Ristiriitaisia ajatuksia

…kun oon törmännyt miljoonien sinkkuvuosieni aikana seuraavanlaiseen; mikäli olen harmitellut (esim. Anonyymillä keskustelupalstalla) sinkkuutta, tullaan sitä kommentoimaan mm. Niin että kyllä elämässä on muutakin, parisuhteet on yliarvostettuja, jne. Sitten taas samaan aikaan törmään jatkuvasti (mm. Erilaisissa keskusteluohjelmissa, kirjallisuudessa) siihen, miten tärkeintä elämässä on rakkaus, saada rakastaa ja tulla rakastetuksi, miten ihmisen perustarve on saada tuntea rakkautta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä kumppanuutta. Harmittaa, että mikäli omista hankalista tunteista avautuu, saa vähätteleviä kommentteja (tai pyytämättömiä neuvoja), mutta samalla kuitenkin yleisesti ottaen rakkaus on ihmiselle elinehto.

Todennäköisesti olen hämmentynyt asiasta siksi, etten koskaan ole kotona saanut vanhemmiltani sellaista rakkautta, jota jokainen lapsi ansaitsisi saada. En myöskään ole koskaan tuntenut ystävän rakkautta, sillä kautta elämäni minulla ei ole ollut ystäviä. Ainoastaan pinnallisia kaverisuhteita, jotka ovat olleet elämässäni ohikiitäviä hetkiä. En siis ole saanut kokea elämäni aikana muita rakkauden muotoja, kuin romanttisen rakkauden. Joka sekin kesti vain kahden vuoden ajan, kunnes suhde kariutui.