Yksinäisyys parisuhteessa

Sydän särkynyt? Miksi? Siksikö, ettet jää parisuhteeseen, jossa olet yksin vai siksikö, että lähdet parisuhteesta, jossa olet yksin.

Mitenkö olemme selviytyneet? Oikealla asenteella ja arvostamalla itseä.

Menneisyyteen ei kannata pahemmin katsella, keskittyy tähän päivään ja huomiseen.
Hetken kuluttua huomaat että olo kevenee pikku hiljaa vaikka takapakkia välillä tulisikin.

Toivottavasti toisen sydän ei särkynyt…

juurikin

Olen joskus elänyt sellaisessa suhteessa, jossa koin olevani alituisesti yksin ja vastuussa. Mun oli vaikee jättää häntä, mutt sain repäistyä itseni irti. Vaikeeta se oli, mutt pakollista.

Ja tällä valitusvirrelläsi kuvittelet saavasi pillua/uuden parisuhteen tältä palstalta?

Mielestäni siitä pääsee helposti yli kun miettii asian niin että jos kerran on joutunu oleen yksin parisuhteessa ni onko toinen edes välittyny sinusta

15 vuotta tähän mennessä, sydäntä minulla ei ole

Parisuhteet pitäisi alunperinkin sopia määräaikaisiksi. Olisi helpompaa kaikille kun tietäisi eropäivän jo alussa.

Parisuhteet ovat ihmissuhteita joiden sisäistä dynamiikkaa ei tiedä kukaan muu kuin siinä olevat kaksi ihmistä. Itse ajattelen, että oma suhteeni perustui rakkauteen jossa jaksettiin yhdessä hyvät ja huonot ajat. Ne raskaimmatkin. Joskus oli yksinäistäkin, mutta silti rakkautta toista kohtaan.

Nyt kun toista ei enää ole niin elämä on hiljaista.
Arvostan ja kunnioitan sitä mitä meillä oli. Rakkaus, huolenpito ja toisen olemassaolo oli tärkeää. Kuolema pysäyttää ja antaa tilaa yksinololle.
Kuolema ei kysy halusinko jatkaa elämääni yksin.