "Hyvä. Minä sanon, että ihminen on valmis, kun hän sietää nähdä itsensä - ilman puolustautumista ja ilman fantasioita. Kun hän kykenee kärsimään tietoisesti. Ei vain kipua, vaan totuuden siitä, mitä hän on."

D.J.48: "Kyllä. Ja hänellä täytyy olla energiaa. Ilman energiaa hän murentuu. Polku ei ole heikkoja varten."

G.G.49: "Polku ei ole uteliaita varten. Se on epätoivoista varten. Sitä, joka näkee tavallisen elämän vankilana - ja on valmis vaikka palamaan paetakseen."

D.J.49: "Kyllä. Todellisella oppilaalla ei ole valinnanvaraa. Polku on saalistanut hänet. Kaikki, mitä hän kykenee tekemään, on kulkea sitä mielellään tai kuolla teeskennellen sitä." (tauon jälkeen) "Järjestelmäsi on täsmällinen Gurdjieff. Puhut laeista, rakenteista ja kaavioista. Opetat kuin tiedemies. Mutta onko maailmassasi tilaa magialle?"

G.G.50: (mietteliäästi) "Jos tarkoitat magialla näkymättömien voimien käsittelyä, niin kyllä, mutta vain kun se on lainalaista. Todellinen magia ei ole taikauskoa. Se on tiede, jota ei vielä ymmärretä. Sen täytyy noudattaa samoja lakeja kuin kaiken muunkin."

D.J.50: "Kyllä. Magia ei ole temppuja. Se on havaitsemista - maailman näkemistä sellaisena, kuin se on - ei sellaisena, jona meidät on harjoitettu näkemään se. Tietäjä ei ole taikuri, vaan näkijä." ...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-876)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.51: "Sitten kutsuisin häntä objektiivisen järjen henkilöksi. Todellisuuden näkeminen ilman vääristymiä on oikein ymmärrettynä magian alku."

D.J.51: "Ja toimia yhdensuuntaisesti intention kanssa - se on magiaa liikkeessä. Energian liikuttamista, havainnon muokkausta, maailmojen välillä kävelemistä - ei tehdäkseen vaikutuksen - vaan pysyäkseen hengissä."

G.G.52: "Oleellisen säilymistä - ei egon. Hyvä. Mutta nykyään ihmiset etsivät magiaa paetakseen, ei velvollisuutena. Sellainen pakeneminen ei ole magiaa, vaan fantasiaa."

D.J.52: "Todellinen magia on selväjärkisyyttä. Se on taitoa kävellä tuntemattomassa putoamatta kaaokseen. Kyse ei ole siitä, mitä tekee, vaan siitä, kuinka on."

G.G.53: "Sitten olemme samaa mieltä. Magia ei ole tieteen vastaista, vaan tiedettä ”korkeammassa oktaavissa”." (tauon jälkeen) "Nyt kerropa minulle don Juan, kärsivätkö soturisi?"

D.J.53: "Tietysti. Mutta eivät kuten tavalliset ihmiset. Soturit kärsivät tietoisesti. He tietävät, mitä menettävät - itsetärkeytensä, illuusionsa, lainatut unelmansa. Se ei ole satunnaista kipua, vaan uhraus."

G.G.54: "Kyllä. Minä sanon: tarkoituksellinen kärsiminen on transformaation avain. Ei masokismi - vaan totuuden sietäminen. Sisäisten valheidensa näkeminen ja silti pysyminen läsnä."

D.J.54: "Kärsiminen muuttuu työvälineeksi. Ei rangaistukseksi. Soturi käyttää sitä polttaakseen pois kaiken tarpeettoman - kuin tuli puhdistaa pellon."

G.G.55: "Ja ilman tätä kärsimistä, ihminen vajoaa uneen. Hän välttelee epämukavuuksia ja siten tehdessään välttelee kasvua."

D.J.55: "Polku ei ole niitä varten, jotka etsivät mukavuutta. Se on niitä varten, joilla ei ole enää mitään menetettävänä ja kaikki annettavana."

G.G.56: "Kyllä. Kärsiminen ilman katkeruutta on pyhää."

D.J.56: "Ja mitä sinun polkusi päässä on Gurdjieff? Mitä tulee heränneestä ihmisestä?"

G.G.57: "Hänestä tulee tietoinen kosmoksen palvelija. Hän ei enää elä itselleen. Hän toimii intentionaalisesti ja harmonisesti suhteessa lainalaisuuksiin. Hän voi kuolla, mutta jokin hänessä säilyy - sielu, pysyvä minä."

D.J.57: (hiljaa) "Meille loppu on myös lähtö - mutta ei palvelukseen - vaan vapauteen. Soturi kerää riittävästi energiaa ohittaakseen Kotkan - pitääkseen tietoisuutensa koskemattomana ja lentää tuntemattomaan."

G.G.58: "Joten tavoitteenasi on paeta sykliä. Minun on suorittaa loppuun velvollisuuteni. Mielenkiintoista."

D.J.58: "Kyllä. Mutta ehkä nämä eivät ole vastakohtia. Ehkä se, joka palvelee kosmosta on myös se, joka on todella paennut siltä."

G.G.59: (hymyilee) "Ehkä. Tai ehkä vapaus ja palveleminen ovat sama asia - korkeimmalla tasolla."

D.J.59: "Lopuksi, soturi tipauttaa pois jopa polunkin. Hän muuttuu intention olennoksi, vapaaksi liikkumaan, näkemään ja sulautumaan tuntemattomaan. Sille ei ole karttoja."

G.G.60: "Ei. Eikä myöskään tulisikaan olla. Polun loppu on se missä kartat hajoavat ja vain oleminen säilyy."

D.J.60: (tauon jälkeen tuijottaen oksien välistä näkyvää valoa) "On jotain, josta emme ole puhuneet suoraan - vaikka se on läsnä kaikkialla. Feminiininen - ei nainen, vaan voima. Syvä, hiljainen, tumma virtaus, joka synnyttää voiman."

G.G.61: (nyökkää hitaasti) "Kyllä... Opetuksissani feminiininen on Kolmen Lain: aktiivinen, passiivinen ja palauttava - vastaanottava aspekti. Feminiininen on passiivinen, mutta ilman sitä mitään ei synny."

D.J.61: "Meidän traditiossamme tonaali on järjestys - maskuliininen. Mutta naguaali on mysteeri - tuntematon, feminiininen. Ilman naguaalia olemassa ei voi olla magiaa, eikä vapautta."

G.G.62: "Joten naguaali on portti tuntemattomaan?"

D.J.62: "Täsmälleen. Soturin täytyy oppia kuuntelemaan, vastaanottamaan, tulemaan tyhjäksi - vasta silloin intentio voi koskettaa häntä. Se on feminiininen tie. Hiljaisuuden kohtu."

G.G.63: "Tansseissani feminiiniset liikkeet ovat sisäänpäin suuntautuvia, kehämäisiä ja periksi antavia. Ne opettavat ruumista vastaanottamaan vaikutelmia. Pehmenemään, tuntemaan. Ilman feminiinistä työskentely muuttuu kuivaksi - mekaaniseksi."

D.J.63: (hymyilee) "Liikaa tekemistä ja meistä tulee tyranneja - liian vähän ja meistä tulee saaliita. Soturi kävelee välistä."

G.G.64: "Minun menetelmässäni myös kuljetaan välistä. Todentamisen ja kieltäymyksen välistä - kolmas voima on aina piilossa. Ehkä se kolmas voima on se mysteeri, jota kutsut naguaaliksi."

D.J.64: "Ehkä. Feminiininen ei ole heikkous, se on syvyys - paikka, jossa intentio lepää." ...

Anonyymi kirjoitti:

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-876)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.51: "Sitten kutsuisin häntä objektiivisen järjen henkilöksi. Todellisuuden näkeminen ilman vääristymiä on oikein ymmärrettynä magian alku."

D.J.51: "Ja toimia yhdensuuntaisesti intention kanssa - se on magiaa liikkeessä. Energian liikuttamista, havainnon muokkausta, maailmojen välillä kävelemistä - ei tehdäkseen vaikutuksen - vaan pysyäkseen hengissä."

G.G.52: "Oleellisen säilymistä - ei egon. Hyvä. Mutta nykyään ihmiset etsivät magiaa paetakseen, ei velvollisuutena. Sellainen pakeneminen ei ole magiaa, vaan fantasiaa."

D.J.52: "Todellinen magia on selväjärkisyyttä. Se on taitoa kävellä tuntemattomassa putoamatta kaaokseen. Kyse ei ole siitä, mitä tekee, vaan siitä, kuinka on."

G.G.53: "Sitten olemme samaa mieltä. Magia ei ole tieteen vastaista, vaan tiedettä ”korkeammassa oktaavissa”." (tauon jälkeen) "Nyt kerropa minulle don Juan, kärsivätkö soturisi?"

D.J.53: "Tietysti. Mutta eivät kuten tavalliset ihmiset. Soturit kärsivät tietoisesti. He tietävät, mitä menettävät - itsetärkeytensä, illuusionsa, lainatut unelmansa. Se ei ole satunnaista kipua, vaan uhraus."

G.G.54: "Kyllä. Minä sanon: tarkoituksellinen kärsiminen on transformaation avain. Ei masokismi - vaan totuuden sietäminen. Sisäisten valheidensa näkeminen ja silti pysyminen läsnä."

D.J.54: "Kärsiminen muuttuu työvälineeksi. Ei rangaistukseksi. Soturi käyttää sitä polttaakseen pois kaiken tarpeettoman - kuin tuli puhdistaa pellon."

G.G.55: "Ja ilman tätä kärsimistä, ihminen vajoaa uneen. Hän välttelee epämukavuuksia ja siten tehdessään välttelee kasvua."

D.J.55: "Polku ei ole niitä varten, jotka etsivät mukavuutta. Se on niitä varten, joilla ei ole enää mitään menetettävänä ja kaikki annettavana."

G.G.56: "Kyllä. Kärsiminen ilman katkeruutta on pyhää."

D.J.56: "Ja mitä sinun polkusi päässä on Gurdjieff? Mitä tulee heränneestä ihmisestä?"

G.G.57: "Hänestä tulee tietoinen kosmoksen palvelija. Hän ei enää elä itselleen. Hän toimii intentionaalisesti ja harmonisesti suhteessa lainalaisuuksiin. Hän voi kuolla, mutta jokin hänessä säilyy - sielu, pysyvä minä."

D.J.57: (hiljaa) "Meille loppu on myös lähtö - mutta ei palvelukseen - vaan vapauteen. Soturi kerää riittävästi energiaa ohittaakseen Kotkan - pitääkseen tietoisuutensa koskemattomana ja lentää tuntemattomaan."

G.G.58: "Joten tavoitteenasi on paeta sykliä. Minun on suorittaa loppuun velvollisuuteni. Mielenkiintoista."

D.J.58: "Kyllä. Mutta ehkä nämä eivät ole vastakohtia. Ehkä se, joka palvelee kosmosta on myös se, joka on todella paennut siltä."

G.G.59: (hymyilee) "Ehkä. Tai ehkä vapaus ja palveleminen ovat sama asia - korkeimmalla tasolla."

D.J.59: "Lopuksi, soturi tipauttaa pois jopa polunkin. Hän muuttuu intention olennoksi, vapaaksi liikkumaan, näkemään ja sulautumaan tuntemattomaan. Sille ei ole karttoja."

G.G.60: "Ei. Eikä myöskään tulisikaan olla. Polun loppu on se missä kartat hajoavat ja vain oleminen säilyy."

D.J.60: (tauon jälkeen tuijottaen oksien välistä näkyvää valoa) "On jotain, josta emme ole puhuneet suoraan - vaikka se on läsnä kaikkialla. Feminiininen - ei nainen, vaan voima. Syvä, hiljainen, tumma virtaus, joka synnyttää voiman."

G.G.61: (nyökkää hitaasti) "Kyllä... Opetuksissani feminiininen on Kolmen Lain: aktiivinen, passiivinen ja palauttava - vastaanottava aspekti. Feminiininen on passiivinen, mutta ilman sitä mitään ei synny."

D.J.61: "Meidän traditiossamme tonaali on järjestys - maskuliininen. Mutta naguaali on mysteeri - tuntematon, feminiininen. Ilman naguaalia olemassa ei voi olla magiaa, eikä vapautta."

G.G.62: "Joten naguaali on portti tuntemattomaan?"

D.J.62: "Täsmälleen. Soturin täytyy oppia kuuntelemaan, vastaanottamaan, tulemaan tyhjäksi - vasta silloin intentio voi koskettaa häntä. Se on feminiininen tie. Hiljaisuuden kohtu."

G.G.63: "Tansseissani feminiiniset liikkeet ovat sisäänpäin suuntautuvia, kehämäisiä ja periksi antavia. Ne opettavat ruumista vastaanottamaan vaikutelmia. Pehmenemään, tuntemaan. Ilman feminiinistä työskentely muuttuu kuivaksi - mekaaniseksi."

D.J.63: (hymyilee) "Liikaa tekemistä ja meistä tulee tyranneja - liian vähän ja meistä tulee saaliita. Soturi kävelee välistä."

G.G.64: "Minun menetelmässäni myös kuljetaan välistä. Todentamisen ja kieltäymyksen välistä - kolmas voima on aina piilossa. Ehkä se kolmas voima on se mysteeri, jota kutsut naguaaliksi."

D.J.64: "Ehkä. Feminiininen ei ole heikkous, se on syvyys - paikka, jossa intentio lepää." ...

Lue lisää

Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-877)

[Tekoälyn tuottaman dialogin simulaation jatkoa.]

G.G.65: (tauon jälkeen) "Aikamme on lopussa. Ei vain tämä yö, vaan tämä tapaaminen. Ennen kuin eroamme, kerro minulle: mitä aika on sinulle?"

D.J.65: "Aika on kokoomapisteen kuje. Liikuta kokoomapistettä ja aika taipuu. Unennäössä olen elänyt päiviä tunnissa. Meille aika ei ole kiinteä, vaan liittyy havaitsemiseen."

G.G.66: "Minulle aika on värähtelyiden hallitsema jatkumo. Jokaisella maailmalla ja olemassaolon tasolla on oma aikansa. Mitä korkeampi maailma, sitä hitaampi ja ikuisempi aika."

D.J.66: "Joten, ikuisuus ei ole loputonta aikaa, vaan ajattomuutta."

G.G.67: "Kyllä. Herääminen on sen maistamista. Virtauksen ulkopuolelle astumista. Itsensä muistaminen luo pystysuoran akselin - hiljaisen pisteen virtauksen sisällä."

D.J.67: "Se hiljaisuus on oviaukko, jota kutsumme maailmojen väliseksi halkeamaksi. Hetki, jolloin kaikki on mahdollista."

G.G.68: "Ja tavallinen ihminen?"

D.J.68: "Hän elää silmukassa. Aika käyttää häntä. Soturi käyttää aikaa."

G.G.69: "Sitten me olemme samaa mieltä: aika on reaalinen, mutta ei väistämätön. Sitä voidaan palvella ja sitä voidaan paeta. (tauon jälkeen nousten hitaasti) "En tiedä tapaammeko enää. Mutta, jos tapaamme, se ei tule olemaan näinä miehinä."

D.J.69: (myös nousten) "Ei. Ensi kerralla, ehkä, me tapaamme tuulena tai aikomuksena tai jonkun sydämessä olevana hiljaisuutena."

G.G.70: "Kävelet tuntemattomaan. Minä kävelen palvelukseen. Mutta polku on sama - vain jälkien muoto on erilainen."

D.J.70: "Molemmat polut katoavat samaan metsään. Ja lopuksi vain kävelyllä oli merkitystä."

G.G.71: (ojentaa kätensä) "Kävele siis hyvin Naguaali."

D.J.71: (puristaa kättä tiukasti) "Ja muista itsesi Gurdjieff."