No niin. Välillä muitakin viestiketjuja, kuin junttejen typeriä provosointeja...
Eli mitä pidätte vanhanluokan räbäyttäjistä, De La Soulista ja heidän rytmeistään? Minusta ne sopivat hyvin tähänkin päivään, vaikka ikää alkaa olla parisenkymmentä vuotta (18ko se tarkkaaottaen oli)Taitavasti ovat vääntäneet ikivihreät taustat, joihin ei heti kyllästykään.
Verrata toisiin bändeihin en heti osaakaan. Ehkä Tribe Called Questiin, mutta silti De La Soul hakkaa sata nolla. Yhtenä päivänä radiosta tuli jotain vastaavaa nykypäiviltä, mutta enhän minä enää muista mitä se oli, jos joku tietäisi, olisin kiitollinen informaatiosta.
Tekstitkään eivät ole huvittavan vakavia, vaikka poinntia kyllä löytyy.
Kaikin puolin hyvä prokkis, täytyy sanoa.
Eli mitä pidätte vanhanluokan räbäyttäjistä, De La Soulista ja heidän rytmeistään? Minusta ne sopivat hyvin tähänkin päivään, vaikka ikää alkaa olla parisenkymmentä vuotta (18ko se tarkkaaottaen oli)Taitavasti ovat vääntäneet ikivihreät taustat, joihin ei heti kyllästykään.
Verrata toisiin bändeihin en heti osaakaan. Ehkä Tribe Called Questiin, mutta silti De La Soul hakkaa sata nolla. Yhtenä päivänä radiosta tuli jotain vastaavaa nykypäiviltä, mutta enhän minä enää muista mitä se oli, jos joku tietäisi, olisin kiitollinen informaatiosta.
Tekstitkään eivät ole huvittavan vakavia, vaikka poinntia kyllä löytyy.
Kaikin puolin hyvä prokkis, täytyy sanoa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei oo vähää aikaa tullu De La Soulii luukuteltua. A Tribe Called Questia tosin on tullu kuunneltua jatkuvasti kohta 7v ajan :p
Kyl mä laittaisin ATCQ:n De La Soulin edelle.
De La Soul on kyl kova. Three Feet High And Rising ja De La Soul löytyy ainakin hyllystä. Mut mut.. Kyl ATCQ:n Midnight Marauders ja varsinki Low End Theory menee edelle.
Jungle Brothersin Straight Out The Jungle ois kyl viel verrattavis ATCQ:n ja De La Souliin. Kuten myös Black Sheep A Wolf In Sheeps Clothing.
Silloin 80-luvun lopulla innostuin itse eniten A Tribe Called Questistä ja niiden CD "People's Instinctive Remixes" on kyllä Rap-genren suosikkilevyni edelleen. ATCQ = #1
Noihin aikoihin DLS nautti Suomessa kovaa suosiota, jäi mieleen tapaus, kun Brian Enon vinyylialbumin takakannen kehoituksella kytkin vahvistimen perään yhteen kaiuttimeen sekä vasemman kanavan että oikean kanavan syötön eli toinen piuha mustaan terminaaliin ja toinen punaiseen.
Muistan kokeillun aikana radiossa tulleen De La Soulin biisi "Eye Know" ja sen vihellysosuus kuului / kytkentäisestä kajarista ylikorostuneesti.
TV:stä tuli BBC:n sarja rockin historiasta 90-luvun alussa ja satuin nauhoittamaan sen viimeisen osan VHS:lle. Sen uudelleennähtyäni ennen Millenniumia innostuin lopulta ostamaan CD:n "3 Feet High and Rising", kun ohjelmassa kehuttiin levyä rap-musiikin "sgt.pepper'slonelyheartsclubbandiksi". Samaisessa ohjelmassa oli erityisesittelyssä The Orbin "Adventures Beyond The Ultraworld", jonka kaksois-CD:n tilasin samaan syssyyn.
Aivan alkuun pidin "kolmea jalkaa" todella hyvänä levynä, osoittautui kuitenkin sen olevan tavanomainen albumi ja eikä kestä aktiivista uudelleenkuuntelua. Myöskään The Orbin klassikko ei ole kestopuuta korvilleni.
Vasta 2000-luvun puolella tilasin ne Public Enemyn kaksi ensimmäistä albumia, nehän olivat aikoinaan listattu 100 parhaan albumin listalle.
En nyt yritä kuulostaa hevarilta, joka sanoo kaikkeen "KAIKKI RÄPPI ON PASKAA HAHA!" mut De La Soul ei oikein mulla sykähytä...kyllä niiltä muutama mainioi biisi löytyy, kuten Me, Myself & I, Oooh, No, He Comes, All Good, Egotrippin, mut loput onki aikamoista roskaa...mulle vähä turhan outoa musiikkia.