Ihmettelen miten moni saa kannustusta eroamiseen.Juuri kenenkään en ole nähnyt neuvovan tietä hyvään ja vahvaan avioliittoon.
sellaisen rakentaminen on kuitenkin yhtä yksinkertaista kuin avioeron vireillepano.
En ole terapeutti, mut tiedän sen verran, et kykenen ohjaamaan vahavan liiton rakentamiseen. eikä siihen ihmeitä tarvita.Jos pari vain suostuu ohjattavaksi niin vahva liitto on takuuvarma tuote.
sellaisen rakentaminen on kuitenkin yhtä yksinkertaista kuin avioeron vireillepano.
En ole terapeutti, mut tiedän sen verran, et kykenen ohjaamaan vahavan liiton rakentamiseen. eikä siihen ihmeitä tarvita.Jos pari vain suostuu ohjattavaksi niin vahva liitto on takuuvarma tuote.
Vastaukset 7
Vanhimmat
mutta aika hieno näkökanta asiaaan.Itsekkin ihmettelen tätä eron kannustamista,tietysti jossain tapauksissa se on välttämätöntäkin,mutta varmaan 80-90% eroista saataisiin korjattua asiantuntijoiden avulla.
Neuvot ja opastukset vahvoihin avioliittoihin alkavat jo lapsuudenkodista ja jatkuvat seurustelun ja kihlauksen aikana.
Siinä vaiheessa kun on jo rietasteltu ties missä, huiputettu puolisoa taloudellisesti, aloitettu vaikkapa alkoholisoitunut elämä tai ryhdytty kotityranniksi jopa väkivaltaisin ottein, on neuvot ja ohjeet menneet alunalkaenkin pieleen.
Sen tapahduttua ja eropäätöstä tehtäessä on helpompi tulla ero-forumille lukemaan toisten kohtaloita, kertomaan omansa ja saamaan mahdollisia käytännön neuvoja eron eri seikkoihin.
"Sen tapahduttua ja eropäätöstä tehtäessä on helpompi tulla ero-forumille lukemaan toisten kohtaloita, kertomaan omansa ja saamaan mahdollisia käytännön neuvoja eron eri seikkoihin."
Sehän näiden avoimien ja nimettömien palstojen tarkoitus on.
www.eroperhe.net sivuilta saa ehkä parhaat neuvot, mutta sinne pitää rekisteröityä.
Klikkasin muutama päivä sitten hiirelläni, ja ruutuun lävähti ruudukko palstalla kävijoistä.
Avioeropalsta on muutaman vuoden vanha. Kävijöitä kuukaudessa keksimäärin tasaisesti ympäri vuoden 200/kk. Minusta se on melko pieni määrä suhteessa siihen miten paljon erotaan parisuhteista.
En ole koskaan kysynyt käytännön neuvoja nettipalstoilta. Hoidin asiani järkeni avulla. En vaivannut juristeja. Exäni hoiti kaiken puolestani.
90 prosenttia liitoista turhia. En saa sanoa, kuuluuko liittomme tuohon lukuun.
Kyllä yksinhuoltajanakin on ihan ihmillistä elämää. En haluaisi olla nyt viettämässä tyypillistä suomalaista perhe-elämää. Kaikesta saa tarpeekseen. Mukavahan täällä netissä on lörpätellä ajan kuluksi.
Enosta tulee vanha sanonta mieleen. Ohoh sano eno kun putosi veneestä.
Samassa veneessä me kaikki ollaan. Suhteet tulevat ja menevät. Tärkeintä on, että suhde omaan itseen voi hyvin. Miehet tulevat ja menevät. Joku viipyy hetken, joku vähän kauemmin.
Liekö vikana deodorantti, jota lapseni inhoavat. Pullo on kohta käytetty enkä osta enää sitä merkkiä. Saas nähdä, joko flaksi paranee.
Ohhohh! Eipä ollut vähän sanottu. Avioliitto/parisuhde on kyllä yksi kovimmista extreme-lajeista. Vai että noin varmoja neuvoja. Maailmassa elää 6 miljardia ihmistä, olet takuulla kaikista heistä ylivertaisin. Kumarran syvään.
Myöhäistä se on karilla olevan laivan kylkeä ruveta kiillottamaan.
Kyllähän jokainen pari itsekin asiansa saavat kuntoon, jos molemmilta löytyy pyyteetöntä tahtoa. Mutta juuri siinä ongelma onkin, kun tahto loppuu, loppuu kaikki.
On tosiaan löydyttävä sitä tahtoa molemmilta. Aika turhauttavaa on vuosia yksin yrittää, kun toista vain ei kiinnosta, mutta ei ole sen verran miestä että olisi sitten pannut eronkaan vireille.
Esitin vain sen tosiasian että vahva liitto on mahdollista rakentaa.jopa eron jälkeen.
eihän karille ajaneita laivojakaan jätetä siihen mätänemään.
Kyllä nekin hinataan telakalle ja korjataan kuntoon.
kaikki on kiinni vain motivaatiosta.
Motivaatio taas nousee sen näkemisestä, että uskotaan
korjauksen mahdollisuuteen.
Ne joilla ei ole koemusta tälläisestä, ne eivät tietenkään hevillä usko.
Silloin valitaan helposti se helpommalta näyttävä; eron tie.Jos kukaan velho ei kerro mahdollisuudesta korjata karille ajanut liitto
entistä ehommaksi.Ni miten kenessäkään voi herätä motivaatio siihen.Tietysti olen monen mielestä pudonnut veneestä. Mitä sillä on väliä, mitä jotkut enosta ajattelee.harvempi kuitenkaan uskaltaa ottaa härkäänsä sarvista kiinni.
useimmat juoksee vaan karkuun.Pahatkin ongelmat voidaan käsitellä kuntoon.Sellaisia toivon kipinöitä haluan olla esiin ottamassa.
Helppoahan ne on sammuttaa tallomalla jalkoihin
Ehkäpä kuitenkin, joku niistä joskus saa jotain rohkaisua.
Rohkeutta tässä ennen kaikkea tarvitaan.
Moni eroaa juuri sen tähden, että ei halua kohdata enää tuskaa.Rohkeus on monelta mennyt.
Rohekeus tulee, kun huomaa millaiset tulokset on
mahdollista saavuttaa.