Teoria Jumalasta?

Jumala on kuviteltu olento, joka on keksitty selitykseksi maailmalle ja todellisuudelle (ja parille muullekin ilmiölle). Jumala tosin on pelkkä näennäisselitys...

Maailman rakenteen pitäisi selvästi näyttää se että maailma on luotu. Niin se ei kuitenkaan tee yksiselitteisesti.

Ainoa tiede joka voi väittää luotettavasti olevan mahdollista luominen ja Luoja on matematiikka ja geometria sekä ehkä logiikka.

Tarkoitan että kun on olemassa avaruus jossa liikkuu objekteja niin matematiikka kertoo jokaisen kahden koordinaatistopisteen välisen avaruuden matemaattisesti olevan ääretön. Tämä viittaa mielestäni simulaatioon.

Biblia sanoo PIMEYS OLI SYVYYDEN YLLÄ.

Se että pimeys on suurempi kuin itse avaruus tekee kaksikerroksisuuden jota olisi mielenkiintoista loogisesti tutkia.

Avaruus on ääretön monin tavoin, mutta pimeys on vielä sitäkin äärettömämpi. Tuntuu viittaavan simulaatioon.

"Ihminen tajuaa olevansa ja sillä on hintansa. Biologisena olentona ihminen kuolee. Tämä on perustavalaatuisin ongelma, joka jokaisella itsetietoisella ihmisellä elämässään on. Koirilla ja kissoilla tätä ongelmaa ei ole. "

Linkin avaus menee pieleen jo ensimmäisessä argumentissa. Ihmisen kuolevaisuuden tajuaminen ei ole ollut mikään ongelma. Ihminen on uskonut tuonpuoleiseen lähes yhtä kauan kun on ollut tietoinen. Tämä perustuu siihen yksinkertaiseen havaintoon, että ihminen näkee unia. Lisäksi tajunnan tila voi muuttua myös päihteiden ja psykoosin myötä. Jos täysin liikkumaton ja tiedostamaton ihminen seikkailee villisti unimaailmassa niin miksei kuolema olisi samanlaista? Kuoltuaan ihminen vain siirtyy pysyvästi tuonpuoleiseen.

Tälle on myös tieteelliset todisteet. Uskomusten evoluutiossa tuonpuoleiseen usko on toiseksi vanhin ja laajimmalle levinnyt uskomus. Sitä vanhempi ja laajempi uskomus on animismi. Tämä on ihan loogista, kun ihmiselle on kehittynyt mielen ymmärrys, hän on alkanut attribuoimaan itsensä kaltaisia mieliä muihin elävältä vaikuttaviin (=itsestään liikkuviin) olentoihin. Kun eläimet näkevät unia, on loogista, että tietoinen olento uskoo liikkuvansa toisessa maailmassa unien aikaan.

Tässä on tieteellinen tutkimus uskomusten evoluutiosta. Kuva 2 selvittää hyvin tämän.

Hunter-Gatherers and the Origins of Religion

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/27154194/

Usko tuonpuoleiseen on syntynyt siis ennen jumalia eikä jumalia ole keksitty kuolevaisuuden ongelman ratkaisemiseen tai kuolemanpelkoon. Itse asiassa ihminen on alkanut pelätä kuolemaa vasta Uudella ajalla kun neurotieteiden myötä on tullut selväksi, ettei mitään tuonpuoleista ja ruumiista erillistä sielua ole vaan se kaikki on aivojen tuotosta.

Uskovaiset eivät mahda mitään sille faktalle, että Jumala on hemmetin suurta hölynpölyä.

Oman maailmankuvansa kannattaa antaa kellua ilman ankkuria.

Toive Jumalan olemassaolosta on ymmärrettävä. Ihminen on rationaalinen olento ja onymmärrettävää toivoa että maailmassa olisi joku järki ja logiikka. Kun sitä ei muuten ole, kuvitellaan, että on Jumala, joka tajuaa ja tietää kaiken tarkoituksen, vaikka me emme sitä ymmärrä.

"Uskoon tuleminen voi olla raju kokemus, kun ongelman ratkaisu kolahtaa sopivasti ihmismielen tiedostamattomalla tasolla. Ihminen on löytänyt totuuden. Uskovasta voi säteillä käsittämätöntä rauhaa, sillä uskova on itseasiassa kuolematon. Periaatteessa uskova voi myös elää onnellisemman elämän kuin tavallinen pulliainen.

Mutta, mutta.

Uskova ihminen huomaa tietoisella tasolla, että maailmassa ei ole minkäänlaista viitettä Jumalan olemassaolosta. Tämä ei tyydytä rationaalisesti ajattelevaa uskovaa. Linkki tuonpuoleiseen tarvitaan, ja jos sellaista ei löydy niin se yritetään luoda."

Minun tilanne on ollut tosiaan vähän toisenlainen. Synnyin uskonnolliseen perheeseen ja yhteisöön, jossa minut aivopestiin kristinuskoon. Näin ollen minuun ei ole kolahtanut uskoontulo. Minut aivopestiin näissä "totuuksissa" jotka eivät kuulostaneet täysin järkeviltä.

Ja todellakin tiedostin ettei kaikki ole ihan kohdillaan, ja Jumalasta ei kuulu pihaustakaan, vaikka kuinka rukoilee. Olin nälkäinen oppimaan uutta, ja koulussa sain tietoa kristinuskoisten ulkopuolelta. Siitä rupesi kaatumaan usko pala palalta. Ja Raamatun lukeminen oli kuin naula arkkuun, vaikka yritin nimen omaan saada uskoa takaisin.

Pikkuhiljaa myös aloin pohtimaan tuota ikuisen elämän aspektia, joka kuulosti lapsena hyvältä, mutta vartuttuani tajusin sen olevan painajaismainen rangaistus.

Roikuin tosin vielä pitkään jossain korkeammassa voimassa ja tutkin muita uskontoja, kunnes lopulta tajusin senkin olevan turhaa ja niin minusta tuli ateisti.