Olen tuntenut hyvän ustäväni nyt n.vuoden ja ollaan oltu ku paita ja peppu.Tehty on kaikkea hauskaa,koettu ilot ja surut,eletty nuoruutta kunnolla,spontaanisti.Ystävyyteemme kuului mm.jakamisen ja antamisen iloa. Ilolla muistelen menneitä hetkijä.Mutta nyt..meidän ystävyys on muuttunut niin semmoseks että mun kaverista on ensinnäki tullu tosi pihi ja tarkka ja se on muuttunu enemmä itsekkäämmäks.Ei ole enää meitä vaan hän itse.Mä en tiedä ymmärrättekö yhtää mistä mä puhun?..?toivottavasti joku edes.Meidän ystävyydestä on hävinny mun kaverin osalta sellane yhdessä tekemisen ja jakamisen ilo,eikä häntä kiinnosta enää tehdä mitään spontaanisesti.Kaverini ajattelee nykyään hirveästi omaa etuaan ja jotenkin pelkää ettei omaa etua saa.Hän käyttäytyy yli itsevarmasti ja on tyyliin "enks mä olekki ihana",hänestä pursuaa itsekeskeisyys.Tuntuu niin yksi puoleiselle tää ystävyys.Ja toisaalta tän kaiken ehkä on tehny se että ku on ollu niin "paita ja peppu";liikaa toisen kanssa.Ja kyllähän mä sen tiedän että aikuisilla ihmisillä on omakin elämänsä,ei kaikkea tietenkään voi jakaa toisen kanssa ja haluua ihan välillä sellaista itsensä kanssa olemista.Mutta ei sellasta oman ihanuuden korostamista kestä katsella..Ehkä tää sit voi olla sitäkin että mulla on itsellä tällä hetkellä niin huono itsetunto..?!mutta kyllä sekin itseluottamusta laskee kun suree ystävyyden latistumista(haihtumista).
Noh,tässä tän verran..Ja toivottavasti tästä edes joku ymmärsi pointin kun en ole niin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla.
Toivoisin saavani mielipidettä tähän asiaan,muille kavereilleni en halua tästä puhua kun he ymmärtävät sen paskan jauhamisena selän takana tms tai sitten puhuvat tälle mun kaverille ja sit tulee vaan soppaa siitä kun en ole itse sanonut hänelle suoraan.Kun tästä asiasta on vaikea puhua ystävälleni.Oon umpikujassa ajatusteni kanssa.ehkä teen tästä tällä hetkellä suuren nron..väsynytkin kun olen tällä hetkellä.Mut mietin kysymyksiä mielessäni:otanko välimatkaa ystävääni?puhunko hänelle?painanko asian villaisella ja yritän olla vain pinta puolisesti "kahvittelu kavereina"?
Tässä näitä elämän pulmia/kysymyksiä..
Noh,tässä tän verran..Ja toivottavasti tästä edes joku ymmärsi pointin kun en ole niin hyvä ilmaisemaan itseäni kirjoittamalla.
Toivoisin saavani mielipidettä tähän asiaan,muille kavereilleni en halua tästä puhua kun he ymmärtävät sen paskan jauhamisena selän takana tms tai sitten puhuvat tälle mun kaverille ja sit tulee vaan soppaa siitä kun en ole itse sanonut hänelle suoraan.Kun tästä asiasta on vaikea puhua ystävälleni.Oon umpikujassa ajatusteni kanssa.ehkä teen tästä tällä hetkellä suuren nron..väsynytkin kun olen tällä hetkellä.Mut mietin kysymyksiä mielessäni:otanko välimatkaa ystävääni?puhunko hänelle?painanko asian villaisella ja yritän olla vain pinta puolisesti "kahvittelu kavereina"?
Tässä näitä elämän pulmia/kysymyksiä..
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Ehkä tää sit voi olla sitäkin että mulla on itsellä tällä hetkellä niin huono itsetunto..?!mutta kyllä sekin itseluottamusta laskee kun suree ystävyyden latistumista(haihtumista). "
Mitä ystäväsi pitäisi oikein tehdä ja sanoa? Olla surkea maanmatonen? jos hän voi hyvin ja on onnellinen, etkö voisi ottaa jotain omaan onkeesi, ts. miksi et voi olla onnellinen ystäväsi puolesta jos hänellä on kaikki hyvin?
Ehkä sinun tulisi miettiä syitä miksi olet onneton ja sinulla on huono itsetunto? Ulkonäkö, ura, koulutus, jne? ovatko ne asioita joilla peilaat omaa onneasi muiden onneen?
Usko pois, kaikilla meillä on omat ongelmamme.Siinä on syytä riittämiin olla jakamatta kokonaisvaltaista huomiota vain yhdelle kaverille.mieti syitä mikä esää sinua olemastamyös onnellinen elämässäsi ja tee asioille jotain.
Musta kuulostaa siltä että sun ystävällä on huono itsetunto.
Mun kaveri muuttu kans joskus noin kun sä kuvailit ja en oo siitä osannu puhua sen kanssa, en osaa mitään neuvoja antaa..me ollaan kasvettu aika eri suuntiin, ollaan vielä kavereita mutta ei niin usein tavata.