Totuuden ilmaantumisen vaiheet

"KAIKKI TOTUUS KULKEE KOLMEN VAIHEEN LÄPI:

Ensin sitä pilkataan.
Toiseksi sitä vastustetaan rajusti.
Kolmanneksi se hyväksytään itsestäänselvyytenä."

ARTHUR SCHOPENHAUER

....

Tärkein ja kriittisin vaihe on oman kokemuksen itsenäinen perushahmotus eli ei omaksuta mitään itsestäänselvänä totuutena sellaisenaan vaikka sitä toistettaisiin mediassa, opetetaan kouluissa ja yliopistoissa vaan suhtaudutaan siihen kriittisesti ja samalla pidättäydytään lukitsemasta liian tiukasti omaa mielipidettä mihinkään olemassaolevaan malliin joissa kaikissa voi olla oikeansuuntaisia komponentteja mutta samalla myös joiltain osin harhaanjohtavaa aineistoa.

Perushahmotus liittyy aina metafysiikkaan eli jonkun ideologian tai filosofisen ontologian mukaan tulkittuun kokemukseen koska kaikki mahdollinen varsinkin käytännön tasolla toimiva tieto (teknologia) on samalla usein myös vallankäytön ja manipuloinnin väline ja siihen liittyy usein salailu ja se että se kriittinen tieto halutaan pitää vain harvojen valittujen yksilöiden hallussa ja muille sitten syötetään ns. poliittisesti korrektia ja suhteellisen harmitonta "infoviihdettä".

Suurimmat kiistat tieteessä ja filosofíassa liittyvät tyypillisesti usein siihen ideologis-metafyysiseen perushahmotukseen joka varsinkin institutionaalisen valtavirran tasolla halutaan säilyttää mahdollisimman stabiilina koska sen kautta halutaan säilyttää vallitseva valta-asema.

Filosofis-tieteelliset väittelyt polarisoituvat usein institutionaalisen valtavirran ja sen vaihtoehdoiksi esitettyjen hahmotustapojen välillä joissa sovelletan usein sellaista metodia jossa keskustelu halutaan sitoa pelkästään sen valtavirran omaksumaan viitekehykseen (esim. reduktionistinen fysikalismi) ja esittää se vaihtoehtoinen usein esim. tietoisuuden ensisijaisuuteen ja kokonaisvaltaisempaan hahmotukseen liittyvät väitteet jonkinlaisena manipulaationa, disinformaationa tai nauretttavana huuhaana.

Koska muodellisessa 2-arvoisessa binäärisessä logiikassa ei tyypillisesti huomioida erilaisia mahdollisia metafysiikkaan ja empirian tulkintaan liittyviä näkökulmia ja hahmotuksia totuusarvoja muokkaavina komponentteina niin helposti syntyy sellainen mielikuva että oma näkökulma/perushahmotus on aina absoluuttisen oikea ja toisenlaiset näkemykset vastaavasti täysin vääriä.

Todellisuudessa kuitenkin keskenään kiistelevät toisiinsa polarisoituneet uskomukset voivat olla lähes aina sekä joiltain osin virheellisiä että myös oikeansuuntaisia joidenkin komponettiensa osalta koska väittelyssä usein puhutaan toistensa ohitse vain sen oman hahmotuksen puitteissa koska ollaan liian tiukasti sitouduttu siihen omaan uskomusjärjestelmään.