Haluaisin kuulla tämän palstan lukijoiden mielipiteet ja ohjeet ongelmaani.
Minä ja mieheni autoimme maaviljelijä vanhempiani maatilan työhuipuissa 15 vuoden ajan. Veljeni perhe kävi vain harvoin tilalla ja vielä harvemmin he osallistuivat työhön. Käytännössä eivät juuri lainkaan lukuunottamatta tilanteita, joissa tehtiin jotakin "kivaa" kaupunkilaisen näkökulmasta. Tämä tapahtui vain siinä tapauksessa, että kesälomamatkat yms. eivät sattuneet samaan ajankohtaan.
Kun vanhempani tulivat eläkeikään yritettiin järjestää keskustelu miten tilan hoito järjestetään. Veljen perheen kanta oli, että miksei voida jatkaa vanhaan malliin...!!!!
Em. kanta on järjetön. On erittäin harvinaista, että eläkeiässä olevat ihmiset jatkavat raskasta ammattia. Lisäksi eläkeikäisten on nyky-yhteiskunnassa mahdonta jatkaa maataloutta taloudellisista syistä johtuen.
Jotain oli pakko tehdä vaikka veljen perhe ei sitä ymmärtänytkään. Oma perheeni osti tilan vanhemmiltani, olimmehan tehneet tilan töitä jo kauan.
Ostimme tilan paikkakunnalla vakiintuneen käytännön mukaan (ns. sukupolven vaihdos). Siis ostimme tilan rahalla, joten kenelläkään ei ole mitään laillista perustetta moittia kauppaa millään tavalla.
Nyt kuitenkin veljen perhe ja erityisesti veljen vaimo kiristää vanhempiani antamaan suurta rahaa koska he eivät saaneet mitään....!?!?!.
He soittavat "häiriösoittoja" ja käyvät vanhempien luona vaatimassa rahaa ja korkoa rahalle. (siis mille rahalle...?)
Veljenikin tuntee niin huonosti isäämme vähäisen kanssakäymisen johdosta, että hän kiusaa isäämme vaatien, että jos tila olisi myyty heille he olisivat tienneet miten tila laitetaan rahoiksi. Kys. tapa vain on asia, joka loukkaa isämme periaatteita ja käsien töitä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja siitä huolimatta vielä vuosia kaupasta tämä peruste on kiristyksen pääargumentti kun he vaativat rahaa (siis perintöä vielä elossa olevilta vanhemmilta).
Mitä pitäisi tehdä vanhusten mielenrauhan turvaamiseksi ? Mitä asiasta pitäisi itse ajatella ?
Minä ja mieheni autoimme maaviljelijä vanhempiani maatilan työhuipuissa 15 vuoden ajan. Veljeni perhe kävi vain harvoin tilalla ja vielä harvemmin he osallistuivat työhön. Käytännössä eivät juuri lainkaan lukuunottamatta tilanteita, joissa tehtiin jotakin "kivaa" kaupunkilaisen näkökulmasta. Tämä tapahtui vain siinä tapauksessa, että kesälomamatkat yms. eivät sattuneet samaan ajankohtaan.
Kun vanhempani tulivat eläkeikään yritettiin järjestää keskustelu miten tilan hoito järjestetään. Veljen perheen kanta oli, että miksei voida jatkaa vanhaan malliin...!!!!
Em. kanta on järjetön. On erittäin harvinaista, että eläkeiässä olevat ihmiset jatkavat raskasta ammattia. Lisäksi eläkeikäisten on nyky-yhteiskunnassa mahdonta jatkaa maataloutta taloudellisista syistä johtuen.
Jotain oli pakko tehdä vaikka veljen perhe ei sitä ymmärtänytkään. Oma perheeni osti tilan vanhemmiltani, olimmehan tehneet tilan töitä jo kauan.
Ostimme tilan paikkakunnalla vakiintuneen käytännön mukaan (ns. sukupolven vaihdos). Siis ostimme tilan rahalla, joten kenelläkään ei ole mitään laillista perustetta moittia kauppaa millään tavalla.
Nyt kuitenkin veljen perhe ja erityisesti veljen vaimo kiristää vanhempiani antamaan suurta rahaa koska he eivät saaneet mitään....!?!?!.
He soittavat "häiriösoittoja" ja käyvät vanhempien luona vaatimassa rahaa ja korkoa rahalle. (siis mille rahalle...?)
Veljenikin tuntee niin huonosti isäämme vähäisen kanssakäymisen johdosta, että hän kiusaa isäämme vaatien, että jos tila olisi myyty heille he olisivat tienneet miten tila laitetaan rahoiksi. Kys. tapa vain on asia, joka loukkaa isämme periaatteita ja käsien töitä pahimmalla mahdollisella tavalla. Ja siitä huolimatta vielä vuosia kaupasta tämä peruste on kiristyksen pääargumentti kun he vaativat rahaa (siis perintöä vielä elossa olevilta vanhemmilta).
Mitä pitäisi tehdä vanhusten mielenrauhan turvaamiseksi ? Mitä asiasta pitäisi itse ajatella ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos tilanne tosiaan on tuon kaltainen, miten asian muotoilit (usein kerromme jutut vain omasta näkökulmastamme...), kehottaisin olemaan lähinnä ajattelematta.
Suvussamme oli samankaltainen tapaus. Äitini osti vanhemman sukulaisen tilan RAHALLA. Kun perijät testamenttia läpikäydessään tajusivat, että heidän perintönsä oli ostettu heidän silmiensä edestä pois, alkoi huuto.
Äitini ei tätänykyä pidä näihin (muka) väärinkohdeltuihin sukulaisiinsa yhteyttä. Jos siis veljesi on mainitsemasi kaltainen idiootti, antakaa hänen olla. Mitään väärää ei ole vanhempasi sen enempää kuin sinäkään tehnyt. Vointeja!
Joskus jo pelkkä oikeustoimilla uhkaaminen johtaa häirikön suun tukkeutumiseen.
En pysty neuvomaan, vaan kertomaan esimerkin, ilm. vastaisen: Mieheni oli perheestä, jossa oli viisi sisarusta. Me miniäthän emme olleet ns. asioita käsiteltäessä edes mukana, koska se illut ukinmukaan akkojen asia. Ns, kokouksessa nuorin veljistä lupasi jatkaa tilan pitoa ( ns, sukupolvenvaihdos) ja mieheni ilmoitti, että jos tämä veli jatkaa, hän ei halua mitään omasta osuudestaan, vaan "lahjoittaa" sen tälle veljelleen. Kuinkas sitten kävikään: tämän veljen vaimo, maalaistalon tytär ei halunnutkaan tulla emännäksi, kun ukkikin oli hengissä ja oli vielä häntä vanhempi talon tytärkin olemassa. Tyttärelle oli vielä laadittu ns. asumis- ja ruokaoikeus eliniäksi, jos hän niin tarvitsee.(Iso riski??) Tilaa jatkoi sittemmin toinen veli. Aloimme ihmetellä mieheni tilille tulevia rahavirtoja. 3-4 tonnia aina vuoden välein ja lähettäjä oli tämä tilaa jatkanut veli. Koska miniänä en saanut olla ns. kokouksessa mukana, en tiedä muuta kuin ihmetellä. Mieheni ihmetteli myös, mutta ehkä hän minulle kertomatta oli keskustellut veljensä kanssa. Nyt mieheni on kuollut(14.7.04), mutta minulla on edelleen sydämelliset välit tähän tilaa hoitavaan veljeen vaimoineen sekä siskoon, joka ei vakituisesti asu siellä, vaan avomiehensä luona. Kolmen veljeksen vaimoista olin appiukon mielestä se paha miniä, joka uskalsi jopa HÄNTÄ vastustaa. Ei koske tilaa pitävää veljeä, appiukko oli jo dementoitunut ennen kuin tämä "uusi" miniä tuli. Meistä vanhoista miniöistä kaksi erosi n. 20 v jälkeen. Minä, paha, olin 41 v naimisissa ja olisin edelleenkin, mutta Luoja vei rakkaani pois. Joskus näinkin.
Sinusta kertoo jotain se että tulet tänne ruikuttamaan julkisesti yksityisasioita, ilman että annat toiselle osapuolelle mahdollisuutta kertoa oma näkökantansa...
Ottaen huomioon viestisi älyllisen sisällön nimimerkkisi on erittäin osuva.
Olen kuullut samanlaisia tarinoita ennenkin, koska maatalon tyttönä sukupolvenvaihdos maatiloilla ym. nousevat säännöllisin väliajoin puheeksi.
Joka tapauksessa mielestäni on kertakaikkisen törkeää käytöstä käydä ruinaamassa perintöä eläviltä vanhemmiltaan ja muutenkin perintöasioista eli kuolleen ihmisen omaisuudesta riiteleminen saa niskakarvat pystyyn. Sehän on suoranaista häpäisemistä! Mielestäni sinun tulisi sanoa niin veljellesi kuin hänen vaimollekin suorat sanat. Jokaisen perheenjäsenen velvollisuuksiin kuuluu automaattisesti vanhemmistaan huolehtiminen eikä se ole mikään kilpailuvaltti. Oikeudenmukaisuuden nimissä tila kuuluu teille eikä veljelläsi perheineen ole asiaan nokan koputtamista, koska he eivät ole velvollisuuksiaan täyttäneet ja te olette lisäksi tilan rahalla maksaneet ja vastuullenne ottaneet. Jo vanhempiesi mielenrauhan takia toivon, että saat sukulaisesi järkiinsä. Eläkkeellä olevat ovat rauhansa ansainneet vuosien raadannasta ilman, että omat lapset kehtaavat tulla riitelemään ja perään soittelemaan.
Veljesi perheellä tuntuu olevan maatilan asioista tietämättöminä sama harhakäsitys kuin omalla veljelläni. Tiedotusvälineiden puheet maataloustukien suuruuksista aiheuttavat harhaluulon maatilanpitäjien rikkaudesta. Maaseudun tulevaisuus -lehdessä oli muutama kuukausi sitten tutkittu juttu, jonka mukaan maanviljelijän keskimääräinen palkka on 4 euroa tunnilta. Ei siinä oikein rahan makuun pääse. Omaa veljeäni ovat hämänneet tilille tupsahtavat suuret määrät rahaa, mutta eipä hän huomionut, että tilan velassa oli markka-aikana kuusi nollaa perässä ja joskus oli edessä muutakin kuin 1. Nämä nollat vanhemmat olivat sinne tehneet varmistaakseen elämäntapansa jatkumisen nyky-yhteiskunnan pyörityksessä ja rakensivat aikansa eläneen navetan tilalle uuden pihaton 90-luvun vaihteessa. Eikä hän tajua sitäkään, että kyseiset rahat tulevat EU-tukien mukaisesti eli niitten olis tarkoitus riittää aika paljon pitemmällekkin kuin yhdeksi kuukaudeksi.
Ylipäätänsäkkin maatalouteen liittyvät laskennat menevät usein päin mäntyä niin että lastut vain lentelevät. Esimerkki: vanhempieni tilalle haluttiin kunnallista lomittajaa. Lomittajan tunneiksi laskettiin 5 tuntia eli sen pitäisi olla sama tuntimäärä, minkä vanhempani tekevän työtä päivän aikana. Metsään meni niin että hongat pöllysivät! Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka pitää yli 100 pään karjan ja yli 70 hehtaarin peltomaat (metsän määrää en muista) tuotantokykyisinä muiden töiden ohella tekemällä töitä 5 tuntia päivässä. Taitaa olla aika h...n monta kättä ja jalkaa. Ei siihen paljoa laskemista tarvita, kun olen kasvaessani touhua seurannut. Aikaisesta aamusta myöhäiseen iltaan päivästä toiseen ilman viikonloppuvapaita vuosi vuoden jälkeen raatavat ja heidän elinaikanaan viettämänsä lomat voi laskea käsien ja jalkojen ulokkeilla, eivätkä lomat ole koskaan kestäneet yhtäjaksoisesti edes kahta viikkoa. Nykyään tilanne on onneksi vähän parempi, koska meidän lasten kasvaessa tilan työtkin ovat helpottuneet lisäkäsien suomasta avusta. Saman tilanteen uskon olevan omilla vanhemmillasi, joten kysyn vain: KUINKA VELJESI PERHE KEHTAA??!!
Tekstiini oli putkahtanut kirjoitusvirhe, joka muuttaa koko lauseen sisällön.
"...heidän elinaikaan viettämänsä lomat..." on väärin ja tarkoitin ..."heidän elinaikanani (eli minun elämäni aikana) viettämänsä lomat..."